On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten

Täällä on pikkuemäntä ja isompi emäntä löytäneet yhteisen sävelen. Tai no paremminkin Pipsa on viimein hiffannut millä tavalla pennun kanssa voi leikkiä. Alussa Pipsis vaan nuuhkutteli siskoa ja katsoi meitä kysyvästi et mitä tällä pitäisi tehdä. Jota kuinkin tuohon alla olevan kuvan tapaan:

Auta mua mamma, se ehkä kohta syö mut!

No eilen illalla sitten annettiin Pipsan nuuhkutella pentua vähän pidempään ja Lumokin tuntui vaan tykkäävän, häntä vispasi siihen tahtiin. Hetken nuuhkittuaan Pipsis alkoi hammasleikkiin ja pukki pentua leikkisästi kuonolla. Yllättävän kiltisti meni tämä leikkituokio ja molemmat oli selkeästi ihan tohkeissaan.

Pipsis tuttuun tapaansa on melkoisen villi tassutouhottaja ja eipä Lumo jää yhtään kakkoseksi, joten pitää kyllä olla koko ajan itsellä hoksottimet hereillä. Pipsa tykkää tassulla huitoa, oli kyse sitten mistä vaan, näin näköjään pennun kanssa leikkiessä. On pitäny siis vähän ohjeistaa Pipsaa tässä leikkimisessä, ettei mene aivan huitomiseksi. Lumo taas on kovasti yrittänyt saada Pipsaa juoksemaan hänen kanssaan ympäri kämppää. Onneksi Pipsa on niin tottelevainen, että on saatu juoksut estettyä.

Rankkaa tää koiravauvan vahtiminen

Lumon kanssa se juoksematta oleminen onkin haasteellisempaa. Se on aikamoinen menijä ja vempula. Tänään kävi mielessä, että onkohan se puoliksi jänis kun niin korkealle loikkii. Tai sitten sillä on vieterit tuolla takajaloissa. Aksan kannalta jonain päivänä kiva juttu, et osaa ponnistaa takatassuillaan noin komeita loikkia, mutta nyt keskenkasvuisen pennun kehityksen kannalta hirvittää, kun toinen voi yhtäkkiä vaan loikata puoli metriä ja lentelee mukkelis makkelis. En muistanu ollenkaan et pennut noin holtittomasti liikkuu. Yritäpä siinä sitten estää sitä koheltamasta.

Tänään Lumolla on ollut siis harjoituksessa ylläri pylläri rauhoittuminen. Se ei Lumosta ole ollenkaan kivaa, ennemmin riekkuisi ja purisi ja pörhentelisi. Siis kyllä. Pikku neiti kävi pörhentelemään mulle. Ihan ku joku pikku tiikeli.. En voinu pidätellä naurua, oli se vaan huvittavan kuulosta. Joka tapauksessa, tänään on sitten otettu mittaa siitä kummalla on pitempi pinna, pienellä pörrääjällä vai minulla. Meni siinä tovi, että mörrimöykky rauhoittui. Näitä harjoituksia jatketaan. Mikkokin sai jo oman osansa kun tuli töistä, kun riekupelle ei millään meinannut väsykiukuiltaan luovuttaa.

Niin siis tosiaan Lumolla on tänään ollut aikamoista väsykiukkua, nukuttaa kamalasti ja sitä enempi pitää vaan riehua ja hillua.. Jos ottaisi pikakelauksen neljä vuotta taaksepäin, voin melkein vannoa kirjoittaneeni Pipsasta aikoinaan jotain aivan samanlaista.. Sitä saa mitä tilaa vai mitenkä se meni ;) Lumohan on siis Pipsan siskopuoli, molempien äiskä on ihana Alli :) Eli samasta puusta veistettyjä noin niin kun puoliksi ainaskin.

Anyway, nyt kun yhden kakkamaakarin väsykiukut on käyty läpi, tämä toinen menee vähän helpommin. Pipsan kanssahan olin alussa vakuuttunut, että en vaan mahda sille mitään ja se vielä isona syö mut kun en meinannu saada sitä kuriin. Ei ole onneksi syönyt. .... vielä :D No ei vaan opin minä sitten viimein lopulta sitäkin kiukkuilijaa käsittelemään eikä se nykyisin enää ryttyile. Paitsi agilitykentällä jos myöhästyn ohjauksesta tai teen virheen. Siitä tulee aina välitön kiukkuhaukkupalaute Pipsalta, yleensä tuhahdusten kera. Pipsan lempinimi mulle lienee "sinä senkin tunari" ;)

Toinen mitä Lumon kanssa tänään harjoiteltiin oli maahanmeno. Ihana pieni ahne palleromyllerö kun sitä on niin helppo kouluttaa. Ei tarvinnut kuin muutama toisto tehdä niin jo hiffasi homman. Samanlainen mussuttaja kuin Pipsa, niin tietää kyllä mistä naruista vetää.

Niin ja en olekaan muistanut mainita, että mikä konktakti Lumolla on, siis vautsi, se on kyllä mieletön. Todella tarkkaavainen napittaja jo noin pienestä pitäen. Aivan ihqu suorastaan <3

Pipsa on leikittämisen ohella ottanut tehtäväkseen käydä tsekkaamassa pentua jos se unissaan ääntelee. Menee niin tärkeänoloisena katsomaan et onhan pennulla kaikki hyvin. Jos ei jaksa mennä katsomaan, niin vähintään kuuntelee tarkkaan. Aika hellyyttävää.

Pipsalla on myös ollut opettelemista sen suhteen, et Lumon lelut on Lumon ja Pipsalla ei ole mitää asiaa koskea niihin. Sama koskee myös ruokaa. Muutenkin Pipsaa kiinnostaisi kovasti olla koko ajan menossa mukana jos pennun kanssa tehdään jotain. Tämä tosin oli odotettua, sillä Pipsis on aina touhottamassa mukana mitä ikinä tehdään :D Kasvattaapa vähän hänen korkeutensa kärsivällisyyttä, mikä ei tunnetusti ole sieltä parhaimmasta päästä. Ihanan kärsivällinen se tosin on nyt ollut, joten ehkä se viisaus on iän myötä karttunut <3

Tuhinaa, hampaita ja yksinolon opettelua

Onko mitään söpömpää kuin nukkuva koiranpentu? Don't think so.

Lumon kanssa on opeteltu että joulukuusessa ei roikuta, sormia ei syödä eikä varpaita eikä mattoa eikä paljon mitään muutakaan. Tänään tutustuttiin myös harjaan ja kynsisaksiin. Semmosella pehmosella vauvaharjalla paijasin ja pikkuemäntä tykkäsi. Kynsisaksilla Lumpelo alko vaan leikkiä. En leikannut kynsiä vaan tutustuttiin vaan ja samalla myös tassujen kopelointiin. Pain kanssa sai aikanaan vähän taistella tuon kynsiasian kanssa ja nykyisinkin hän alistuu kohtaloonsa vaikka selkeästi ei haluaisi. Jospa Lumon kanssa menis vähän helpommin.

Lisäksi Lumo on kokeillut yksinoloa tänään. Ensin lyhyitä aikoja kun vein roskat ja sit käytin Pipsan ulkona. Ja sit kun Mikko tuli töistä lähettiin kauppaan ja siinä vierähti tunti. Kun tultiin takasi, niin unisena Lumo haukotteli omalla pedillä. Nukkua pössöttäny oli vaan eikä millään tavalla suurieleisesti ottanu meitä vastaan.

Pipsa kävi eilen hallilla höntsäämässä vähän hyppytekniikkajuttuja. Oli riemussa pitelemistä kun Pai pääs riekkumaan luvan kanssa ilman ällöä pentua. Hyppyharkat meni tosi hyvin - go Pai! Otettiin tiukempia hyppykaaria ja Pipsan piti itse hakea ilman apurimoja kunnon kaarta ja ilman sen suurempaa liikehäiriötä. Klaarasi hyvin 55 senttiset hypyt ilman rimojen kolisteluja. Heti kun lisäsin liikehäiriötä niin rimat kolisi mutta pian jo meni häiriönki kanssa.

Lisäksi otettiin päällejuoksua mikä on meille ollu tosi haastava. Aluksi tein pysäytyksiä hypylle ja sit kun löyty jarrut niin mentiin täysillä. Vähän jännitti et tuleeko koira syliin mut hyvin löyty jarrut :D Vaatii multa enempi rohkeutta vielä.

Ylihuomenna mun vanhemmat ja pikkusisko saapuu viettämään joulua meille. Ei viititty lähteä Kuusamoon ajelemaan vielä noin pienen pennun kanssa, niin porukat tuleekin vuorostaan meille. Sitten onkin vauvavahteja useampi ;) Luulenpa et Lumo vie voiton kaikista joululahjoista ja herkuista!

Kun Lumo tuli taloon

Aika ottaa blogi taas haltuun, vaikkakin luulisi nyt olevan vielä vähemmän aikaa kirjoitella :D Heitä, eli mustavalkoisia lörderlöllieitä on nyt siis kaksi kammottavaksi, kun Dreamoor Peekaboo, aka, Lumo Lumoava muutti meille eilen.

Pipsa on ottanut siskonsa hyvin vastaan ja on erittäin kiinnostunut pennusta. Kovasti nuuhkii ja ihmettelee et mikä tää käärö oikeen on. Pipsis on yllättänyt meidät fiksulla käytöksellään aivan täysin. Odotettiin mustasukkaista kärttymuorimeininkiä, mutta vielä mitä, Pipsis on nätisti jättänyt pyynnöstä Lumon lelut huomiotta ja ei tule härkkimään jos pentu on minun tai Mikon lähellä. Kerrassaan kypsää käytöstä :D Ihan vähän hävettää, että epäilin sen olevan tyhmempi.... Sori Pipsa, yllätit mut taas :)

Ja mitä taas tulee Lumoon, niin voi jestas mikä tyyppi! Nukkui koko automatkan kiltisti Tervakoskelta Jyväskylään. Ei mitään ongelmia. Kotiutui lähes hetkessä ja tutkaili paikat reippaasti. Pipsaa alussa vähän jännitti, kun Pipsis oli aika säpäkkänä kun oli odottanut monta tuntia itsekseen kotona. Mutta kun oli höyryjä saatu Pipsalta pois, niin sitten otettiin tytöt samaan huoneeseen nuuhkimaan ja pian Lumo jo yritti roikkua Pipsan hännässä ja etsi maitobaaria masun alta. Että se siitä jännityksestä :D

Ensimmäinen yökin meni erinomaisesti. Pentu nukkui 8 tuntia putkeen, eikä herättänyt kertaakaan keskellä yötä. Aamulla sitten puoli kasin aikaan iloisesti piipitteli kun hätä oli melkoinen. Niin melkoinen että lirahti pisut sitten mun päälle kun otin hänet syliin. Tuota vahinkoa lukuunottamatta tarpeet on tehty ulos. Tosin ulkona ei kovin olla oltu, kun on märkää ja kylmää. Ainoastaan tarpeilla käyty ja siinä vähän annettu pennun nuuhkia. Toivottavasti tulisi vähän kuivempaa, niin pääsisi metsässäkin vähän jalottelemaan.

Lumo on tosi taistelutahtoinen, reipas ja yllättävän itsenäinen noin pieneksi emännäksi. Tälläkin hetkellä vetelee vaan sikeitä työhuoneessa eikä oli moksiskaan vaikka on imuroitu, blenderillä tehty välipalaa ja kolisteltu milloin mitäkin. Ei myöskään herännyt nokosiltaan vaikka Pipsis vähän intoutui haukkumaan kun naapurit kopisteli pihalla jotain. Kerrassaan Lumoava tapaus ;)

Ehkä Pipsan kanssa elo on tuonut jotain viisautta myös meille, kun tuntuu, että tämä yhteiselo on lähtenyt niin helposti liikkeelle Lumon kanssa. Toki kun Pipsis oli pentu oli hän meidän eka bortsu ja eka koira noin muutoinkin aikuisiällä, niin jännitti koko ajan ja höösäsi varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mitä oli tarve.

Pipsan kuulumisista sen verran, että kovasti on aksassa menty taas eteenpäin, tosin välillä myös takaisin päin ja sivullekin, ja noh, oikeastaan joka suuntaan.

Olisko ollut noin pari kuukautta sitten kun hoksattiin Julian kanssa, että Pipsa tiputtaa rimoja sen takia, et menee aivan liian läheltä siivekkeitä. On nyt käytetty sitten apurimoja ohjaamassa tiukoissa kaarteissa ja kappas kun rimat on alkaneet pysyä. Tätä on mietitty niin pitkään et mikä noissa hypyissä oikeen on vikana ja nyt se vihdoin selvisi. Pipsa on niin hyvin sisäistänyt et aksassa pitää mennä lujaa, että se yrittää oikoa minkä kerkiää.

Nyt alkaa apurimojen käyttö tuottaa tulosta ja rimat on alkaneet pysyä ja pystytään vihdoin tekemään pidempääkin rataa. Mikäs sen ihanampaa kun viilettää yhdessä tuommoisen vauhtimimmin kanssa <3

Aika näyttää mitä kaikkea sitten Lumon kanssa tullaan tekemään. Tokolla alotetaan ja aksaa sitten jahka neiti on ensin kasvanut. Kasvattajalta saatiin myös jo jälkikepit, eli Mikko pääsee vauvajälkiä tekemään ;) Kerran on näin lumetonta, niin voipi olla et tässä piakkoinkin voi jo jäljen alkeita aloitella. Paimennus lienee Lumolla verissä isänsä puolelta, joten sitä kyllä ehdottomasti myös otetaan kuvioihin. Pipsishän ei oikein jaksa lampaista kiinnostua, joten josko tuosta pienemmästä saisi paimenkaverin :)

Innolla lähdetään joka tapauksessa Lumon kanssa ihmettelemään tätä yhteiselämää. Lupaan päivitellä kuulumisia vähän tasaisempaa tahtia! Olkoon se mun uudenvuoden lupaus ;)