Ensimmäinen treenipäivä

No niin nyt on ekat Helin treenit takana. Mukavasti alkoi koulutus, kun Heli vielä muisti meidät reilun vuoden takaa :D Pipsa tekee niin lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin "kaksinaamaisuudellaan" ja hurmaavalla persoonallaan ;) Minkäs sille voi kun on niin ihana ^^ Lisäksi reenit loppui mukavasti kun Heli ja Tuire yhteistuumin olivat sitä mieltä, että Pipsa on kyllä ihan mahtava :) Ai että oli itteensä täynnä oleva bortsulöörä lähtiessä! :D

Sitten itse treeneihin. Päälimmäisenä sanoisin, että voi vitsi että oli huiput reenit! Sählättiin, mutta koira pysy hallinnassa ja tosi paljon tuli hyviä ohjeita ja pari uutta ohjaustekniikkaakin. Harmi ettei Heli vedä enemmänkin kursseja! Helin koulutustyyli sopii jotenkin tosi passelisti meille. Koko ajan tehdään ja heti tuli oikeanlaisia korjauksia niin saatiin onnistumisia. Lisäksi saatiin tosi hyvä vinkki Pipsan palkkaamiseen, joka toimi kyllä kuin nakutettu.

Otettiin lelupalkalla vaikeampia ohjauksia hypyillä ja kappas, koira alkoi pysyä hanskassa. Minä jopa ehdin ohjata loppuun asti vaikka seuraavana esteenä hypyn jälkeen oli putki!!!

Kepeistä saatiin kehuja. Niitä onkin niin hinkattu, että ne alkaa menemään jo melko rutiinilla. Toki kaikki kulmat eivät vielä mene, mutta tänään oli helposta kulmasta lähetys.

Rimat oli 40 korkeudella ja VAIN YKSI rämähti KERRAN alas! Eli jotakin osasin tänään tehdä nyt tosi oikein :)

Huomenna sitten valssataan oikeen olan takaa ja perjantaina on luvassa hyppytekniikkaa ja kaiken maailman ohjaukset hypyillä narupallopalkalla.

Mitenhän mä maltan nukkua ja käydä koko päivän töissä huomenna, kun ootan vaan illan treenejä.. Tarttee kyllä heti päästä toiselle tämmöselle intensiivikurssille jonnekin..

PS. Pipsan ja Mikon kuulumisista muuten sen verran, että heillä on nyt yhteinen juoksuharrastus :) Tänäänkin oli mukavan lämmin ja rento koira hallilla, kun kävivät ennen treenejä juoksulenkillä. Onneksi löytyi tosi hyvä pururata, jossa koira pääsee myös metsään revittelemään eikä kauheesti vastaantulijoitakaan siellä reitillä ole, niin saa suht rauhassa kirmata vapaana :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Sanna haastoi meidät syksyiseen kuvapäivitykseen. Tässä jotain kuvatuksia (laatu on vähän kehno kun puhelimella otettu).

Miss Pipsaloora hajotti narupallon narun eilen, niin piti sitten käydä ostamassa uusi pallo, ostettiin saman tien kaksi. Ne on ollu Piipparin mielestä ihan supereita :) Ja varsinkin agilityssa palkkaus onnistuu hyvin näillä vähän kevyemmillä palloilla. Lisäksi naru on tosi pitkä, joten ei tartte pelätä näppien puolesta niin paljon.

Vähän oli aksataukoa työkiireitten vuoksi, mutta nyt ollaan taas palattu kentille ja noh... Viikko sitten näytti et ollaan unohettu kaikki.. Ja perjantainki ryhmätreenit meni vaarallisissa tilanteissa.. Rimat rämisi ja rengas kaatu... Koira kävi aivan liian kuumana ja homma oli melkosta sähläystä. Onneksi loppua kohti parani. Tänään käytiin hallilla Piipparin kanssa ja siellä oli sama rata kuin perjantaina meitä oottamassa. Tällä kertaa tein hitaasti ja harkitusti ja otettiin esteitä aina yksi ja kaksi kerrallaan hiljalleen ketjuttaen ja lisäten esteitten määrää. Pipsaloora oli kuulolla ja ohjaukset onnistui. Ainut vaan oli, että rimat rämisi.. Hyppytekniikkaa on siis tyystin hukassa.. Voi meitä.. Mutta olen ylpeä siitä, että Piippari oli kuulolla ja vaikeatkin ohjaukset onnistu tänään. Erityisesti muuri+rengas yhdistelmä tuotti perjantaina ongelmia, mutta tänään se onnistui tosi tosi tosi hyvin! Mahtava pallero!!!

Ensi viikolla on Heli Taalin intensiivikurssi ja olenkin pyytänyt jo hyppytekniikkatreenejä. Toivotaan, että semmosia saadaan ja vinkkejä kuinka tuota hyppytekniikkaa voi harjotella. Lisäksi toivon saavani vinkkejä siihen, kuinka noin kuumuvaa koiraa hallitaan.. Välillä menee niin yli ja jäähykään ei tunnu auttavan Pipsaan.. Tänään tosin oli tosi rauhallisesti ja kuuliaisesti.. Ehkä se ryhmässä treenaaminen tuo sen oman jännityssäväyksen ja homma vaan ei pysy sillon kasassa. No koottuja selityksiä saa etsiä. Ohjaajassahan se vika on. Pitäs vaan pystyä pitämään koira hallussa tilanteessa kuin tilanteessa.

Tokoilut on meiltä jääny nyt taas ihan kokonaan. Ahistaa hieman kun pitäs se seuraaminen alottaa ihan alusta.. Heti jos Pipsa edistää niin mulla menee tyystin into ja epätoivo iskee.. Ärsyttää semmonen pilkun viilaus, kun koira kuitenkin osaa liikkeen, mutta vähän edistää.. Jotain pitäs tälle asenteelle tehdä.. Katsotaan.. Muutenhan Piippari tokoilee pätevästi ja äänettä nykyisin. Tai näin oli kuukausi sitten :D Voi voi.. No Pipsa on tyytyväinen kun sen kanssa vaan tehään jotain :) Uusia temppuja onkin opetettu, taakse katsominen on nyt uusin juttu. Se on aika hauska :D Eipä tuo Pipsis tunnu kyllä valittavan vaikka ei tokoillakaan.. :D Katsotaan josko mun pinna kestäis paremmin kun saan tuon kakkosgradun alta poies :)

Ensi viikolla siis intensiivisesti aksaa luvassa. Pitänee koittaa jaksaa joka treenin jälkeen tulla tekemään päivitys, niin pysyy opit myös muistissa :)

Ja kuinkas sitten kävikään?

Pipsan pujottelua Virroilla. Kuva: Sanna Hyytiäinen

No niin tänään mentiin hyvillä suunnitelmilla hallille. Ensin rakennettiin samanmoinen rata kuin perjantain treeneissä. Alotettiin hankalilla pätkillä. Takaa kierrot meni tänään nappiin ja uusi käsky "takaa" toimi kuin nakutettu.

Keinun kontaktit oli haastavia. Koko ajan Piipparsson meinasi valua pois keinulta. Onneksi oli Mikko apuna, niin Mikko sitten syötteli mustavalkoiselle namusia kun mä juoksin ja hästäsin kentällä härnäten :D Hyvin alkoi pysyä tämän jälkeen. Keinulle mentäessä energiaa aivan liikaa, pitää siis toppuutella heti, kun astuu keinulle, muuten tulee vaarallisia tilanteita. Pipsa painaa ihan liikaa kaasua kentällä! Onneksi toppuuttelu hidastaa vauhtia.

Sylkkäreitä vai mitä lie ovatkaan otettiin myös. Perjantaina koira tuli päälle ja siitä mustelmia. Mutta tällä kertaa sain käännettyä ajoissa ohjausta. Alussa rimat rämisi alas, kun ohjasin aivan liian alhaalta!!! Mutta sitten sain nostettua selän suoraksi, niin johan alko toimimaan.

Sitten se viimesin murheen kryyni oli ne loppusuorat. Tässä tehtiin niin, että Mikko oli palkkaamassa lopussa. Johan tuli vauhtia eikä jääny kattomaan, et mihin se mamma jäi. Näitä vaan lisää, niin alkaa irtoamaan kunnolla.

Lisäksi otettiin puomin kontaktia. Tämä meni perjantaina tosi hyvin, mutta nyt alko Pipsis vähän kenkkuilemaan. Piti pitää pieni puhuttelu, niin johan alko taas sujumaan. Tosin hyvin jäi paikalle vaikka seuraavana oli iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihana putki odottamassa!

Treenit oli kyllä haastavat ja rimat rämisi. On laitettu ne nyt vähän alemmas, pitää saada hyppytekniikka kuntoon ennen ku mennään korkeemmilla. Korkeuden alentaminen vähentäny kyllä selkeästi rimojen tiputtamista. Kuitenkin saatiin rata mentyä kokonaisuudessaan ja koira pysy hallussa. Tämä rata pitää kyllä muistaa, siinä on sen verran monta kinkkistä kohtaa. Edelleen pitää hypyissä mulla käännöksiä ja siinäpä tulee ryminää.. Pitää siis reilusti isommin huitoa mulla :D

Lisäksi putkilla mulle tulee kiire, joten nyt jotain sprinttiharjotuksia pelkällä putkella, et ehin toiseen päähän.. Tässä myöhästyin tänään joka kerta, mutta sitten lopuksi esteitä kerätessä tajusin, että putki ei ollu tarpeeksi mutkalla.. Ei siinä tohinassa semmosta ehtiny sitte miettimään..

Perjantaina otettiin muuten keppejä ohjureilla niin, että otin lähetyksiä eri kulmista. Tosi hyvin Pipsa haki keppien alun. Seuraavalla kerralla sitten ohjuri vaan ekaan väliin ja katotaan miten menee.

Myös Mikko pääsi Pipsan kanssa kokeilemaan rataa. Oli vähän haastavia kuvioita, mutta tekee sekä mulle että koiralle hyvää kun Mikko välillä ohjaa. Ja täytyy sanoa et loppusuora meni Mikolla ja Pipsalla paljon paremmin ku mulla. En vaan keksiny mitä mä teen eri tavalla et Pipsa jää kuikuilemaan et mihin mä jään... :D Mikolla on myös paljon enempi nopeutta kun mulla, niin putkille ehti kyllä hyvin ottamaan koiraa vastaan. Mä vieläkin mietin liikaa kentällä.. Voi voi :D

Anyways, tästä on hyvä jatkaa! Ensi kerralle muistilistalle putkea erikseen jos vaikka ehtisin sinne toiseen päähän. Kepit vaan ekan välin ohjurilla ja eri kulmista lähetystä. Loppusuoria ja kontakteja. Takaa kiertoja myös lisää. Sitten sitä sylkkäriä vai mitä ne nyt sitten onkaan. Ja selkä suorana!!! :D

Kadonneen ohjauksen metsästys

Piipparsson leikkii antaumuksella

Voi morjesta että oli taas aksatreenit eilen :D Oli kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja kasa mustelmia tuli taas kotiin viemisinä! Koko yö tuntu menevän ohjauksia miettiessä :D No sentään uskalsin rohkeasti eilen kokeilla erilaisia ohjauksia ja eri paikoista ja alkoi yhteinen sävel Miss Pipsalooran kanssa vähän löytyä.

Huomenna hallille selkeät suunnitelmat takataskussa! Lähinnä mun pitää kovasti nyt vaan mielikuvaharjoitella kentällä. Koira kyllä toimii jos minä toimin oikein :D Eilen näky kyllä tekemisessä viikon jälkeinen väsymys, kun meni esteet sekasin ja jäin muutamaan otteeseen miettimään liian kauaksi aikaa, että mitä seuraavaksi :D Tuon ohjuksen kanssa ei voi jäädä kentällä empimään hetkeksikään.

Sentään jotain positiivistakin kehitystä on tullut, sillä en kulje enää nelinkontin kentällä \o/ Tämä on jo vienyt ohjausta hyvin eteenpäin! Ihan vain oman mielenrauhan vuoksi täytyy nyt listata ylös huomisen harjoitukset, elikkä loppusuorat, keinun kontakti ja takaakierrot. Nyt voin taas mennä jatkamaan gradustelua, kun kävi tänne vähän avautumassa ;)

Blörtsälöörä ja sen koordinointikyvytön emäntä

Töissä tulee päivittäin kirjoteltua niin paljon, että meinaa jaksaa enää blogia rustailla. Ja meneehän kotona aikaa myös tuon toisen gradun tekemiseen, mutta jahka toinen graduki on uunista ulos, niin lupaan päivitellä vähän enempi kuulumisia :) Tulee muuten näitä kilometrin pitusia juttuja. Jos nyt kuitenkin yrittäisin kerrankin tiivistää.

Ihanat sankarit :)

Dreamoorin toinen leiri oli muutama viikko sitten Virroilla. Pipsan kanssa aksattiin, tokoiltiin, jäljesteltiin ja esineruutuiltiin. Aksaukset meni kuten odottaa saattaa, lähinnä mun harjotellessa, että mitä siellä kentällä pitäsi ees oikeestaan tehä :D Kouluttaja oli ihan superi ja sai iskostettua mun kaaliin muutamia kallisarvoisia juttuja. Oma intuitioni ohjauksesta on ollut ihan päin mäntyä ja kas kummaa et tulee mustavalkoselta ohjukselta tuon tuosta palautetta, että mitä mä oikeen teen :D Voi kunpa pääsisi tämmösen koutsin oppeihin useammin!!!

Onkohan tuo Piipparin mielipide tokosta?

Tokotteluissa saatiin meille sopivat ohjeet ääntelyn kitkemiseksi ja seuruun paikkaa haettiin. Tässäkin kouluttaja oli kyllä erittäin hyvä, kuunteli tarkkaan kun kerroin mitä ollaan tehty ja miten ja keksi juuri meille sopivat keinot. Näillä opeilla on nyt seuruun paikka sekä kontakti parantunut ja leiristä lähtien on tehty tokoa äänettä. Believe it or not! Loora malttaa pitää nyt intonsa kurissa. Ehkä tuo agility tasapainottaakin eikä vaan pahenna tuota kiljumista.

Jäljellä

Jäljellä tehtiin niin, että minä astelin jäljen ja tiputtelin kepit. Kolme neljästä kepistä nousi. Vähän häiritsi esineruudulta tulleet ilakoinnit, tämmönen häiriö olis siis tarpeen. Esineruutu meni hyvin, tosin alussa oli haahuilua, mutta hyvin Pipsis jaksaa tehdä töitä ruudussa. Pistot nyt ei ole sitä mitä pitäisi olla, joten näitä treenataan nyt sitten. Esinettä vaan suoraan eteen ihan ruudun perälle, joskos se siitä.

Hyppytekniikkatreenejä

Uusi aksakurssi TT:llä alkoi viime viikolla ja sunnuntaina oltiinkin taas tuttuun tapaan omalla hallivuorolla treenailemassa. Mikkoakin puras agilitykärpänen leirillä, joten Pipsa ja Mikko harjotteli myös esteitä :D Aluksi Piippari oli ihan hämillään et mitä tää isäntä täällä kentällä mun kans tekee ja alotuksissa kiersi esteet ja juoksi suoraan Mikon luo haukkumaan :D Piti sitten ottaa muutaman kerran ekaa hyppyä, kunnes lamppu syttyi Blörtsylöörän päässä et aijaha tätä se isäntä siis tarkotti :) Sitten alkokin jo sujua. Mullekin käy hyvänä opetuksena kun pääsen seuraamaan mitä Mikko tekee. Tuli monta oivallusta siinä kun seurasi.

Todettiin sitten treenien päätteeksi yhdessätuumin, että kyllä se toinen koira vaan tarttetaan tähän talouteen ;) Nimikin on jo neiti bortsuotukselle tiedossa! Isompi kämppä vaan täytynee ensin hommata ja sitten alkaa katsastelemaan pentueita yms! Asiaa ei auta yhtään, että ihanat Dreamoorin metalliset on nyt valottanu blogimaailman ihanilla lutusilla pentukuvillaan!!!! Apua en kestä!!! Onneksi yksi velipoika muutti tähän lähes naapuriin, niin saa sitten toivottavasti pian lällystellä pentusen kans :)

Kiitos vielä koko leiripoppoolle mahtavasta leiristä ja Sannalle leirin järjestämisestä! Täällä jo innolla odotetaan paimennuspäivää :)

Mökkeilyä ja sunnuntain tokottelut

Saunanlämmittäjä kaveri :)

Olipas ihana kesäinen viikonloppu ja nyt sitten sataa kaatamalla! Sieltä se syksy tulee! Pipsa pääsi viikonloppuna taas mökkeilemään samaiseen mökkisaareen, jossa vietettiin kesän ensimmäisiä hellepäivä kesäkuun alussa :) Tällä kertaa neiti pääsi myös uimaan ja sai tutkia saarta rauhassa!

Pipsa ottikin heti saareen päästyä tehtäväksi käydä uimassa. Kerran ei saanu laiturilta mennä, neiti ovelasti etsi paremman rannan, jossa ihmiset ei häärää. Meni hetki ja ihmeteltiin missä emäntä viilettää, kun alettiin kuunteleen niin polskettahan sieltä saaren toiselta rannalta kuului ja kun mentiin katsomaan, niin iloinen bortsuneiti siellä polksutteli hymy huulilla :) Piippari piti huolen, ettei varmasti jää ilman uintireissua ;) Pipsa pääsi kyllä myös ihmisten kanssa uimaan, ja laiturilta hyppiminen oli niiiiiiiiiiin hauskaa :D

Sunnuntaina käytiin Valorinteellä tokottelemassa Riitta-Liisan, Jingan ja Kiilan kanssa. Jinga on siis sukulaistyttö Alli-mamman puolelta. Jotain tuttua Jingassa tuntuikin olevan :) Tytöt tuli hyvin juttuun ja Pipsa ei onneksi häiriöstä ollut kovin moksiskaan. Alussa piti taas leikkiä ja väsytellä, mutta kun otettiin sitten paikkamakuu, niin jotenki Piippari taas keksi alkaa vähän piipitellä eikä pysyny ekalla käskyllä.. No sitten kävin palauttamassa neidin takasin riviin, niin jopas mitä, pysy siellä oikein nätisti ilman piipityksiä noin kolmisen minuuttia! Ei olla otettu ryhmässä paikkamakuuta sitten kevään treenien. Ens kerralla parempi pysyä kans heti ekasta käskystä, mutta muuten kyllä oli hyvä suoritus! Pipsa menee nyt heti lonkalle tuossa makuussa, en ole puuttunut, pysykööt niin. Se on melkein varmempi, kuin että alkaisin nyt sitä kitkemään pois. Puutun sitten jos se kesken makuun alkaa liikkumaan tai häröämään.

Tunnelmointia mökkilaiturilla

Muuten tehtiin kaikkia alkokasluokan liikkeitä välillä namilla, välillä lelulla palkaten. Väliin otettiin namittomia lyhyitä pätkiä. Ehkä me joskus päästään niistä nameista niin ettei heti tuu ääntelyä... Huoh. Miten lie olen saanu tuon namittomuuden tollai sössittyä.. Nameilla tekeminen on täydellistä suorastaan.. Nyt kun joku keksis hyvän keinon millä saan ne namit pois ilman että tulee kiljumista Piipparilta :D

Otettiin myös luoksetulon pysähtymistä. Tätä oon tehny lentävällä lelupalkalla ja nyt kokeilin sitten takapalkalla, että onko jääny mitään mieleen. No olihan siitä jääny. Sitten kokeilin ilman lelua ja onnistu sekin! Tämä on kyllä ihan vahingossa tullu opetettua. Pysähtyminen voisi toki olla vielä jämäkämpi, mutta kyl se siitä :) Kaukoissa pitäis nyt sitä välimatkaa kasvattaa. M-I vaihdot menee jo kauempaa, mutta muissa pitääkin sitte olla apuna. Pitäisi tehä tätä jumppaa enempi, niin ne jäis Pirpanalle muistiin.

Täytyy sanoa et pitkästä aikaa oli lepposat tokotreenit. Viime aikoina olen lähinnä tokotellut leikin tai agilityn yhteydessä, jotta se ei olis niin ällöä.. Mutta nyt vaikka tokoteltiinki koko aika, niin se ei ollukaan niin ällöä. Molempien asenne oli kohillaan, niin mikäs siinä oli tehdessä :) Oli semmoset hyvän mielen treenit kyllä! Nyt ollaan sovittu Riitta-Liisan kanssa jo seuraavat treenit ja pyritään ainakin kerta viikkoon treenaamaan yhdessä :) Tulee sopivasti häiriötä ja saa hyviä vinkkejä, kelpaa meille :) Ehkä me sitten voitas jonnekin kokeisiinkin jossain vaiheessa taas uskaltaa, sitten joskus siis :D Pidetään nää treenit nyt hyvän mielen treeneinä vielä vähän pitempään ;P

Ensi viikolla onkin jo Dreamoor-leiri! Siellä riittää hulinaa tokon, aksan, jäljen ja haun merkeissä :) Toivon mukaan on hyvät treenikelit :)

Vauhdikas jälkikoira

Käytiin eilen tekemässä jälki Pipsalle. Matkaa n. 100 metriä, neljä keppiä ja kulmia (en tiiä monta). Ei namuja jäljellä ja ekaa kertaa otetiin janalta lähtö takajälkineen kaikkineen. Jälki vanheni n. puolisen tuntia. Lopputulema oli seuraava: kauheeta kaahausta janalta jäljelle eikä yhtään arpomista et mihin suuntaan vaan Loora paineli ku vanha tekijä janalta suoraan jäljelle, keppejä nousi 3/4, yksi kepeistä oli heti kulman jälkeen ja Lörpätsuippa oikasi kulman ni jäi keppi matkalle (kulmia siis hioattava vielä) ja vauhtia oli ku pienessä pitäjässä.

Kepit on tuonu kyllä draivia hommaan! Nätisti Pipsa nostaa kepit ja tuo Mikon luo, luovutuksen jälkeen täytyy vähän rauhotella kun neiti on nii innoissaan et meinaa pakahtua onnesta :D Mut tosi keskittyneesti tekee töitä! Tässähän alkaa olemaan jälki kohta kasassa :D Mikko jo vähän vitsailikin siihen suuntaan, että pitääkö tässä nyt oikeesti alkaa miettimään sitä paukkuarkuuden kitkemistä ja bh-kokeita yms, ku oli niin hieno suoritus Piipparilta :D Ei sitä tiiä vaikka tuo kaksikko nähtäis joku päivä jälkikokeissa ;) Tottista eivät ole kyllä ikinä ottaneet, mutta maasto- ja esineruutu alkaa olemaan hanskassa, joten who knows! Hienoa kyllä kattoa kuinka saumattomasti Mikolla ja Pipsalla toimii yhteistyö. Samaa ei voi aina sanoa Looran ja mun menosta...

Hyppy

Kovasti on taas aksattu Pipsan kanssa. Ääntely vähentyny huimasti. Vielä kovasti on kyllä harjottelua noissa ohjauksissa. Haetaan nyt kovasti sitä oikeaa tyyliä, että menee Piipparille viesti perille mitä tehään. Sunnuntaina harjoteltiin hyppyjen siivekkeiden kiertoja edestä ja takaa. Tätä kun oli tarpeeksi hinkattu niin sitten piti ottaa vielä suoria hyppyjä vaan, ku alko neiti liikaa ennakoimaan ja kiertelemään hyppyjä eikä meinannu irrota seuraavalle hypylle.... Jos tästä vaikeasta selityksestä nyt kukaan mitään selvää sai... :D

Vauhtia löytyy niin ettei kamera pysy mukana

Keinua mennään jo melkosta kyytiä. Enää ei oo havaittavissa mitään epäröimistä tässä. Putkelle lähettämistä eri kulmista otettiin kans. Tässä oli nyt havaittavissa haparointia, joten tätä on kyllä työstettävä. Putken suu kutsuu aivan liikaa Pipsaa...

Keppejä mentiin vielä muutama viikko sitten auttavasti

Kepeissä harjoteltu toiselta puolelta ohjausta ja eri kulmista lähettämistä. Vauhtiaki tullu keppeihin rutkasti, siististi menee eikä oio. Tämä on selkeästi menny nyt jakeluun. Kepit on Looran mielestä ihan huippua :)

Kerrostalokyttääjä

Tokotteluissa ääntely vähentyny myös kun ensin rallatellaan ja leikitään. Tosi lyhyttä pätkää ja patukalla palkka. Välillä palautellaan paikkaa namuilla, mutta paikka suht hyvä ja kontakti myös. Tänä aamuna ei edistäny vaikka patukalla palkkasin. Oli siis oikeanlainen vire! Jes! Kyllä se sieltä löytyy! Muut alokasluokan liikkeet on hallussa. Luoksetulossa edestä sivulle siirtymisessä välillä saattaa vähän tönästä ku niin innokkaasti pomppaa.. Tätä siirtymistä pitänee siistiä. Kentällä muuten vaan hallinta uudella käskyllä on tuottanu myös tulosta - pysyy vierellä siirtymiä tehdessä vaikka agilityesteitä ohitellessakin ;) Jotain hyötyä siis myös aksa tuonu tokotteluun!

Uimassakin on käyty koirien uimarannalla. Otettu varovasti ettei mee vettä korvaan. Ei tahota uutta korvatulehusta. Piippari on päässy myös leikkimään muitten kanssa uimarannalla. Selkeästi pitäs enemmän leikkitreffejä järjestellä, kun tuntuu Pipsa välillä kaipaavaan koiraseuraa. Siitä toisesta aksakoirasta haaveilen kyllä.. Siinähän sitä oli Piipparillekin seuraa... ;D Tuntuu menevän kaikki vapaa-aika joko itseään tai koiraa treenatessa nykyään :D Onneksi on sunnuntaille treenit sovittu tuttavan kanssa, niin josko bortsut pääsis myös leikkimään treenien päälle keskenään :)

Laittelen niitä kesälomia kuvia tässä kun jaksan kaivella kameran kaapista ja siirtää kuvat koneelle :) Alla kuitenkin tunnelmia Kuusamosta ja Lammilta:

Pipsakin tahto pelata mölkkyä

Väsyneet hauvelit (kuva ei ole lavastettu, vaan ihan oma toimisesti kävivät nukkumaan vierekkäin :) )

Kaahaaja bortsu

Meidän kesä on kyllä menny melkein täysin aksan parissa. Tokottelut ollu ihan jäässä, ei huvita, ei kiinnosta. Nyt pikku hiljaa on alettu seuruuta tehdä ihan alusta nami-imutuksilla. Josko osattais jotain ees kun pian on Dreamoor-leiri ja tokotteluihin on siellä ilmoittauduttu. Se kontaktihan se on se meiän murheenkryyni ääntelyn ohella. Tosin nyt oon kattonu tarkkaan et tokotellaan vaan kun vire on kohillaan ja malttia löytyy. Semmosta lepposta, josko sais saman fiiliksen joskus sinne kisakentille siirrettyä. Jos sinne siirrytään ennää.

Aksa on kyllä vieny nyt meidät ihan mennessään. Tarvetta vaan olis nyt toisellekin koiralle, jotta mä voin harjotella mun säälittäviä ohjauksia :D Mä kun ehdin just päästä jyvälle, niin Pipsa alkaa oleen niin väsyny, ettei toista kehtaa enää juoksuttaa. Kaikki esteet menee nytten kontakteineen oikein mallikkaasti. Keinukaan ei ole enää mörkö, vaan pienillä sulkeisilla saatiin se menemään ilman apuja! Eli nyt vaan niitä ratoja rakentelemaan ja mulla kova ohjausten harjottelu eessä. On tullu kyllä välillä kateltua aksavideoita youtubesta, niin voi ottaa mallia ammattilaisista :D Pitäs kai enempi vaan siellä radalla hihhuloida ilman koiraa... Pipsa lukee mua ku avointa kirjaa ja pikkurillin asentoki tuntuu välillä vaikuttavan siihen, et minne suuntaan se lähtee. Pitäs vaan pystyä luottamaan, et kyllä se sieltä perästä tulee ja pitää rintamasuunta aina seuraavalle esteelle. Tosi vaikeeta... :D

Anyways, aksa on meistä molemmista kyllä mukavaa ja ihan parasta ja mukava kun näkee niin nopeesti edistymisen! Ollaan nyt useammalta kouluttajalta saatu palautetta, että melkonen vauhtimimmi tuo Pipsaloora. Jep, sitähän se on.. Kaahaa niin satalasissa että huhhuh. Putket ei pysy mutkilla kun se menee niin kaameeta kyytiä.... :P Mun pitää nyt kovasti  miettiä ohjauskuvioita, et pysyn sen edellä. Ihan turha alkaa kilpaa juoksemaan Looran kanssa, koitettu on.

Ääntely on myös vähentyny, kun mun ohjaukset on parantunu. Eli taitaa olla ne ääntelyt Pipsan palautetta mulle, et ohjaa tarkemmin. Hyppytekniikkaa pitäisi myös miettiä ja treenata, välillä Pipsa ponnistaa liian kaukaa ja näyttää siltä et se rämähtää riman päälle. Jotenkin kuitenkin aina onnistuu venyttämään riman yli... Myös alotuksia pitää harjotella, kun Pipsa on niin kiinnittyny jo esteisiin et sitä ei meinaa saaha kuulolle, se suorastaan jähmettyy niille sijoilleen kun se johonkin istahtaa ja tosi vaikea korjata alotusasentoa sen jälkeen.. Esteet kutsuu niin kovasti, että se on iha transsissa eikä kuule eikä näe mitään :D

Harmi vain että olen saanut liialla urheilulla oikean jalan tulehtumaan, niin pitää vähän iisimmin ottaa tuon aksan suhteen, mutta ehkä se hidastais myös Pipsaa, niin ehtis miettiäki niitä ohjauksia eikä vaan kaahata radalla menemään :D

Aksan lisäksi Pipsa on tänä kesänä ottanu jäljessä edistystä keppien suhteen. Mikko on tehny keppijanoja ja pikku hiljaa Loora on tajunnu mikä on homman nimi. Siitä vaan janoja pidentelemään niin aletaan olemaan asian ytimessä :)

Lomailtukin on, korvatulehduksen kera! Pitänee jonkinlainen Pipsan kesälomapäivitys tehä kuvien kera kun tässä joutaa :)

Aksaa, aksaa ja vielä kerran aksaa

Madridin tuliainen on ollu mieleinen :)

Eipä ole päivityksiä tullut, kun ei ole ollu mitään mitä päivittää.. Mutta nyt vihdoin on taas päästy touhuamaan ja treenailemaan, sillä Pipsan tassu parani sillä aikaa kun me oltiin Madridissa. Mikon äiti osasi hyvin hoitaa tassua ja mikäs siellä luonnon helmassa oli Pipsan ollessa :) Pipsan piti siis mennä kasvattajalle hoitoon, mutta tähän samaan syssyyn tuli sitten juoksut! Onneksi tuli, koska ei muutenkaan ois voitu treenailla. En tiedä oliko tulevilla juoksuilla mitään tekemistä sen koefiaskon kanssa.. Tuli juoksut niin nopeasti sen jälkeen... Vai oliko se sitten kuitenki vaan se helle... No eipä siinä, nyt voidaan taas lähteä treenailemaan.

Meillä alkoikin sitten viime viikolla heti uusi aksakurssi. Eka kerta meni kyllä sählätessä pahemman kerran. Olin jotenkin kuukauden aikana unohtanut kaiken... :D Ja jostain syystä olin todella, todella, todella hidas... Meillä oli rata joka alkoi hypyllä, muurilla ja a:lla ja jostain syystä muurin jälkeen mulle tuli joka kerta ajatuskatko enkä tienny mitä sanoa. No ei se mitään, Piippari on niin etevä, että sehän tiesi mun vartalon liikkeistä mihin piti mennä :D Ja joka kerta sama juttu!!! Ehkä mä en jatkossa sano sille mitään vaan alan huitomaan enemmän. Sen käsillä ohjauksen kanssakin kun on vähän ongelmia.. :D

Uimamaisteri, kesän ensimmäiset uinnit ennen haaveria

Nyt on hallille myös avain ja pääsee treenaamaan niin paljon ku sielu sietää jos vaan vapaita aikoja löytyy! Ja niitähän onneksi näin kesäaikaan löytyy rutkasti! Huippua! Käytiinkin Pipsan kanssa eilen vetämässä omat yksityistreenit. Harjoteltiin ihan vaan esteen takana odottamista ja esteillä taas äänetöntä tekemistä. Otin vaan keppejä ja hyppyjä. En jaksanu yksinäni isompia esteitä raahata, mutta onneksi Mikko pääsee ensi viikolla mukaan, niin otetaan vähän putkea ja a:ta. Uusi huippu rieputusnaru toimii hyvänä palkkana, Pipsa oikein syöksyy naruun kiinni ja riepottelee sydämensä kyllyydestä :) Lelupalkka eliminoi kaikenmoiset kiljumiset ja vinkumiset ja ääntelyt, joten sillä täytyy jatkossa mennä. Harmi vaan kun hallin pohja on niin hienoa hiekkaa, että kaikki lelut menee aina hiekkaan ja Pipsasta ei oo ihan huippukivaa kuolasta ja hiekkasta lelua leikittää.. Sen vuoksi tuo naru on hyvä, kun pidän ite siitä kiinni enkä päästä sitä likaantumaan.

Kuikelo!

Kaiken kaikkiaan treenit oli onnistuneet ja saatiin jopa jotain ohjauskuvioita aikaseksi neljän hypyn kanssa. Enemmän mun pitää harjotella miten mä siellä kentällä liikun, koska Pipsa kyllä osaa ja se tuntuu lukevan mua kun avointa kirjaa. Sain pari kertaa Looralta palautetta siitä, etten osaa ohjata kunnolla.. Piti palauttaa vähän neitiä maan pinnalle, että kuka komentaa ja ketä. Mutta onhan se noloa bortsulle, että emäntä ei osaa ohjata kunnolla niin menee pipariksi koko aksaaminen :D

Laivakoira menossa mökille

Koska oli aika lämmin ja Pipsa kuumuu niin kaameesti aksatessa niin otettiin välillä rauhottumistaukoja. Välissä myös tokoiltiin ja kappas miten nätisti ja äänettömästi Piippari tokoili! Selkeästi siis ennen seuraavia kokeita pitää aksata, että neiti saa riehua ja purkaa energiat pihalle. Tosin tuo Pipsan tassuhaava kyllä opetti itseäkin rauhoittumaan, kun ei voinu yhtään nostaa Pipsan kierroksia jos leikittiin jotain, tai muuten haava aina aukesi. Tuli sillain sopivaan saumaan siis tuo haaveri. Ehkä me nyt ollaan molemmat vähän rauhotuttu, niin josko treenit olis jatkossa vähemmän härdelliä..

Älytöntä, että kesäkuu on jo kohta ohi. Onneksi kaikenlaista mukavaa on ehtinyt jo tehdä, joten toisaalta tuntuu, että miten tätä kesää voi olla vielä näin paljon jäljellä :D Pipsa pääsi jo kerran mökkeilemään, mutta kipeä tassu vähän pilasi reissua kun ei saanu riehua ja uida. Onneksi juhannuksena pääsee pulikoimaan ja riehumaan ja on koirakaverikin mukana menossa :)

Pipsan valloittava hymy :) Mökkeily on parasta!

Loppukevennys ;)

Haavereita ja epäonnistumisia

Tosiaan kuten otsikkokin kertoo, niin meillä ei ehkä ole viime aikoina menny asiat ihan nappiin. Viikko sitten oli Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen järjestämä tokokoe, joka meni ihan prinkkalaksi Pipsan kanssa. Vaikka neiti ootti coolisti vuoroaan, niin kun varsinainen koesuoritus alko, niin oli hirveetä älämölöä ja karkailua..?!?!?!!? Siis karkailua?!?!?!?! Helle taisi tehä meille tepposet ja minä idioottina en valmistellu koiraa tarpeeksi ennen kehään menoa.

No virheistä opitaan ja sitä rataa. Meni kyllä aika paljon se pöljäily mun piikkiin.. Meinasin jättää jopa leikin kesken, mutta onneksi härkäpäisyyteni ei suvaitse luovuttamista ja tehtiin liikkeet loppuun saakka ja kotiin tuomisina alo3 pistein 122,5. Ja kuule ei ees oltu viimesiä ;D Hahhah!!! Melkonen pohjanoteraaus kuitenki ja siinä meni meidän kisavarmuus. Ehkä me joskus kisakentille vielä mennään, tai sitten ei.. Jotenki on nyt pakka sekasin ja Pipsa kuumuu ihan liikaa tuossa tokottelussa..

Kouluttaja sano, että sitä ei vois vähempää kiinnostaa mikää seuruu... Jee... Tätä mä vähän pelkäsin sen kaiken hinkkauksen jälkeen ku Pipsa edisti niin paljon. No ollaan lelupalkoilla saatu oikeanlaista virettä tekemiseen, ainut vaan, että enpä ennen koetta tarpeeksi treenannu sitä, ettei se lelu lennä joka liikkeen jälkeen.. Niin I know.. Typerää.. Noh, nyt mennään hitaasti niin hyvä tulee joskus. Tuo ääntely on prioriteetti nro yksi ja siitä on päästävä eroon. Treenikentillä siis treenaillaan vaan hiljaa olemista tästä lähtien. Olkkaritreeneissä kun Pipsan vire on kohillaan otetaan välillä liikkeitä, teknisiä juttuja ja lyhyitä pätkiä. Katotaan mitä tästä tullee :D Onpahan ainaki ekaksi harrastuskoiraksi haastetta kerrakseen tuossa lörderlölliessä :D On se vaan ihana kun se on niin tulta ja tappuraa.

Alla pari järjestäjien ottamaa kuvaa tokokokeesta:

Levoton paikkamakuu

Sentäs perusasento on meillä kunnossa ja tuomari tykkäsi Pipsan räjähtävästä noususta maasta perusasentoon :)

Tavattiin kokeissa myös Pipsan sukulaiskoira, tai varsinaisesti kyseessä oli Alli-palli-palleroisen sukulainen Jinga! Olipa kyllä samaa näköä sukulaisneidissä, samanlaiset pystyt korvat :) Jahka Pipsaloora vaan paranee, niin mennään yhdessä treenailemaan :)

No mutta sitten perjantain pettymysten jälkeen mentiin lauantaina totuttuun tapaan aksatreeneihin. Oli ihan huippua!!!! Otettiin jo aika pitkää rataa, rengas, putki, putki ja hyppy ja sitten tehtiin öööö lopetuksia vai mitähän ne oli... No oli kuitenkin kolme hyppyä ja koiran piti irrota kunnolla ja hyppiä kaikki esteet ja avustaja anto palkkaa lopussa. Treenit meni kyllä niin nappiin ja kun oli narupallo palkkana, niin ääntelykin saatiin kuriin. Ihan huippua tuo aksa!!!!! Keksin myös treeneissä miten saan Pipsan odottamaan niin ettei ennakoi, takapalkka. Narupallo vaan taakse kun jätän koiran, niin on ja pysyy eikä ennakoi :D Esteet vetää kuitenki niin puoleensa, et takapalkka ei haittaa suoritusta ja sitten voi kivasti vapauttaa suorituksen jälkeen pallolle. En tiiä voiko tämä tyyli kostautua joskus, mutta tällä mennään nyt.

Noh sitten kävi vähemmän kiva juttu ihan lopusta treeneissä, kun siellä hiekassa mönki amppari, joka tuikkasi Looraa takalistoon ja takatassuun :/ Vähän aikaa aristeli tassua ja oli iha et whaaaat. Säikähdin kyllä iteki, ku noista ei koskaan tiiä, jos koiralle tuleeki jotaki. No ei onneksi tullu ja parissa minuutissa unohtu koko episodi. Tämä oli kyllä toisaalta ihan hyvä opetus Piipparille, koska sitä on välillä vähän liikaa kiinnostanu kaikki pörriäiset ja pitäny nokkaa tunkea ihmettelemään niitä. Eipä kiinnosta enää :D

Sunnuntaina oli sitten niin kuuma, et vietiin Loora ekaa kertaa uimarannalle. Voi sitä riemua kun sai noutaa lelua vedestä. Siis ihan superia!!!! Kotimatka ei sitten ollutkaan niin superi, koska jossain siellä kadulla oli niin pieniä lasinsiruja, että ei huomattu olleskaan, kunnes Pipsan vasen takatassu alkoi vuotamaan :/ Mä oon ihan hullun tarkka noitten lasinsirujen kanssa, mutta en kyllä huomannu tällä kertaa ollenkaan mitään siruja missään...

No kotona puhistettiin haava ja se ei onneksi kovin iso ollu. Pipsa pysty kyllä kävelemään eikä aristanu haavaa ollenkaan. Laitettiin siihen siteet ja aateltiin et joskos se siitä. No aamulla kateltiin tassua ja viilto olikin sen verran syvä, että päätettiin kuitenkin soittaa eläinlääkärille. Ja eikun koira tikattavaksi. Olis ollu hyvä viedä se jo heti sunnuntaina, mutta lääkäri tuoreutti haavaa ja sai sen hyvin ommeltua.

Nyt ollaan sitte särkylääkkeillä menty, pidetty sukkaa suojana ulkoillessa ja muutenkin oltu varovaisia. Side otettiin pois toissapäivänä ja haava näyttää umpeutuneen hyvin, paitsi yhdestä reunasta näyttää vähän arvelluttavalta. Tikit poistetaan vasta reilun viikon päästä, joten katotaan sitten miten haava on parantunu. Voi olla, että ollaan vielä senkin jälkeen viikko pari riekkumiskiellossa. Kauluriin Pipsa on tottunu hyvin. Ei pidetä sitä muuten ku jätetään neiti yksin kotiin. Onneksi mulla on niin väljää, niin pystyn suurimman osan viikosta tekemään hommia kotosalla, niin ei tartte toisen tuntitolkulla olla kaulurin kanssa kotona.

Mielikuvitusta on pitäny kyllä käyttää kuinka saada tuon energiapakkauksen virtaa kulutettua. Hihnalenkit oli aluksi haastavia, kun neiti olis ollu menossa joka suuntaan ja vähän väliä kehitti hirveetä hepulia. Onneksi parin päivän sisällä meni jakeluun, että nyt ei voi riekkua. Sen sijaan annetaan Pipsan rauhassa haistella ja nuuskutella nurmikentillä. Tämä tuntuu väsyttävän hyvin. Lisäksi ollaan oltu rauhallisia olkkaritreenejä, millon mitäkin temppuja ja vähän kauko-ohjauksiakin. Toisaalta tää rauhallisesti tekeminen ja oleminen on nyt ollu just mitä  me tarvittiin treenaamiseen :D Mun pitää siis jatkossa ajatella, et koira menee rikki jos se yhtään kuumuu, niin osaan sitten hallita sitä virettä :D Hyvin äänettömiä leikkihetkiä on nimittäin nyt viime päivinä ollu..

No mutta toivotaan, että tassu nyt paranee, niin päästään jatkamaan myös kunnon treenailuja, varsinkin aksakentät kutsuu kovasti. Parin viikon päästä Pipsaloora meneekin Hyvinkäälle Sannan luo hoitoon, kun myö lennetään Madridin lämpöön juhlimaan ystäväni häitä :)

Kauhukakara 2 vee jee :)

Olenpas mä nyt todella huono päivittelemään tätä blogia tänä keväänä. Yritän parantaa tapani!!! Tokoiltu ja aksailtu ollaan ja aksassa jopa osataan valssata ja takaa leikkauksia. Ens kerralla on persjättöjä, en malta oottaa :D Kepit oli työn alla viime lauantaina, ne verkot kun ei oikeen menny Pipsalla kaaliin, et mitä ne semmoset on, niin neiti hyppi niitten yli..... Piipparilla on muutenkin tapana keksiä noitten aksaesteitten kanssa ihan omia juttuja, joten pitää pyrkiä pitämään neiti paremmin ruodussa. Täytyy kuitenkin sanoa, että huimaa edistystä tulee joka kerta treeneissä niin mun kuin Pipsankin puolesta. Loora on kyllä ihan superi, vielä kun iteki pysysin emännän perässä :D

Tokossa on otettu vähän takapakkia, tai no paljonkin, koska Loora nyt kuumuu jostain syystä ihan kaameesti heti treenien alussa.. Vaikka kuinka väsyttäsin Pipsaa, niin sitten kun aletaan treenaamaan niin pakka hajoaa. On piippausta, älämöintiä jos jonkinmoista eikä Pipsis malta pysyä paikoillaan.. Tähän saatiinkin Dreamoorin tokopäivissä tosi hyviä vinkkejä Sirkeltä ja niitä onkin jo testattu hyvin tuloksin. On se vaan jännä tuo vireen hallinta.. Heti kun saan Pipsan vireen hallintaan, niin liikkeet menee tosi hyvin, mutta auta armias jos neiti pääsee kuumumaan vähänkin, ni johan alkaa piippailu ja kujeilu. Tässä on siis nyt kyllä tasapainoilua kerrakseen. Toisaalta välillä menee hermot, mutta toisaalta on mahtavaa, kun onnistutaan välillä ja Pipsan vire on hyvä. Vähän vuoristorataa menee. Aikamoinen härdellihän tuo emäntä on ;) Onpahan luonnetta :D

Saatiin myös Tuirelta vinkkejä tuohon seuruun edistämiseen ja tosi yksinkertaisella kikalla on nyt saatu hyvää seuruu pätkää. Nyt otetaan tosi iisisti kyllä ja pienin askelin edetään, että homma pysyis kasassa. Ihanaa, että vinkkejä satelee, eiköhän niistä löydy ne meille parhaimmat systeemit. Pitää alkaa kartottamaan jotain koirankoulutusguruja ja niiden pitämiä vire-luentoja tässä ja varmaan eksyä myös kirjastoon tsekkaamaan josko sieltä löytys myös noita vireen hallinta kikkoja.

Niin ja Pipsaloora ja muut sankarit täytti tiistaina 2 vee :) Oi jee! Meillä oli vappukemut ja tupa täynnä ihmisiä, joten mikä olis ollukaan parempi lahja Looralaisuudelle, kun sai kulkea ihmiseltä toiselle rapsuteltavaksi ja hellittäväksi :) Sai ipana myös oikeita lahjoja: uuden narupallon, haisunäätä-lelun (jota onkin vingutettu tänään jo vaikka kuin) ja fleecenaru. Keskiviikkona käytiin kunnon metsälenkki ja Pipsa rallatti sydämensä kyllyydestä. Kaikkea on kyllä tähän kahteen vuoteen mahtunu, paljon on tullu opittua bortsuista noin yleensä ja koiramaailmasta ja eri harrastuksista. Mutta ennen kaikkea on tullu opittua tuosta meidän tänttäräästä ja sen ajatusmaailmasta. Kyllä tuo koiran mieli on vaan ihmeellinen asia :)

Lopuksi vähän kuvia alkuvuoden näyttelystä, kevättalvelta ja keväältä!

Hyväntuulinen Pipsaloora kehässä

Näin meillä tervehditään ihmisiä ;D Niin Pipsan tyylistä!

Ooooooleeeen pieni Pipsa vain, pullea, pyöreä

Jyväsjärven jäällä leikkimässä, huomatkaa töröttävä häntä!

Lentävä bortsuotus

Koppi!

Bongaa bortsu!

Osaa Loora olla myös sivistyneesti välillä :)

Vauhti päällä joka säällä!

Kirsu kohti kesää ;)

Räjähdysherkkää touhua

Onpa aikaa viimeisimästä päivityksestä.. Hups. Treenattu on kyllä niin aksaa kuin tokoakin ja sairastettu nenäpunkkia ja käyty reissussa. Arki vaan tuntuu nykyisin olevan niin täynnä töitä, opintoja, treenejä niin koiran kanssa kuin oman kunnon kohottamista että ei ole ennättäny päivittelemään. Nytkin olen junassa matkalla Helsinkiin työn puolesta. Piti jotain ajanvietettä keksiä niin mikseipä nyt sitten tänne päivittelisi kuulumisia.

Kuten sanoin tokoa ja aksaa tehdään nyt. Tokossa avoimen luokan liikkeitä mutta myös alokasluokan (hypyt jne) koska haetaan se koulari jossain vaiheessa. Työn alla on nyt seuruu, josta on tullu kauheeta edistämistä. Miten sainkin sen pilattua.. No nyt alkaa kova työ tuottaa tulosta ja seuruun paikka alkaa olemaan kohillaan ainakin lyhyissä pätkissä. Hitaasti hyvä tulee. Vaikkakin noin nopean koiran kanssa hitaasti tekeminen on aika haastavaa..

Tästä päästäänkin aksaan ja sen ongelmiin.. Pipsa on nimittäin niin räjähdysherkkä ja vauhdikas, että sen kanssa riittää kyllä töitä. Tänään tosin onnistuin kanavoimaan varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Pipsan energian niin, että saatiin jopa kunnon ohjauskuvioita tehtyä. Sinänsä samapa tuo miten siellä aksassa menee, kun ei me varmaan koskaan aleta kisaamaan. Never say never tietty, mutta kyllä olis niin pitkä matka kokeisiin et pidetään tämä nyt vaan hauskana stressittömänä harrastuksena:) Mutta kyllä se aksa vaan hauskaa on. Kunhan pysysin Pipsan perässä ja oppisin ohjaamaan niin siitä vois ehkä tullakin jotain :D Meille on kolme eri kouluttajaa sanoni et Pipsa on nii hirmu nopea et sen kans saa oikeesti tehä töitä et saa sen hanskaan. Ja vielä ku mun reagointiaika on nii pitkä ni paha yhistelmä. Pipsa myös pitää semmosta älämölöä aksatessa ettei sitä koskaan kehtais kokeisiin viedä :D Onneksi tokossa ääntely taas on vähentyny. Pitäs saada tuohon aksaan oma hallivuoro, että pääsis rauhassa Pipsan kans tekemään ja miettimään mitä tehään. Ryhnätreenit on iha ok, mutta helposti jää puolitieheb treenit ku ei saa tehä tarpeeksi toistoja.

Muutoin Piipparin elämä menee oikein hyvin. Ruoka vaihdettiin ja nyt turkkikin on iha erilainen, tosi hyvässä kunnossa. Nenäpunkista päästiin onneksi helposti eroon. Näyttelyihin tuskin Pipsan kanssa enää mennään. En usko, ettö se pärjäis, vaikka omasta mielestä koirahan on ihan täydellinen;)

Toivon mukaan bortusjen ja kelpieiden yhteisteeenit saadaan nyt lumien hiljalleen lähdettyä taas käyntiin. Täytyy kyllä vielä myös kehua Pipsaa siitä, että treenikentillä neiti osaa kyllä käyttäytyä tosi hyvin ja pysyy tosi hyvin hanskassa. Se tekemisen meininki mikä oli vähän hukassa on nyt löytyny! Treenitauko siis teki tehtävänsä. Vielä kun saisin aksassa Pipsan energian oikein kanavoitua niin hyvä tulis:)

Haaste

Saatiin Annelta tämmönen haaste, niin tottahan me tämmöseen ehitään vastata ;D

1. Kuvaile koiraasi/kutakin koiraasi kolmella sanalla.
Voi näitä tulis mieleen vaikka kuinka monta, mutta sanotaan hulvaton, söpö ja vauhdikas.

2. Mikä on koirasi ärsyttävin tapa?
Pipsa tietää mitä lootaa me kaukosäätimellä osotetaan, jos tahdotaan vaihtaa kanavaa jne. Kun neiti haluaa huomiota, se menee istumaan lootan eteen, niin ettei kanavia voi vaihtaa :D Toisaalta tämä on myös äärimmäisen huvittavaa :D Toinen mikä on usein hyvin hermoja raastavaa on ääntely treenatessa.

3. Mihin koiraharrastuksiin olet tutustunut? Mikä miellyttää eniten?
Ollaan kokeiltu jälkeä, hakua, paimennusta, tokoa, vepeä ja agilityä. Tokossa nyt on jotain, en tiedä mikä siinä on... :D Se vaan on mukavaa, mutta sitten taas toisaalta todella ärsyttävää, kun kaiken pitää mennä just eikä melkein. Ehkä perfektionismini kuitenkin pääsee jotenkin tässä lajissa kukoistamaan ja sen vuoksi siitä tykkään... Kaikista lajeista olen kyllä tykänny ja agility siintää haaveissa, että josko me sitäkin jossain vaiheessa harrastettaisiin.

4. Miten päädyit omaan koirarotuusi?
Ajatuksena oli saada harrastuskoira, josta olisi moneen lajiin ja joka on aktiivinen ja nauttii tehdä asioita yhdessä ihmisen kanssa. Toisaalta itse myös tykkään haasteista, joten bortsu tuntui juuri sopivalta pakkaukselta. Ja onhan ne vaan syötävän söpöjä ja upeita ja viisaita :) Jotenkin se oli myös pitkään aika selviö, että bortsu otetaan. Todella pitkään haaveilin bortsusta, mutta tietysti mietitytti, että pysyykö niin aktiivisen koiran perässä. Tähän mennessä on kyllä ihan hyvin pysytty perässä ;)

5. Minkä rotuista koiraa et ottaisi? Miksi?
No en mitään lelukoiraa, mutta jos niistä nyt yksi pitää valita niin sanotaan vaikka chihuahua. Ensinnäkin ihan liian pieni, tykkään, että koira on koiran kokoinen. Niillä on myös maine karmeina räkyttävinä äksyinä pikku otuksina... Pahoittelut kaikille chihujen omistajille :D

6. Minkälainen koirasi olisi ihmisenä?
Kaikkien kaveri ja ainainen vitsien kertoja :D Ehkä vähän snobi myös... :D Ja joka paikan höylä, monta projektia päällekkäin ja aina menossa joka paikkaan.

7. Mikä on kallein asia, jonka olet koirasi takia hankkinut?
Taidettiinpa hankkia ilmastoitu auto, kun koira tuli ;D

8. Mikä koirastasi on parasta, mistä se innostuu kaikkein eniten?
Ruoka on ihan parasta. Sitä voisi syödä aina ja aina vaan ;) Ja tieysti kaiken maailman pallot on ihania.

9. Mikä koirassasi on parasta?
Into tehdä kaikkea täysillä oli se sitten tokoa, vapaana juoksemista tai nukkumista. Pipsa osaa nauttia joka hetkestä. On opettanu paljon myös itselle, kuinka pienet hetket on arvokkaita ja niistä tulis nauttia täysin siemauksin.

10. Millainen pentu koirasi oli?
Söpö pieni riiviö. Aika kiltti ja helppo, vaikkakin rasavillikausiakin oli. Oppi todella nopeasti.

11. Mistä olet joutunut luopumaan koirasi takia?
Ainaisesta laiskottelusta ja tunkkasesta sisäilmasta? Nyt kun ajattelee aikaa ennen Pipsaa, niin voi hyvänen aika, että oli varmaan tylsää. Ei mitään tekemistä ikinä. Lenkille ei huvittanu lähteä koskaan, kun taas nykysin sitä oikeen oottaa, että pääsee välillä koiran kanssa ulos tuulettumaan. Jos jostakin olen joutunu luopumaan, niin eipä ainakaan kaduta tippaakaan :)


Laitetaanpas haastetta eteenpäin Ninjalle, Sannalle ja Jennille.

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

Kysymykset:
1. Mikä on arvokkainta mitä koirasi on tuhonnut?
2. Milloin koirasi on omimmillaan?
3. Mikä on paras saavutuksesi koirasi kanssa?
4. Mistä koirasi motivoituu parhaiten?
5. Ketä julkkista koirasi muistuttaa?
6. Mitä olet oppinut koiraltasi?
7. Saako koirasi nukkua sängyssäsi?
8. Jos koirasi saisi valita, mitä hän tekisi mieluiten?
9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassasi?
10. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, montako lempinimeä koirallasi on?
11. Mikä on koirasi motto?
 

Pulmia jos jonkinmoisia

No jopas taas aika menee siivillä eikä ennätä tänne tulla kauheesti jorisemaan :D Tässä vihdoin ja viimein kuva Pipsasta toppatakissaan! Eipä ole tullu kauheasti takkia käytettyä, kun ei oo ollu pakkasia. Noh vielä on talvea jäljellä, joten toivoa on!!

Tuli treeneihin taukoa, kun meikällä on ollu migreeniä taas kahden vuoden tauon jälkeen. Nyt onneksi on lääkitys kunnossa ja viime viikolla päästiinkin taas mukaan treenilöimään. Meillä vaan nuo hallilla treenaamiset menee nyt siihen, että pidetään kivaa, sillä Pipsa ei oikein viihdy hallissa... Tämä johtuu kolisevista agilityesteistä. Kolmannella kentällä nimittäin on aina aksatreenit samaan aikaan ja kun eihän Piipi sinne nää mitä siellä tapahtuu ja hallin seinistä kaikuu kauhee räminä, niin se on Piipparista ihan sietämätöntä... Et jos jäi epäselväksi, niin nyt ei oo epäselvää et Pipsa on paukkuarka.

Kun mentiin ensimmäisiin treeneihin tammikuussa, niin Pipsalla oli vielä valeraskaus ja aattelin, et se alun arkuus johtu lähinnä siitä ja just ku mentiin sisälle niin pamahti joku keinu siinä viereisellä kentällä. Kuitenkin sen jälkeen saatiin hyvät treenit ja äänet unohtu. Toisetki treenit meni muistaakseni ihan mukavasti. Mutta nyt taas on alkanu tuota ääniarkuutta ilmaantua. Onneksi pallo on paras ja sen nähtyään Pipsa unohtaa ne paukkeet. Olen siis yrittäny keksiä semmosta tekemistä, ettei Pipsa ehi huomata ja miettiä mitään ääniä. Tämä on kyllä toiminu, mutta tässä vaan on sitten ongelmana se, että neiti kuumuu ihan kaameisiin atmosfääreihin, niin yritäpä siinä sitten sen jälkeen treenata.. Hyvät neuvot olis kyllä nyt tarpeen.. Meillä olis mölli parin viikon päästä, mutta tuskin voidaan siihen osallistua, kun ei siitä mitään tulis jos siellä joku esteitä paukuttaa samaan aikaan.. Ja tässä on enää yhet treenit välissä... Damn it... Ihan ku se ääntely ja piippailu ei ois ollu meille tarpeeksi, niin nyt vielä tämäkin.. Kyllä näyttää kokeet hyvin kaukaisilta tässä vaiheessa..

Eniten harmittaa tietty Pipsan puolesta, että miten siitä nyt on tommonen arkajalka yhtäkkiä tullu.. Joo ne isot aseen paukkeet oli kamalia, mutta että nyt nuokin... Ei ole kiva viedä koiraa väkisin semmoseen paikkaan missä se ei viihdy.. Tosin kyllähän se sitten viihtyy siellä kentällä rallatellen, kun on touhuttu aluksi.. Jaa-a, en tiiä kyllä oikeen mitä tehdä... Aika kalliiksi tulis myös se, että varais kentän ja menis vaan aina kuulostelemaan ja touhuamaan omiaan, kun toiset aksaa.. Enkä tiiä mitä koko agilitystä nyt enää tulee... Uskaltaako sitä lähteä edes koittamaan enää...

Muutoin elämä Pipsan kanssa on kyllä helppoa. Ollu ihan superia päästä tuohon järven jäälle ja päästää toinen vapaana juoksemaan. Pipsa on kyllä todella kuuliainen eikä lähe ihmisiä tai muita koiria tervehtimään ilman lupaa, pysyy siis todella hyvin hanskassa. Kotitreeneissä seuruu on nyt menny eteenpäin ja on välillä jopa hyvinkin mallikasta. Vieläkin pitäs enempi osata treenejä aloittaessa kanavoida Pipsan energiaa jotenki, ettei aina pitäs alottaa treenejä muistelemalla et kuinka oltiin hiljaa :D Mutta tässäkin on kuitenkin edistystä eikä enää tartte niin usein muistutella :D

Alokasluokan liikkeet on kyllä hallussa ja niin tuntunee olevan avoimenkin. Pääsisi nyt vaan oikeesti kunnolla treenaamaan tuolla hallilla. Ryhmässä paikka makuuta ei olla otettu, koska yleensä ihmiset haluaa ottaa sen heti alussa, niin se ei taas meillä onnistu kun ensin pitäs saada neiti unohtamaan ne paukkeet. Pitääkö tässä jotain siedätyshoitoa alkaa miettiä vai mitä.. En tiiä.. Olis kiva keskiviikkona kyllä jotenki saada tuo otus haltuun ja ihan huippua ois jos päästäs niihin mölleihin osallistumaan.

Makoset unet pyykkitelineen alla

Ostetaan treenimotivaatiota sekä äänetön bortsuotus

Onpas jääny kyllä tämä blogin päivittäminen. Töitä ja opintoja jajajaja kaikkea mahollista ollu.. Seliseli ja niin edelleen :D Tulevana viestinnän ammattilaisena tutustuin eilen Twitterin käyttöön (konservatiivisena olen vältellyt koko hommaa, mutta nyt sitten päätin ottaa selvää niin tiedän ees mistä on kyse) ja mietin jopa, että tulisko sinne helpommin päivitettyä tekemisistä :D Tjaa-a.

No mutta treenirintamalla ei mitään uutta. Tokosteltu on, mutta pienissä erissä. Ääntelyyn puututaan edelleen ja sitä ilmenee edelleen.. Loputon suo, mikä vie kyllä motivaatiota lähtee mihinkää kisoihin enää ever.. Pipsan tekeminen muuten on tosi hienoa, mutta kun välillä pääsee onnen kiljahdusta.. Tosi sääli mennä toista torumaan koko ajan vaikka muuten tekee niin hienosti. Noh, kai tässä jotain edistystä on tapahtunu mene ja tiedä sitten.. Ollu vähän motivaatio kateissa ja no aikakin melko kortilla. Pitänee taas terästäytyä ja laittaa vaan kisailmot menemään ja metsästää se koulari sieltä! Sitä ennen ei mennä mihinkään agiliitelemään, näin olen päättäny.... :D Yks asia kerrallaan niin hyvä tulee.

Viime viikolla ei käyty hallitreeneissä, kun olin iha rikki, poikki, loppu ja pinossa sekä pienessä kuumeessa, mutta tänään olis treenit ja olen miettiny myös tarkkaan mitä tehään ja kuinka. Tarkoituksena tehä niin yltiöhelpot lälläritreenit ku olla ja voi niin ettei ääntä synny yhtään. Katotaan sitte miten menee. Ja nyt yritän pysyäkin päätöksessä enkä ala liikaa harppomaan ja vaikeuttamaan. Hitaasti hyvä tulee ja sitä rataa.

Muutoin ollaan päivittäin usean kerran käyty jäällä humputtelemassa, kuten meillä ruukataan sanoa :D Pipsasta on ihan huippua kiertää keppejä ja pylväitä tms ja tästä palkkana damin rettuutusta. Siis ihan huippua! Kunpa nyt pysyis lumet ja pakkaset, että saatais mahollisimman pitkään nauttia tuosta vapaudesta jäällä. Tosin onhan se tuonut mukanaan hihnassa sinkoilevan ja kurittoman bortsuotuksen... Välillä pitäny kyllä olla itsepintainen eikä mennä helpoimman kautta, vaan käydä myös niitä hihnalenkkejä, ettei ihan unohu kuinka hihnassa mennään.

Ja pahoittelut äitille, joka tahtois kuvan Pipsasta uudessa toppatakissaan. En oo vieläkään ottanu kuvaa... Mutta onhan se kyllä söpö siinä takissaan... Huppu ja kaikki :)

Parasta A-luokkaa!

Tänään tuli Kennelliiton lausunto Pipsan lonkista ja kyynäristä ja puhtaat paperithan sieltä tuli :) A/A ja 0/0!!!! JEEEEEEEE :)

Eilen alkoi myös bortsu+kelpie-treenit Jattilassa ja käytiin Pipsan kanssa jotakin hyörimässä. Tosi mukavan olosta porukkaa, joten varmasti tulee hyvät viikottaiset treenit! Meillä tosin meinas meni lörinäksi heti alkuunsa, kun tuo valeraskaudesta kärsivä Lörbätsyippä on nyt tosi ääniherkkä, niin just kolahti joku tosi kovasti kun mentiin sisälle. Loorahan pisti sitten tassut maahan ja oli sitä mieltä et tämmöseen kaameeseen paikkaan hän ei kyllä tule! Ollaan oltu hallissa ennenkin, joten aattelin et tämmöstä mamoilua ei nyt sallita! Onneksi olin ottanu Pipsan lempparidamin mukaan, niin jopa unohtu pelkäämiset kun dami lennähti. Siitäpä sitten tulikin virtaa vähän liikaakin ja meni oikeastaan leikkitreeneiksi koko touhu, mutta hyvä näin niin ei jääny mitn kammoja paikkaa kohtaan.

Rokin kanssa samaan aikaan treenattiin ja Pipsa hyvin kyllä pysy kontaktissa, kunnes Rokille heitettiin kapulaa... Kröhm... Loorahan meni pätevänä sen kapulan sitten noutamaan.. Voi voi.. No sitten kateltiinki yhdessä kun Rokille heitettiin kapulaa. Ihme ja kumma, mutta Pipsa ei alkanu kiljumaan kapulan perään vaikken päästäny sitä hakemaan. Hyvä näin. Ääntely viime vuodesta on selkeästi vähentyny, mutta koska nyt meni leikkiessä nuo treenit, niin en kovin ottanu mitään liikkeitä kunnolla, ettei nyt tuu heti mokattua ku toinen osaa olla hiljaa. Ens viikolle teen kunnon treenisuunnitelman mitä tehään, tää kerta ny meni vähä pööpöillessä.

Tänä aamuna otettiinki olkkaritreenit ja Pipsalla meni hyvin ääneti touhut. Vähän lisää säpäkkyyttä saatiin liikkeestä seisomiseen ja parempaa kontaktia seuruuseen. Katsotaan miten saan nämä hyvät jutut siirtymään myös tuonne treenikentälle sitten.

Sunnuntaina olis sitten se Lahden ryhmänäyttely. Ollaan tasan kerran otettu ringissä juoksua Pipsan kanssa :D Seisomisen se muistaa kyllä hyvin ja ihan ok käyttäytyy näyttelyhihnassa, mutta häntä sojotti kyllä ihan pystyssä.. Asiaan luultavasti vaikutti, että otin tämän lyhkäsen harjotuksen heti sen jälkeen ku oltiin oltu jäällä damin kanssa leikkimässä, niin neiti oli niin polleeta tyttöä että huhhuh.. Noh, emme ota ressiä näyttelystä, menee miten menee ja häntä joko sojottaa tai ei :D Meistä Pipsa on ihanin ja kaunein koira oli häntä pystyssä tai ei ;)

Lomalla!

Vaikkakaan blogiin ei ole tullu päivityksiä, ei se tarkoita sitä ettei täällä tapahtuisi :) Piti vain päästää ittensä lomalle tietokoneen äärestä kun alko tuolla lavoissa jo kolottaa työnteko niin, ettei jaksanu hiirtä pidellä kädessä. Loma onkin tehny hyvää, niin mulle kuin Pipsaloorallekin! Nimittäin se vinkuna ja ulina treeneissä on nyt kadonnut, toivottavasti lopullisesti!!!!

Joulukuussa oli tarkotus mennä tosiaan kokeisiin, mutta sitten yllättäen tulikin hautajaiset samalle viikonlopulle, niin jäi sitten kokeet. Siispä päätin, että nyt pidetään vähän treenitaukoa ja keskitytään vaan rentoilemaan! Tämä treenitauko on selkeästi tehny nyt ihmeitä, sillä Looralaisuus keskittyy treeneissä nyt keväältä tuttuun tapaansa HILJAISESTI, mutta innokkaasti!!! Ei silti riemuita vielä, vaan yritetään nyt kaikin keinoin olla nostattamatta intoa liikaa ja katsotaan josko se ääntely tosiaan olisi historiaa! Ollaan me jotain treenailtu joulukuussakin, sillä hihnalenkkeilyä tietty pitäny uusiksi treenata, kun neidin muisti katoa sitä mukaa kun lunta tulee lisää ja lisää. Nyt ollaan taas onneksi saatu emäntä kuriin ja lenkit sujuu hyvin!

Kitkajärven jäällä

Pipsa kävi lonkka, kyynärä ja silmäkuvauksissa Lahdessa joulukuun lopulla ja kaikki näytti terveeltä. Nyt odotellaan vielä virallista lausuntoa, mutta lonkat lähti A:na ja kyynärät nollina. Silmissäkään ei ollu mitään :) Voinemme siis rauhassa jatkaa agilitya ens keväänä. Sitä ennen kuitenkin tavoitteena saada se TK1 ja kokeetkin on katsottuna jo valmiiksi keväälle! Niin ja kun ollaan ihmetelty noita Pipsan nisiä, niin selvisipä sekin tuolla kuvausreissulla, että neidillä on valeraskaus. Noh, se ei ole onneksi vaikuttanu Pipsaan sen kummemmin. Välillä pitää vähän petiä tehä, mutta muuten tuntunee olevan ihan normaali hömppä itsensä :)

Treeneistä sen verran, että nyt tammikuussa vihdoin alkaa Keski-Suomen bortsut ja kelpiet aktivoitumaan ja meillä on oma treenivuoro Jattilassa :D JEEEE!!! Lisäksi TT:n kouluttaja vähän valotti, että keväällä ehkä tulee avoimen luokan koulutusryhmä ja ollaankin alustavasti jo sinne ilmoittauduttu. Toivon mukaan ryhmä tulee kasaan, niin saadaan ne loputkin avoimen luokan liikkeet kasaan ja jos syksyllä saisi sen toisen koularin :)

Reilun viikon päästä meidät näkeekin näyttelymeiningeissä Lahdessa :) Sinne tulee suurin osa sankareista, joten pyörähdetään myös kasvattajaluokassa! Pitäisikin alkaa muistuttelemaan Looralle sitä kehäkävelyä. Seisomista muistuttelin eilen ja hyvinpä se sen muisti vaikka ei oo näitä näyttelyhommia sitten heinäkuun otettukaan ;)

Tiuhtin ilme kertoo kaiken :D

Meidän joululoma on mennyt oikein mukavasti. Mentiin taas Kuusamoon ja kun siellä paukkui kauheat pakkaset, niin oli porukoitten Tiuhti pohjanpystis myös meiningeissä mukana sisällä. Tytöt tuli juttuun hyvin aina niin kauan, kun Pipsa ei menny liian lähelle Tiuhtia :D Tiuhti ei oikeen ymmärtäny tommosen bortsutohottajan perään eikä liiemmin innostunut leikkimään vaikka Pipsa kuinka kiltisti pyysi! No Pipsalle tosin oli leikkiä jo pelkästään se, että se ajatti Tiuhtia ympäri taloa ;D Päivien mittaan Tiuhti alkoi sietämään kaveria ja välillä jopa sivistyneesti olivat vieretysten. Ylimpiä ystävyksiä neideistä ei kuitenkaan tullu, mutta oli hienoa, että ei mitään rähinöitä syntyny vaan osasivat molemmat antaa toisilleen tilaa olla.

Pipsa tykkäs niin kovasti avata lahjoja, että innostui "auttamaan" muakin parin paketin kanssa ;)

Sehän onkin jotain namia!!

Uusi vuosi meni sitten Lammilla Mikon porukoilla. Pahimmat paukkeet kahdentoista aikaan sai Pipsan varuilleen, mutta väsymys vei voiton jo silloin, joten ilta menikin suurimmaksi osaksi Looralla nukkuen :) Onneksi suurin osa paukkeista oli hyvin vaimeita, eikä kukaan siinä lähistöllä paukuttelutkaan, niin saatiin viettää ilta rauhassa. Suurimmaksi osaksi Pipsa ei edes huomannu, että ulkona jotain tapahtuu.

Nyt tässä vielä nautitaan viimeisistä loman rippeistä kotosalla! Onneksi vähän helpottaa arkihulinat kun nyt ei ole kuin yksi työpaikka ja opiskelut. Alko olemaan loppuvuodesta jo semmosta hulinata revetä kolmeen eri paikkaan, että nyt tuntuu kuin kalenterissa olis ihan loputtomasti aikaa :D Noh, enköhän minä keksi nuo tyhjät aukot jollakin täyttää ;)