Nyt kirjataan ja tosissaan! :D Treenipäiväkirja osa 1

Nyt on pakko lakaista pölyt tämän blogin päältä ja alkaa päivittelemään juttuja. Meillä alkoi viikko sitten Lumon kanssa tokon valmennusryhmä ja uutta asiaa tulee niin kovalla tohinalla, että tässähän täytyy alkaa kirjaamaan ajatuksia ylös, jotta pysyy perässä :)

Täytyy sanoa, että nyt on hyvät kouluttajat löytyny! Go Haukkuvaara! Mukavasti keskitytään sekä vireeseen ja meininkiin ja teknisiin juttuihin. Pipsan kanssa aikoinaan treenit olivat tekniikkaa ja itse yksinäni pähkin vireen kanssa. Ne jotka ovat Pipsan tavanneet tietää miten siinä on käyny xD Not so good.

Meillä on Lumon kanssa ilo treenata kahden tokokouluttajan kanssa samassa ryhmässä, heilläkin omat pennut mukana, joten vertaistukea ja näkökulmaa löytyy :) Toisella heistä on bortsu myös, mikä on aina plussaa. Nuo paimenlapset kun tuppaa olemaan aivoituksiltaan välillä monta askelta edellä itseä, niin hyvä, että on kouluttaja, joka ymmärtää katsoa koiran ominaisuuksia eikä vain liikkeiden oikeaoppista suorittamista.

Ja mitäs myö ollaan sitten opittu. Pitää oikein kaivella muistin syövereistä viikon takaisia.. Ja jos kirjoitan jotain ihan mitä sattuun tai joku bongaa jotain et oumaigoooodness elä noin tee, niin let me know! Tokotteluista on meillä aikaa, joten oma kriittisyys treenitavoissa ei ole kovin korkea eikä välttämättä osaa aatella miten joku juttu voi jossain tokoliikkeessä näkyä sitten jatkossa. Eli jos vinkkejä tulee mieleen, niin antaa palaa :)

Lumon TOKO-treenipäiväkirja:

• Kontakti
• Oli ensimmäisellä työn ja tuskan takana saada oma-aloitteisesti tarjoamaan kontaktia kun oli toista koiraa ja ihanaa ihmistä joka paikassa. Tarkoitus olisi saada tarjoamaan kontaktia ja luopumaan mitä ikinä ympärillä onkaan. Opetetaan et mun kanssa on parasta ja kun nätisti napottaa niin tehdään kaikkea kivaa. Toisella kerralla tämä onnistui jo paljon paremmin ja tottui selkeästi nopeammin häiriöön.

• Hallinta
• Kentälle meno ei ole meillä mitään tyylikästä, joten siinä pitää olla nyt erityisen tarkka. Hinku kentälle on kova. Muistuttaa tosi paljon Pipsaa tässä suhteessa. Pipsa ei tiedä parempaa paikkaa kuin treenikenttä. Tämä pitää opetella ihan erikseen. Vire nousee hirveästi ja ei kuulla eikä nähdä emäntää ja namut ei kelpaa. Mehän ei kentälle semmosessa mielen tilassa mennä. Heti kun pääsee kentälle ja on saanut "tarkastaa tilanteen" eli silmäillä kaiken mitä siellä on ja ehkä vähän riekkua hihnassa ja kokeilla rajojaan, niin sitten rauhottuu. En silti halua hyväksyä tämmöstä. Pitää olla tiukkana!

• Luopuminen
• Kun tulee vastaan ketä tai mitä tahansa niin aina ollaan hihnan päässä riekkumassa kohti tai vähintään tuijotetaan tosi intensiivisesti. Herkemmät koirat provosoituu Lumon tuijottamisesta. Not good. Tätä pitää harjotella paljon ja ollaankin käyty keskustassa pyörimässä. Siellä vaan sitä häiriötä on jo niin paljon, että yksittäisiin juttuihin ei keskity. Ajattelin kokeilla marketin pihalla. Siellä ei ole niin paljon hälinää, vaan yksittäisiä ihmisiä ja ihmisryhmiä. Yksittäiset vastaantulijat selkeästi pahin ongelma. Ja toki toiset koirat on myös vaikea. Eli jonnekin mätsäriin turistiksi ihmettelemään. Treeneissä tulee tätä luopumista hyvin treenattua kun koko ajan on häiriötä. Myös leluista ja ruoasta luopumista on tehty ja sitä jatketaan. Lelut selkeästi vaikeampi kuin ruoka.

• Parkki
• Lumolle on opetettu jo pienestä pitäen "käy". Toimii hyvin kaikkialla muualla paitsi hallilla. Yllätys?! :D Eilen alkoi jo onnistua, mutta helposti lähtee ilman lupaa haahuilemaan. Siinä siis tarkkuutta. Pitää siellä marketin pihalla olla parkissa.

• Istuminen
• Tähän pitäisi saada säpäkkyyttä lisää. Tarkoituksena, että koira ihan hypähtää istumaan. Ollaan harjoiteltu niin, että otetaan koira eteen ja itse takaperin kuljetaan ja pysäytellään koiraa niin, että istahtaa hypähtäen.

• Maahanmeno
• Sama homma tässä, eli lisää nopeutta. Takaperin myös ja käsiapuja häivytellään nyt tässä. Ei jaksa kovin montaa toistoa, kun alkaa taas hidas hissi liike, joten tätä tehtävä maltillisesti. Täytyy myös tässä muistaa itse vaihdella suuntaa, eli ei aina niin, että koira menee edessä maahan vaan pyritään siihen, että jossain vaiheessa viereltä maahan. Ohjaajan rintamasuunnalla ei siis pitäisi olla väliä kun käsky annetaan.

• Seisominen
• Tämä oli yksi semmosia missä tuli suuri ahaa-elämys. Ollaan Pipsalle opetettu tämä aikanaan niin, että on liikkeestä pysäytetty. Ja siitä on seurannut pientä teputusta paikallaan. Tällä kertaa neuvona olikin odottaa, että koira itse tarjoaa paikallaan seisomista. Näin turhaa teputusta ei opita, kun palkkaa saa siitä, että on aivan paikoillaan. Yksinkertaisen nerokasta ja jo muutamilla toistoilla tämä on alkanu onnistua. Voi kun olisin Pipsan kanssa tämän aikanaan tiennyt. Meinasi tulla silloin nimittäin harmaita hiuksia kun liikkeestä seisomista opetetiin ja yks teputtaa paikallaan. Pipsankin kanssa kokeilin tätä toista tapaa ja kappas kun toimi hyvin.

• Perusasento
• Namuavusta pois!!!!! Välillä tulee vinoon ja vähän liian eteen, joten paikan kanssa oltava tarkkana. Ei palkkaa huonoista perusasennoista. Tekee ihan ok ilman namua, joten ihan pari namuavulla et oikea paikka löytyy ja sitten namut pois ja käsiavulla. Ja pian saa häivyttää jo kättäkin pois.

• Luoksetulo
• Alkaa hidastaa kun lähestyy, joten nyt vaan läpijuoksuja, ettei tule tuijottavaa bortsua. Läpijuoksussa palkka selän taakse heitettynä. Loppuasentoa ehtii treenata, tärkeää nyt pitää vauhti loppuun saakka. Sivuhuomautuksena myös, että hyvä jos näkisi kun muut koirat tekee luoksareita. Ei meinaan kestä sitä yhtään ja huutaa kun syötävä.. Pipsa ei ole kuin muut koirat, joten se ei auta, pitää olla vieras koira.

• Tunnistusnouto
• Olin hieman järkyttynyt, kun eilen menin treeneihin ja kuulin, että aloitetaan tunnari. Siis OMG!!!!!! Pipsan kanssa aikanaan tehtiin tätä ihan vaan suoraan kapuloilla. En tiiä tajusiko se mitään sillon siitä, koska mä en ainakaan tajunnu. No joka tapauksessa tätä tehtiin niin, että ensin oma kapula muovirasiaan, jossa kannessa reikä. Heti kun nenä rasialla palkka ja sitten toinen palkka pois päin. Sitten kun tämä sujui, niin tyhjä rasia kaveriksi ja odotettiin että nuuhkii omaa ja palkka ja palkka pois päin ja sitten nopeasti vaihdettiin rasioiden paikkoja.
• Oli vaikeeta kun oon niin hidas ja Lumolle ei oo namuja heitelty niin se ei tajunnu lähteä niiden perään xD Ja kaiken lisäksi Lumo tarjosi vaan nenäkosketusta, jota on tässä viime päivinä opeteltu... Ei se mitään nuuhkinu. Siksi avuksi pari namua ennen purkkeja, et nokka aukeaa. Se auttoi vähän. Kolmas vaihe oli se, että purkkeja oli kolme. Yksi tyhjä, yksi hajuton tunnari ja yksi oma. Oli vaikeeta mulle kun oli niin monta rasiaa... Ja tästä pitäs jatkaa ja lisätä rasioita ja lopulta alkaa vähä vähältä häivyttää rasioita. Pitäs tässä vaan saada se nenä nyt ensin auki. Ei muuta kun purkki- ja tunnariostoksille ja treenaamaan.

• Kahden lelun leikki (vauhtinouto)
• Hyvänä vastapainona tunnarille tehtiin eilen kahden lelun leikkiä. Toinen lelu selän takana ja toisella leikittiin. Sitten vau-sanasta lelusta luopuminen ja selän takana ollut lelu esiin ja toinen piiloon. Saa antaa myös voittaa ja pitäs vau-sanasta tiputtaa lelu ihan sama missä liihottaa lelun kanssa. Vielä tässä ei ihan lamppu syttyny kun antoi voittaa, eli jäi vaan tollottamaan lelu suussa et mitä pitikään tehä.

• Sosiaalinen palkka (ja lelusta luopuminen)
• Sitten kun oltiin aikamme leluilla leikitty ne heitetiin maahan ja piti saada koira unohtamaan ne innostaa koiraa olemaan ohjaajan kanssa. Helpommin sanottu kun tehty. Vähän pitää etsiä sitä meidän sosiaalista palkkaa. Ei oikeen mun hihhuloinnit Lumoa paljoo kiinnostanu. Otti kontaktia mutta sivusilmällä katteli et tuolla ne ihanat lelut on. Eli tarkotus olis tehdä mun kanssa olemisesta ihan huippua. Ja sitten kun keskittyy, niin kolmas lelu kätköistä esiin ja leikkimistä. Ja sit senkin voi nakata maahan ja taas sosiaalista palkkaa. Ja voi ottaa neljännen lelun tai sitten maasta lelun ja palkata vielä lelulla.
• Tämä on semmonen mitä Pipsan kanssa ei oo kovin harjoteltu, koska sehän palkkautuu vaan siitä, että ollaan yhdessä. Pipsan kanssa ei voi mitään hulabaloida. Riittää, että oot siinä sille ja se tietää, et kohta tulee joku käsky. Ei olla koskaan mitään tämmösiä sen kanssa harjoteltu. Paitsi toki ihan vaan tokottelua niin et joka paikassa on häiriötä. Mut ei näin, et ois sosiaalista palkkaa sen kummemmin harjoteltu. Pipsa ei halua, et sitä treenin aikana esim silitetään. Se ei halua hyppiä vasten, eikä sitä kannata siihen innostaakaan, kun se alkaa vaan vinkua ja haukkua. Lumo taas oli ihan tohkeissaan vaan, et jaa mitäs nyt. Ei vielä lamppu syttyny. Juoksi vaan mun perässä ja katto et mitä sä muija teet. Pitää siis vähän hakea mikä hillitty ele olis meidän sosiaalinen palkka.. Ei ole ihan niin helppoa.. xD

• Ohjaajan vihjeet (tai pikemminkin virheet)
• Vuosien saatossa olen opettanut itseni siihen, että annan paljon vartaloapuja ja kädet viuhkaa koko ajan treeniliivin taskuihin. Tämä siis nimenomaan tokossa. Hirveä häsläys oikeasti. Eli tähän nyt sama kuin agilityyn, kaikki turha liike ja sähläys pois. Jos olen sen agilityssa oppinu, niin jumankauta opin sen kyllä tokossakin. Eli kädet ja vartalo kuriin. Ei turhia kyyristymisiä, ei turhia huitomisia.
• Lisäksi tärkeää muistaa ettei jää junnaamaan paikalleen. Tää on mulle hyvin tyypillistä, pysyä siinä missä on mukava ja aatella et ah kun me osataan. Osataan joo, mutta ei edistytä. Eli nopeammin etenemistä. Kuusi toistoa max ja sitten vaikeutetaan. Ei jäädä kiinni namikädessä touhottamiseen ja muihin käsiapuihin. Heti vaan häivyttämään apuja kun tulee pari puhdasta suoritusta avustuksella.

Tasapuolisuuden nimissä voisin myös samalla kirjailla Pipsan agilityjuttuja.

Pipsan AGILITY-treenipäiväkirja:

• Vire
• Nuoltava palkka paras palkka, "käy" aina kun ei tehdä mitään.
• Liikkeelle lähdöt
• Koko ajan suunta parempi, pysyy enemmän kuin varastaa. Odota, et suu kiinni. Muuten ei saa lähteä. Ponnari avuksi jos ei eka rima pysy, haetaan korkeutta ja oikea oppista alotushyppyä. Häiriötä tähän.
• Hypyt
• Hevosenkenkää ja set pointtia. Takajalkojen treenausta ja niiden olemassaolon muistuttamista. Viiskymppiset meni viimeksikin, joten niillä jatketaan. Takaa kierroissa voi helpottaa madaltamalla riman toista puolta. Enemmän tilaa koiralle hypyille. Opetetaan tekemään itsenäisemmin. Hyvä pitää matalaa virettä, huomaa selvemmin virheet etenkin riman pudotessa. Korkeassa vireessä ei välitä.
• Kontaktit
• Tarkkana A:n valumisten kanssa ja keinulta varastamisessa. Puomi menee hyvin, mutta sivuttaisetäisyyttä pitää lisätä.

Näillä merkinnöillä on hyvä jatkaa syksyn treenejä :) Helpottaa itseäkin kun on kaikki kirjattuna ylös. Toivottavasti saan pidettyä tätä treenipäiväkirjaa yllä xD

Motivaatiosta

Tyttöjen synttäriposet: Lumo 6 kk ja Pipsa 5 vuotta <3

Lulleron tassut venyy semmosta kyytiä, että kohta korkeudessa ottaa Pipsan kiinni. Perusarki rullaa tyttöjen kanssa oikein hyvin ja Lumo alkaa olemaan jo aika kelpo koirakansalainen. Tuplahihna on maailman paras keksintö ja on kummasti auttanut hihnalenkeillä. Ihanaa kun pentuajat alkaa pikku hiljaa olemaan taakse jäänyttä elämää :D Niin ihania kuin pennut onkin, tykkään silti enemmän koirista, joilla on jo osaamista ja järkeäkin päässä.

Kevääseen on kuulunut paimennuksen aloittaminen. Kuten arvata saattoi, Lumo oli ihan vanha tekijä! Aivan mahtava pikkulikka :) Pipsiskin pääsi lampaille ja näyttää viime kerran oivallukset jääneen pääkoppaan, sillä tekeminen alkoi jo muistuttaa kivasti paimentamista. Toki kun käydään lampailla niin vähän, niin ei voi odottaakaan, että mitään hurjaa kehitystä olisi tapahtunut. Kesäkuussa uudestaan lampaille, en malta oottaa :)

Meillä oli myös jäljen ja haun tehoviikonloppu huhtikuussa. Lumo aloitti jälkeen tutustumisen peltojäljellä. Kyllähän se ajatus siellä pellolla syntyi ja metsäjäljellä nuuhkuttelee jo hyvin menemään. Mikko syttyi jäljestä taas ihan uudella tavalla ja tytöt on päässeetkin jo useamman kerran jälkimetsään :) Eli go Mikko <3

Haussa ei oikein ajatus vielä löytynyt. Lumosta oli vaan kivaa kun löysi ihmisiä ja sai ruokaa :D Katsotaan sitten tulevalla Dreamoor-leirillä, josko jotain ajatusta saataisiin siihen tekemiseen. Pipsa oli myös hakupäivässä mukana ja pääsi esineruutuilemaan.

Se mikä eniten on jäänyt mieleen noista kevään treenikerroista oli ehdottomasti jäljen kouluttajan sanat ylipäänsä koiran kouluttamisesta. Lähtökohtana kaikessa oppimisessa on motivaatio - koiralla pitää olla motivaatiota tehdä yhdessä ohjaajan kanssa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja päivänselvältä, mutta mielestäni oiva muistutus kelle vaan oikeastaan mihin tekemiseen vaan.

Tuosta tulee niin mieleen ne monet kerrat kun on Pipsan kanssa tokoa hinkattu. Ei ollut motivaatiota ohjaajalla, eikä koiralla ja silti vaan hinkattiin. Surprise surprise ettei siitä koskaan tullut mitään muuta kuin ylikuumunut koira ja lopen kyllästynyt ohjaaja. Bortsuilla toki on luontainen halu tehdä ihmisen kanssa ja vaikka Pipsakin jaksaa hienosti yrittää kerta toisensa jälkeen, niin huomaan, että toisinaan tuli pyydettyä koiralta liikoja ilman, että motivoin koiraa ollenkaan. Pipsa teki, koska halusi miellyttää, ei siksi, että se olisi ollut millään tavalla motivoivaa. Siinä on vissi ero ja bortsujen kanssa siinä pitääkin olla tarkkana. Ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että koira aina oikeasti jaksaa ja haluaa tehdä, pitää muistaa se motivaatio. Tätä kultaista sääntöä pyrin nyt kantamaan mukana joka treeneissä.

Olen ollut myös mukana agilityn koulutusohjaajatapaamisissa (joo ehkä joskus koulutan jota kuta agilityssa tai sitten en... :D those who can't do, teach pätee tässä varmaan... xD). Ja siellä on paljon keskusteltu siitä minkä verran toistoja tehdään ja jos koiralla ei lamppu meinaa syttyä, niin milloin puhalletaan peli poikki ja helpotetaan. Tässäkin on tullut tehtyä Pipsalle kyllä karhunpalvelus useampaan otteeseen. Hyvä sääntöhän olisi, että jos ei toisella kerralla onnistu, pitää helpottaa. Minä olen itsepintaisesti kyllä varmasti toitottanut samaa virhettä Pipsan kanssa enemmän kuin tuon sallitun kaksi kertaa... Ja Pipsa kun on niin kiltti ja yritteliäs, niin hän on tehnyt työtä käskettyä... Voi meitä.

No ainakin on tullut opittua kantapään kautta mitä kaikkea ei koiran koulutuksessa kannata tehdä :D Pipsa parka on ollut mun koekaniini. Ehkä Lumon kanssa ollaan nyt vähän viisaampia. Ainakin tuon vireen suhteen.

Ilmoitinkin äsken Lumon tokovalmennusryhmään, eli tokokentät ja tokokokeet, täältä me tullaan! Nyt kun vaan vielä muistan itse pitää coolin asenteen, niin hyvä tulee :) Onneksi Lulleron hermorakenne on huomattavasti helpompi kuin Pipsiksen (niin ihana kuin Pipsan supermoottori onkin!!!), joten tie ei ehkä ole ihan niin kivinen ja kuoppainen.

Niin ja on meillä Pipsiksenkin kanssa onnistumisia ollut. Osallistuttiin nimittäin agilityepiksiin ja oltiin sarjassamme kolmansia :D Vautsi vau. Vain yksi rima putosi ja se oli mun kämmi. Eli toivoa on!!! Nyt ollaan aksassa keskitytty kylläkin vireenhallintaan Pipsan kanssa. Eli ratoja ei ole tehty vaan etsitään oikeaa mielentilaa. Ja voi pojat, sitä saakin etsiä... Pipsalla keittää aika helposti yli. Mutta siellä valoa tunnelin päässä on nyt muutaman viikon työstämisen jälkeen näkynyt. Pipsa osaa jo laskea virettä alemmas kentällä. Se on aika iso askel meille. Ja eilen kävin tilaamassa M&Mstä semmosen nuoltavan palkan. Katsotaan mitä ihmeitä se saa aikaan :D

Kesään lähdetään siis hyvällä motivaatiolla ja tekemisen innolla molempian nassukoiden kanssa. Dreamoor-leiri on parin viikon päästä ja siellä taas näkee kaikkia ihania ihmisiä ja koiria. Huippua päästä taas Dreamoor-jengin kanssa treenailemaan :)

Keväthangilla

Voi hurja kun aika menee nopsaan ja Lumo lullukka on jo kohta 5 kuukautta! Meille on kuulunut helmi-maaliskuuhun pissatulehdusta ja silmätulehdusta ja pientä kennelyskää Lumolla. Pipsiskin sai silmätulehduksen, kennelyskä ei onneksi tarttunut. Nyt on kaikki selätetty taudit selätetty ja kevätriemu rinnassa rallatellaan menemään :)

Kuusamossa käytiin muutama viikko sitten nauttimassa talvilomasta. Ajomatka meni hyvin. Lumo on todella iisi matkustaja. Nukkua pössötti menemään vaan :)

Ensi sunnuntaina onkin jännät paikat kun mennään ekaa kertaa Lumon kanssa lampaille :D Iiiks!!!! Pipsis pääsee myös, onhan se lampaan kakka niin harvinaista herkkua, et pitäähän Pipsan päästä maistelemaan ;)

Tässä kuvatuksia meidän talvilomalta ja keväthangilta.

Onnea 16-viikkoiset Halloween Hiiwiöt!

Mä oon jo 16 viikkoa ja osaan vaikka mitä: istua, maata, odottaa, istua vierellä, seurata namua, antaa tassua, tulla luokse ja noutaa. Mamma tahtos et korvat nousisi, nähtäväksi vielä jää mut hyvin siellä korvien alla on jo ilmaa.

Viime viikot on mennyt telmutessa enempi sisällä pissatulehduksen takia. Nyt onneksi se on jo selätetty ja pääsee myös ulkona temuamaan. Siskon pallolla voi leikkiä sillon kun se ei oo lähettyvillä.

Piti harjotella jotain näytelmiä varten seisomista. Öö näinkö? Saahan siellä jotain syötävää tai onhan siellä jotain mitä tuijottaa? Tää paikallaan olo on tosi tylsää.

Ooooooooo, Pipsa on mun idoli. Musta tulee isona ihan yhtä iso ja energinen ku siskosta. Se käy joka viikko jossain hallilla jotain aksaa tekemässä. Siinä saa luvan kanssa hyppiä ja mennä tosi kovaa. Kuulostaa niin siistiltä. En malta oottaa et pääsen ite kans kokeilemaan. Kuulemma viikon päästä mulla alkaa joku pentukurssi ja se on siellä hallilla mistä niin kovasti puhutaan. Vähänkö jännää, en malta oottaa!

Oon oppinu myös et tällä ilmeellä mä saan ihan mitä vaan ;)

Lumo over and out

Kaksin aina kaunihimpi

Kylläpä aika viilettää, Lumo Lumpelo jo 11 viikkoa! Can you believe it?! Lumon ja Pipsan kuulumisia voi muuten seurata myös mun Instagram tilillä kun aina toisinaan sinne jaksan jonkun räpsäyksen ladata :) Eli täältä löytyy > @mrs_turre

Uusi vuosi meni maalla hyvin. Pipsalle ostettiin semmosta feromonisuihketta jota suihkuteltiin sen kevythäkkiin. Sinnepä Pipsis menikin mielellään lepäilemään. Paukut ei paljon painanu kun sai nuuhkutella rauhottavia tuoksuja. Mitä taas Lumoon eipä pennelinkään tarvinnu paukuista välittää, kun kaverina oli turvamies Kalle (norjan harmaahirvikoira). Kalle on täysin paukkuvarma ja Lumo otti turvamiehestään mallia eikä ollut paukkeista moksiskaan. Päästiin käyttämään pentua ulkonakin kivasti paukuista huolimatta kun Kalle oli mukana.

Uudenvuodenäivänä käytiin Sannalla kylässä. Pisis pääsii juoksemaan Taran, Vimman ja Fionan kanssa. Mullakin on siitä kuvia, mutta laittelen niitä myöhemmin. Sannan blogista löytyy kuvia vierailusta: mustavalkoistamenoa.blogspot.fi. Lumo pääsi kans vähän jalottelemaan ja leikkimään sisälle. Toki isommat koirat oli eri tilassa, Lumo sai siis kaikki ihanat ihmiset ihan itselleen.

Pipsan kuulumiset

Pipsan kanssa on taas startattu aksatreenit parin viikon joululoman jälkeen. Käytiin me höntsäilemässä hallilla välipäivinäkin toki. Sillä rintamalla ei nyt kovin uutta. Rimat pysyy koko ajan paremmin. Päällejuoksut on ollu meidän yksi haaste, mutta nyt vihdoin se alkoi toimia. Kappas vaan kun vikana on ollut se et mä olen liian hidas ja yliohjaan.. Miten se nyt sillä tavalla.. Pitäs joskus treeneissä teipata mun suu ja kädet kanssa. Menis varmaan paljon paremmin nuo ohjaukset.

Onneksi pentu ei löydä mua täältä...

Pääsin viime treeneissä testaamaan myös Julian koiralla et osaanko mä ohjata for real :D Vähän oli eri meininki kun oli semmonen tasaisempi tapaus kaverina. Oli tosi jännä kokemus. Huomasi kyllä hyvin sen kuinka kiivas ja kuuma Pipsa on ja mikä siinä on välillä niin vaikeeta. Jäi hyvä fiilis kun huomasi, että kyllä mä jotain osaankin, et se kaikki sählinki ei ole mun osaamattomuutta, vaan sitä, että Pipsis nyt on vaan Pipsis.

Yhä vahvistuu enempi se, että ei me kyllä kokeisiin koskaan Pipsan kanssa mennä. Se ressaantuis ja kuumuis siitä vaan ihan liikaa. En usko, että Pipsa saisi hermojaan kasattua. Se vaan kiihtyy entistä enemmän kun on paljon koiria ja ihmisiä. Ja tietty kun mua sitten jännittää niin se kuumuu vaan entisestään. Tuo tapa on niin opittua et yritäpä nyt siitä sitten päästä eroon.. Kovasti ollaan hallilla rauhoitteluharjoituksia ja tehdään muutakin kuin aksaa, mutta Pipsis alkaa varmasti virittää korkeata viretilaa jo kotona kun pakataan treenikamoja yms..

Muistan lukeneeni aikoinaan ja kuulleeni useammaltakin taholta, et tärkeää koiraa valmistella siihen tulevaan et sillä on sit oikea vire treeneissä. No sitä on tehty ja tässä tulos.. Tietty se, etten tiennyt missä se oikea vire on ja missä taas mennään yli, on ajanut meidät tähän.

Oon vähän miettiny et alkaisi Pipsan kanssa tekemään joko rallitokoa tai noseworkkia. Voisi mennä vaikka ihan kurssille. Näin se ehkä alkaisi mieltää et siellä hallilla tehdään muutakin. Mene ja tiedä auttaako se mut aina vois kokeilla. Toki kaikkia keskittymistä vaativia juttuja teen aina ennen kuin me mennään aksakentälle, mutta Pipsis osaa sen vireen nostaa heti kun vaan pääsee kentälle. Pitää tässä nyt miettiä mitä tuon kanssa tekis. Anyway onhan tuo vire nyt paremmin hallussa kuin mitä se oli vielä pari vuotta sitten. Pitkä taival on tehty siitä päättömästi tohottavasta kauhukiitäjästä siihen, että voidaan tehdä oikeasti yhdessä rataa.

Lumon kuulumiset

Nappisilmä

Lumo, Lumpula, Pömpelö, Pumpula, Lulu - rakkaalla lapsella on monta nimeä <3 Lumon kanssa on leikkitokoiltu. Perusasentoa, luoksetuloa, noutoa, maahanmenoa, istumista, odottamista ja kontaktia. Lisäksi on "kotia" opeteltu, eli koti sanalla Lumo menee kevythäkkiinsä ja naks ja palkka. Hyvä harjoitus ajatellen tulevia lähettämisliikkeitä kuten ruutu, eteenmeno ja merkki ja toki sitten joskus aksassa esteille irtoamiselle. Samalla tulee harjoiteltua et kotiin on kiva mennä :D Tosin ei sen kans mitään ongelmia ole ollut, mutta se on hauska leikki

Naksuttelu on ollut hyvä keino kaikessa opettelussa. Lumo nopsaan hoksasi mikä on homman nimi. Auttaa ajoittamaan palkkaamista. Kontaktin opettelussa ihan ehoton meillä. Kontaktia tarjotaan ahkerasti ja ruokakupilla osataan tarjota kontaktia ja odottaa nätisti.

Perusasentoon osaa namiohjauksella tulla ja ihanasti jää napottamaan siihen ja ottaa kontaktia. Siis ihan ihme pentu! Pipsis oli niin vaikee pitää pentuna paikallaan kun se tohotti yhtä aikaa miljoonaa asiaa, mut Lumo taas on semmonen et kun se jonkun hoksaa, niin tarjoaa sitä rauhallisesti. Perusasentoon kun sen ohjaa niin se tapittaa siinä niin kauan et tulee vapautus. Liian helppoa sanon minä..

Luoksetulossa kaksi eri harjoitusta. Ihan perus luoksaria ja sitten loppuasentoa erikseen. Otetaan siis sama luoksetulo kuin Pipsan kanssa, eli eteen tulo. Lumolla hyvin lamppu syttynyt tähän. Teen siis niin, et istun lattialla ja kutsun Lumon "tänne" eli aivan syliin istumaan kiinni. Kokeilin yksi päivä seisaallaan "tänne" käskyä ja Pömpelö tuli napottamaan aivan etujalkoihin kiinni.

Nouto ei ole ollenkaan niin helppo kuin nuo muut. Jos on namut maisemissa niin ei paljon lelut kiinnosta. Jos ei ole namuja niin hyvin kuljettelee sekä puista että metallista kapulaa. Luovutus on vielä ihan alkutekijöissään. Mutta sentään se kuljettelee kapuloita. Pitää vaan olla nopea ettei ala jyrsimään. Metallikapulaakin voi Lumon mielestä jyrsiä... Tässä voinee tulla haasteita, joten edetään noudon kanssa nyt hitaasti. Saa tutustua rauhassa kapuloihin ja kokeillaan luovutusta ensin ihan vaan leluilla ilman niitä nameja.

Maahanmenon osaa käsiavulla. Kovasti oon tätä naksuttanut et voisi käsiavusta alkaa siirtyä pois. Ei vielä merkittävää edistymistä. Pitää olla aika tarkka ettei takajalat vempota miten sattuu. Helposti levittää ne sammakkomaisesti tai menee lonkalle.

Istuminen on ollut alusta asti tosi vahva. Tosin siinä malttia on harjoteltu kun innostuu niin helposti hyppelemään. Odottamista siis myös on harjoiteltu eikä pelkästää ruokakupilla vaan muutenkin.

Näiden lisäksi toki kaikkia perusarkisia juttuja on harjoiteltu. Autoja piti alkaa paimentaa niin niihin on nyt urakalla tutustuttu. Pois sana on kans hyvä jos pentu tulee häröämään keittiöön. Menee toki hetkeksi pois ja sitten palaa taas jalkoihin pyörimään :D

Pipsis on Lumon suuri esikuva. Isosisko on ihan paras ja kaikkea pitäisi saada tehdä perässä mitä isosiskokin. Milloin haluttas sohvalle hypätä tai portaita kiivetä. Leikit sujuu tosi hyvin. Vähän rajummaksi on mennyt, mutta kun valvotaan koko ajan niin ei satu mitään.

Pipsa on vähän turhankin hellä ja kärsivällinen pennun kanssa. Joistain asioista voisi sanoa vähän tiukemmin, mutta Pipsis on niin kiltti, että ihan viimeseen oottaa ennen kun ärähtää. Tämä tarkoittaa sitä, et Lumo saa huoletta roikkua Pipsan poskikarvoissa ja milloin missäkin. Mutta hyvin Lumo sitten kunnioittaa kun Pipsa päättää et nyt saa riittää. Ei tarvi ärähdellä tai mitään, Pipsa vaan tunkee Lumon pois luotaan ja ignooraan pennun kokonaan.

Lumo on myös yrittänyt viedä Pipsan leluja. Luulis et Pisis olis niistä vihainen mutta ennemmin se vaan lelu suussa väistelee ja juoksee karkuun. On myös välillä totutettu niitä siihen et molemmilla voi olla lelu eikä kumpikaan saa mennä toisen lelua ottamaan. Näissä vaan pitää ite koko ajan seurata tarkkaan.

Ja tytöt on opetellu yhdessä rauhoittumista. Ja välillä ne on jopa leikkien jälkeen jääny viekukkain makailemaan. Voi sitä sulosta näkyä!!! <3<3<3 On kyllä niin ihana et tulevat noin hyvin juttuun. Pipsastakin on kuoriutunu niin kärsivällinen et ei oo tosikaan. Mukava kun niistä on toisille seuraa :)

Enää viikko niin sitten on Lumon ekat rokotukset. Ja vielä muutama viikko niin päästään starttaamaan perustottelevaisuuskurssi! En malta oottaa!!!!!! Kiva päästä häiriöön harjoittelemaan Lumon kanssa ja totuttamaan halliin ja noihin treenikuvioihin muutoinkin.