P-I-P-S-A, Pipsa Pipsasein, mä sanoin niin ja selväks tein...

Et pitäis hiljaa treenailla, ei enää saa pulista!!!! Samoilla ongelmilla siis mennään ;P

Onpas taas ollu hälinätä ettei oo ehtiny päivitellä, mutta kaiken tämän hälinän ja kiireen keskellä Jyväskyläänki tupsahti viimein talvi ja siitäkös ollaan Pipsan kanssa oltu innoissaan :) Pian päästään järven jäälle vempottamaan!!!! Koesuunnitelmat loppuvuodelle on nyt jäissä, kun joulukuun koeviikonlopulle tulikin yllättäen ohjelmaa. Noh, tammikuun alussa olis Pieksämäellä taas geimit, joten ehkä me sitten sinne. Ihan hyvä saada vähän aikaa nyt treenailun tuon kiljuapinan kanssa.. Meillähän oli se tokovalmennuksen loppukoe viime viikolla ja otin sen tosiaan sitten ihan kokeenomaisesti. Kovasti ei treenattu ennen sitä, vaan päätin mennä lähinnä kokeilemaan, että miten älämölö saatas pidettyä kurissa. Noh, lopputulemana loppukokeesta voi sanoa, että Pipsa osaa liikkeet hyvin, mutta vireen kanssa ollaan edelleen hakusessa.

Luoksepäästävyys 10. Meinas tosin heittäytyä selälleen myös Tuirelle. Tän kans pitää olla vähä jämptimpi ja harjotella vieraittein ihmisten kanssa, eihän tommone möyriminen käy laatuun :D

Paikalla makaaminen 8. Meni vasta toisella käskyllä maahan, mutta pitkästä aikaa tosi rauhallinen ja keskittyny makuu Lörbätsyltä, joten olin tosi tyytyväinen. Joku tuossa hallissa on, että ku on pakkasta, niin Pipsa ei vaan tykkää mennä makuulle siellä... Hmph..

Seuraaminen kytkettynä 9,5. Muistaakseni jäi alussa matkasta hetkeksi. Olis pitäny oottaa vielä hetki et on kans mukana ennen ku sanoin valmis. Hääräsi siinä ennen peruasentoon tuloa jotain omiaan eikä ollu ehtiny vielä keskittyä.

Seuraaminen taluttimetta 10. Vautsi mikä kontakti!!!! Jeee :) Tässä on nyt menty eteenpäin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10. Varmaa Loora-menoa :)

Luoksetulo 10. Nii-iin, se on hyvä se luoksetulo vaikka Kuopiossa oli tuomari eri mieltä ;P

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9. Sais pysähtyä napakammin ja tais vähä liikauttaa tassuaan ku tulin takas vierelle.

Estehyppy 9,5. Liikahti ku menin vierelle, muuten aika bueno.

Kokonaisvaikutus 8. Jep jep. Tuire sano, että sääli antaa vaan 8, kun tekeminen on niin hyvännäköstä, mutta se älämölö... Voi voi.. Kokeilin nyt vähän reilummin palkata Pipsaa liikkeitten välissä ja tästäkös se innostu entisestään... Alussa ei nimittäin siinä seuruussa piipahtanu ollenkaan, mutta sain omalla innostuneella palkkauksella sen sitten älämöimään seuraamisessa ja sitten vingahdettiinki aina liikkeellelähdöissä..

Voihan persus... Ilme oli siis nyt sitä mitä just kaivattiin viimeksi kokeessa, mutta tuo älämölö.. Miten mä saan sen olemaan hiljaa niin että se ei vaikuta yleisilmeeseen.. Tässäpä pulmaa.. Pitänee vaan jatkaa noita keinoja mitä on kasvattajaltaki tullu ja mitä ollaan kokeiltu. Josko sieltä se äänettömyys menis kaaliin joku päivä.. Eli tosiaan treeniä treeniä nyt ennen seuraavia koitoksia, ei niinkään liikkeitä vaan tuota virettä haetaan. Onhan se ihana, että toinen on niin täpinöissään, mut vähempiki riittäsi :P

No mutta siis kokonaisuudessaan saatiin loppukokeesta 188 pistettä, joten parannusta selkeästi :) Tietty koska koe ei ollu virallinen, niin mua ei jännittäny... Hmph... :D

Tuumausta

Pipsa irvistää kameralle :D

Mietittiin tuossa Mikon kanssa sitä Keski-Suomen tokorinkiin hakemista. Tämän viikonlopun kokeen jälkeen on kyllä semmonen olo, että rinki ei ehkä ole meitä varten. Treenaaminen ja tekeminen on Pipsan kanssa huippua ja kokeissa käyminen myös, kunhan löydetään lisää varmuutta. Ei semmoset isot geimit ole meitä varten :D Parempi siis jättää nyt väliin semmoset, sillä meille riittänee pienemmätkin kuviot :)

Kuopiossa ooteltiin omaa koevuoroa, jännityksestä huolimatta hymyilytti :)

Seuraavat tokokokeet on jo näköpiirissä, sitä ennen on kuitenkin möllitokot 28.11. päivä TT:n hallilla. Tässä on nyt reilu viikko aikaa saada ääntelyä enempi kuriin ja mennä testailemaan möllien muodossa missä mennään. Katotaan mennäänkö tämän vuoden puolella ennää kokeisiin, vai siirtyykö ens vuodelle. Pieksämäellä onneksi on kokeet melkein joka kuukausi, niin ehtiihän tuota. Kuitenkin sitä koularia tässä nyt metsästellään, koska varmuutta tarvitaan. Ei mikään kiire ees siirtyä avoimeen, osa liikkeistä on nimittäin ihan keskeneräisiä :D

Keväällä myös alkaa agsat taas, mutta ei ennen ku saadaan tuo Piipparin ääntely kuriin. Jos Pipsan päästäis sinne agsakentälle nyt, niin edessä olis loputon kiljumisen tie. Mutta agility kyllä houkuttelee tämän syksyisen tokottelun jälkeen tosi paljon!!!!! Mutta se on semmonen laji, joka vie meidät mennessään, joten tokoillaan nyt aluksi rauhassa ja haetaan sitä yhteistä tekemisen meininkiä rauhallisemman lajin parissa. Loorahan on kuitenki vielä ihan kakru, joten ehitään kyllä touhuta ja mennä vielä monen monituista vuotta! (Välillä sitä ihan unohtaa, että toinen on vielä kuitenki aika vaavi :D)

Yritettiin seisotusta, harjotusta tosiaan tarvitaan

Loppuvuodelle on varattu Pipsalle luustokuvaukset, niin siinäkin jännitystä tiedossa. Tammikuussa mennään Lahteen näytelmiin ja sinne tulee myös muita sankareita mukaan :) Voisi keväälle kyllä katsoa jonku toisenki näyttelyn sikäli mikäli Pipsan turkki pysyy hyvänä. Tästä tulikin mieleen, että pitänee kyllä harjotella näyttelyhommia taas pitkästä aikaa. Ja etenkin sitä porukassa juoksemista, kun kävi sillon kesällä tuuri ja oltiin Pipsan kans kaksistaan siellä kehässä ;)

Ihana jälleennäkeminen!

Jälkihommia ei ole otettu aikoihin.. Toko on vieny lähes kaiken ajan. Esineruutu on oikeastaan ainut, mitä on tässä "tokokoeuran" alettua tehty. Ja sehän Pipsalta luonnistuu :) Miksei esine etsintä voi olla oma lajinsa? Vai onko se??? Semmonen kävis meille ku nakutettu :) Haaveiluna olis myös päästä testaamaan paimennusta uudestaan. Aateltiin aluksi, että ei oo meiän juttu, mutta nyt jotenki on semmonen kutina tullu, että pitäs vielä toisen kerran päästä kokeilemaan joskos Pipsa lambeille syttysi. Myös vesipelastus olis huippua ja pitääkin ens kesälle katella josko Keski-Suomesta löytys porukkaa tähän. Hakuahan olis kans ihan huippu ottaa. Onkin ollu naapurin kans suunnitelmissa, mutta aina tulee jotain menoa. Pitänee ottaa kevään tavoitteeksi herätellä hakumeininkejä myös!

Hirveesti siis tekis mieli tehä kaikkea ;D Noh, vihdoin kesällä on sitte aikaa, kun saan tuon toisenki maisterin tehtyä ja vapaa-aika on oikeesti vapaa-aikaa!!!!!!

Ei uusi kamerakaan pysy näitten vauhtimimmien perässä :D

Pipsa pääsi eilen muuten pitkästä aikaa leikkimään Oilin kanssa :) Siinä oli palkkaa kokeen jälkeen kerrakseen, kun kaverukset pääsi temuamaan!

Jes jes jes!!!!!!!!!!

Tänään Kuopiossa mun oma ihanuus Pipsaloora ALO1 pistein 177. Kokonaisuudessaan oltiin neljänsiä, hävittiin kolmoselle puolella pisteellä ;P Tuomarina toimi Erkki Schemeikka, jonka arvostelut heitteli kyllä koirakoittain melkoisesti, mutta anyways olen todella supertyytyväinen meiän suoritukseen tänään. Ääntelyä oli ja haahuilua riitti, joten tässä vielä töitä riittää, mutta selkeästi suurin ongelma on mun jännittäminen. Menen jotenki ihan jäihin astuessani kehään... Karmeeta katottavaa, Mikko kuvasi taas videon ja voi voi.. Mä oon niin jäykkis.. Enkä oikein osaa Pipsaa palkata mitenkään liikkeitten välissä, kun pelkään sitä ääntelyä niin en taho innostaa.. No, tähän etsitään nyt ratkaisua. Toisaalta viimeksi kokeissa liikkuri meni semmosta kyytiä, että koiraa ei ees ehtiny palkata... No joka tapauksessa tässä lyhyesti ja ytimekkäästi pisteet.

Luoksepäästävyys 10. Pipsa jostain syystä on miehille tosi lälläri ja päätti sitten kellahtaa tuomarille selälleen... :D Noh, tuomari oli armollinen ja antoi silti täydet. Loora on kyllä niin hyvä mielistelijä ;P

Paikalla makaaminen 10. Heti alusta lonkalle, vähän nuuhki maata, mutta kaiken kaikkiaan skarppina mutta rauhallisena makoili. Vähän kiinnosti katella yleisöä, mutta Pipsalta ihan huippu paikalla olo. Tommosia suorituksia lisää kiitos!

Seuraaminen kytkettynä 8. Heti kehään ku mentiin Pipsa alko nuuhkimaan maata. Siinä meni hetki kootessa pakkaa ja vähän pipariksi meni seuruun alku. Lopusta oli ihan ok, mutta ei tosiaan semmosta tasoa ollenkaan mitä Pipsalla yleensä. Itte oisin antanu paljon vähemmän.

Seuraaminen taluttimetta 8,5. Joo oli paljon parempi kyllä, mutta ekassa täyskäännöksessä Pipsa jäi tuijottamaan mainosjulisteen koiraa?!?!?!? :D Hyvä ku käännyin kattoo et mihin se jäi, niin yks vaan tapitti ihmeissään kattoa mainoksen koiraa :D Voihan höhlä :D Lopusta oli tosi hyvää seuruuta kontakteineen.. Noi alut on selkeästi meille jotenki vaikeita, Pipsa vinkasee lähdössä ja sitte haahuilee... Joku karmee virhe on jossain vaiheessa tehty ja nyt sitten siitä maksetaan.. Noh, pläänit on tätä varten ja eteenpäin on menty jo parin viikon sisällä, joten toivotaan, että tämä saadaan korjattua.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10. Tästä olen huippuylpeä!!!!!! Viimeksi meni nollille ja tänään Pipsa näytti, että kyllä tää liike on oikeasti hänen bravuuri!!! JEEEEE :) Ei oo menny maahanmenosulkeiset hukkaan ;)

Luoksetulo 8. Tästä lähti pisteitä koska koiran tassut tuli mun jalkojen päälle ja kuulemma törmäsi... No ei törmänny... Mutta haukahti pienesti perusasentoon tullessa... Paula ja Mikko oli molemmat sitä mieltä, että luoksetulo oli hyvä. Tuntui vähän et tuomari ei tykänny et Pipsa tuli eteen.. Kaikilla muilla koira tuli sivulle ja siellä saatiin ihan surkeistaki suorituksista parempia ku meiän suorituksesta.. Nooh. Oli miten oli, ei mua haittaa :D Pitänee vähän miettiä sitä paikkaa tuossa eessä et mihin sen Pipsan pitäs pysähtyä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5. Vähän tassutteli, ei ollu niin jämäkkä pysähdys ja vähän liikahti vielä kun palasin vierelle.

Estehyppy 9. Vähän haparointia esteen takana, muuten oli kyllä hyvä. Ja tällä kertaa pidin huolta ettei Pipsa mee kehän ulkopuolelle ;)

Kokonaisvaikutus 8. Ääntelystä ja haahuilusta lähti pari pistettä. Ihan ymmärrettävää kyllä.

On tässä vielä työtä paljon edessä, mutta kyllä nyt tuli uskoa tähän hommaan, et kyl me jotaki osataan :) Mulla vielä pitkä tie eessä et opin pitää jännityksen kurissa ja keskityn koiraan enkä itteeni. Mutta kerta kaikkiaan Pipsa on kyllä huippu <3

Kohti seuraavia koitoksia!

Jes sinne meni ilmot Kuopion kokeeseen 17.11.2012. Ei jäädä tuleen makaamaan vaan heti uutta perään, niin ei nouse kynnys lähteä kokeisiin. Joulukuullekin on yhet kokeet ja tokoringin näyttökoe. Vielä kun suoriutuisin myös kaikista opiskelu- ja työkuvioista samanlaisella tarmolla, niin joulukin tulis joskus ;P Nyt pukkaa kyllä kiirettä joka tuutista :D Onneksi nämä koirahommat on kuitenkin suhteessa kevyitä ja Pipsaloora saa aina hyvälle tuulelle :)

Sunnuntaina pidettiin maahanmenon ja paikkamakuun sulkeisia ja Loora etevänä esitteli kuinka hienosti menee perusasennosta maahan ja liikkeestä maahan. Jes jes.. Huomenna hallille katsomaan, että vieläkö on yhtä etevää touhua. Palataanpa seuraavan kerran sitten niihin hallitreeneihin :)

Pieksämäellä mutkin

Nyt on sitten korkattu se tokoura ekoilla kisoilla ja karmee, että jännitti. Ja ihan turhaan.. Pilasi kyllä suoritusta, ei niinkään koiran vaan mun :D Pipsa siis ALO2 pistein 155, tuomarina oma Taitavien tassujen kouluttajamme Tuire Marjamäki. Kokonaisuudessaan oltiin 15 koirakosta kuudensia, joten sinänsä ei huono ja näin pettymyksen nielleenä täytyy sanoa, että menihän se ekaksi kokeeksi ihan hyvin ottaen huomioon kuinka kuutamolla mä olin. Palataan nyt vielä meiän mokailuihin, vaikka koko automatkan takasi kotiin kävin kyllä yksityiskohtasesti Mikolle läpi, että mitä olis pitäny toisin tehä ja missä meni pieleen :D

Mentiin tosi hyvissä ajoin koepaikalle ja koska pelkäsin sitä piippailua ja ääntelyä niin paljon, niin ihan reilusti Pipsaa väsytin ennen omaa suoritusta.. Meni sitten vissiin vähän yli, tai sitten juuri meidän edeltävän koirakon vinkuva lelu pilasi vireen, koska Pipsahan rakastaa kaikkia vinkuvia leluja ja olisi mielellään ottanut sen siitä maasta hallin ulkoa, missä se odotti sen aikaa kun meitä edeltävä koirakko suoritti omaa osuuttaan.. No tämä nyt sitten näistä selityksistä. Kaikki muu menikin ihan mun piikkiin, myönnetään :D

Luoksepäästävyys 10. Tässä ei kyllä ollu mitään ongelmaa. Pipsa nätisti istua tapitti ja häntä huiskas ku mikä ku Tuire tuli kattomaan hampaat, mutta hyvin malttoi neiti olla eikä alkanu pusuttelemaan ja otti hyvin kontaktia heti kun Tuire siitä lähti.

Paikalla makaaminen 7. Tässä oli nyt onnetar matkassa, sillä ekalla yrittämällä Pipsa ei mennyt perusasennosta maahan!?!?!? Whaaaat.... Tätä se ei ole tehny puoleen vuoteen, joten en ihan odottanu tätä varsinki ku keskiviikkona treeneissä kaameessa häiriössä paikkamakuu oli ihan superi. No, muahan jännitti ihan kaameesti ja Pipsa kai oli vähän hämillään ku otin hihnan tässä vaiheessa ennen paikkamakuuta irti.. Ei tajunnu, että tässä ny aletaan oikeesti jotain liikettä suorittamaan. Päätti sitten tästä lähteä moikkamaan vielä liikkuria... Eikun koira takas ja toisella menikin sitten maahan. Tästä olis varmaan tullu maailman paskimmat pisteet, mutta sitten viereinen uros ei vaan voinu vastustaa Pipsaa ja päätti mennä nuuskimaan Pipsan takapuolta... Hmm.... Pipsa pysyi kyllä nätisti maassa, mutta lähti sitten liikkeelle, kun tämän uroksen omistaja lähti koiraansa ottamaan kiinni. Se siitä paikkamakuusta.

Meni siis uusiksi koko touhu ja tällä kertaa tahdoin pitää huolta, että Pipsa kans menee ekalla käskyllä maahan ja kumarruin, josta sitten lähti pisteitä. Tein tämän ihan tietoisena valintana, koska olin hävetä silmät päästä sitä ekaa rallattelua. Tässä toisessa makuussa lähtikin sitten kolme koiraa makuusta Pipsan vierestä, josta Pipsa sitten alkoi piipittelemään, josta myös tuli pistevähennyksiä. Mutta pysyi sentään paikallaan. Mikko kertoi, että kisakatsomossa ihmeteltiin kun meidän pisteet ei menny nollille sillon heti alussa, mutta Pipsahan siis lähti ennen ku  meiltä oli kysytty ollaanko valmiita.. No ei oltu ei.. Siinä vaiheessa kun Pipsa karkas lapasesta niin aattelin, että ei olla valmiita kyllä koko kokeeseen... No pakko oli sitten keräillä homma kasaan kuitenkin. Toivon, että meiän sähläys ei sitten pilannu näitten muitten suoritusta..

Oltiin kymmenensiä, joten odottelua riitti ja sain hyvin Pipsan vireen haltuun. Kunnes tosiaan se meitä edeltävä koirakko alkoi leikkimään sillä vinkulelullaan.. Mutta syytä oli minussakin, koska väsytin Pipsaa liian kauan. Vähempiki olis riittäny.. Eli my bad se kuitenki oli.. Ja eipä ne mun yritykset sitte auttanu, vaan kyllähän se päästeli kiljumisia liikkeellelähdöissä.. Pystyin sentään pitämään naaman peruslukemilla, vaikka hävetti tämäkin. Keskiviikkona treeneissä oltiin nimittäin ihan hipihiljaa....

Seuraaminen kytkettynä 8,5. Putosi matkasta ekassa käännöksessä, se tuli ihan parin askeleen jälkeen ja itsekin tätä yllätyin. Kontakti ei tossa hihnassa kulkemisessa oo koskaan ollu mikää hyvä ilman namuapuja, joten siitäki rokotusta.

Seuraaminen taluttimetta 9. Tässä lopussa jäi katsomaan katsomossa istuvia ihmisiä ja varmaan vähä haahuilua. Mutta muuten oli kyllä hyvää kontaktia ja jämptiä Pipsamaista menoa. Vielä kun ne alun kiljumiset sais kuriin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0. Jep jep.. Tämän liikkeen kanssa ollu välillä ongelmia ja tällä kertaa sitten tuli aivopieru ja Pipsa jäi seisomaan vaikka kuinka ponnekkaasti komensinkin.. Olin varma, että menee maahan joten en sen enempää miettiny asiaa ja olin kyllä pettyny ku kuulin ettei menny maahan.. Voi voi..

No pettymyksen perään tulikin sitten luoksetulo 10. Varmaa Pipsan toimintaa. Tuli hyvin eteen ja perusasento oli suora. Tämä on sen vahvin liike kyllä selkeästi ollu aina. Kun autossa kävin läpi fiiliksiä niin piristin itseäni ajattelemalla, että kaikista näistä tokoliikkeistä tämä on kuitenkin se tärkein, koska sitä tarvitaan oikeassa elämässä :D

Ja kun Pipsa oli jo harjotellu tuota seisomista seuraamisen yhteydessä, niin siitähän tuli sitten 9. Tästä vähennystä koska tais vähä tassu liikahtaa ja no en tiiä kuinka napakasti pysähty.

Sitten meidän emämokaan... Jotenkin olin niin helpottunu, että enää yksi liike eli estehyppy jäljellä ja sanoin Pipsalle edellisen liikkeen lopuksi "vapaa", niin Miss Pipsaloora oli sitä mieltä et tää homma oli tässä ja hän häippäsee.. Meni siis koealueen ulkopuolelle, josta rapsahti -4 kokonaisvaikutuksesta thank you very much. Mä olin jotenki iha frozen ku näin, että Pipsa lähti vähä haahuilemaan sen mun vapautuksen jälkeen, etten vaan tarpeeksi nopeasti ja pontevasti reagoinu tähän ja ottanu koiraa haltuun.. Olin varmaan jännityksestä niin lamaantunu etten ajatellu selkeästi :D En tajua.. My bad ja harmittaa, koska kokonaisvaikutus oli ollu 9, mutta nyt siitä lähti se NELJÄ PISTETTÄ!!!!!! ARGH!!!! Että voi olla vihainen itselleen...

No mutta sain siis Pipsan kuitenkin vielä estehypylle, josta 9. Vähän tepastelua siellä esteen toisella puolella, mutta paljon parempi ku keskiviikkona treeneissä millon esim istu heti ku tulin vierelle. Joten ok.

Noh, ekat fiilikset oli itkupotkuraivarit, mut en kehannu siellä ulkona alkaa riehumaan ja päädyin toteamaan et hei mä en kuollu siihen jännitykseen :D Harmittaa tommoset typerät virheet ja että piti jännittää niin, että ei sitten ollu koira siinä paikkamakuussa yhtää hallussa.. Tätä pitää ny enempi treenata et mennään vaan kentälle tai halliin ja suoraan paikkamakuuseen koira. Yleensä kuitenki jotain tehää ennen paikkamakuuta, joten Pipsa aatteli vähä lämmitellä ja käydä moikkaamassa myös sen liikkurin.. Voi voi..

Ja tietty se ääntely on saatava kuriin. Kokonaisvaikutuksesta lähti siis se yks piste sen ääntelyn takia. Damn it ku sain sen keskiviikkona oleen niin hiljaa. Mutta tätä nyt työstetään ja onneks ensi keskiviikkona mennään taas Tuiren koulutukseen, niin voi itse tuomari ruotia meiän kanssa, että mikä meni pieleen. Ja tietty tuo liikkeestä maahan pitää nyt rakentaa ihan alusta. Ei tommosia aivopieruja enää. Jos Pipsa olis tehny sen varmaan tapaansa niin siitä olis sitte se ykkönen tullu. Onneksi Pipsa siis päätti vielä tehä ton grande finalen ja kävästä siellä kehän ulkopuolella, että lähti myös se neljä pistettä, niin ei jääny ykköstulos pisteen päähän. Se olis ehkä ottanu kupoliin vielä enempi.

Kyllähän tästä kokeesta oppi paljon. Suoraan sanottuna ottaa luonnon päälle tämmöselle perfektionistille, mutta no can do ku face the music. Harmittaa vaan ku Pipsassa on sitä potentiaalia niin kovasti, kuitenkin teki tosi hyvällä ilmeellä ja innokkaasti, mutta ku emäntänä tämmönen tohelo, niin eipä ihmetytä noi pisteet :P Mietin että laitan kohta Mikon tonne tokokentille, niin tulee jotain tuloksiaki.

Mutta perfektionistihan ei voi kyllä luovuttaa, joten eikun sitä ykköstä metsästämään vaan seuraaviin kisoihin. Ens kerralla ei oo niin uutta ja jännää, joten toivon mukaan oon enempi kartalla. Ja tiedänpä sitten senkin, että liikkeet menee ihan peräjälkeen joten parempi pitää koira koko ajan hallussa eikä vapauttaa missään vaiheessa. Mentiin nimittäin semmosta tahtia, että oksat pois. En joka liikkeen jälkeen ehtiny yhtää hyvitellä Pipsaa, kun jo jatkettiin. No sepä ei näyttäny kyllä Pipsaa hetkauttavan. Ei kaivannu mun kehuja... :D

Tässäpä sitä opetellaan tätä touhua. Piipparimme on kyllä ihana, onneksi se kestää mun mokailut kuitenki aika hyvin ja on suopea, joten sen kanssa on hyvä harjotella tätä tokotouhua. Ihana, että siinä oli intoa tehä vaikka niitä namuja ei tippunu. Palkkaamattomuutta siis kestää jo tosi hyvin. Nyt vielä se ääntely kuntoon ja lisää kokeenomaisia treenejä ja tietty lisää niitä kokeita. Onneksi raivasin tota mun kalenteria vähän, niin ehtiikin tekemään koiran kans enempi. Paitsi ens viikko näyttää, että onko mun kalenteri kohta taas ihan pullollaan... Muutoksia ilmassa ;)

Tässä vielä kuva meidän ihanasta Pipsaloorasta kokeen jälkeen. Oli varmaan rankkaa yrittää pitää emäntä kasassa siellä kokeissa ja meni kaikki energia pitäessä mun jännitystä aisoissa :D Voi toista. On se vaan ihana <3

Päivän piristystä

Jos on tekemisen puutetta koiran kanssa, niin tässä on 50 asiaa, jotka jokaisen koiran tulisi tehdä. Pipsan listalle kertyi 28 asiaa, joten yli puolivälin ollaan :) Mites muilla?

http://www.telegraph.co.uk/lifestyle/pets/9624065/50-things-every-dog-should-do-before-it-dies.html#

Oikean vireen metsästystä

Kuten otsikosta voi päätellä, niin viimeaikaiset treenit on keskittyneet nimenomaan oikean vireen metsästykseen. Täytynee sanoa, että vaikka tämä vire-ongelma on tuonut harmaita hiuksia ja epätoivon hetkiä, on silti ollut sangen palkitsevaa kokeilla erilaisia keinoja oikean vireen löytymiseksi.

Pipsa mietiskelee

Ongelma on siis ollut tämä, että Pipsa kiihtyy nollasta miljoonaan alle nanosekunnin. Silloin kun muiden koirien virettä täytyy nostattaa, niin meillä sitä täytyy laskea ja paljon. Tämä liiallinen into ja vire on ilmennyt nyt siis kamalana kiljumisena, josta ollaan viimein saatu se kitkettyä ajoittaiseksi piippaukseksi. Niin ihanaa kuin se onkin, että Loora niin innoissaan on aina tekemässä kaikkea ja ennen kaikkea tekemässä täysillä, niin kerta kaikkiaan tästä syntyvään älämölöön on ollu pakko puuttua.

Kuten jo aiemmin selitin, niin piippaukset tapahtuu aina liikkeiden alussa. Perusasentoon tulo, liikkeelle lähdöt ja joskus jopa perusasennosta maahan käskyllä pitää vähän piipahtaa. Tästä on nyt päästy sen verran eteenpäin, että perusasentoon tulossa harvemmin enää piippaa. Tosin treenien aluksi sama mitä käskee tehdä, niin aina kuuluu piippaus ja sitten palautellaan taas mieliin, että mitenkä sitä treenikentällä oikein toimitaan. Muutaman mieleen palautuksen jälkeen Pipsa on lähes äänetön.

Kaikenlaiset virittelysanat, kun lähdetään autolta treenikentälle on nyt ihan nou-nou. Piipparimme ei tarvi yhtään virittelyjä tai muuten se suorastaan räjähtää käsiin. Neiti on sen verran etevä, että tietää kyllä milloin ollaan treenaamassa. Katseeseen tulee semmonen intensiteetti, että siitä ei voi kyllä erehtyä. Aina into pinkeenä ollaan menossa treenaamaan.

Ollaan otettu nyt tavaksi, että ennen treenejä heitellään narua ja leikitään, että saa purkaa sitä intoaan leluun. Harmiksi vain nämä leikit on aika äännekkäät.. No sinänsä emme treenaa mitään tokoliikkeitä vielä tässä vaiheessa, että ehkä hyvä, että käytöstavat palautetaan mieleen leikin ohessa, niin ei pilata sitten niitä tokoliikkeitä. Esim. tuo seuruun liikkeellelähtö on kuitenkin aika oleellinen osa ja jos se menee pipariksi, niin kaikki voinee arvata mitä seuruusta sitten tulee.. Myöskin kaikki kehut täytyy sanoa Pipsalle tosi matalalla äänellä, ei yhtään virettä nostattavasti. Tämä on selvästi auttanut Looraa orientoitumaan rauhallisempaan tekemiseen.

Kun leikit on leikitty, niin tulee pieni juomatauko, jonka jälkeen kuljettelen Pipsaa ympäri kenttää. En siis seuruuta tai mitään, mutta odotan, että sen fiilikset vähän rauhottuu. Tämä on ollut omiaan myös siirtymien treenaamiseen, eli kun kokeissa siirrytään tekemään toista liikettä olisi hyvä, että koira olisi hallinnassa myös liikkeiden välillä. Rallattelut on myös ihan nou-nou ja Pipsa pysyykin nykyisin hyvin hanskassa. Sitten vasta alkaa meillä treenaaminen.

Ensimmäinen perusasento voi kestää kauankin. Odottelen, että Pipsa nätisti istuu ja rauhoittuu perusasentoon. Välillä vapautan ja silittelen kyljistä ja juttelen matalalla äänellä. Tämä sama toistuu myös liikkeiden päätyttyä. Palkkaukset on täytyny tehdä tosi maltillisiksi ja ennemminkin täytyy rauhoittaa Pipsaa, kuin kiljua onnesta kun toinen osasi. Tämä tosin on ollut vähän hankalaa, kun Loora on niin itseään täynnä tehtyään minkä tahansa liikkeen. Häntä pystyssä tepastelee rehvakkaana, että "kattokaas ku mä osasin hienosti" ja näin nostattaa itse omaa virettään. Sääli toisen intoa madaltaa, mutta se on jo nähty, että jos minä meen siihen vielä soppaan lisää kauhomaan, niin johan tulee yli äyräiden. Ennenhän minä vaan ruokin sitä omahyväisyyttä liian innoikkailla ja nostattavilla kehuilla ja seuraavaan liikkeeseen siirryttäessä Pipsa oli jo ihan tikittävä pommi. Eli ei siis enää supereita palkkaamisia kesken treenien, vaan vasta ihan lopuksi auton luona superpalkat.

Seuruuta, onpa totista touhua ja koirakin poikittaa :D

Pipsa on ollut tästä uudesta tavasta sangen kummissaan, mutta jo parit rauhalliset treenit on alkanu tuottaa tulosta. Ei piippausta, ei rallatteluja, vaan hyvä vire, jossa koira ei kuumene. Kontaktikin tuntuu parantuneen. Välillä tuntuu, että Loora tuijottaa mua intensiivisemmin sen vuoksi, että yrittää nostattaa mun virettä :D Katsoo kummissaan, että mikä ihmeen viilipytty hänen kanssaan on tullu treenaamaan.

Näin siis ollaan pikku hiljaa löydetty Pipsalle ihan uudenlainen, sopiva vire treeneihin. Mutta niin sanottu "vika" ei ole suinkaan ollu Pipsan vireessä, vaan ihan mun omassa. Olen kovasti yrittäny tehdä treeneistä kivaa ja hauskaa ja kiljunut sydämeni kyllyydestä joka kerta, kun koira on onnistunu. Enpä ole tullut ajatteelleksi, että Pipsalle riittää vähempiki, sillä pelkkä tekeminen sen kanssa on sille jo palkinto. Toiseksi olen ollu kireällä kuin viulun kieli aina treenien alussa ja jotenkin tosi kovasti ja terävästi edenny liikkeestä toiseen. Ei niin minkäänlaista pehmeyttä tai rentoutta tekemisessä. Hyvä se on sitten ollu tuommosta kuumakallea käsitellä, kun itsekin on ihan liian virittyny. Suurin työ kaiken tämän takana on siis ollu miettiä, kuinka itse toimin treenitilanteissa ja kuinka suhtaudun Pipsaan ja kuinka minun vire nostattaa Pipsan virettä.

Uusi kamera ehtii jopa ottaa selkeitä kuvia meidän vauhtimimmistä :)

Voin kertoa, että tämä itsetutkiskelu on ollu aika hankalaakin ajoittain. Olen parantumaton jännittäjä ja tämän vuoksi jokainen treeni on viime aikoina jännittäny, vaikka ollaan ihan kahdestaankin Pipsan kans treenattu. Mutta kun aloin huomata, että mitä rauhallisempi ja tyynempi itse olin, sitä paremmin Pipsa kuunteli mua, niin aloin yhä enemmän omaksumaan tämmösen rauhallisen ja iisin otteen treenaamiseen. Kyllähän se koiran vire nousee, kun emäntä viuhtoo, hyppii ja kiljuu ja lisäksi jännittää. Ei siis ihme, että on välillä ollu pitelemistä tuossa härderlölliessä!

Eteentulo luoksetulossa

On kyllä ollu tosi palkitsevaa huomata, että muutos on tapahtunu näinkin nopeasti (viimeksi karmeet vinkuna treenit oli siis perjantaina...). Tänä aamuna treenattiin jo ihan äänettä. Aiemmin aattelin vaan, että Pipsa nyt on tommonen korkeavireinen, että minkäs minä sille teen, kun toinen vaan on niin innoissaan. Oli ihan hyvä herätys katsoa peiliin viikonloppuna, että ei se ole Pipsasta kiinni, vaan että minä teen nyt jotain ihan väärin. Toivon mukaan tästä on nyt opittu, eikä noihin piippailuihin ja vinkumisiin ole enää paluuta.

Taas voi vaan aatella, että kuinka oikea yksilö meille sattukin, sillä vaikka Pipsan korkeavireisyys on nyt tuottanu ongelmia, niin se on kuitenkin pakottanu mut rauhottumaan ja miettimään oikeasti omaa "virettä". Tämä rauhoittuminen on ollu mulle hyväksi vähän joka elämän alueella :) Näin ne koirat vaan opettaa ihmistä, eikä toiste päin ;)

Ja kuten kuvista voi päätellä, niin sain valmistujaislahjaksi kauan toivomani järkkärin, joten kuvia tulee jatkossa enempi ja ne on toivon mukaan paaaaaljon laadukkaampia :D

Koiramaisia suunnitelmia

Tässä on monenmoisia koiramaisia suunnitelmia tehty loppuvuodelle ja alkuvuodelle, ihan hirvittää tämmöstä jänskättäjää.. Iiiks!!! Ainut onkkelma meillä nyt tokon suhteen on tuo samperin ääntely.. Ihme vinkunapiippausta pitää perusasentoon tullessa ja liikkeelle lähdöissä päästellä.. Välillä saan sen ruotuun, mutta joka kerta alussa pitää muistella Looran kanssa, että mitenkä se menikään. Vinkkejä anyone tähän?!?! Enhän mä voi tommosen piipparin kans mihkää kisoihin ikänä mennä...

Sentäs nyt on päästy sen verta eteenpäin, että enää ei kiljuta. Mikko ei välillä ees kuule sitä pientä inahusta, minkä itse kyllä kuulen.. Kuuliskohan tuomarikaan...... Mutta välillä piippaus vielä kuuluu ja selvästi. Pelkään, että pilaan nyt sekä perusasennon että seuruun ku sählään tuon piippauksen kanssa.. Pientä paniikkia siis ilmassa.. Ja siis ne piippaukset liittyy just noihin perusasentoon tuloon tai liikkeelle lähtöön. Mut esim seuraamisessa se jää parin ekan askeleen jälkee kyllä pois. Oon nyt puuttunu joka ikiseen inahukseen.. Ihme ettei ole koiralla vielä menny maku koko touhusta..

Siskokset :)

Mutta on jäänyt kertomatta, että nähtiin ihanaa Hertta-siskoa ja Hannaa tuossa parisen viikkoa sitten! Olipas mukavaa treenata ja sain silloin vielä kiljuvan Pipsan kanssa hyviä vinkkejä Hannalta! Iso kiitos niistä! Ja myöskin ruutua treenattiin (kun me saamattomat ei oo vielkää ostettu niitä ruutukamppeita... hmph...). Ja päästiin myös hyppyä treenaamaan kunnon esteellä eikä millää mun viritelmillä :D

Tästä treenituokiosta paistoi niin se, että ollaan treenattu liikaa vaan keskenämme ja alkaa koko hommasta perspektiivi kadota. Onneksi perjantaina on sitten bortsu-seuraa treenilöisiin ja päästään testaamaan myös ryhmässä paikkamakuu.

Niin ja Jyväskyläänki tulee tokorinki, jonne ehkä yritetään Looralaisen kanssa. Täällä on kyllä niin paljon hundeeneja, että saapa nähä onko mittään mahiksia.. Senkin vuoksi siis pien paniikki tuon ääntelemisen suhteen, että sais sen nyt kuosiin.. Eihä tommosta piipparia oteta sinne mukkaan. Olishan tolla Looralla vaikka mihin potentiaalia, kun vaan emäntäki jotahi ossais.. Missä lie välissä oon saanu kehitettyä sille ton piippauksen.. Damn it.. Sääli pilata omalla sähläyksellä noin hieno ja etevä koira! Toivotaan et perjantain treenit menee putkeen!

Niin ja lisäyksenä vielä mikä unohtu ihan kokonaan, niin Pipsa pääsi sunnuntaina leikittämään n. 11 viikkoista labbispentua Suloa! Tosi nätisti leikitti pentua ja jaksoi vaikka pentu yritti kovasti tehdä tuttavuutta etenkin tuolta takapuolen puolelta :D Ihana Loora kun se osaa olla niin kiltisti muitten koirien kans. Tämä visiitti osoitti sen, et ei huolta sitte KUN meille tulee se toinen bortsuotus jossain vaiheessa ;)

Hiljaiset treenit

Pipsan kanssa on muodostunu alkavaksi ongelmaksi tokotellessa piippaaminen. Vireongelma luultavimminkin, Loora kun on niin täpinöissään aina valmis treenaamaan.. Ihan kiva muuten, mutta vire on sitten hetkessä liian korkealla, kun toinen tajuaa et hei jes me treenataan. Toisaalta palkkaamattomuus voi myös vaikuttaa asiaan, mutta ennemmin uskosin, että vireeseen tämä onkkelma nyt viittaa.

Siispä tänään otettiin aamusta hiljaiset treenit. Puutuin joka ikiseen inahdukseen minkä Pipsa päästi ja muutaman muistuttelun jälkeen alko mennä mustavalkosen kaaliin, että suu pitää pitää supussa. Palkkailin hyvin rauhallisesti taputellen ja välillä laitoin Piipparin vaan makuulle rauhottumaan. Lopusta saatiin jo kivasti tehtyä askelsiirtymiä ja peruutuksia ja muita ja hiljaisesti. Tämän saman moodin ku saa tuonne uloskin niin hyvä tulee.

Hassua vaan, että yleensä ryhmätreeneissä ja muissa ohjaajat neuvoo herättelemään koiraa, niin meillä pitää rauhotella ja jäähytellä :D Parempi ku ei ees käytä mitään alottelusanoja, mikä meillä siis on ollu vaan yksinkertaisesti "mennään treenaamaan". Se nimittäin saa pikkusen bortsuotuksen jo ihan tärisemään innosta. Lenkillä kyllä on paras ottaa pieniä seuraamispätkiä yms. kun ne tulee niin yllättäen, että toinen ei ees tajua et hei me treenataan.

Tää virejuttu on kyllä kerrassaan jännittävä. Pitää ehkä käydä kirjastosta joku kirja tai kaivaa jostain joku luento aiheeseen liittyen. Olis tosi mielenkiintosta perehtyä asiaan enemmän, et kuinka tommosen sähikäisen kanssa kannattee toimia. Onneksi reilu vuosi yhteiseloa on opettanu jo paljon kuinka Looran kans tulee toimia. Mieluummin otan kuitenkin aina tuommosen ihanan härdellin, kuin semmosen josta pitäs kaivaa sitä motivaatiota. On se ihana, kun toinen ottaa niin tosissaan tän treenaamisen :) Pitää vaan oppia kanavoimaan tuo innostuneisuus oikealla tavalla ja yrittää itse omalla sähläilyllä olla pahentamatta tilannetta. Eli pitänee itselläkin vähän rauhottua treenitilanteissa.

Saatiin hyvät ohjeet muuten meidän superilta kasvattajalta Sannalta tunnariin ja pitänee alkaa pikku hiljaa tutustumaan tunnareitten ihmeelliseen maailmaan :)

Aina ei vaan jaksa päivystää mitä mamma blogiin raapustaa

Tässä vielä todistetta siitä, että meiän härdelli osaa myös ottaa rennosti:

Härski bortsuotus!

Esineruutu

Käytiin perjantaina metsälenkillä ja tehtiin Pipsalle esineruutu. Alla videokuvaa neidin suorituksesta, toivottavasti video toimii. Ruudussa oli neljä esinettä, tosin minä myöhästyin vähän kuvaamisessa ja video alkaa toisesta esineestä. Ruutu oli suunnilleen 30x30 metriä.

Aika pätevää touhua Looralta :) Nyt pitänee isontaa ruutua ja laittaa vaikeampia esineitä. Tästä on hyvä jatkaa!

Luultiin muuten jo Mikon kanssa, että ollaan ihan vainoharhasia, kun oltiin niin varmoja, että Pipsalla tulee kohta ne juoksut. Mutta eilenpä ne vihdoin sitten alko!!! JEEEEE!!! Sotki vähän suunnitelmia, mutta pääasia, että ne nyt vihdoin tuli.

Jäljestelyjä ja kuvatuksia

Mikko on pitäny jälkitouhuista reilun kuukauden taukoa ja odotellut sekä omaa että Pipsan motivaatiota ja tänään olivat sitten päättäneet mennä pitkästä aikaa kokeilemaan, että kuinkas se jälki kulkikaan.

Jälki oli n. 140 metriä ja Pipsa oli kiltisti puuhun kytkettynä odottanu Mikon tehdessä jälkeä. Tähän lenkki väliin, jolloin jälki ehti vanheta n. 45 minuuttia. Jäljellä oli muistaakseni ollu kaksi kulmaa, namuja siellä täällä harvakseltaan. Keppejä ei vielä ole otettu jäljelle, kun se meni niin pipariksi koko touhu kesällä. Keppitreenejä on tehty erikseen ja kunhan nyt alkaa jäljet sujua, niin sitten ne kepit sinne. Noh mikä oli sitten lopputulema, Miss Pipsaloora suoriutui jäljestä ennennäkemättömällä intensiivisyydellä ja oli kuulemma tehny niin erinomaista työtä, että Mikko oli suu auki kävelly perässä, että mikä jälkikoira se tämmönen on ja mistä se ilmesty. Eli tauko teki hyvää molemmille ja nyt eikun sitten jäljestelemään, koska kuitenkin piiiiiiiiiiiiitkä syksy edessä vielä. (Minä täällä tosin odottelen jo innoissani talvivaatteineni lunta.. ah.. lunta).

Muutenkin oli kuulemma ollut mallikelpoinen koirakansalainen mukana, sillä viimein on Pipsalle tullu automaatioksi, että jos tulee joku metsälenkillä vastaan niin täytyy tulla luokse. Tänään oli ilman kutsuja kipittäny Mikon vierellä ja istahtanu oottaan et hihna laitetaan kiinni. Mistä tää tämmönen upeakäytöksinen koiraotus meille on ilmestynyt?!?!?! Ollu semmosta tuuliajoa välillä Looran mielentilassa tässä pari viime kuukautta, mutta nyt näyttää, että kaikki on taas niin reilassa ja juoksuja ei oo lähimainkaan tulossa. Tälläpä siis mennäänkin nyt ja unohetaan koko juoksut, kun ei niitä vaan yksinkertasesti kuulu. Kyllä ne sieltä vielä sitten joku päivä tulee.

Myöskin esineruudussa Pipsis on kunnostautunu ja esineet nousee semmosella tarkkuudella, että ollaan oltu ihan äimänkäkenä Mikon kanssa. Ollaan myös otettua uusia esineitä ja ei mitään ongelmaa löytää. Takakulmat on semmosia hankalia paikkoja, mitä ei välttämättä aina hoksaa heti tsekata, mutta kyllä se sitten lopulta sinne painaa, kun ei muualta hajuja tartu. Nyt vaan uusia ja vaikeampia esineitä sinne ruutuun siis.

Tokottelut on ottanu niin suurta harppausta, että senkin suunnalla nyt suunnitelmia on, mutta jotta en nyt jinxais tätä hyvää suuntaa, niin en vielä kuuluttele suunnitelmia, kun on se mahdollisuus, että ne juoksut sieltä tupsahtaa sitten juuri sopivasti. Joten katellaan, katellaan.

Ja ei olla muuten niitä tunnareita vieläkään korkattu.. Oliskos jollain ollu jtn vinkkejä miten niitten kanssa nyt kannattikaan lähteä liikkeelle?

Koska päivitykset on ollu niin kuvattomia, nyt vuorossa sitten jotain kuvatuksia tältä syksyltä :)

Vähän teki aluksi tiukkaa odottaa lupaa! Tää on myös hyvä väsytystekniikka, kun ahmatin pitää niin keskittyä.

Pipsis innostui poseeraamaan kivellä kauniissa syyssäässä :)

Ulkoilun ohella Loora pitää huolta kunnostaan myös joogaamalla ja venyttelemällä.

Suosikkiharrastuksiin lukeutuu myös marjastus (lue=mustikoiden popsinta) ja sienestys. 

Oli päivä kuinka p*ska niin Piipari osaa piristää, ja kuka nyt ei piristyis kun toinen jaksaa aina näin ilosesti hymyillä :)

Jotain erilaista ja hauskaa

Kaveri näytti tänään yliopistolla sarjakuvan, joka oli kyllä koiraihmisen mieleen ja oli pakko tulla tännekin laittamaan linkki. On ne koirat vaan niin ihania <3

Enjoy: http://theoatmeal.com/comics/dog_paradox

Tokottelua

Täytynee taas onnitella Satumaisia Sankareita, sillä Pipsan sisarukset on kunnostautunu jälleen kerran toko-rintamalla ja roppakaupalla ykkösiä on sadellu :) Hienoa sankarit!!!

Tämä sisarusten menestys luo hieman uskoa, että ehkä mekin joskus voitaisiin pärjätä.. :D Näiden iloisten uutisten innoittamana käytiin tänään taas tokottelemassa Killerillä. Häiriönä oli yks pahimpia, sillä poijat oli hyvän sään saattelemana tulleet rullalautailemaan viereisille rampeille. Pipsa viimeksi Kuusamossa oli rullalautailevien poikien läheisyydessä ja me ei sitten päästy rampeista enää uudestaan ohi, ku Piipari kilju ja huusi ja kisko sinne rampeille.. Vaikka kuinka yritin en saanu Pipsaa sillon hanskaan.. Onneksi muistin tämän kauhukohtauksen vasta jonkin aikaa jo treenattua, joten Loorakaan ei sen kummemmin noita rullalautailijoita noteerannut. Pariin otteeseen kun oikeen kunnolla paiskivat siellä laudoillaan, niin olis melupoliisi-Pipsan pitäny mennä sinne komentamaan häntä ja korvat pystyssä, et nyt jätkät kunnolla, mutta sain otuksen kuitenkin ruotuun ja tuli kiltisti takas tokottelemaan.

Treenien teemana oli palkkaamattomuus ja koiran hallinta. Välillä Piipari haahuili ampiaisen perässä, sitten tuli tosi mielenkiintonen perhonen ja välillä jopa ilmassa leijailevat pumpulipallot kiinnostivat enemmän. Eli häiriötä oli ja välillä tuo kakkamaakari oli ihan kuutamolla niitten juoksujen takia, joita ei vieläkään kuulu eikä näy.. Tästä ja rullalautailijoista huolimatta treenit meni yllättävän hyvin. Pipsa kesti palkkaamattomuutta ja haahuilut sain kitkettyä aika hyvin pois. Pysyi nätisti perusasennossa ja malttoi odottaa. Aikaisempien treenien kiljuntaa ja huutokonserttiakaan ei juuri ilmennyt.

Käytiin läpi kaikki alokasluokan liikkeet, Mikko käskytti. Liikkeet Pipsa teki suhteellisen puhtaasti. Paikkamakuussa pää kääntyili, mutta ei pyllähtäny lonkalle, kuten ennen on ollu tapana. Voisi siis ajatella, että jotain edistystä tässä. Seuruu meni nätisti, hyvällä kontaktilla ja innolla tekee. Mutta jotta kaikki ei menis aina ku unelma, niin luoksetulossa ja liikkeestä maahan meni sitten suoritukset vähän pipariksi. Luoksetulossa Loora ennakoi sivulletuloa ja melkein saman tien kiepsahtaa perusasentoon. Nyt ei sitten vaan oteta sitä edestä perusasentoon piiiiiiiiitkään aikaan. Liikkeestä maahan meni pipariksi sen takia, että minä en tarpeeksi pontevasti komentanu ja liikaa epäilin, että meneeköhän vai eikö. Heti kun lopetin nynnyilemästä enkä kääntyny kattomaan tekikö Pipsa kuten käskettiin, homma alkoi toimia.

Täytyy myöntää, että kerta kaikkiaan jäi aika hyvä mieli, kun pystyin pitämään Pipsan hanskassa varsinkin noitten rullalautalijoitten läheisyydessä. Ehkä me oltaisiin jopa koevalmiita, tai noh, Pipsa olis, minä en. Joten odotellaan, että minä tässä joskus olen myös valmis. Mutta on se vaan niin ihanaa kun toinen on niin onnessaan ja tahtoo niin kovasti tehä kaikki hyvin, että sitä melkein vois unohtaa sen oman epävarmuuden ja keskittyä siihen, että vitsi ku meil on kivaa :) En tiiä miks niistä kokeista pitää tehä semmonen mörkö, kun ne vois ihan yhtä hyvin olla yhtä rentoa ja hauskaa, ku mitä meillä on Piiparin kans treenatessa.. Mutta ihmismieli on vaan niin jotenki pöhkö, että ku on koe, ni sitä on sitte pakko jännittää ja kiristellä hampaita..

Jotta treeneihin tulis nyt uutta, niin kävin vihdoin ne tunnarikapulat ostamassa. En vaan jaksa muistaa, että mitenkäs niitten kanssa piti lähteä harjoittelemaan, joten pitänee ensin tutustua siihen paremmin, ennenkö meen ja sählään homman pipariksi.

Eipäs tänne sen kummosempia, kovasti nautitaan siitä, kun Piipari on niin hellyydenkipeä pallero ja änkee koko ajan kylkeen rapsutettavaksi :) Oishan se silti kiva, et ne juoksut sieltä nyt tulis...

Pipsa treenaa, Ansku treenaa, Mikko treenaa

No onneksi tästä lähin taas vaan Pipsa on meillä se, kuka treenaa. Nimittäin puolimaratonit on nyt Mikon kanssa juostu ja maaliin asti päästiin molemmat kunnialla! Voinen siis nyt tervehtyä tästä hulluuskohtauksesta ja sohvaperunoitua takaisin omaksi laiskaksi itsekseni ja uskotella, et 21 km juoksua korvaa loppuvuoden urheilut ja saan ihan rauhassa syödä suklaata ja muita herkkuja, eikä näy missään..

Kuten tosiaan sanoin, niin Pipsa silti jatkaa treenejään. Tosin ollaan kyllä hyvää vauhtia tehty koirasta ihan yhtä laiskaa, kun omistajistakin. Kuulisitte ne Looran huokasut ja näkisitte sen hymyn, mikä sen huulille tulee, kun toinen tajuaa, et ihanaa nyt on sunnuntai ja kukaan ei mee mihinkään eikä tee mitään :D Noh okei, tämä oli parin tunnin sienestysreissun jälkeen, mutta Piipari on vihdoin tajunnu kuinka voiaan myös täysillä ottaa rennosti! Pipsan tuntienhan kaikki tehhään sata lasissa, jopa rentoutuminen.

Käytiin tänään Kodin Terran parkkiksella tokottelemassa ja siellähän oli muutakin sakkia. Yksi poitsuparka ei kestänyt Miss Pipsalooran vastustamatonta tuoksua ja karkasi isännältään ihastelemaan meiän typykkää. Noh, Pipsahan ei moisesta oikeen perustanu ja tylysti istu kuin tatti ja teki hienovaraisesti selväksi pojulle, et paras kalppia menemään. Muuten toisten koirien härdelli ei Piiparin menoa haitannu, vaan treenit meni oikein hyvin. Aiemmin ei ollakaan kyseisellä parkkiksella treenattu, mutta Lörbäke hiffas kyllä hyvin, et nyt ollaan treenaamassa eikä hurvittelemassa. Pikku hiljaa se kisavarmuus sieltä näköjään tulee. Näistä uudenlaisista treenihetkistä on tosin tullu Piipille niin mieleisiä, että välillä pitää päästää karmeita riemun kiljahduksia. Onko vähän liikaa virtaa... Hmm.. Ei tartte paljon tuota typykkää innostaa treeneihin. Tästä tosin on paljon positiivistakin seurannu, sillä seuraaminen on ainakin meiän silmään nyt just semmosta kun sen pitääkin olla.

Treenailujen ohella Pipsis on kunnostautunu tänä syksynä myös mustikan poimijana ja suppilovahveron metsästäjänä. Mustikoita poimiessa tosin karvakuono on vähän haitaksi, Piipari kun tykkää istahtaa mättäälle nauttimaan näistä luonnon antimista. Myöskin suppismetsässä neiti vähän turhan hanakasti tulee tutkailemaan, että mitä ne isäntä ja emäntä sinne maanrakosiin osottelee ja mitä ne sieltä kaivelee.

Ja ei, ei vieläkään niitä juoksuja kuulu. Onpas se nyt kumma. Edelleen samoja merkkejä, mutta välillä taas tuntuu, että onkohan ihan meiän korvien välissä koko juoksujen tekeminen.. No oli miten oli, kyllä ne sieltä vielä tupsahtaa tulla. Kovasti kyllä agikentät polttelis, mutta ootellaan nyt ja katellaan what's what.

Maalari maalas taloa, sinistä ja... ei, ei vieläkään punasta

Blogi on ollu hiljaa ja kauan. Ei ole maistunu istua koneen ääressä sen jälkeen kun sain Iso-G:n pakettiin, mutta eipä meille ihmeempiä kyllä kuulukaan, perusarkea vaan! Onnea Pipsan sisaruksille, jotka on hienosti kokeissa pärjänny :) Me tullaan perästä sitten ööö joskus :D

Back in Jkl oltu kohta jo kuukausi ja edelleen vaan ootellaan niitä Piipin juoksuja. (Rakkaalla lapsella monta nimeä...) Pää on välillä Looralla niin pönttönä, että ei huvittais tehä mitään sen kanssa. Jopa lemppari dummy on välillä ihan plääh ja mieluummin mennään nokka maassa.. Toisinaan taas innostaa tehä ja vähän liikaakiin ja sitte neidillä palaa kii jos ei mee niin ku hän haluaa.. Tekee epäpuhtaita sinne päin suorituksia ja kun niitä ei hyväksy, niin pitää protestoida.. Piipari on siis ollut todellinen bitch viime aikoina.

Olin jo niin varma, että juoksut tulee etten menny pari viikkoa sitten tokovalmennuksen loppukokeeseen. Olisin tahtonu ottaa sen ihan kokeenomaisesti, mut meiän hömpöttäjästä ei ois siihen ollu :D Koko viikonlopun näytti, et sieltä ne juoksut tulee ku toinen oli ihan kuutamolla. Mutta ei, ei ne vaan tullu. Noh poitsut on kyl sitä mieltä, että Pipsa tuoksuu niin hyvälle nytten, että oli ihan hyvä ettei menty pilaamaan muitten suorituksia.

Agitreeneissä on käyty nyt pariin otteeseen ja Pipsa sikamaisesti ei malta odottaa esteillä yhtään vaan tekee itse just niin ku tahtoo.. Lällättelee vaan et ai ku kivaa, ku saa kerranki hypellä niin ku tahtoo.. Viime treeneissä onneksi alkoi jo mennä kaaliin, että se ei ole ok. Huomenna olis vikat treenit ja sitten uutta kurssia vaan putkeen, kunhan ne juoksut saadaan nyt alta poies.

Toisaalta kotona Piipari on ollu melkonen hellyyden kipeä mössykkä. Tulee niin lähelle kun voi ja vaatimalla vaatii huomiota ja rapsutuksia. Ei meinaa pöksyissään pysyä ku tullaan töistä kotiin, ku pitää kiivetä jo heti syliin halittavaksi.. :D

Voi kun nyt ne juoksut sieltä vaan alkaisi. Nyt vihdoin olis iltasin aikaa kunnolla treenata, mutta tuon hormonihörhön kanssa se ei oikein onnistu :D No onneksi Iso-G:n jälkeen on lisää projekteja tiedossa, sillä parin viikon päästä häämöttää Finlandia Marathon ja siellä 21 km lenkki. On iltasin ollu ainaki jotain treenattavaa.

Mutta eipä meillä ole mihkää kiire, treenataan sitte taas tosissaan, ku Pipsa on siihen kykeneväinen :) Ostin kyllä tänään uuden palkkauslelun, joka lienee ihan superi.. Pitänee testata sitä huomenna. Mutta anyways, menee varmaan tokokokeiden korkkaus ens keväälle, mutta eipä sinnekään ole mikään kiire ;P Jos vielä tämän vuoden puolella pääsis johonkin näyttelyihin kattomaan, mitä tuomari sanoo, kun Looralla on enemmän turkkia :) Aika hyvin on kuukauden aikana saanu kasvatettua peitettään ja alkaa taas näyttää bortsulta, eikä seropilta :D

Paukkutreenejäkään ei olla tehty, kun välillä Pipsaa pelottaa ei mikään. Ihan ihme pönttöyskohtauksia siis ollu pari kertaa. Toisaalta Piipi ei reagoinu yks päivä siihen, kun mattoa tampattiin pihalla ja ikkunat oli auki. Minä itte hätkähdin ku alko yhtäkkiä kovaa pauketta kuulua, mutta neiti vaan raotti vähä silmää ja jatko uniaan. Toivotaan, että tämä on hyvä merkki. Äsken myös ase pamahti Kalevan kisoissa, mutta Piipi vetää vaan sikeitä. Oli rankka sienestysreissu Mikon kanssa, niin nyt ei jaksa välittää jostain turhista paukkeista.

Koska Mikon työkoneella ei ole mitään kuvia, niin kaivoin arkiston kätköistä tämmösen ihanan pentukuvan viime kesältä. Aika saman näkönen kakkamaakarihan Piipari on vieläkin, mitä nyt kokoa on tullu vähän lisää :)

Erittäin hyvä ellei täydellinen :)

Pipsan kahteen viikkoon on mahtunut kaikenlaista, mutta aloitetaan ensin tämän päivän näytelmistä :) Miss Pipsaloora siis ensimmäistä kertaa kehässä Paltamon ryhmänäyttelyssä ainoana junnunarttuna JUN EH JUK1! Kerta kaikkiaan meni kyllä loistavasti! Tavoitteena oli ettei tuu EVAa ;P Vähän oltiin huolissaan, kun Loora on niin naku, että mitähän siitä oikein sanotaan :D Eihän se tuomarilta jäänyt huomaamatta, mutta tässä siis arvio:

"Junioriluokan narttu, joka on hyvin kehittymätön ja erittäin karvaton tänään. Hyvä ylälinja, luustoa saisi olla enemmän. Pää vielä pieni ja kehittymätön johtuen iästä. Kantaa häntänsä mallikelpoisesti liikkuessa. Erinomaiset sivuliikkeet. Pitää vielä kehittyä."

Noh, todellakin erittäin karvaton :D Pipsa luultavasti tekee juoksuja, joten karvaa lähti toissa viikolla oikein kunnolla. Nyt on onneksi nuo säälittävät karvat pysyneet. Häntä oli kamala siimahäntä, mutta sentään Loora osasi kantaa sen hyvin ;) Varmaan Loora myös näyttää kehittymättömältä, kun sillä ei ole karvaa :D Ja pää on pieni, kai se siitä jykevöityy.. :D Mutta erityisen tyytyväinen olen tuohon, että sivuliikkeet oli erinomaiset :) Tätä juuri harjoteltiin, että saataisiin se Pipsan liike kunnolla näkyville, kun sillä se varmaan pärjää. Tuomari ei maininnut mitään naamataulusta, joten se kelvannee, vaikka onkin vähän hassu ;) Pipsa oli rodunomainen lähestyttäessä, häntä vaan huisku ja oli ihan mielissään, kun tuomari tuli luokse. Eipä voi muuta kuin olla todella tyytyväinen tähän ekaan suoritukseen :)

Kaiken kaikkiaan näyttelyistä muuten täytyy sanoa, että oli kiva ympäristö ja oltiin siis hallissa. Pipsa oli aluksi vähän et mitä tää mekkala on, kun belgianpaimenkoirat siinä haukkua röykytti menemään, mutta kun vähän tutustuttiin paikkoihin, niin Loorahan oli ihan chillisti koko loppuajan :) Välillä meni kevythäkkiinsä makoilemaan ja välillä harjoteltiin juoksua. Vähän tuntui neitiä kiinnostavan liikaa maassa olevat hajut (todellakin juoksut tulossa), mutta sitten kehässä esiintyi kyllä todella hyvin ja selkeästi nautti huomiosta :D Hahhah, meidän linssilude.

Valitettavasti kuvia mulla ei ole jakaa, kun Mikko otti ne omalla tabletillaan ja vei sen Jyväskylään. Laitellaan sitten viikon päästä kun itsekin palaan takas kotiin.

No mutta sitten mitäs muuta meille kuuluu. Miss Pipsaloora kävi toissa viikon mun kanssa töissä ja oli kyllä mallikelpoinen toimistokoira :)

Iloinen toimistokoira

Perjantaina otettiin jo iisisti!

Toissa viikolla myös oltiin ulkona, kun oli hyvät ilmat. Narupallo on ihan superi, niin superi, että se pallo piti siitä sitten tuhota ja nyt on vaan naru, silti ihan huippu lelu :)

Sängyn alla paras piilo! Tätä ei voikaan valitettavasti kotona tehä!

 Ja Pipsahan tunnetusti rakastaa katsella ohikulkevia ihmisiä ja noh, ohikulkevia mitä vain tai vaikka siellä ulkona ei olisi mitään, niin voi silti katsella, jos vaikka jotain nähtävää tulisi! Täällä omakotitalossa ei ole niin helppoa löytää korkeaa paikkaa mistä katsoa, mutta kyllähän bortsu aina keinot keksii..

Ketä siellä!?

 Loora myös löysi Kuusamosta uuden kaverin, Misti-bcn, jonka kanssa oli ihan mahtavaa leikkiä :)

Otosnro mitä lie. Pipsa on loman aikana unohtanut mitä paikka tarkoittaa!!!

Vauhtimimmit

Pari hymyilevää bortsua :)

Pipsa myös kävi vähän reissailemassa pitkin Koillis-Suomea :)

Pipsa kävi myös Posiolla muikkumarkkinoilla, ah ku oli kivaa :) Muikun tuoksua!!

Sitten päästiin taas Mistin kanssa leikkimään, tässä ollaan ampuradan lähellä ja samalla taustalla kuului hirmunen ryske. Onneksi Misti keksi naurattaa Pipsaa, niin ei meiän neiti jaksanu paukuista välittää :)

Vein Mikon yllätykseksi katsomaan kuusamolaista rotkojärveä, Ruoppijärveä ja Pipsahan pääsi kans mukaan :) Parempia kuvia reissulta kamerassa, pitää latailla sitten myöhemmin :) Mutta huomaa karvaton bortsuotus siimahäntineen :D

Käytiin myös mökillä ja Pipsa pääsi uimaan, kerran on bikinit, niin pitäähän sitä nyt uidakin ;)

Loora ensimmäistä kertaa pitkospuilla Naatikkajoen eräreitillä :) Vähän kävi tassut välillä suovedessä, mutta Looraa ei haitannu :)

Kaikenlaista siis tapahtunut parin viikon aikana :) Mistin kanssa tosiaan Pipsalla leikit meni hyvin yhteen ja otettiin koirien kanssa kentällä myös näyttelytouhuja ja vähän tokotteluja. Valitettavasti tuo hiekkakenttä oli vähän turhan karhea Pipsan tassuille ja pari päivää menikin hoidellessa anturavaivoja, mutta onneksi hyvällä hoidolla tassut saatiin nopeasti kuntoon. Tästä oppineena pitääkin viedä Pipsaa enempi karheammille alustoille treenaamaan.

Minä myös tein jossain välissä Pipsalle jäljen, mutta polttiaiset vei voiton ja jälki oli olemattoman lyhyt.. Pitänee palata näihin juttuihin sitten Jyväskylässä Mikon kanssa!

Vielä viikko olisi oleilua täällä pohjoisessa. Loora on nauttinut täysin siemauksin ja saanut paljon uusia kokemuksia :) Paukkutreenit jatkuvat Jyväskylässä ja toivon mukaan saadaan sielläkin laukaisuvarmoja koirakavereita mukaan, niin saadaan lopullisesti selätettyä tuo pieni mörkö. Onneksi tilanne ei ole niin paha kuin aluksi ounasteltiin, vaan Pipsa ei vaan oikein tiiä miten niihin paukkuihin pitäisi suhtautua. Tätä on pystytty hyvin täällä Kuusamossa treenaamaan, joten edistytty on. Kiitos suuresti Emmille, kun tulitte Mistin kanssa paukutteiluihin leikkimään!! Siitä oli iso apu :)

Kuusamossa

Ensimmäinen viikko on vierähtänyt Kuusamossa :) Matka tänne meni hyvin ja nopeasti. Pipsahan nauttii, kun saa lököstellä autossa, joten matka taittui hyvin leppoisasti tällaisissa tunnelmissa:

Miss Pipsaloora on nyt lomalla!

Ja mikäs Looralla on täällä ollessa, kun on iso piha missä temmeltää ja rapsuttajiakin löytyy joka lähtöön ;)

Pipsa niiiiiiin tykkää mun pikkusiskosta

On pikku hirviö myös päässyt tällä viikolla toimistokoiraksi. Vähän piti aluksi pöristellä osalle työntekijöistä, kun isot miehet nyt vaan on vähän epäilyttäviä Pipsan mielestä. Mutta kunnes niihin tutustu, neiti huomaskin et ne on ihan okei. Huudit piti myös tsekata perusteellisesti, kaikkea ihmeellistä tavaraa olis ollu. Kaikista oudointa oli se, että porukkaa lappas ovesta koko ajan ees taas. Siinä oli pikku koiralla vähän ihmettelemistä. Mutta suurimman osan ajasta työpäivät on kyllä menny näissä merkeissä:

Ah tää työnteko on niin rankkaa!

Toisena päivänä jutut ja meiningit oli Looralle jo niin tuttuja, että ei tarttenu pörhistellä ja toisaalta olis ollu kivempi tutustua ympäristöön vielä enempi. Täytyy kyllä sanoa, että on tuo otus helppo, kun sen voi noin vaan ottaa töihinkin ja toinen on ihan kiltisti. Hyvää harjotusta muutenkin Pipsalle, et pääsee noista möröistä eroon. En tiedä miksi osa ihmisistä, etenkin isot miehet, on vähän pelottavia ja niille pitää vähän pöristä. No ensi viikolla Pipsa on menossa mukana toimistolla, niin saa vielä lisää harjoitusta tähän.

Työpäivät oli sen verran rankkoja, että näissä merkeissä kuluikin sitten loppupäivät:

Oi ku makosat unet tässä mamman tyynyllä

Ulkokuvia ei olekaan nyt tarjolla, kun siellä menee keskittyminen kokonaan itikoitten huitomiseen. Onneksi nyt on itikkamyrkkyä missä uittaa itsensä ennen ku menee ulos, niin vähän paremmin pärjää. Täällä on siis totta kai minun tuurilla ennätysitikkakesä! Silti aion tänään uhmata noita itikoita ja tehdä Pipsalle esineruudun. Huomiseksi ajattelin sitten jälkeä.

Mutta siis ulkona ollaan kuitenkin oltu, vaikka kuvista sitä ei voi päätellä :D Käytiin yksi ilta järven rannalla uudella lenkkipolulla. No se nyt ei menny aivan nappiin sitten, kun Pipsa päätti kiskoa ja vetää joka suuntaan.. Siinä yritin huitoa  itikoita ja pitää kiskovasta koirasta kiinni.. Voi voi.. No, on meillä työn alla tässä ollutkin jo jonkin aikaa (tai ainahan se tuntuu olevan työn alla) ja tutuissa paikoissa mennään kuin mallioppilas, mutta heti kun tulee muuttujia - esim. uusi paikka, kaveri tai pahin kaikista kaveri, jolla on koira - niin homma menee pipariksi. Onneksi ollaan nyt täällä missä kaikki paikat on uusia, niin harjotellaan ensteks tuota ensimmäistä ongelmakohtaa, eli olis kiva jos neidin kaaliin menis, että vaikka on uusi paikka niin samat säännöt pätee sielläkin hihnakäyttäytymisen kanssa. Sitten otetaan pikku hiljaa tuttuihin ympäristöihin mukaan noita koirakavereita. Vielä tällä viikolla ei oltu siihen valmiita. Rohkeasti kyllä yritetiin, mutta ei siitä mitään tullu. Lisäksi vielä ne sata itikkaa siihen inisemään, niin oli emännällä taas hermoissa pitelemistä. Mutta jotta tilanne ei olisi niin epätoivoisen kuuloinen, niin kuitenkin edistystä on tullut ja hihnan päässä mennään jo huomattavasti paremmin! Selvästi tuota teenikeekoilua, et minähän teen niin ku lystään.. Onneksi Pipsa on suhteellisen helppo nykyään palauttaa maan pinnalle takaisin.

Hihnakäyttäytymisestä pääsemmekin sitten hyvin näyttelyhihnaan ja sen kanssa toimimiseen. Ollaan nyt kahdesti kokeiltu juoksuttamista ja ekalla kerralla meni kyllä ihmeen hyvin. Lähinnä oon nyt yrittäny saada ne kengurun loikat karsittua pois ja tietty estää Pipsaa seuraamasta. Hännästä ei ole siis tietoakaan miten se sitä viuhtoo, mutta viuhtokoon miten tahtoo nyt tässä vaiheessa. Toisella kerralla Loora oli hienosti deletoinut ensimmäisen kerran opit ja kenguruloikki sekä yritti tarttua näyttelyhihnaan kiinni?!?! Myöskin pukki mua reiteen kuonollaan kuin kokeillakseen, että lopetanko sen ravaamisen. No ei Pipsa arvannu, että mammapa ei tämmösestä tykkää. Pidin pienen puhuttelun neidille ja jätin sen ällistyneenä tollottamaan paikalleen. Hetken päästä tulee nolon näkönen mustavalkonen luokse, ja tehtiin juoksutusta uudelleen. Se olikin sitten ihan napakymppi! Vilkaisin myös hännän asentoa ja se oli oikein nätisti selän jatkeena. Katsotaan jos tästä toisesta oppitunnista nyt olisi jäänyt jotain myös mieleenkin.

Sitten pakko vielä mainita tämä, kun kaihertaa niin mieltä, että Pipsalla kyllä näyttänee jonkin asteen paukkuarkuus olevan. Täällä on ampurata noin viiden kilsan päässä ja sieltä aina aika-ajoin kuuluu pauketta. Alkuviikosta Loora ei ollu moksiskaan, kun paukut oli niin vaimeita. Näytti ettei se edes kuullu niitä. No torstaina sitten paukkui illasta oikein kunnolla, sääkin oli selkeä niin äänet kantautu tosi hyvin. Iskä tosin osasi myös kertoa, että aina torstaisin siellä radalla on jotku harjotukset ja sen takia kuuluu tavallista enemmän pauketta. Oltiin sitten Pipsan kanssa ulkona leikkimässä ja leikit loppu kyllä lyhyeen, kun ensimmäiset isot paukkeet kuulu. Aluksi se vaan kuulosteli ja jopa jatkettiin hetki leikkiä, mutta kun pauke jatku, häntä meni koipien väliin ja huolestunu ilme tuli kasvoille. Kun pauke edelleen jatku, niin neiti päätti, että parasta olis mennä sisälle ja meni portaille napottamaan ja oottamaan. Muut seudun koirat ei reagoinu paukkeisiin mitenkään, kukaan ei haukkunu. Takapihalla meidän metsästyskoiratkin oli ihan hiljaa. Yritin portailla sitten syöttää Pipsalle vähän namia ennen sisälle menoa ja se kyllä suostui syömään pari namia. Mutta kun en oikein tiennyt mitä tehdä, niin vein sen sitten sisälle. Sisällä taas oltiin kuin ei mitään, kun ei ne paukkeet kuitenkaan sisälle asti kuulunu.

Eli tämmöstä on nyt luvassa siis joka torstai ja tarttisin vähän työkaluja siihen, että kuinka toimia tässä tilanteessa. Yritin olla paineistamatta Pipsaa ja jatkoin jopa leikkiä ihan kuin en itse kuulisi koko pauketta. Mutta Looraa ei selvästi huvittanu leikkiä enää.. Hyvät neuvot tulis nyt tarpeeseen! Selvästi ne on vaan nuo tietyn tyyppiset paukkeet, mitkä Pipsaa ressaa, koska Jyväskylässä asutaan siinä työmaitten keskellä ja sieltä kuuluu kaikennäköstä ryskettä, mistä neiti ei välitä tuon taivaallista. Ainut mitä arkailee on maton tamppaus, se kun kaikuu niin hyvin kerrostalojen seinistä.

Loppukevennykseksi vielä kuvia juhannukselta:

Kukkuu missä Kalle?!

Otos nro XX eikä vieläkään saatu molempia koiria kattomaan suoraan kameraan :)

 Tässä vielä pari kuvaa kotoa Jyväskylästä:

Uimamaisteri

Pipsan perusilme :)