Täytynee taas onnitella Satumaisia Sankareita, sillä Pipsan sisarukset on kunnostautunu jälleen kerran toko-rintamalla ja roppakaupalla ykkösiä on sadellu :) Hienoa sankarit!!!
Tämä sisarusten menestys luo hieman uskoa, että ehkä mekin joskus voitaisiin pärjätä.. :D Näiden iloisten uutisten innoittamana käytiin tänään taas tokottelemassa Killerillä. Häiriönä oli yks pahimpia, sillä poijat oli hyvän sään saattelemana tulleet rullalautailemaan viereisille rampeille. Pipsa viimeksi Kuusamossa oli rullalautailevien poikien läheisyydessä ja me ei sitten päästy rampeista enää uudestaan ohi, ku Piipari kilju ja huusi ja kisko sinne rampeille.. Vaikka kuinka yritin en saanu Pipsaa sillon hanskaan.. Onneksi muistin tämän kauhukohtauksen vasta jonkin aikaa jo treenattua, joten Loorakaan ei sen kummemmin noita rullalautailijoita noteerannut. Pariin otteeseen kun oikeen kunnolla paiskivat siellä laudoillaan, niin olis melupoliisi-Pipsan pitäny mennä sinne komentamaan häntä ja korvat pystyssä, et nyt jätkät kunnolla, mutta sain otuksen kuitenkin ruotuun ja tuli kiltisti takas tokottelemaan.
Treenien teemana oli palkkaamattomuus ja koiran hallinta. Välillä Piipari haahuili ampiaisen perässä, sitten tuli tosi mielenkiintonen perhonen ja välillä jopa ilmassa leijailevat pumpulipallot kiinnostivat enemmän. Eli häiriötä oli ja välillä tuo kakkamaakari oli ihan kuutamolla niitten juoksujen takia, joita ei vieläkään kuulu eikä näy.. Tästä ja rullalautailijoista huolimatta treenit meni yllättävän hyvin. Pipsa kesti palkkaamattomuutta ja haahuilut sain kitkettyä aika hyvin pois. Pysyi nätisti perusasennossa ja malttoi odottaa. Aikaisempien treenien kiljuntaa ja huutokonserttiakaan ei juuri ilmennyt.
Käytiin läpi kaikki alokasluokan liikkeet, Mikko käskytti. Liikkeet Pipsa teki suhteellisen puhtaasti. Paikkamakuussa pää kääntyili, mutta ei pyllähtäny lonkalle, kuten ennen on ollu tapana. Voisi siis ajatella, että jotain edistystä tässä. Seuruu meni nätisti, hyvällä kontaktilla ja innolla tekee. Mutta jotta kaikki ei menis aina ku unelma, niin luoksetulossa ja liikkeestä maahan meni sitten suoritukset vähän pipariksi. Luoksetulossa Loora ennakoi sivulletuloa ja melkein saman tien kiepsahtaa perusasentoon. Nyt ei sitten vaan oteta sitä edestä perusasentoon piiiiiiiiitkään aikaan. Liikkeestä maahan meni pipariksi sen takia, että minä en tarpeeksi pontevasti komentanu ja liikaa epäilin, että meneeköhän vai eikö. Heti kun lopetin nynnyilemästä enkä kääntyny kattomaan tekikö Pipsa kuten käskettiin, homma alkoi toimia.
Täytyy myöntää, että kerta kaikkiaan jäi aika hyvä mieli, kun pystyin pitämään Pipsan hanskassa varsinkin noitten rullalautalijoitten läheisyydessä. Ehkä me oltaisiin jopa koevalmiita, tai noh, Pipsa olis, minä en. Joten odotellaan, että minä tässä joskus olen myös valmis. Mutta on se vaan niin ihanaa kun toinen on niin onnessaan ja tahtoo niin kovasti tehä kaikki hyvin, että sitä melkein vois unohtaa sen oman epävarmuuden ja keskittyä siihen, että vitsi ku meil on kivaa :) En tiiä miks niistä kokeista pitää tehä semmonen mörkö, kun ne vois ihan yhtä hyvin olla yhtä rentoa ja hauskaa, ku mitä meillä on Piiparin kans treenatessa.. Mutta ihmismieli on vaan niin jotenki pöhkö, että ku on koe, ni sitä on sitte pakko jännittää ja kiristellä hampaita..
Jotta treeneihin tulis nyt uutta, niin kävin vihdoin ne tunnarikapulat ostamassa. En vaan jaksa muistaa, että mitenkäs niitten kanssa piti lähteä harjoittelemaan, joten pitänee ensin tutustua siihen paremmin, ennenkö meen ja sählään homman pipariksi.
Eipäs tänne sen kummosempia, kovasti nautitaan siitä, kun Piipari on niin hellyydenkipeä pallero ja änkee koko ajan kylkeen rapsutettavaksi :) Oishan se silti kiva, et ne juoksut sieltä nyt tulis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti