Motivaatiosta

Tyttöjen synttäriposet: Lumo 6 kk ja Pipsa 5 vuotta <3

Lulleron tassut venyy semmosta kyytiä, että kohta korkeudessa ottaa Pipsan kiinni. Perusarki rullaa tyttöjen kanssa oikein hyvin ja Lumo alkaa olemaan jo aika kelpo koirakansalainen. Tuplahihna on maailman paras keksintö ja on kummasti auttanut hihnalenkeillä. Ihanaa kun pentuajat alkaa pikku hiljaa olemaan taakse jäänyttä elämää :D Niin ihania kuin pennut onkin, tykkään silti enemmän koirista, joilla on jo osaamista ja järkeäkin päässä.

Kevääseen on kuulunut paimennuksen aloittaminen. Kuten arvata saattoi, Lumo oli ihan vanha tekijä! Aivan mahtava pikkulikka :) Pipsiskin pääsi lampaille ja näyttää viime kerran oivallukset jääneen pääkoppaan, sillä tekeminen alkoi jo muistuttaa kivasti paimentamista. Toki kun käydään lampailla niin vähän, niin ei voi odottaakaan, että mitään hurjaa kehitystä olisi tapahtunut. Kesäkuussa uudestaan lampaille, en malta oottaa :)

Meillä oli myös jäljen ja haun tehoviikonloppu huhtikuussa. Lumo aloitti jälkeen tutustumisen peltojäljellä. Kyllähän se ajatus siellä pellolla syntyi ja metsäjäljellä nuuhkuttelee jo hyvin menemään. Mikko syttyi jäljestä taas ihan uudella tavalla ja tytöt on päässeetkin jo useamman kerran jälkimetsään :) Eli go Mikko <3

Haussa ei oikein ajatus vielä löytynyt. Lumosta oli vaan kivaa kun löysi ihmisiä ja sai ruokaa :D Katsotaan sitten tulevalla Dreamoor-leirillä, josko jotain ajatusta saataisiin siihen tekemiseen. Pipsa oli myös hakupäivässä mukana ja pääsi esineruutuilemaan.

Se mikä eniten on jäänyt mieleen noista kevään treenikerroista oli ehdottomasti jäljen kouluttajan sanat ylipäänsä koiran kouluttamisesta. Lähtökohtana kaikessa oppimisessa on motivaatio - koiralla pitää olla motivaatiota tehdä yhdessä ohjaajan kanssa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja päivänselvältä, mutta mielestäni oiva muistutus kelle vaan oikeastaan mihin tekemiseen vaan.

Tuosta tulee niin mieleen ne monet kerrat kun on Pipsan kanssa tokoa hinkattu. Ei ollut motivaatiota ohjaajalla, eikä koiralla ja silti vaan hinkattiin. Surprise surprise ettei siitä koskaan tullut mitään muuta kuin ylikuumunut koira ja lopen kyllästynyt ohjaaja. Bortsuilla toki on luontainen halu tehdä ihmisen kanssa ja vaikka Pipsakin jaksaa hienosti yrittää kerta toisensa jälkeen, niin huomaan, että toisinaan tuli pyydettyä koiralta liikoja ilman, että motivoin koiraa ollenkaan. Pipsa teki, koska halusi miellyttää, ei siksi, että se olisi ollut millään tavalla motivoivaa. Siinä on vissi ero ja bortsujen kanssa siinä pitääkin olla tarkkana. Ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että koira aina oikeasti jaksaa ja haluaa tehdä, pitää muistaa se motivaatio. Tätä kultaista sääntöä pyrin nyt kantamaan mukana joka treeneissä.

Olen ollut myös mukana agilityn koulutusohjaajatapaamisissa (joo ehkä joskus koulutan jota kuta agilityssa tai sitten en... :D those who can't do, teach pätee tässä varmaan... xD). Ja siellä on paljon keskusteltu siitä minkä verran toistoja tehdään ja jos koiralla ei lamppu meinaa syttyä, niin milloin puhalletaan peli poikki ja helpotetaan. Tässäkin on tullut tehtyä Pipsalle kyllä karhunpalvelus useampaan otteeseen. Hyvä sääntöhän olisi, että jos ei toisella kerralla onnistu, pitää helpottaa. Minä olen itsepintaisesti kyllä varmasti toitottanut samaa virhettä Pipsan kanssa enemmän kuin tuon sallitun kaksi kertaa... Ja Pipsa kun on niin kiltti ja yritteliäs, niin hän on tehnyt työtä käskettyä... Voi meitä.

No ainakin on tullut opittua kantapään kautta mitä kaikkea ei koiran koulutuksessa kannata tehdä :D Pipsa parka on ollut mun koekaniini. Ehkä Lumon kanssa ollaan nyt vähän viisaampia. Ainakin tuon vireen suhteen.

Ilmoitinkin äsken Lumon tokovalmennusryhmään, eli tokokentät ja tokokokeet, täältä me tullaan! Nyt kun vaan vielä muistan itse pitää coolin asenteen, niin hyvä tulee :) Onneksi Lulleron hermorakenne on huomattavasti helpompi kuin Pipsiksen (niin ihana kuin Pipsan supermoottori onkin!!!), joten tie ei ehkä ole ihan niin kivinen ja kuoppainen.

Niin ja on meillä Pipsiksenkin kanssa onnistumisia ollut. Osallistuttiin nimittäin agilityepiksiin ja oltiin sarjassamme kolmansia :D Vautsi vau. Vain yksi rima putosi ja se oli mun kämmi. Eli toivoa on!!! Nyt ollaan aksassa keskitytty kylläkin vireenhallintaan Pipsan kanssa. Eli ratoja ei ole tehty vaan etsitään oikeaa mielentilaa. Ja voi pojat, sitä saakin etsiä... Pipsalla keittää aika helposti yli. Mutta siellä valoa tunnelin päässä on nyt muutaman viikon työstämisen jälkeen näkynyt. Pipsa osaa jo laskea virettä alemmas kentällä. Se on aika iso askel meille. Ja eilen kävin tilaamassa M&Mstä semmosen nuoltavan palkan. Katsotaan mitä ihmeitä se saa aikaan :D

Kesään lähdetään siis hyvällä motivaatiolla ja tekemisen innolla molempian nassukoiden kanssa. Dreamoor-leiri on parin viikon päästä ja siellä taas näkee kaikkia ihania ihmisiä ja koiria. Huippua päästä taas Dreamoor-jengin kanssa treenailemaan :)