Jäljestelyjä ja kuvatuksia

Mikko on pitäny jälkitouhuista reilun kuukauden taukoa ja odotellut sekä omaa että Pipsan motivaatiota ja tänään olivat sitten päättäneet mennä pitkästä aikaa kokeilemaan, että kuinkas se jälki kulkikaan.

Jälki oli n. 140 metriä ja Pipsa oli kiltisti puuhun kytkettynä odottanu Mikon tehdessä jälkeä. Tähän lenkki väliin, jolloin jälki ehti vanheta n. 45 minuuttia. Jäljellä oli muistaakseni ollu kaksi kulmaa, namuja siellä täällä harvakseltaan. Keppejä ei vielä ole otettu jäljelle, kun se meni niin pipariksi koko touhu kesällä. Keppitreenejä on tehty erikseen ja kunhan nyt alkaa jäljet sujua, niin sitten ne kepit sinne. Noh mikä oli sitten lopputulema, Miss Pipsaloora suoriutui jäljestä ennennäkemättömällä intensiivisyydellä ja oli kuulemma tehny niin erinomaista työtä, että Mikko oli suu auki kävelly perässä, että mikä jälkikoira se tämmönen on ja mistä se ilmesty. Eli tauko teki hyvää molemmille ja nyt eikun sitten jäljestelemään, koska kuitenkin piiiiiiiiiiiiitkä syksy edessä vielä. (Minä täällä tosin odottelen jo innoissani talvivaatteineni lunta.. ah.. lunta).

Muutenkin oli kuulemma ollut mallikelpoinen koirakansalainen mukana, sillä viimein on Pipsalle tullu automaatioksi, että jos tulee joku metsälenkillä vastaan niin täytyy tulla luokse. Tänään oli ilman kutsuja kipittäny Mikon vierellä ja istahtanu oottaan et hihna laitetaan kiinni. Mistä tää tämmönen upeakäytöksinen koiraotus meille on ilmestynyt?!?!?! Ollu semmosta tuuliajoa välillä Looran mielentilassa tässä pari viime kuukautta, mutta nyt näyttää, että kaikki on taas niin reilassa ja juoksuja ei oo lähimainkaan tulossa. Tälläpä siis mennäänkin nyt ja unohetaan koko juoksut, kun ei niitä vaan yksinkertasesti kuulu. Kyllä ne sieltä vielä sitten joku päivä tulee.

Myöskin esineruudussa Pipsis on kunnostautunu ja esineet nousee semmosella tarkkuudella, että ollaan oltu ihan äimänkäkenä Mikon kanssa. Ollaan myös otettua uusia esineitä ja ei mitään ongelmaa löytää. Takakulmat on semmosia hankalia paikkoja, mitä ei välttämättä aina hoksaa heti tsekata, mutta kyllä se sitten lopulta sinne painaa, kun ei muualta hajuja tartu. Nyt vaan uusia ja vaikeampia esineitä sinne ruutuun siis.

Tokottelut on ottanu niin suurta harppausta, että senkin suunnalla nyt suunnitelmia on, mutta jotta en nyt jinxais tätä hyvää suuntaa, niin en vielä kuuluttele suunnitelmia, kun on se mahdollisuus, että ne juoksut sieltä tupsahtaa sitten juuri sopivasti. Joten katellaan, katellaan.

Ja ei olla muuten niitä tunnareita vieläkään korkattu.. Oliskos jollain ollu jtn vinkkejä miten niitten kanssa nyt kannattikaan lähteä liikkeelle?

Koska päivitykset on ollu niin kuvattomia, nyt vuorossa sitten jotain kuvatuksia tältä syksyltä :)

Vähän teki aluksi tiukkaa odottaa lupaa! Tää on myös hyvä väsytystekniikka, kun ahmatin pitää niin keskittyä.

Pipsis innostui poseeraamaan kivellä kauniissa syyssäässä :)

Ulkoilun ohella Loora pitää huolta kunnostaan myös joogaamalla ja venyttelemällä.

Suosikkiharrastuksiin lukeutuu myös marjastus (lue=mustikoiden popsinta) ja sienestys. 

Oli päivä kuinka p*ska niin Piipari osaa piristää, ja kuka nyt ei piristyis kun toinen jaksaa aina näin ilosesti hymyillä :)