Uusi vuosi ja samat vanhat kujeet

Eipä hätiä mitiä vaikka blogi on ollut reilu puoli vuotta hiljaa, niin täällä on menty ja touhuttu kuulkaas oikein olan takaa :)

Agilityssä on menty eteenpäin rytinällä. Välillä kyllä on harmaita hiuksia tullut, mutta onpa havaittu myös valoa tunnelin päässä!

Kontakteja ja keppejä on voitu jo ottaa maltilla radalle mukaan ja rimat on 50 sentissä! Tää on semmonen voitto et huhheijaa! Bileet heti nyt!!! Menipä siinä hinkatessa sitä hyppytekniikkaa, mutta kova työ tuotti tulosta ja nyt ne rimat pysyy. Thank goodness.

Toki vielä havaittavissa ettei Pipsa kestä ohjaajan häiriötä niin hyvin kuin voisi, eli rimoja toisinaan tipahtelee. Mutta suunta on koko ajan ollut nyt nousujohdanteinen, eli hyvältä näyttää :)

Ehkä ne kisakentät siellä vielä siintää jossain horisontissa meillä, mutta eipä oo ollu kiire ja välillä meni niin huonosti, et oli vain todettavat se tosiasia, et tässä ei välttämättä Pipsan kans ehitä kokeisiin ikinä. Opettelua ollut sekä mulle että Piipparille tää aksa ja mikäs siinä nauttiessa uusista opeista :) Tänäänkin ollaan intopinkeenä menossa taas ohjattuihin treeneihin :)

En oo ihan helpointa koiraa kyllä ekaksi aksakoiraksi ottanu :D Pipsiksen nopeus, ohjaajaherkkyys plus herkkä kuumuminen on aikamoinen yhdistelmä. Lisää siihen vielä osaamaton ohjaaja niin voi voi.. On ollut silmiä avaavaa päästä kunnon kouluttajan oppeihin ja tajuta et hupsista keikkaa mitä kaikkea olisi voinut sattua kun ei tienny aiemmin mitä oli tekemässä. Onneksi ei mitään koskaan ehtinyt sattumaan ja nyt on turvallisesti ja oikeilla ohjeilla harjoiteltu. Semmonen vinkki vaan kaikille jotka halajaa aksan pariin, et ottavat myös selvää kouluttajasta et se tietää mitä on tekemässä.

Harmittaa vaan pikkasen, ettei oma osaamiseni ollu semmosella tasolla heti kuin mitä Pipsa vaatisi. Tuossa pikkuemännässähän olisi potentiaalia vaikka mihin, mut se nyt joutuu tyytymään tämmöseen tumpeloon :D Siinä olis jollekin osaavalle ohjaajalle varmasti upea kisakaveri. No mutta turhaapa tuota murehtia. Koiratpa ei onneksi muusta välitä kun siitä et pääsevät tekemään, joten Pipsa lienee ihan kiitollinen osaansa :)

Syksyllä tein myös sen päätöksen sitten, että toko meni ihan jäihin mun ja Pipsiksen osalta. Näin sain kalenterista tarpeeksi aikaa keskittyä ainoastaan askaan. Siirsin tokovastuuta jo tehokkaasti kepon hommaksi muutenkin ja kaksikolla onkin jo hyvä treenikausi alla. Nyt mä voisin kunnostautua katsomalla niille kokeita ;)

Pipsa kävi hierojalla ennen joulua ja pikkuemäntä on elämänsä kunnossa :) Kovasti on pidetty huolta et tehdään kaikki lämmittelyt ja jäähdyttelyt oppikirjamaisesti ja venytellään säännöllisesti.

Syksyllä käytiin myös ampumisjuttuja testaamassa, et kuinkas se Pipsis starttipistooliin reagoi. Lievää paukkuherkkyyttä kun on havaittu. Se menikin paljon paremmin kuin osattiin odottaa ja kouluttajan arvio oli et on vaan paukkukokematon. Ei Pipsistä liiemmin hetkauttanu. Tuskinpa silti enää kepo lähtee noihin pk-juttuihin Pipsan kanssa, tai siis kokeisiin. Mut josko ne sinne tokokokeisiin ilmottaisi ;)