lauantai 25. elokuuta 2012

Maalari maalas taloa, sinistä ja... ei, ei vieläkään punasta

Blogi on ollu hiljaa ja kauan. Ei ole maistunu istua koneen ääressä sen jälkeen kun sain Iso-G:n pakettiin, mutta eipä meille ihmeempiä kyllä kuulukaan, perusarkea vaan! Onnea Pipsan sisaruksille, jotka on hienosti kokeissa pärjänny :) Me tullaan perästä sitten ööö joskus :D

Back in Jkl oltu kohta jo kuukausi ja edelleen vaan ootellaan niitä Piipin juoksuja. (Rakkaalla lapsella monta nimeä...) Pää on välillä Looralla niin pönttönä, että ei huvittais tehä mitään sen kanssa. Jopa lemppari dummy on välillä ihan plääh ja mieluummin mennään nokka maassa.. Toisinaan taas innostaa tehä ja vähän liikaakiin ja sitte neidillä palaa kii jos ei mee niin ku hän haluaa.. Tekee epäpuhtaita sinne päin suorituksia ja kun niitä ei hyväksy, niin pitää protestoida.. Piipari on siis ollut todellinen bitch viime aikoina.

Olin jo niin varma, että juoksut tulee etten menny pari viikkoa sitten tokovalmennuksen loppukokeeseen. Olisin tahtonu ottaa sen ihan kokeenomaisesti, mut meiän hömpöttäjästä ei ois siihen ollu :D Koko viikonlopun näytti, et sieltä ne juoksut tulee ku toinen oli ihan kuutamolla. Mutta ei, ei ne vaan tullu. Noh poitsut on kyl sitä mieltä, että Pipsa tuoksuu niin hyvälle nytten, että oli ihan hyvä ettei menty pilaamaan muitten suorituksia.

Agitreeneissä on käyty nyt pariin otteeseen ja Pipsa sikamaisesti ei malta odottaa esteillä yhtään vaan tekee itse just niin ku tahtoo.. Lällättelee vaan et ai ku kivaa, ku saa kerranki hypellä niin ku tahtoo.. Viime treeneissä onneksi alkoi jo mennä kaaliin, että se ei ole ok. Huomenna olis vikat treenit ja sitten uutta kurssia vaan putkeen, kunhan ne juoksut saadaan nyt alta poies.

Toisaalta kotona Piipari on ollu melkonen hellyyden kipeä mössykkä. Tulee niin lähelle kun voi ja vaatimalla vaatii huomiota ja rapsutuksia. Ei meinaa pöksyissään pysyä ku tullaan töistä kotiin, ku pitää kiivetä jo heti syliin halittavaksi.. :D

Voi kun nyt ne juoksut sieltä vaan alkaisi. Nyt vihdoin olis iltasin aikaa kunnolla treenata, mutta tuon hormonihörhön kanssa se ei oikein onnistu :D No onneksi Iso-G:n jälkeen on lisää projekteja tiedossa, sillä parin viikon päästä häämöttää Finlandia Marathon ja siellä 21 km lenkki. On iltasin ollu ainaki jotain treenattavaa.

Mutta eipä meillä ole mihkää kiire, treenataan sitte taas tosissaan, ku Pipsa on siihen kykeneväinen :) Ostin kyllä tänään uuden palkkauslelun, joka lienee ihan superi.. Pitänee testata sitä huomenna. Mutta anyways, menee varmaan tokokokeiden korkkaus ens keväälle, mutta eipä sinnekään ole mikään kiire ;P Jos vielä tämän vuoden puolella pääsis johonkin näyttelyihin kattomaan, mitä tuomari sanoo, kun Looralla on enemmän turkkia :) Aika hyvin on kuukauden aikana saanu kasvatettua peitettään ja alkaa taas näyttää bortsulta, eikä seropilta :D

Paukkutreenejäkään ei olla tehty, kun välillä Pipsaa pelottaa ei mikään. Ihan ihme pönttöyskohtauksia siis ollu pari kertaa. Toisaalta Piipi ei reagoinu yks päivä siihen, kun mattoa tampattiin pihalla ja ikkunat oli auki. Minä itte hätkähdin ku alko yhtäkkiä kovaa pauketta kuulua, mutta neiti vaan raotti vähä silmää ja jatko uniaan. Toivotaan, että tämä on hyvä merkki. Äsken myös ase pamahti Kalevan kisoissa, mutta Piipi vetää vaan sikeitä. Oli rankka sienestysreissu Mikon kanssa, niin nyt ei jaksa välittää jostain turhista paukkeista.

Koska Mikon työkoneella ei ole mitään kuvia, niin kaivoin arkiston kätköistä tämmösen ihanan pentukuvan viime kesältä. Aika saman näkönen kakkamaakarihan Piipari on vieläkin, mitä nyt kokoa on tullu vähän lisää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti