Putkirallia

No niin Paipparin eka kevään ylläri pylläri on nyt koettu ;) Käytiin tänään Haukkuvaaran epiksissä putkirallia vetämässä. Jännittipä kaameesti, mutta ihana vauhdin hurma vei jännityksen sitte mennessään. Paljon mukavampaa touhua ku toko, kun siinä tököttämisessä ei saa purkaa jännitystä vaan pitäs olla niin hillitty :D

Mutta jos nyt lyhyesti jotain mainitsemisen arvosta meidän suorituksesta sanosin, niin ainakin Pipsa pysy paikoillaan. Ja sain yhen vaikean kohdan menemään tosi hyvin. Mutta sitten muutamassa varmassa kohdassa jätin ohjaukset kesken, ja kaikkihan tietää et sitte ei mene nappiin. Ja taisin taas lähes kontillani olla loppu vaiheessa. Ehkä pitäisi ostaa joku selkätuki, joka ei vaan päästäis mua nelinkontin..?

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä et kouluttaja meidät tähän hommaan "pakotti", ei ollut vaihtoehtoja. Pois ois kuulemma voinu olla vaan lääkärintodistuksella ;) Tulipahan nähtyä ja koettua ja nyt tietää et siihen ei kuole ja koira pysyy kuitenkin hallinnassa. Kun vielä oppisin ohjaamaan, niin voisi tästä jotain joskus tullakin. Rimat ois kyllä voinu olla paljon korkeammalla, mä mamoilin ilmoittautumisessa.. Sai nimittäin iha ite valita.

Pipsa oli kyllä jälleen kerran ihana <3 Voi kun se kuuliaisesti seuraa mun häsellystä ja nätisti menee just niin ku mä huijon. Oli meillä vaan kivaa :) Tätä lissää!!! Ehkä ens kerralla mennään putkirallin lisäksi jopa ihan möllirataa, who knows ;)

Tiistain tokottelut

Oltiinpas taas tokottelemassa kera häiriökoirien. Piipparsson otti häiriötä ja oli taas ihan et mamma mitä me täällä tokottelemassa tehään siis whaat?!?? Ihan kysymysmerkkinä välillä törötti ja aivopieruja tuli perusliikeitten kanssa. Minä olen sentään vähän enempi ajan tasalla, joten treenit eteni miss Pipsalooran ailahteluista huolimatta ihan mallikkaasti.


Tällä kertaa uskallettiin ottaa myös seuruuta. Paikka on namutusten avulla löytynyt ja uuden super pallolelun avulla palkkaillaan, jotta päästäs namuista eroon. Oli tosi hyvää pätkää välillä ja lelupalkka on Piipparin mieleen. Tämä lienee aksan puolelta tullut, koska aiemmin ei auttanu tokokentille lelujen kanssa riekkumaan, kun kierrokset lähti heti lapasesta. Toisaalta voi olla, et olen myös oppinut palkkaamaan koiraa oikein..?

No ihan kaikessa en osannu palkata.. Maahanmenoissa Piippari huijasi mua ja jätti perseen ylös vaikka näytti aluksi ihan et menee täysin maahan. Koska halusin nopeita maahanmenoja niin pallo lensi liian hepposesti ja palkkailin sitten niistä pyllistelyistä.. Voi morjenttes. No ei se mitään, meillä pyllistellään nyt tosi mallikkaasti sitten. Saatiin sitten se maahanmenokin palautettua lopulta mieliin.

Myös liikkeestä seisomista otin ja kappas, neitihän osasi! Ei minkään näköstä turhaa teputusta tai muuta.

Luoksetuloissa ennakoi ku mikäki pieni sika. Otti häiriötä kavereitten käskyistä ja lähti myös niissä. Tämä paikalla olo siis on lajista ja tekemisestä riippumatta nyt ihan pipariksi menny. Tehotreeniä siis tähän nyt!!!!

Paikkamakuut meni ittekseen oikein rauhallisesti. Sitten kun mentiin koirakavereitten kanssa, niin paineistui ja lähti heti makuusta mun perään. Kahdesti.. Jätin kolmannella kerralla pallon parin metrin päähän, niin sitten pysyi. Ensi kerralla laitan sitten sen pallon saman tien. Tehdään sen avulla, niin saadaan varmuus takaisin. Tässä ei piä nyt pöljäillä jos haluaa tämän joskus vielä toimivan. Mä vaan tyhmänä aattelin, et kyllähän se Loora muistaa, et maassa pysytään kunnes toisin sanotaan, kun menee maahan yhdestä käskystä lenkeilläkin ja nätisti napittaa paikoillaan vaikka vastaan tulis mitä. Ei se näköjään tokokentällä päde.

Kaiken kaikkiaan paljon tekemistä ja muistuttelua siis tiedossa. Muistilistalla tärkeimpänä: täsmällisyyttä palkkaukseen ja lyhyitä motivoivia pätkiä eikä missään nimessä liikaa toistoja.

Mutta täytyy sanoa, että tekemisen meininki on jotenkin erilaista. Huoletonta :) Jos tämä sama fiilis jatkuu, niin great!!! Koitetana pitää sitä yllä! On se Piipparson myös mainio tokottelija, kun se vaan sille päälle sattuu ;) Ehkä tuon hektisen aksan kautta on tullut oppineeksi yhtä sun toista, mikä nyt alkaa tuottaa hedelmää myös muissa treenilöimisissä :)

Talviunilta heränneet

Vihdoin ollaan taas treenikausi kunnolla alotettu sekä aksan ja tokon osalta! Kevät on tuonu motivaatiota jopa tuohon tokoiluun, katsotaan mitä siitä nyt puolen vuoden tauon jälkeen oikein tulee.

Haukkuvaarassa taas aksaillaan kovasti Julian opeissa ja onhan meillä oppimista, tai no, minulla. Paikalla pysyminen on kyllä semmonen murheen kryyni.. Miten se voikin olla nii vaikeaa.. Noh, nyt vaan tehotreeniä tähän, kouluttajalta on hyvät ohjeet saatu, kun vielä osaisin niitä noudattaa.

Suurin haaste nyt kaikessa tekemisessä tuntuu olevan mun ajatuskatkokset. Pitäs pystyä pitämään ajatukset koossa ja miettiä tarkoin mitä tekee. Hetkessä elämistä siis :D Töissä kun päivät ajattelee ja pohtii, niin tuntuu, ettei iltasin ole ihan terävimmässä kunnossa nuo aivot.. Huomasin viime kerralla treeneissä, et näköjään itsekin tartten jonkin asteista lämmittelyä aivoille, et pystyn keskittymään tekemiseen täysillä :D Mielen harjotteita siis lisää ;)

Oon paljon pohtinutki tuota aksan treenaamista, et kuin se onki tämmöselle perfektionistille niin vaikeeta, kun epäonnistuu jatkuvasti. Kasvattaa kyllä luonnetta. Onneksi samaan päähän mahtuu myös periksiantamattomuus, niin sitä jaksaa noista epäonnistumista huolimatta palata aina sinne treenikentälle.

Ai mamma ku tää aksa on niiiiiiin kivaa!!!

Ja voi sitä riemua kun onnistuu, eihän sitä vaan voi millään mitata :) Kyllä se vaan sitten palkitsee ja niitten pienten onnistumisien takiahan sinne aksakentille jaksaa aina uudestaan ja uudestaan mennä säheltämään.

Pipsahan on ihan upea agilitykoira. Koko ajan olen vakuuttuneempi siitä, että se on syntyny tuota lajia varten :) Vielä kun emäntä pääsisi edes hitusen sille tasolle päin, et saataisiin siistejä ratoja suoritettua. Hyvin on ehtiny unohtua ohjaustekniikan kurssilta juttuja, mutta kyllä sieltä onneksi jotain jäi myös käteen. Miettii ihan eri tavalla tekemistä nytten ja osaa aika nopeasti huomata jos menee ohjaus pieleen. Selkeä ero entiseen on se, että nyt mulla sentään on perusperiaatteet tiedossa, et miten sitä koiraa pitäis ohjata. Toki tämä tauko tässä nyt vaikuttaa ja näkyy hitautena, mutta kunhan saa kunnolla taas tekemisestä kiinni, niin siitä se paranee.

Yksi ongelma on myös, että mun pitäisi myös osata edetä vaikeasta ohjauksesta eteenpäin. Menen jotenki jäihin kun jännään et menikö nyt oikein ja unohdan et pitäs edetäkin. Ja senhän tietää miten siinä käy kun tuon tykin kanssa jäät hetkeksi uneksimaan... :D

Eli tärkeintä on nyt vaan tuon oman mielen hallinta. Sama pätee kyllä tokossakin. Alkuviikosta käytiin ylläri tokottelut läheisellä parkkiksella tekemässä Pipsan kanssa. Vajaa puoli tuntia selkeällä agendalla ja olipa hyvää tekemistä. Oli ajatus koossa ja tiesin mitä halusin tehä ja millä tavalla, niin oli kyllä onnistuneet treenit. Tämmösiä nyt lisää.

Tuosta alkuviikon ylläritreenistä motivoituneena sain vihdoin Riitta-Liisan kanssa sovittua yhteistreenit ja tänään käytiinkin tunnin verran Valon kentällä humputtelemassa tokotteluja. Ääniongelmia oli, mutta oli onnistumisiakin. Paikkamakuuta otin aika paljon, se kun on jääny vähemmälle eikä tunnu olevan yhtään varmaa nytten. Loppua kohti parani. Pipsa otti tosi paljon häiriötä treenikavereista. Jännä kun aksassa se on tottunu et muut juoksee putkiin ja riehuu radalla ja Piippari ottaa vaan lunkisti laidalla. Tällä kertaa selkeesti tokottelu mun kans ei ollu joka hetki niin mahtavaa, et ois jaksanu keskittyä. Lisää siis häiriötä treeneihin.

"Serkkutytöt"
Kuva: Riitta-Liisa Kuittinen

Treenien jälkeen käytiin vielä yhteislenkillä. Aurinko paisto tosi lämpimästi, niin mikäs siinä oli lenkkeillessä :) Nyt on tyytyväinen bortsuotus jaloissa tuhisemassa. Selkeästi ollaan siis talviunilta herätty ja treenit on alkaneet ;)

Keväälle onkin luvassa aktiviteetteja, on tokottelua Dreamoorin porukan kanssa huhtikuussa ja odotettu Dreamoor-leiri toukokuun lopulla :) Ehkä myös pari ylläripylläriä Piipparille luvassa tälle keväälle. En lupaile vielä mitään, mutta katellaan ;)