Hyppytekniikkaa

Vihdoin viimein kauan odotettu hyppytekniikkakurssi on alkanut :) Maanantaina oli luento, jossa käytiin perusteita ja harjoituksia läpi ja perjantaina päästiin jo tositoimiin Pipsiksen kanssa. Kaikki perustuu Susan Salon metodeihin. Täytyy sanoa, että jo pelkkä luento oli todella silmiä avaava. Tämmönen pitäisi ehdottomasti kuulua jokaisen agilityn alkeiskurssin ohjelmaan. Hirvittää ihan et on Piipparin kans joskus kaahotettu 60 senttisillä menemään tietämättä mistään mitään... Onneksi on ollut onnea matkassa eikä mitään ole sattunut.

Perjantaina tehtiin perussarjaa, ponnistuspaikan löytämistä sekä hevosenkenkää. Aika nopeasti näkyi harjoituksissa se mitä epäiltiin jo kouluttajan kanssa aiemmin Pipsan hypyissä ongelmaksi. Pipsa ei osaa käyttää takapäätään oikein :P Eli nyt jumppausta sitten takapään kanssa ja hyppyharjoituksia. Kyllä se takapää vielä sieltä löytyy! Onneksi mitään jumeja ei ollut havaittavissa, että ihan vaan osaamattomuudesta johtuu nuo huonot hypyt.

Perussarjassa alussa oli kaahotusta vaan. Oli liian hyvä loppupalkka, vaikka se palkka ei koskaan voi muka olla liian hyvä... Meillä ne nakit vie Pain niin kierroksille, että ei siitä touhusta tuu mitään. Se vaan haluaa ne nakit eikä ajattele mitä tekee. Mutta kyllä sieltä hyviäkin pätkiä tuli. On se jännä kuinka koira kyllä itse osaa omat hyppynsä korjata kun huomaa et ei ihan edellisellä kerralla onnistunu askellus.

Set pointissa eli siinä ponnistupaikan löytämisharjoituksessa peräpään käyttämättömyys näkyi selvästi. Pipsa repii itsensä hyppyyn etupäällä. Ei vaan siis pieni mustavalkoinen tajua, et vois ponnistaa sillä peräpäälläkin niin olis helpompaa.

Hevosenkenkä meni tosi hyvin. Hienosti Pai osasi kaartaa ja laukanvaihdot onnistu joka toiston jälkeen paremmin. Vähän nuo loppupalkat vaan saa kierrokset nousemaan Piipparilla. Paikalla pysymisistä ei tietoakaan ku loppupalkka näkösällä. Kotona onkin nyt treenattu sitä et namusia on pitkin lattioita ja ei saa ottaa vaan pitää tehä ensin jotain ennen kun saa namun :D

Tykkään kyllä noista hyppyharjoituksista, kun niissä voi antaa koiran rauhassa tehdä ja harjoitus antaa palautteen. Nää harjotukset tekee varmasti hyvää muutenkin kuin hyppytekniikkaa aatellen. Tulee koiralle itsenäistä esteen suorittamista, paikalla pysymistä ja mulle hyvää harjotusta siitä, et antaa koiran tehä omat hommat ja mä teen omat. Niin hyvät ohjeet harjotusten tekoon on tullu, et helppo noudattaa. Aina välillä sitä on niin kuutamolla ku käyn ittekseen treenaamassa et mitä tekis, niin tykkään kun nämä harjotukset on niin selkeitä :D Tosin aina yritän kyllä miettiä valmiiksi mitä kentällä teen kun sinne meen. Kumma kyllä se ajatus vaan helposti muuttuu kun menee sinne kentälle...

Tänään käydään omiksemme tekemässä muutamat hyppyharjoitukset ihan rauhaksilleen ja keskiviikkona olis taas ratatreenit. Sitten Pipsis jääkin parin viikon aksatauolle, kun meillä alkaa loma. Ehkä se tekee Paipparillekin ihan hyvää vähän pitää taukoa :) Mulle ei välttämättä, kun tuppaan unohtamaan kaiken jos vähänkin tulee taukoa... :D Pitää varmaan lomalla tsekkailla netistä viikkoratoja, et pysyy ees jonkunlainen tatsi hommaan :)

Ohjaaja missä sun ohjaukset on?!?!?!?!

Otsikko kuvaakin hyvin meidän keskiviikon aksan valkkaryhmän treenejä. Lyhyesti mulla jäi ohjaukset puolitiehen ja eihän siitä silloin mitään tule. Oli tosi vaikea rata, heli alussa kaksi peräkkäistä sokkaria eli persjättöä. Nopeen koiran kanssa noi pelottaa, koska niin monesti Piippari on juossu kintuille.. Saatiin onnistumaan lopulta, mutta tarttee paaaaaljon harjotusta ja sen vuoksi nämä nyt kotiläksynä. Harvemmin ehkä kisoissa kahta sokkaria peräkkäin on noin vaikeissa kulmissa... Onneksi kouluttaja oli samaa mieltä, et tää on haastava :D Ei tuntunu ihan niin luuserilta kotia lähtiessä :P

Ensimmäistä kertaa elämässä Paille tuli radalla vastaan okseri. Oli vielä haasteellisesti suoran putken jälkeen ja okserin jälkeen tiukka kääntö vasemmalle jossa aita. Vähän jännitti et lentääkö rimat pitkin kenttää, mutta kappas, Pai teki sen kuin vanha tekijä eikä ykskään rima rämähtäny, ei edes se vasemmalle jatkettu. Olipa riemukasta kerrassaan!!!!

Lähtötilanteessa piti taas hakea oikeeta toimintaa.. Mä sähläsin minkä kerkesin ja sitten puhalsin pelin poikki ja hetken mietittyäni saatiin homma taas hanskaan. Miksi, oi miksi pitääkin olla niin sählä? Muistin myös leiriltä koiranhallinnan ja sehän meni mallikkaasti :)

Käytiinkin sitten tänään Pain kaa oikeen tehotreenaamassa lähtöjä hallilla. Johan löyty ajatus ja koira alkoi pysyä. Edellisessä postauksessa olikin ne kullanarvoiset vinkit noihin lähtöihin, mitkä sain eilen Julialta. Niillä mennään ja hyvä tulee :)

Otettiin vähän helpomman kautta noita sokkareita. Lähetin Pipsan putkeen ja siitä sitten sokkaria molemmille puolille. Hypyilläkin tein, mut aluksi helpompi tuolla putkella niin tulee se ajatus koiralle et mitä piti tehä.

Lisäksi kontaktien tehotreeniä. Keinu on nyt suorastaan valmis, eipä siinä tainnu ees olla ongelmaa. Sitä kontaktin paikkaa toki treenataan jatkossakin siinä missä A:ta ja puomia. A:lla ja puomilla tarttee vielä värkätä ja vahvistaa paikkaa. Tein myös pari kertaa A:n kokonaisuudessaan ja onnistui kyllä molemmilla kerroilla ja Pii kesti vaikka juoksin ohi ja riehuin... :D En uskaltanu ottaa enempää vaan tein vielä muutaman kerran pelkät kontaktit naksulla ja namilla.

Myös hyppytekniikkaa tehtiin ja pääsin jo kauemmas hypystä ja hienosti Pipsa tarjosi hyppyä ja tosi nätisti hyppäsi. Takaa kiertoihin ei selkeästi ole vielä valmis, joten niissä varmaan pitää hiljalleen nostaa rimaa...? Kesäkuussa sitten hyppytekniikka kurssille katsomaan ja ihmettelemään muita vinkkejä tän hyppelyn harjotteluun.

Oltiin myös ihan perus hallintaa ja mentiin esteitten ohi Pipsa vierellä kulkien. Aluksi kaikille esteille ois ollu kova hinku, mutta pian taas hiffasi et mikä on homman nimi. Keinu varsinkin houkutti kun tehtiin niitä kontakteja. Sen ohi pitikin mennä sitten useamman kerran.

Pätevä pikku emäntä Pai! Voi kun mustakin tulis joku päivä ees vähän pätevämpi... Sitä odotellessa :P

Leirielämää ja aksan tehotreenejä

Olipas mahtava Dreamoor leiri jälleen kerran :) Oppeja haettiin flyballista, aksasta ja vepestä. Taas tuli paljon opittua etenkin aksan puolella. Kiitos vaan kaikille leiriläisille ja kouluttajille!!! Ensi vuotta ootellessa :)

Ja meillä kaikilla oli niiiiiin mukavaaa :) Hymytyttö

Perjantaina oli flyballia, joka alkoi Pipsan kans kyl mallikkaasti kunnes pallo pamahti suoraan kuonoon ja siihen loppu kiva Paipparin mielestä. Ei meinannu sitten millään enää tulla ees lähelle koko pömpeliä.. Pii loukkaantui pallon hyökkäyksestä ja oli sitä mieltä, et pömpeli on ihan kaamee. Pallot kuitenkin kelpasi... :D Olis pitäny alottaa naksulla varovaisesti se boksin koskeminen ja liittää pallo touhuun vasta myöhemmin. Tätä tehtiinkin sitten kun paikkailtiin alun sähläystä ja se onnistui hyvin. Kosketus pömpeliin ja naks ja pallo palkkana. Toimi. Ehkä joskus tätä lajia voisi toisenkin kerran kokeilla vähän varovaisemmin aloittaen.

Lauantaina ja sunnuntaina keskityttiin aamupäivän helteissä aksan saloihin. Lauantaina oli ihan mukava rata, ei liian vaikea. Otettiin muutaman esteen pätkissä. Lähdöissä Pai oli taas menossa ja tähän saatiin apuja. Voihan varaslähdöt sentään.. Lisäksi otetiin Pipsalle hyppytekniikkatreeniä, eli 60 senttisen hypyn tarjoamista. Hyppäsi hyvin. Ei se niinkään se tekniikka pielessä tunnu olevan, vaan se et Pipsa ei kestä musta tulevaa häiriötä hypyn aikana.. Kuten arvelinkin, niin ohjaajassa vika. Bad ohjaaja.

Ai näinkö sitä hypätään? @ Marko Holopainen

Mutta täytyy sanoa et muutosta vuoden takaiseen leiriin oli se, että ymmärsin nyt mitä muut puhui kun mietittiin eri ohjauksia :D Ja osasin miettiä eri vaihtoehtoja ohjauksiin ja mikä olis paras koiran kannalta ja mihin mun kanttis sijottua. Eli tämä ajatus jo toivon mukaan kantaa joskus hedelmää. Nyt toki taistellaan ohjauksessa sitten sen ajotuksen ja rytmityksen kanssa. Pai on niin nopea, et ei ole varaa virheisiin, ajotuksen on osuttava nappiin. Ja tietty olis hyvä, jos ohjaaja muistais viedä ohjaukset loppuun asti. Joku aivopieru sattuu aina siinä vauhdissa, et kiirehdin jo seuraavalle esteelle enkä vie ohjausta loppuun asti. Tärkeetä olis nyt saada se kiireen tuntu pois. Mutta eteenpäin on menty, kun sentään tiiän nyt periaatteen tasolla et mitä siellä kentällä pitäs tehä. Kun vielä osaisin soveltaa sen käytäntöön joku päivä :P

Sunnuntaina otettiin tehotreeninä hallintaa kentällä. Mentiin esteitten vierestä ja Pain piti kiltisti mennä vierellä, ei varastamisia. Tämän hiffasi nopeasti. Ja sitten käytiin ihan alusta kontaktien opettaminen, koska tämä on aikoinaan neuvottu meille ihan päin honkia. No, onneksi Pii kestää näitä mun ainaisia virheitä ja saatiin aika nopeasti lamppu syttymään pienen mustavalkoisen päässä.

Ja mitäs vielä.. Kepeillä rytmitys tuotti ongelmaa. Pipsa jättää vikat kepit tekemättä, koska mä meen siihen viereen säheltämään. Tässä pitäs osata antaa koiralle siis rauha tehä kepit loppuun asti. Niin ja ohjaajan pitäs opetelle et kumpi käsi on oikee ja kumpi vasen. Se vois helpottaa välillä kun tietäs et kummalla kädellä sitä pitikään ohjata. Noh, oppia ikä kaikki. Meni hermo kyllä välillä itteensä ku aina se väärä käsi sieltä sotki ohjauksen.. Että voi morjes...

Summa summarum leirin aksaopeista:

- koiran hallinta: pelkkää kuljeskelua kentällä niin et koira kulkee vierellä, palkkaa tästä, ei saa varastaa esteille, koira maahan kun pitää rauhottua

- paikalla pysyminen: jättää koira itsevarmasti paikalle, muistaa pitää kontakti koiraan, koira saa lähteä vasta käskystä ja ohjaajan liike tulee sekunnin käskyn jälkeen -> tätä on harjoteltu nyt kaikkialla jatkuvasti ja alkaa meneen jakeluun - eli koira istumaan, "pysy" käsky, koiran jättö rauhallisesti mut varmasti, kontakti koiraan sekä tulevaan esteeseen, "mennään" käsky, laske mielessä yksi, ja sitten ohjaus

- hyppytekniikka: yksi 60 senttinen hyppyeste, koira tarjoaa hyppyä ja siitä palkka, ohjaaja ei saa ohjata hypylle vaan nimenomaan tarjoamisesta palkka, ohjaaja vaihtaa paikkaa ja lisää etäisyyttä, kun tää alkaa sujua, niin sitten yhdistellään vasta ohjauksia rauhallisesti, sitten kun onnistuu yhdellä esteellä ilman riman tiputuksia, niin sitten kaksi estettä ja käydään tasaisesti läpi eri ohjauskuvioita, nami palkka, ei lelua

- kontaktit: koira tarjoaa kontaktia, vihje sana "kii" puomilla ja a:lla ja "keinu-kii" keinulla, naks ja namipalkka, tässä etäisyyden sekä keston kasvattamista ja kun on varmaa, niin sitten vasta kokonaisia esteitä, vapautuksena sama "mennään" käsky ja siitä ei palkkaa -> tätä on nyt tehotreenattu kotihallilla ja keinu on jo tosi varma, a ja puomi kaipaa työstämistä, että syntyy ajatus oikeasta kohdasta - jää vielä liian ylös eli ei tuu kontaktille asti, Pipsa tarjoaa tätä tosi hyvin ja turha teputus on jääny pois, parempi namipalkka tässä toimii selkeesti paremmin ku perus frolicit

- kepit: lähetys eri kulmista, ei heti koiran perään vaan koiralle rauha, vasta muutaman kepin jälkeen koiran vierelle, myös loppuun koiralle rauha tehä kepit loppuun asti ja sit vikalla kepillä haltuun otto

- ohjaukset: ohjaaja opettelee viemään ohjaukset loppuun asti, muistaa että kentällä ei ole kiire, rauhallisuus kaiken a ja o, sijoittuminen kentällä, hyvä käydä läpi kaikki vaihtoehtoiset ohjaukset ja löytää sieltä paras itselle ja koiralle, selkä suorassa eikä mennä liikaa esteille härppimään vaan koiralle oma rauha suorittaa esteet - mun täytys oppii tekemään vaan oma duuni ja luottaa et Pipsa tekee omat hommansa eikä mennä sinne vierelle kykkimään ja "avustamaan"

- koiran irtoaminen: täytyy opettaa koira irtoamaan esteille ja tekemään itsenäisesti,

- palkkaus: palkka mieluummin avustajalta kuin multa, etenkin noissa esteille irtoamisissa

Huhhuh.. Aikamoinen lista ja tämän viikon treeneistä tuli myös lisättävää listaan, teen niistä ehkä oman postauksen. Pitää laittaa nekin kyllä ylös, että ei unohu. Tosi koukuttavaa tämä aksa, hirveesti oppimista ja haasteita. Pipsis on kyllä kaikkea muuta kuin helppo eka aksakoira, mut seuraavan koiran kanssa on sitten helpompaa. Pain täytyy vaan nyt kestää et se on mun koekaniini ja opettaja :D Toisaalta tuleepahan opittua sitten kaikki vimpan päälle, koska tuossa paketissa taitaa olla ne kaikenmaailman haasteet yhessä paketissa :) Tietty miinus se vireen nostattaminen, sitä ei meillä tartte tehä :D

Vepekoira @ Riitta-Liisa Kuittinen

Sitten oltiin myös vepeä ja ai vitsi, se on ihan Pipsan laji!!!! Pipsis loisti kyllä treeneissä ja oli aivan superi. Oltiin ensiksi veneestä hyppäämistä. Ei mitään ongelmaa tulla veneeseen tai hypätä sieltä. Uintitekniikka on tosi hyvä. 30 metriä tais olla pisin matka missä käytiin. Sitten oli veneen hakua. Vene siis vesille ja koiran lähetys rannasta ja veneen haku. Pipsa kisko venettä ihan tosissaan :D Ja taisi hakea veneen pisimmillään taas sieltä 30 metristä :) Vikaksi oli esineen vientiä, minä olin veneessä ja Pai toi mulle damin ja siitä palkaksi toinen lelu. Ollaan oltu kotona näitä esineen viemisiä Mikon kanssa, niin että toinen antaa Piille esineen ja käskee viedä toiselle. Eli ei mitään ongelmaa, oli aivan selvää pässinlihaa Pipsalle :)

Vauhdikas veneen haku

Pai oli siis kerrassaan pätevä vepeilijä! Tästä innostuin kovasti ja tiedustelin jo kesän treeniaikoja. Ryhmät on vaan valitettavasti aivan täynnä ja sattumoisin treenit on samaan aikaan ku meidän aksan valkkaryhmä, joten eipä olis onnistunu. Ehkä ensi kesäksi voisi miettiä tätä oikeesti ohjelmaan. Pipsa nimittäin nautti tästä lajista ja oli selkeesti ihan huippu :) Hyvä sää tietty teki hommasta vielä enempi mielekästä ;D

Noh tulipas paljon paasattua näistä treeneistä, mut pakko oli varsinkin nuo aksajutut laittaa ylös, ettei unohdu. Leirillä myös toki syötiin, saunottiin ja oleiltiin vaan :) Meidän mökissä oli 7 lörderlöllietä, 6 aikuista ja 1 penneli. Hienosti kaikki lölliet siellä asusti, eikä kummempia ongelmia ollu :) Mitä nyt pojista Pai tuoksui ihanalle ja piti aina välillä käydä aamuyöstä oven takana kuulostelemassa josko tyttelin vaiks tulis leikkimään :) Pipsa ei juuri pojista välittäny. Kaikille muille oikeastaan piti tehdä selväksi et ei oo asiaa lähelle, mut Pörrö-veljen kans leikkivät. Heillä näköjään mielen laatu on jotenkin samanlainen, et leikit menee yksiin :)

Tästä on hyvä jatkaa, nyt on tosi hyvät pohjat tuonne aksaan ja onneksi nyt ollaan kunnon kouluttajalla, niin hommat etenee hitaasti mutta varmasti eteenpäin :) Leiriltä sai hyvät ajatukset tuohon itsenäiseen treenaamiseen, kun valkkaryhmässä keskitytään enempi niihin ohjauskuvioihin ja ratojen lukuihin. Jes näillä mennään ja toivon mukaan joskus meidät ehkä kisakentilläkin nähdään :)

Hyvän fiiliksen treenejä

Kärsivällisyys palkitaan! Tokottelut menee koko ajan parempaan suuntaan. Ollaan pari kertaa Pipsan kans otettu rauhallisia kotitreenejä ja tänään käytiin siirtämässä hyvää fiilistä myös Killerillä pikasesti ulkotreeneihin. Hyvältä vaikuttaa, kun vaan malttaa. Pipsakin on alkanut sisäistää mikä on homman nimi ja enää ei tartte olla niin järeät keinot vireen laskemiseksi. Huomenna aamusta sitten kunnon ryhmätreenit häiriöineen, toivon mukaan kärsivällisyys riittää ja saataisiin hyvä paikkamakuu myös ryhmässä huomenna tehtyä.

Mitäs me reenikaverit :)

Myöskin aksassa on otettu harppauksia eteenpäin. Nythän ollaan Piipparin kanssa valmennusryhmässä ja tuli kouluttajalta palautetta, et ryntäilyt on mukavasti vähentyny. Ei siis koiran, vaan mun :) Eli alkaa pikku hiljaa mennä mulla jakeluun, etten ole juoksemassa Pipsan kanssa kentällä kilpaa, vaan ohjaamassa sitä.

 Hyppykorkeudet pitää olla nyt tosi matalat, kun Paippari ei turhia välitä vaan rymistelee rimat alas. Onneksi hyppytekniikkakurssi on tulossa, niin mennään sinne rakentamaan koko homma alusta. Hiljaa hyvä tulee, ei kuulemma kannata kiirehtiä niitten korkeuksien kanssa, niin ei satu haavereita tuon vauhtimimmin kanssa. Hyppytekniikkaan toki auttaa myös se, et onnistun ajottamaan ohjaukset enkä häiritse hyppyjen aikana, mutta Pipsa tarttee kyllä treeniä tuohon tekniikkaan. Peräpää ei kuulemma ole aina ihan mukana hypyissä.

Päästiin myös aksatreeneissä testaamaan vauhdissa et mites ne meidän kepit oikeen sujuu ja Pipsa kyllä yllätti, meni nimittäin täydellisesti!!!! Eli jotakin osataan, jeee :) Itsekseen ollaan myös treenattu kontakteja ja nekin on näköjään tosi hyvällä mallilla. Ihan ihmetyttää tän meidän kaameen avuttoman menon jäljiltä, et ollaan osattu jotain tehä oikeinkin.

Pipsa kävi Kuusamossa pilkillä, tuuli vähän tuiversi jäällä

Maastokausi sai myöskin jatkoa, kun Mikko teki Pipsalle vappupäivän kunniaksi ekan jäljen. Ilmeisesti tämä vireenhallinta on myös tuonut jotain järkeä maastoonkin, sillä Mikko tuli jäljeltä hymyssä suin ja kertoi, et Paippari oli tehny niin hienoa työtä, et ei varmaan koskaan on noin hienosti tehny. Kepit oli unohtunu talven aikana, mut muuten jälkityöskentely oli ollut oikein mallikasta ja kulmatkin oli menny tosi hienosti. Upeeta mahtavaa. Keppihommia pitää siis nyt Mikolla ja Pipsalla sitten muistella ja eikun jäljestelemään vaan :)

Kadonneen vireen etsimistä

Oon varmaan joskus aiemminkin kirjoittanut saman otsikon alle tokottelusta... :D Noh long story short, ollaan etsitty nyt Dreamoorin tokopäivien jälkeen hyvää virettä tekemiseen ja Sirken tiukoilla neuvoilla on tullut tulosta. Kaiken maailman neuvot on otettu vastaan ja kokeiltu ja Sirkeltä viime vuonnakin hyviä neuvoja saatiin, mutta meidän Pipsiksen kans auttaa näköjään vaan tiukka linja. Olishan se pitäny arvata et tuon luupään kans ei auta mikään muu :D

Viime tiistain treeniporukka oli varsin mustavalkoista

Ollaan tokopäivän jälkeen käyty kerran viikossa vaihtuvalla kokoonpanolla treenailemassa nyt tokoa ja jotain pieniä höntsäsiä oon kotona ja lenkeillä ottanu. Tänään kävin sitten metsälenkin ohessa kylpylän parkkiksella vetämässä nopeat treenit Paipparin kans ja voi vitsi mikä vire. Toki nyt oli helpompi saada hallintaan kun ei ollut häiriötä, mutta aiemminhan riitti et minä tein Pipsan kans jotain, niin kierrokset nousi. Pelkkä sivulle käsky sai aikaan semmosia riemun kiljahduksia et tuntu et koira halkee onnesta.

Nyt on saatu hillintää hommaan ja tänään meni kyllä niin hyvin, et tuli jopa toivo siitä, että joskus ehkä uskalletaan vielä kokeisiin. Nyt kun saisin tämän saman vireen vielä sinne häiriökentille siirrettyä, niin vautsi!!! Oppia ikä kaikki tai jotain sinne päin!

Esineruutuilemassa. Huomaa tötteröhäntä!

Nämä vireharjoitukset on näkynyt myös muussa tekemisessä. Aksassa pöljäilyt on vähentyny ja paikalla olot on nyt varmempia ja lähdöt on suurimmaksi osaksi rauhallisia. Tässä minä olen kyllä se suurin tekijä, et menee plörinäksi, joten itselle vaan malttia. Toisaalta tämä maltin harjottelu noin energisessä lajissa auttaa myös selkeästi näihin rauhallisempiinkin lajeihin. Lisäksi otettiin lauantaina vuoden ensimmäinen esineruutu ja siinähän meillä oli myös kiljuva bortsulöörä häntä pystyssä etsimässä esineitä, mutta tällä kertaa Pipsa oli koko ajan hiljaa ja teki todella keskittyneesti töitä. Missään vaiheessa ei kuulunu edes inahdustakaan. Eli toivoa on!!!! \o/


On tuo Pipsalooran mieli vaan semmonen arvoitus välillä, mutta niin kiehtova kerrassaan. Ei sitä voi kun rakastaa tuota intoa millä se jaksaa aina tehä mitä ikinä sitten tehdäänkään. On meillä kyllä ollut suurien oppien puolivuotinen Pipsan kanssa, mutta nyt on selkeästi se yhteinen sävel alkanu näissä reenihommissa löytyä :) Pidetään tää sama vire ja tyyneys vaan, niin hyvä tulee :)

Pipsa nautiskeli pääsiäisestä Kuusamossa ja heittäytyi myös vitsikkääksi ;)

Ja voinen kai täälläkin nyt sitten huudella jo, et nyt on virallisesti lupa Mikolta toiseen bortsulöörään. Elikkä jos vaan kaikki hyvin menee, niin vuoden päästä noita mustavalkoisia ois kaksi, kammottavaksi ;) Sitä ennen tavoitteena saada agilityn perusasiat kondikseen ja ehkä se kisastarttikin Piipparin kanssa :) Ja tokon koekentille paluu jos ja kun tää sama meno nyt jatkuu :) Kasvattajan sanoin pääsee sitten uuden pennun kans tekemään aivan uudet virheet :) Niitä odotellessa paikkaillaan nyt ton Pain kans tehtyjä mokia ;)

Putkirallia

No niin Paipparin eka kevään ylläri pylläri on nyt koettu ;) Käytiin tänään Haukkuvaaran epiksissä putkirallia vetämässä. Jännittipä kaameesti, mutta ihana vauhdin hurma vei jännityksen sitte mennessään. Paljon mukavampaa touhua ku toko, kun siinä tököttämisessä ei saa purkaa jännitystä vaan pitäs olla niin hillitty :D

Mutta jos nyt lyhyesti jotain mainitsemisen arvosta meidän suorituksesta sanosin, niin ainakin Pipsa pysy paikoillaan. Ja sain yhen vaikean kohdan menemään tosi hyvin. Mutta sitten muutamassa varmassa kohdassa jätin ohjaukset kesken, ja kaikkihan tietää et sitte ei mene nappiin. Ja taisin taas lähes kontillani olla loppu vaiheessa. Ehkä pitäisi ostaa joku selkätuki, joka ei vaan päästäis mua nelinkontin..?

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä et kouluttaja meidät tähän hommaan "pakotti", ei ollut vaihtoehtoja. Pois ois kuulemma voinu olla vaan lääkärintodistuksella ;) Tulipahan nähtyä ja koettua ja nyt tietää et siihen ei kuole ja koira pysyy kuitenkin hallinnassa. Kun vielä oppisin ohjaamaan, niin voisi tästä jotain joskus tullakin. Rimat ois kyllä voinu olla paljon korkeammalla, mä mamoilin ilmoittautumisessa.. Sai nimittäin iha ite valita.

Pipsa oli kyllä jälleen kerran ihana <3 Voi kun se kuuliaisesti seuraa mun häsellystä ja nätisti menee just niin ku mä huijon. Oli meillä vaan kivaa :) Tätä lissää!!! Ehkä ens kerralla mennään putkirallin lisäksi jopa ihan möllirataa, who knows ;)

Tiistain tokottelut

Oltiinpas taas tokottelemassa kera häiriökoirien. Piipparsson otti häiriötä ja oli taas ihan et mamma mitä me täällä tokottelemassa tehään siis whaat?!?? Ihan kysymysmerkkinä välillä törötti ja aivopieruja tuli perusliikeitten kanssa. Minä olen sentään vähän enempi ajan tasalla, joten treenit eteni miss Pipsalooran ailahteluista huolimatta ihan mallikkaasti.


Tällä kertaa uskallettiin ottaa myös seuruuta. Paikka on namutusten avulla löytynyt ja uuden super pallolelun avulla palkkaillaan, jotta päästäs namuista eroon. Oli tosi hyvää pätkää välillä ja lelupalkka on Piipparin mieleen. Tämä lienee aksan puolelta tullut, koska aiemmin ei auttanu tokokentille lelujen kanssa riekkumaan, kun kierrokset lähti heti lapasesta. Toisaalta voi olla, et olen myös oppinut palkkaamaan koiraa oikein..?

No ihan kaikessa en osannu palkata.. Maahanmenoissa Piippari huijasi mua ja jätti perseen ylös vaikka näytti aluksi ihan et menee täysin maahan. Koska halusin nopeita maahanmenoja niin pallo lensi liian hepposesti ja palkkailin sitten niistä pyllistelyistä.. Voi morjenttes. No ei se mitään, meillä pyllistellään nyt tosi mallikkaasti sitten. Saatiin sitten se maahanmenokin palautettua lopulta mieliin.

Myös liikkeestä seisomista otin ja kappas, neitihän osasi! Ei minkään näköstä turhaa teputusta tai muuta.

Luoksetuloissa ennakoi ku mikäki pieni sika. Otti häiriötä kavereitten käskyistä ja lähti myös niissä. Tämä paikalla olo siis on lajista ja tekemisestä riippumatta nyt ihan pipariksi menny. Tehotreeniä siis tähän nyt!!!!

Paikkamakuut meni ittekseen oikein rauhallisesti. Sitten kun mentiin koirakavereitten kanssa, niin paineistui ja lähti heti makuusta mun perään. Kahdesti.. Jätin kolmannella kerralla pallon parin metrin päähän, niin sitten pysyi. Ensi kerralla laitan sitten sen pallon saman tien. Tehdään sen avulla, niin saadaan varmuus takaisin. Tässä ei piä nyt pöljäillä jos haluaa tämän joskus vielä toimivan. Mä vaan tyhmänä aattelin, et kyllähän se Loora muistaa, et maassa pysytään kunnes toisin sanotaan, kun menee maahan yhdestä käskystä lenkeilläkin ja nätisti napittaa paikoillaan vaikka vastaan tulis mitä. Ei se näköjään tokokentällä päde.

Kaiken kaikkiaan paljon tekemistä ja muistuttelua siis tiedossa. Muistilistalla tärkeimpänä: täsmällisyyttä palkkaukseen ja lyhyitä motivoivia pätkiä eikä missään nimessä liikaa toistoja.

Mutta täytyy sanoa, että tekemisen meininki on jotenkin erilaista. Huoletonta :) Jos tämä sama fiilis jatkuu, niin great!!! Koitetana pitää sitä yllä! On se Piipparson myös mainio tokottelija, kun se vaan sille päälle sattuu ;) Ehkä tuon hektisen aksan kautta on tullut oppineeksi yhtä sun toista, mikä nyt alkaa tuottaa hedelmää myös muissa treenilöimisissä :)

Talviunilta heränneet

Vihdoin ollaan taas treenikausi kunnolla alotettu sekä aksan ja tokon osalta! Kevät on tuonu motivaatiota jopa tuohon tokoiluun, katsotaan mitä siitä nyt puolen vuoden tauon jälkeen oikein tulee.

Haukkuvaarassa taas aksaillaan kovasti Julian opeissa ja onhan meillä oppimista, tai no, minulla. Paikalla pysyminen on kyllä semmonen murheen kryyni.. Miten se voikin olla nii vaikeaa.. Noh, nyt vaan tehotreeniä tähän, kouluttajalta on hyvät ohjeet saatu, kun vielä osaisin niitä noudattaa.

Suurin haaste nyt kaikessa tekemisessä tuntuu olevan mun ajatuskatkokset. Pitäs pystyä pitämään ajatukset koossa ja miettiä tarkoin mitä tekee. Hetkessä elämistä siis :D Töissä kun päivät ajattelee ja pohtii, niin tuntuu, ettei iltasin ole ihan terävimmässä kunnossa nuo aivot.. Huomasin viime kerralla treeneissä, et näköjään itsekin tartten jonkin asteista lämmittelyä aivoille, et pystyn keskittymään tekemiseen täysillä :D Mielen harjotteita siis lisää ;)

Oon paljon pohtinutki tuota aksan treenaamista, et kuin se onki tämmöselle perfektionistille niin vaikeeta, kun epäonnistuu jatkuvasti. Kasvattaa kyllä luonnetta. Onneksi samaan päähän mahtuu myös periksiantamattomuus, niin sitä jaksaa noista epäonnistumista huolimatta palata aina sinne treenikentälle.

Ai mamma ku tää aksa on niiiiiiin kivaa!!!

Ja voi sitä riemua kun onnistuu, eihän sitä vaan voi millään mitata :) Kyllä se vaan sitten palkitsee ja niitten pienten onnistumisien takiahan sinne aksakentille jaksaa aina uudestaan ja uudestaan mennä säheltämään.

Pipsahan on ihan upea agilitykoira. Koko ajan olen vakuuttuneempi siitä, että se on syntyny tuota lajia varten :) Vielä kun emäntä pääsisi edes hitusen sille tasolle päin, et saataisiin siistejä ratoja suoritettua. Hyvin on ehtiny unohtua ohjaustekniikan kurssilta juttuja, mutta kyllä sieltä onneksi jotain jäi myös käteen. Miettii ihan eri tavalla tekemistä nytten ja osaa aika nopeasti huomata jos menee ohjaus pieleen. Selkeä ero entiseen on se, että nyt mulla sentään on perusperiaatteet tiedossa, et miten sitä koiraa pitäis ohjata. Toki tämä tauko tässä nyt vaikuttaa ja näkyy hitautena, mutta kunhan saa kunnolla taas tekemisestä kiinni, niin siitä se paranee.

Yksi ongelma on myös, että mun pitäisi myös osata edetä vaikeasta ohjauksesta eteenpäin. Menen jotenki jäihin kun jännään et menikö nyt oikein ja unohdan et pitäs edetäkin. Ja senhän tietää miten siinä käy kun tuon tykin kanssa jäät hetkeksi uneksimaan... :D

Eli tärkeintä on nyt vaan tuon oman mielen hallinta. Sama pätee kyllä tokossakin. Alkuviikosta käytiin ylläri tokottelut läheisellä parkkiksella tekemässä Pipsan kanssa. Vajaa puoli tuntia selkeällä agendalla ja olipa hyvää tekemistä. Oli ajatus koossa ja tiesin mitä halusin tehä ja millä tavalla, niin oli kyllä onnistuneet treenit. Tämmösiä nyt lisää.

Tuosta alkuviikon ylläritreenistä motivoituneena sain vihdoin Riitta-Liisan kanssa sovittua yhteistreenit ja tänään käytiinkin tunnin verran Valon kentällä humputtelemassa tokotteluja. Ääniongelmia oli, mutta oli onnistumisiakin. Paikkamakuuta otin aika paljon, se kun on jääny vähemmälle eikä tunnu olevan yhtään varmaa nytten. Loppua kohti parani. Pipsa otti tosi paljon häiriötä treenikavereista. Jännä kun aksassa se on tottunu et muut juoksee putkiin ja riehuu radalla ja Piippari ottaa vaan lunkisti laidalla. Tällä kertaa selkeesti tokottelu mun kans ei ollu joka hetki niin mahtavaa, et ois jaksanu keskittyä. Lisää siis häiriötä treeneihin.

"Serkkutytöt"
Kuva: Riitta-Liisa Kuittinen

Treenien jälkeen käytiin vielä yhteislenkillä. Aurinko paisto tosi lämpimästi, niin mikäs siinä oli lenkkeillessä :) Nyt on tyytyväinen bortsuotus jaloissa tuhisemassa. Selkeästi ollaan siis talviunilta herätty ja treenit on alkaneet ;)

Keväälle onkin luvassa aktiviteetteja, on tokottelua Dreamoorin porukan kanssa huhtikuussa ja odotettu Dreamoor-leiri toukokuun lopulla :) Ehkä myös pari ylläripylläriä Piipparille luvassa tälle keväälle. En lupaile vielä mitään, mutta katellaan ;)

Piin elämä

Ohhoh, onpas aika vierähtäny eikä blogiin ole päivityksiä ehtiny laittelemaan. Iso syy on ollut toisen gradun loppuun saattaminen sekä elokuussa alkaneet kokopäiväiset työt. Vihdoin on gradu valmis ja papereita odotellaan :) Urakka siis viimein ohi!!! \o/ Blogin päivittämisen päätin jättää siksi aikaa, että saisin gradun tehtyä. Menihän siihen näköjään aikaa... :D Mutta täällä ollaan taas!

Piin elämässä on tapahtunut suuria muutoksia. Taitavilta tassuilta on siirrytty Pop Dog ry:lle agiliitelemään. Oltiin ohjaustekniikan kurssilla, joka oli tähän mennessä opettavin kurssi agilityn osalta ikinä! Ihan huippuja neuvoja ja opinpa jotain noista ohjauksistakin, niitä kun en ole koskaan ikinä missään noin kunnolla käynyt läpi ohjaajan kanssa. Ihan mahtava kurssi kerta kaikkiaan! Tekemistä myöskin auttoi se, että kouluttaja ymmärsi Pipsan sielun elämää todella hyvin. Kurssilta jäi kyllä monta onnistumista ja ahaa-elämystä. Nyt vietellään parhaillaan treenitaukoa Piipparin juoksujen vuoksi. Piakkoin taas päästään onneksi treenailemaan :)

Treenipaikkamuutoksen lisäksi Piin elämä järkkyi kolme viikkoa sitten, kun muutettiin keskustasta vähän väljemmille vesille :) Nyt on melkein puolet isompi koti ja metsä ja upeat lenkkimaastot aivan vieressä! Tää uusi koti sekä asuinalue on kuin heaven on earth suoraan sanottuna!

Metsälenkillä uusissa kotimaisemissa

Pipsalla oli pientä jännitystä uudessa kodissa portaitten kanssa (asunto on siis kaksikerroksinen), mutta kun niihin ajan kanssa tutustuttiin, niin nyt mennään reippaasti mutta varovasti portaat :) Kotiin yksin jääminen on onnistunut ongelmitta. Naapurit on ihmetelleet etteikö meidän koira koskaan hauku, kun meiltä ei ikinä mitään kuulu :D Entinen kerrostalokoira siis on mitä mainion myös rivariasumisessa ;)

Pipsa on kerrankin muuten hyvässä turkissa, vaikka on juoksut. Piipparsson nauttii uudesta kodista kyllä täysin rinnoin :) Tokotteluja ollaan varovasti herätelty talviunilta, katsotaan josko siitä lajista vielä innostuttaisiin kevään aikana enemmän. Toki nyt odotellaan jo lumen sulamista, että päästäisiin jälkimetsään :D

Käytiin muuten viikko sitten moikkaamassa Näpsää ja Paulaa Kuopiossa samalla kun käytiin Ikeassa :) Oli kyllä mukava visiitti! Tytöillä meni leikit yksiin, kunnes Piipparssonilla alko juoksuinen bitch-attitude tulla esiin.. Semmosta se on välillä noitten emäntien kanssa ;)

Eipä kait tässä muuta, toivon mukaan blogin päivittäminen tästä nyt vilkastuu taas :)