Pieksämäellä mutkin

Nyt on sitten korkattu se tokoura ekoilla kisoilla ja karmee, että jännitti. Ja ihan turhaan.. Pilasi kyllä suoritusta, ei niinkään koiran vaan mun :D Pipsa siis ALO2 pistein 155, tuomarina oma Taitavien tassujen kouluttajamme Tuire Marjamäki. Kokonaisuudessaan oltiin 15 koirakosta kuudensia, joten sinänsä ei huono ja näin pettymyksen nielleenä täytyy sanoa, että menihän se ekaksi kokeeksi ihan hyvin ottaen huomioon kuinka kuutamolla mä olin. Palataan nyt vielä meiän mokailuihin, vaikka koko automatkan takasi kotiin kävin kyllä yksityiskohtasesti Mikolle läpi, että mitä olis pitäny toisin tehä ja missä meni pieleen :D

Mentiin tosi hyvissä ajoin koepaikalle ja koska pelkäsin sitä piippailua ja ääntelyä niin paljon, niin ihan reilusti Pipsaa väsytin ennen omaa suoritusta.. Meni sitten vissiin vähän yli, tai sitten juuri meidän edeltävän koirakon vinkuva lelu pilasi vireen, koska Pipsahan rakastaa kaikkia vinkuvia leluja ja olisi mielellään ottanut sen siitä maasta hallin ulkoa, missä se odotti sen aikaa kun meitä edeltävä koirakko suoritti omaa osuuttaan.. No tämä nyt sitten näistä selityksistä. Kaikki muu menikin ihan mun piikkiin, myönnetään :D

Luoksepäästävyys 10. Tässä ei kyllä ollu mitään ongelmaa. Pipsa nätisti istua tapitti ja häntä huiskas ku mikä ku Tuire tuli kattomaan hampaat, mutta hyvin malttoi neiti olla eikä alkanu pusuttelemaan ja otti hyvin kontaktia heti kun Tuire siitä lähti.

Paikalla makaaminen 7. Tässä oli nyt onnetar matkassa, sillä ekalla yrittämällä Pipsa ei mennyt perusasennosta maahan!?!?!? Whaaaat.... Tätä se ei ole tehny puoleen vuoteen, joten en ihan odottanu tätä varsinki ku keskiviikkona treeneissä kaameessa häiriössä paikkamakuu oli ihan superi. No, muahan jännitti ihan kaameesti ja Pipsa kai oli vähän hämillään ku otin hihnan tässä vaiheessa ennen paikkamakuuta irti.. Ei tajunnu, että tässä ny aletaan oikeesti jotain liikettä suorittamaan. Päätti sitten tästä lähteä moikkamaan vielä liikkuria... Eikun koira takas ja toisella menikin sitten maahan. Tästä olis varmaan tullu maailman paskimmat pisteet, mutta sitten viereinen uros ei vaan voinu vastustaa Pipsaa ja päätti mennä nuuskimaan Pipsan takapuolta... Hmm.... Pipsa pysyi kyllä nätisti maassa, mutta lähti sitten liikkeelle, kun tämän uroksen omistaja lähti koiraansa ottamaan kiinni. Se siitä paikkamakuusta.

Meni siis uusiksi koko touhu ja tällä kertaa tahdoin pitää huolta, että Pipsa kans menee ekalla käskyllä maahan ja kumarruin, josta sitten lähti pisteitä. Tein tämän ihan tietoisena valintana, koska olin hävetä silmät päästä sitä ekaa rallattelua. Tässä toisessa makuussa lähtikin sitten kolme koiraa makuusta Pipsan vierestä, josta Pipsa sitten alkoi piipittelemään, josta myös tuli pistevähennyksiä. Mutta pysyi sentään paikallaan. Mikko kertoi, että kisakatsomossa ihmeteltiin kun meidän pisteet ei menny nollille sillon heti alussa, mutta Pipsahan siis lähti ennen ku  meiltä oli kysytty ollaanko valmiita.. No ei oltu ei.. Siinä vaiheessa kun Pipsa karkas lapasesta niin aattelin, että ei olla valmiita kyllä koko kokeeseen... No pakko oli sitten keräillä homma kasaan kuitenkin. Toivon, että meiän sähläys ei sitten pilannu näitten muitten suoritusta..

Oltiin kymmenensiä, joten odottelua riitti ja sain hyvin Pipsan vireen haltuun. Kunnes tosiaan se meitä edeltävä koirakko alkoi leikkimään sillä vinkulelullaan.. Mutta syytä oli minussakin, koska väsytin Pipsaa liian kauan. Vähempiki olis riittäny.. Eli my bad se kuitenki oli.. Ja eipä ne mun yritykset sitte auttanu, vaan kyllähän se päästeli kiljumisia liikkeellelähdöissä.. Pystyin sentään pitämään naaman peruslukemilla, vaikka hävetti tämäkin. Keskiviikkona treeneissä oltiin nimittäin ihan hipihiljaa....

Seuraaminen kytkettynä 8,5. Putosi matkasta ekassa käännöksessä, se tuli ihan parin askeleen jälkeen ja itsekin tätä yllätyin. Kontakti ei tossa hihnassa kulkemisessa oo koskaan ollu mikää hyvä ilman namuapuja, joten siitäki rokotusta.

Seuraaminen taluttimetta 9. Tässä lopussa jäi katsomaan katsomossa istuvia ihmisiä ja varmaan vähä haahuilua. Mutta muuten oli kyllä hyvää kontaktia ja jämptiä Pipsamaista menoa. Vielä kun ne alun kiljumiset sais kuriin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0. Jep jep.. Tämän liikkeen kanssa ollu välillä ongelmia ja tällä kertaa sitten tuli aivopieru ja Pipsa jäi seisomaan vaikka kuinka ponnekkaasti komensinkin.. Olin varma, että menee maahan joten en sen enempää miettiny asiaa ja olin kyllä pettyny ku kuulin ettei menny maahan.. Voi voi..

No pettymyksen perään tulikin sitten luoksetulo 10. Varmaa Pipsan toimintaa. Tuli hyvin eteen ja perusasento oli suora. Tämä on sen vahvin liike kyllä selkeästi ollu aina. Kun autossa kävin läpi fiiliksiä niin piristin itseäni ajattelemalla, että kaikista näistä tokoliikkeistä tämä on kuitenkin se tärkein, koska sitä tarvitaan oikeassa elämässä :D

Ja kun Pipsa oli jo harjotellu tuota seisomista seuraamisen yhteydessä, niin siitähän tuli sitten 9. Tästä vähennystä koska tais vähä tassu liikahtaa ja no en tiiä kuinka napakasti pysähty.

Sitten meidän emämokaan... Jotenkin olin niin helpottunu, että enää yksi liike eli estehyppy jäljellä ja sanoin Pipsalle edellisen liikkeen lopuksi "vapaa", niin Miss Pipsaloora oli sitä mieltä et tää homma oli tässä ja hän häippäsee.. Meni siis koealueen ulkopuolelle, josta rapsahti -4 kokonaisvaikutuksesta thank you very much. Mä olin jotenki iha frozen ku näin, että Pipsa lähti vähä haahuilemaan sen mun vapautuksen jälkeen, etten vaan tarpeeksi nopeasti ja pontevasti reagoinu tähän ja ottanu koiraa haltuun.. Olin varmaan jännityksestä niin lamaantunu etten ajatellu selkeästi :D En tajua.. My bad ja harmittaa, koska kokonaisvaikutus oli ollu 9, mutta nyt siitä lähti se NELJÄ PISTETTÄ!!!!!! ARGH!!!! Että voi olla vihainen itselleen...

No mutta sain siis Pipsan kuitenkin vielä estehypylle, josta 9. Vähän tepastelua siellä esteen toisella puolella, mutta paljon parempi ku keskiviikkona treeneissä millon esim istu heti ku tulin vierelle. Joten ok.

Noh, ekat fiilikset oli itkupotkuraivarit, mut en kehannu siellä ulkona alkaa riehumaan ja päädyin toteamaan et hei mä en kuollu siihen jännitykseen :D Harmittaa tommoset typerät virheet ja että piti jännittää niin, että ei sitten ollu koira siinä paikkamakuussa yhtää hallussa.. Tätä pitää ny enempi treenata et mennään vaan kentälle tai halliin ja suoraan paikkamakuuseen koira. Yleensä kuitenki jotain tehää ennen paikkamakuuta, joten Pipsa aatteli vähä lämmitellä ja käydä moikkaamassa myös sen liikkurin.. Voi voi..

Ja tietty se ääntely on saatava kuriin. Kokonaisvaikutuksesta lähti siis se yks piste sen ääntelyn takia. Damn it ku sain sen keskiviikkona oleen niin hiljaa. Mutta tätä nyt työstetään ja onneks ensi keskiviikkona mennään taas Tuiren koulutukseen, niin voi itse tuomari ruotia meiän kanssa, että mikä meni pieleen. Ja tietty tuo liikkeestä maahan pitää nyt rakentaa ihan alusta. Ei tommosia aivopieruja enää. Jos Pipsa olis tehny sen varmaan tapaansa niin siitä olis sitte se ykkönen tullu. Onneksi Pipsa siis päätti vielä tehä ton grande finalen ja kävästä siellä kehän ulkopuolella, että lähti myös se neljä pistettä, niin ei jääny ykköstulos pisteen päähän. Se olis ehkä ottanu kupoliin vielä enempi.

Kyllähän tästä kokeesta oppi paljon. Suoraan sanottuna ottaa luonnon päälle tämmöselle perfektionistille, mutta no can do ku face the music. Harmittaa vaan ku Pipsassa on sitä potentiaalia niin kovasti, kuitenkin teki tosi hyvällä ilmeellä ja innokkaasti, mutta ku emäntänä tämmönen tohelo, niin eipä ihmetytä noi pisteet :P Mietin että laitan kohta Mikon tonne tokokentille, niin tulee jotain tuloksiaki.

Mutta perfektionistihan ei voi kyllä luovuttaa, joten eikun sitä ykköstä metsästämään vaan seuraaviin kisoihin. Ens kerralla ei oo niin uutta ja jännää, joten toivon mukaan oon enempi kartalla. Ja tiedänpä sitten senkin, että liikkeet menee ihan peräjälkeen joten parempi pitää koira koko ajan hallussa eikä vapauttaa missään vaiheessa. Mentiin nimittäin semmosta tahtia, että oksat pois. En joka liikkeen jälkeen ehtiny yhtää hyvitellä Pipsaa, kun jo jatkettiin. No sepä ei näyttäny kyllä Pipsaa hetkauttavan. Ei kaivannu mun kehuja... :D

Tässäpä sitä opetellaan tätä touhua. Piipparimme on kyllä ihana, onneksi se kestää mun mokailut kuitenki aika hyvin ja on suopea, joten sen kanssa on hyvä harjotella tätä tokotouhua. Ihana, että siinä oli intoa tehä vaikka niitä namuja ei tippunu. Palkkaamattomuutta siis kestää jo tosi hyvin. Nyt vielä se ääntely kuntoon ja lisää kokeenomaisia treenejä ja tietty lisää niitä kokeita. Onneksi raivasin tota mun kalenteria vähän, niin ehtiikin tekemään koiran kans enempi. Paitsi ens viikko näyttää, että onko mun kalenteri kohta taas ihan pullollaan... Muutoksia ilmassa ;)

Tässä vielä kuva meidän ihanasta Pipsaloorasta kokeen jälkeen. Oli varmaan rankkaa yrittää pitää emäntä kasassa siellä kokeissa ja meni kaikki energia pitäessä mun jännitystä aisoissa :D Voi toista. On se vaan ihana <3