Pikun ollessa muutaman vuoden ikäinen, tuli perheeseemme toinen koira, Ronja, karjalankarhukoira narttu. Ronja oli hetken mielijohteesta hankittu isänpäivälahja, josta ei koskaan tullut hyvää metsästyskoiraa, koska raukka oli hyvin arka ja epävarma. Niinpä Ronjasta tuli pääasiassa minun koira. Ronja rakasti ruokaa yli kaiken ja olisi kyllä syönyt itsensä palleroksi, jos olisi antanut. Ronja oli todella hyväntuulinen, tosin kovin itsenäinen koira, joka viihtyi paljon itsekseen. Tämänpä vuoksi sitä ei aina huvittanut temppuilla kanssani, mutta juoksemista se rakasti yli kaiken :) Ronja olikin aivan mahtava juoksukaveri.
Ronja mökin terassilla kesällä 2006 :)
Pikun elämää varjostanut kaatumatauti pakotti meidät lopulta luopumaan koirasta ennen aikoja. Kotiin jäikin sitten Ronja. Metsästyskoiralle oli siis tarvetta, joten isä ja veljeni päättivät sitten hankkia toisen karhukoiran, tällä kertaa uroksen nimeltä Topi. Topi tuli meille jo täysikasvuisena, mutta se ei koskaan oikein istunut perheeseemme. Eikä Topista oikein metsästyskaveriksikaan ollut, joten Topi annettiin takaisin kasvattajalleen. Taas kerran Ronja oli ainoa koira. Mutta ei kauaa, sillä veljeni sai eräänä keväänä päähän hommata lukiosta saaduilla stipendirahoillaan pystykorvan pennun, ja niin meille tuli Eetu, paremmin tunnettu Edwardina, Edu Kettusena tai Keltaisen talon nallena. Ronja ja Eetu tulivat heti alusta alkaen oikein hyvin toimeen, näyttipä heillä vähän olevan jotain romanssiakin ;) Veljeni ja minun lähdettyä opiskelemaan koirat jäivät vanhemmille. Ronja sairastui pian muuttoni jälkeen ja jouduttiin lähettämään Pikun perässä muille maille. Eetukin lähetettiin vihreämmille niityille 2014 vuoden lopulla.
Eetun kaveriksi tuli pian Ronjan poismenon jälkeen pohjanpystykorva ja nimeksi tytölle tuli Tiuhti, tosin Tiuhti tunnetaan myös Tiuhterona, Tiuhti Tellervona, Tellenä, Pienenä eläimenä ja Ällöttävänä :) Tiuhti on oikea prinsessa, mutta metsässä oikea peto, kerrassaan mahtava lintukoira.
Eetu ja Tiuhti keväällä 2007 vielä kun "Ällöttävä" oli peeni :)
Nämä karvaturrit ovat pitäneet koirakuumeen siedettävissä rajoissa, mutta ajatus omasta koirasta on kytenyt jo pitkään Ronjan menetyksen jälkeen. Ehdoton edellytys rotuvalinnassa oli ottaa jokin muu kuin metsästysrotu, koska mielestäni metsästyskoiran tulisi päästä myös tekemään sitä, mihin se on jalostettu. Niinpä koska itse en metsästä, eikä liiemmin miehenikään, päädyimme paimenkoiriin. Toinen tärkeä ehto oli, että koiran tulisi olla sellainen, josta tulisi hyvä harrastuskoira, sellainen jolla olisi motivaatiota tehdä omistajansa kanssa kaikenlaista. Asiaa paljon pohdiskeltuamme ja roduista paljon luettuamme vahvistui koko ajan tunne siitä, että bordercollie olisi meille sopiva rotu. Tavattuamme mahdollisen kasvattajan ja hänen koiransa, ei enää tarvinnut miettiä, vaan kyllä ne bortsut on meidän sydämet vieneet.
Pipsa on meidän ensimmäinen bortsu ja Pipsan kanssa on ehditty harrastaa kaikennäköistä. Tokossakin kisattiin hieman, mutta Pipsan hermorakenne ei ehkä ole sopivin niin eleettömään lajiin. Agilitystä onkin tullut Pipsan ykköslaji ja sitä opettelemme alun vaikeuksien jälkeen omaksi iloksemme pari kertaa viikossa. Aika näyttää menemmekö koskaan kisakentille.
Toinen bortsumme Lumo saapui perheeseen jouluna 2015. Tällä hetkellä Lumon kanssa keskitytään kunnon koirakansalaiseksi kasvamiseen. Harrastustoiveissa on toko, agility, paimennus ja jälki. Jälkimmiset näistä omaksi iloksi, kun taas ensimmäisten osalta kisahaaveita on. Aika kuitenkin näyttää mitä Lumosta kasvaa ja rauhassa edetään pentuaika toisiimme tutustuen :)
