Nyt kirjataan ja tosissaan! :D Treenipäiväkirja osa 1

Nyt on pakko lakaista pölyt tämän blogin päältä ja alkaa päivittelemään juttuja. Meillä alkoi viikko sitten Lumon kanssa tokon valmennusryhmä ja uutta asiaa tulee niin kovalla tohinalla, että tässähän täytyy alkaa kirjaamaan ajatuksia ylös, jotta pysyy perässä :)

Täytyy sanoa, että nyt on hyvät kouluttajat löytyny! Go Haukkuvaara! Mukavasti keskitytään sekä vireeseen ja meininkiin ja teknisiin juttuihin. Pipsan kanssa aikoinaan treenit olivat tekniikkaa ja itse yksinäni pähkin vireen kanssa. Ne jotka ovat Pipsan tavanneet tietää miten siinä on käyny xD Not so good.

Meillä on Lumon kanssa ilo treenata kahden tokokouluttajan kanssa samassa ryhmässä, heilläkin omat pennut mukana, joten vertaistukea ja näkökulmaa löytyy :) Toisella heistä on bortsu myös, mikä on aina plussaa. Nuo paimenlapset kun tuppaa olemaan aivoituksiltaan välillä monta askelta edellä itseä, niin hyvä, että on kouluttaja, joka ymmärtää katsoa koiran ominaisuuksia eikä vain liikkeiden oikeaoppista suorittamista.

Ja mitäs myö ollaan sitten opittu. Pitää oikein kaivella muistin syövereistä viikon takaisia.. Ja jos kirjoitan jotain ihan mitä sattuun tai joku bongaa jotain et oumaigoooodness elä noin tee, niin let me know! Tokotteluista on meillä aikaa, joten oma kriittisyys treenitavoissa ei ole kovin korkea eikä välttämättä osaa aatella miten joku juttu voi jossain tokoliikkeessä näkyä sitten jatkossa. Eli jos vinkkejä tulee mieleen, niin antaa palaa :)

Lumon TOKO-treenipäiväkirja:

• Kontakti
• Oli ensimmäisellä työn ja tuskan takana saada oma-aloitteisesti tarjoamaan kontaktia kun oli toista koiraa ja ihanaa ihmistä joka paikassa. Tarkoitus olisi saada tarjoamaan kontaktia ja luopumaan mitä ikinä ympärillä onkaan. Opetetaan et mun kanssa on parasta ja kun nätisti napottaa niin tehdään kaikkea kivaa. Toisella kerralla tämä onnistui jo paljon paremmin ja tottui selkeästi nopeammin häiriöön.

• Hallinta
• Kentälle meno ei ole meillä mitään tyylikästä, joten siinä pitää olla nyt erityisen tarkka. Hinku kentälle on kova. Muistuttaa tosi paljon Pipsaa tässä suhteessa. Pipsa ei tiedä parempaa paikkaa kuin treenikenttä. Tämä pitää opetella ihan erikseen. Vire nousee hirveästi ja ei kuulla eikä nähdä emäntää ja namut ei kelpaa. Mehän ei kentälle semmosessa mielen tilassa mennä. Heti kun pääsee kentälle ja on saanut "tarkastaa tilanteen" eli silmäillä kaiken mitä siellä on ja ehkä vähän riekkua hihnassa ja kokeilla rajojaan, niin sitten rauhottuu. En silti halua hyväksyä tämmöstä. Pitää olla tiukkana!

• Luopuminen
• Kun tulee vastaan ketä tai mitä tahansa niin aina ollaan hihnan päässä riekkumassa kohti tai vähintään tuijotetaan tosi intensiivisesti. Herkemmät koirat provosoituu Lumon tuijottamisesta. Not good. Tätä pitää harjotella paljon ja ollaankin käyty keskustassa pyörimässä. Siellä vaan sitä häiriötä on jo niin paljon, että yksittäisiin juttuihin ei keskity. Ajattelin kokeilla marketin pihalla. Siellä ei ole niin paljon hälinää, vaan yksittäisiä ihmisiä ja ihmisryhmiä. Yksittäiset vastaantulijat selkeästi pahin ongelma. Ja toki toiset koirat on myös vaikea. Eli jonnekin mätsäriin turistiksi ihmettelemään. Treeneissä tulee tätä luopumista hyvin treenattua kun koko ajan on häiriötä. Myös leluista ja ruoasta luopumista on tehty ja sitä jatketaan. Lelut selkeästi vaikeampi kuin ruoka.

• Parkki
• Lumolle on opetettu jo pienestä pitäen "käy". Toimii hyvin kaikkialla muualla paitsi hallilla. Yllätys?! :D Eilen alkoi jo onnistua, mutta helposti lähtee ilman lupaa haahuilemaan. Siinä siis tarkkuutta. Pitää siellä marketin pihalla olla parkissa.

• Istuminen
• Tähän pitäisi saada säpäkkyyttä lisää. Tarkoituksena, että koira ihan hypähtää istumaan. Ollaan harjoiteltu niin, että otetaan koira eteen ja itse takaperin kuljetaan ja pysäytellään koiraa niin, että istahtaa hypähtäen.

• Maahanmeno
• Sama homma tässä, eli lisää nopeutta. Takaperin myös ja käsiapuja häivytellään nyt tässä. Ei jaksa kovin montaa toistoa, kun alkaa taas hidas hissi liike, joten tätä tehtävä maltillisesti. Täytyy myös tässä muistaa itse vaihdella suuntaa, eli ei aina niin, että koira menee edessä maahan vaan pyritään siihen, että jossain vaiheessa viereltä maahan. Ohjaajan rintamasuunnalla ei siis pitäisi olla väliä kun käsky annetaan.

• Seisominen
• Tämä oli yksi semmosia missä tuli suuri ahaa-elämys. Ollaan Pipsalle opetettu tämä aikanaan niin, että on liikkeestä pysäytetty. Ja siitä on seurannut pientä teputusta paikallaan. Tällä kertaa neuvona olikin odottaa, että koira itse tarjoaa paikallaan seisomista. Näin turhaa teputusta ei opita, kun palkkaa saa siitä, että on aivan paikoillaan. Yksinkertaisen nerokasta ja jo muutamilla toistoilla tämä on alkanu onnistua. Voi kun olisin Pipsan kanssa tämän aikanaan tiennyt. Meinasi tulla silloin nimittäin harmaita hiuksia kun liikkeestä seisomista opetetiin ja yks teputtaa paikallaan. Pipsankin kanssa kokeilin tätä toista tapaa ja kappas kun toimi hyvin.

• Perusasento
• Namuavusta pois!!!!! Välillä tulee vinoon ja vähän liian eteen, joten paikan kanssa oltava tarkkana. Ei palkkaa huonoista perusasennoista. Tekee ihan ok ilman namua, joten ihan pari namuavulla et oikea paikka löytyy ja sitten namut pois ja käsiavulla. Ja pian saa häivyttää jo kättäkin pois.

• Luoksetulo
• Alkaa hidastaa kun lähestyy, joten nyt vaan läpijuoksuja, ettei tule tuijottavaa bortsua. Läpijuoksussa palkka selän taakse heitettynä. Loppuasentoa ehtii treenata, tärkeää nyt pitää vauhti loppuun saakka. Sivuhuomautuksena myös, että hyvä jos näkisi kun muut koirat tekee luoksareita. Ei meinaan kestä sitä yhtään ja huutaa kun syötävä.. Pipsa ei ole kuin muut koirat, joten se ei auta, pitää olla vieras koira.

• Tunnistusnouto
• Olin hieman järkyttynyt, kun eilen menin treeneihin ja kuulin, että aloitetaan tunnari. Siis OMG!!!!!! Pipsan kanssa aikanaan tehtiin tätä ihan vaan suoraan kapuloilla. En tiiä tajusiko se mitään sillon siitä, koska mä en ainakaan tajunnu. No joka tapauksessa tätä tehtiin niin, että ensin oma kapula muovirasiaan, jossa kannessa reikä. Heti kun nenä rasialla palkka ja sitten toinen palkka pois päin. Sitten kun tämä sujui, niin tyhjä rasia kaveriksi ja odotettiin että nuuhkii omaa ja palkka ja palkka pois päin ja sitten nopeasti vaihdettiin rasioiden paikkoja.
• Oli vaikeeta kun oon niin hidas ja Lumolle ei oo namuja heitelty niin se ei tajunnu lähteä niiden perään xD Ja kaiken lisäksi Lumo tarjosi vaan nenäkosketusta, jota on tässä viime päivinä opeteltu... Ei se mitään nuuhkinu. Siksi avuksi pari namua ennen purkkeja, et nokka aukeaa. Se auttoi vähän. Kolmas vaihe oli se, että purkkeja oli kolme. Yksi tyhjä, yksi hajuton tunnari ja yksi oma. Oli vaikeeta mulle kun oli niin monta rasiaa... Ja tästä pitäs jatkaa ja lisätä rasioita ja lopulta alkaa vähä vähältä häivyttää rasioita. Pitäs tässä vaan saada se nenä nyt ensin auki. Ei muuta kun purkki- ja tunnariostoksille ja treenaamaan.

• Kahden lelun leikki (vauhtinouto)
• Hyvänä vastapainona tunnarille tehtiin eilen kahden lelun leikkiä. Toinen lelu selän takana ja toisella leikittiin. Sitten vau-sanasta lelusta luopuminen ja selän takana ollut lelu esiin ja toinen piiloon. Saa antaa myös voittaa ja pitäs vau-sanasta tiputtaa lelu ihan sama missä liihottaa lelun kanssa. Vielä tässä ei ihan lamppu syttyny kun antoi voittaa, eli jäi vaan tollottamaan lelu suussa et mitä pitikään tehä.

• Sosiaalinen palkka (ja lelusta luopuminen)
• Sitten kun oltiin aikamme leluilla leikitty ne heitetiin maahan ja piti saada koira unohtamaan ne innostaa koiraa olemaan ohjaajan kanssa. Helpommin sanottu kun tehty. Vähän pitää etsiä sitä meidän sosiaalista palkkaa. Ei oikeen mun hihhuloinnit Lumoa paljoo kiinnostanu. Otti kontaktia mutta sivusilmällä katteli et tuolla ne ihanat lelut on. Eli tarkotus olis tehdä mun kanssa olemisesta ihan huippua. Ja sitten kun keskittyy, niin kolmas lelu kätköistä esiin ja leikkimistä. Ja sit senkin voi nakata maahan ja taas sosiaalista palkkaa. Ja voi ottaa neljännen lelun tai sitten maasta lelun ja palkata vielä lelulla.
• Tämä on semmonen mitä Pipsan kanssa ei oo kovin harjoteltu, koska sehän palkkautuu vaan siitä, että ollaan yhdessä. Pipsan kanssa ei voi mitään hulabaloida. Riittää, että oot siinä sille ja se tietää, et kohta tulee joku käsky. Ei olla koskaan mitään tämmösiä sen kanssa harjoteltu. Paitsi toki ihan vaan tokottelua niin et joka paikassa on häiriötä. Mut ei näin, et ois sosiaalista palkkaa sen kummemmin harjoteltu. Pipsa ei halua, et sitä treenin aikana esim silitetään. Se ei halua hyppiä vasten, eikä sitä kannata siihen innostaakaan, kun se alkaa vaan vinkua ja haukkua. Lumo taas oli ihan tohkeissaan vaan, et jaa mitäs nyt. Ei vielä lamppu syttyny. Juoksi vaan mun perässä ja katto et mitä sä muija teet. Pitää siis vähän hakea mikä hillitty ele olis meidän sosiaalinen palkka.. Ei ole ihan niin helppoa.. xD

• Ohjaajan vihjeet (tai pikemminkin virheet)
• Vuosien saatossa olen opettanut itseni siihen, että annan paljon vartaloapuja ja kädet viuhkaa koko ajan treeniliivin taskuihin. Tämä siis nimenomaan tokossa. Hirveä häsläys oikeasti. Eli tähän nyt sama kuin agilityyn, kaikki turha liike ja sähläys pois. Jos olen sen agilityssa oppinu, niin jumankauta opin sen kyllä tokossakin. Eli kädet ja vartalo kuriin. Ei turhia kyyristymisiä, ei turhia huitomisia.
• Lisäksi tärkeää muistaa ettei jää junnaamaan paikalleen. Tää on mulle hyvin tyypillistä, pysyä siinä missä on mukava ja aatella et ah kun me osataan. Osataan joo, mutta ei edistytä. Eli nopeammin etenemistä. Kuusi toistoa max ja sitten vaikeutetaan. Ei jäädä kiinni namikädessä touhottamiseen ja muihin käsiapuihin. Heti vaan häivyttämään apuja kun tulee pari puhdasta suoritusta avustuksella.

Tasapuolisuuden nimissä voisin myös samalla kirjailla Pipsan agilityjuttuja.

Pipsan AGILITY-treenipäiväkirja:

• Vire
• Nuoltava palkka paras palkka, "käy" aina kun ei tehdä mitään.
• Liikkeelle lähdöt
• Koko ajan suunta parempi, pysyy enemmän kuin varastaa. Odota, et suu kiinni. Muuten ei saa lähteä. Ponnari avuksi jos ei eka rima pysy, haetaan korkeutta ja oikea oppista alotushyppyä. Häiriötä tähän.
• Hypyt
• Hevosenkenkää ja set pointtia. Takajalkojen treenausta ja niiden olemassaolon muistuttamista. Viiskymppiset meni viimeksikin, joten niillä jatketaan. Takaa kierroissa voi helpottaa madaltamalla riman toista puolta. Enemmän tilaa koiralle hypyille. Opetetaan tekemään itsenäisemmin. Hyvä pitää matalaa virettä, huomaa selvemmin virheet etenkin riman pudotessa. Korkeassa vireessä ei välitä.
• Kontaktit
• Tarkkana A:n valumisten kanssa ja keinulta varastamisessa. Puomi menee hyvin, mutta sivuttaisetäisyyttä pitää lisätä.

Näillä merkinnöillä on hyvä jatkaa syksyn treenejä :) Helpottaa itseäkin kun on kaikki kirjattuna ylös. Toivottavasti saan pidettyä tätä treenipäiväkirjaa yllä xD

Motivaatiosta

Tyttöjen synttäriposet: Lumo 6 kk ja Pipsa 5 vuotta <3

Lulleron tassut venyy semmosta kyytiä, että kohta korkeudessa ottaa Pipsan kiinni. Perusarki rullaa tyttöjen kanssa oikein hyvin ja Lumo alkaa olemaan jo aika kelpo koirakansalainen. Tuplahihna on maailman paras keksintö ja on kummasti auttanut hihnalenkeillä. Ihanaa kun pentuajat alkaa pikku hiljaa olemaan taakse jäänyttä elämää :D Niin ihania kuin pennut onkin, tykkään silti enemmän koirista, joilla on jo osaamista ja järkeäkin päässä.

Kevääseen on kuulunut paimennuksen aloittaminen. Kuten arvata saattoi, Lumo oli ihan vanha tekijä! Aivan mahtava pikkulikka :) Pipsiskin pääsi lampaille ja näyttää viime kerran oivallukset jääneen pääkoppaan, sillä tekeminen alkoi jo muistuttaa kivasti paimentamista. Toki kun käydään lampailla niin vähän, niin ei voi odottaakaan, että mitään hurjaa kehitystä olisi tapahtunut. Kesäkuussa uudestaan lampaille, en malta oottaa :)

Meillä oli myös jäljen ja haun tehoviikonloppu huhtikuussa. Lumo aloitti jälkeen tutustumisen peltojäljellä. Kyllähän se ajatus siellä pellolla syntyi ja metsäjäljellä nuuhkuttelee jo hyvin menemään. Mikko syttyi jäljestä taas ihan uudella tavalla ja tytöt on päässeetkin jo useamman kerran jälkimetsään :) Eli go Mikko <3

Haussa ei oikein ajatus vielä löytynyt. Lumosta oli vaan kivaa kun löysi ihmisiä ja sai ruokaa :D Katsotaan sitten tulevalla Dreamoor-leirillä, josko jotain ajatusta saataisiin siihen tekemiseen. Pipsa oli myös hakupäivässä mukana ja pääsi esineruutuilemaan.

Se mikä eniten on jäänyt mieleen noista kevään treenikerroista oli ehdottomasti jäljen kouluttajan sanat ylipäänsä koiran kouluttamisesta. Lähtökohtana kaikessa oppimisessa on motivaatio - koiralla pitää olla motivaatiota tehdä yhdessä ohjaajan kanssa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja päivänselvältä, mutta mielestäni oiva muistutus kelle vaan oikeastaan mihin tekemiseen vaan.

Tuosta tulee niin mieleen ne monet kerrat kun on Pipsan kanssa tokoa hinkattu. Ei ollut motivaatiota ohjaajalla, eikä koiralla ja silti vaan hinkattiin. Surprise surprise ettei siitä koskaan tullut mitään muuta kuin ylikuumunut koira ja lopen kyllästynyt ohjaaja. Bortsuilla toki on luontainen halu tehdä ihmisen kanssa ja vaikka Pipsakin jaksaa hienosti yrittää kerta toisensa jälkeen, niin huomaan, että toisinaan tuli pyydettyä koiralta liikoja ilman, että motivoin koiraa ollenkaan. Pipsa teki, koska halusi miellyttää, ei siksi, että se olisi ollut millään tavalla motivoivaa. Siinä on vissi ero ja bortsujen kanssa siinä pitääkin olla tarkkana. Ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että koira aina oikeasti jaksaa ja haluaa tehdä, pitää muistaa se motivaatio. Tätä kultaista sääntöä pyrin nyt kantamaan mukana joka treeneissä.

Olen ollut myös mukana agilityn koulutusohjaajatapaamisissa (joo ehkä joskus koulutan jota kuta agilityssa tai sitten en... :D those who can't do, teach pätee tässä varmaan... xD). Ja siellä on paljon keskusteltu siitä minkä verran toistoja tehdään ja jos koiralla ei lamppu meinaa syttyä, niin milloin puhalletaan peli poikki ja helpotetaan. Tässäkin on tullut tehtyä Pipsalle kyllä karhunpalvelus useampaan otteeseen. Hyvä sääntöhän olisi, että jos ei toisella kerralla onnistu, pitää helpottaa. Minä olen itsepintaisesti kyllä varmasti toitottanut samaa virhettä Pipsan kanssa enemmän kuin tuon sallitun kaksi kertaa... Ja Pipsa kun on niin kiltti ja yritteliäs, niin hän on tehnyt työtä käskettyä... Voi meitä.

No ainakin on tullut opittua kantapään kautta mitä kaikkea ei koiran koulutuksessa kannata tehdä :D Pipsa parka on ollut mun koekaniini. Ehkä Lumon kanssa ollaan nyt vähän viisaampia. Ainakin tuon vireen suhteen.

Ilmoitinkin äsken Lumon tokovalmennusryhmään, eli tokokentät ja tokokokeet, täältä me tullaan! Nyt kun vaan vielä muistan itse pitää coolin asenteen, niin hyvä tulee :) Onneksi Lulleron hermorakenne on huomattavasti helpompi kuin Pipsiksen (niin ihana kuin Pipsan supermoottori onkin!!!), joten tie ei ehkä ole ihan niin kivinen ja kuoppainen.

Niin ja on meillä Pipsiksenkin kanssa onnistumisia ollut. Osallistuttiin nimittäin agilityepiksiin ja oltiin sarjassamme kolmansia :D Vautsi vau. Vain yksi rima putosi ja se oli mun kämmi. Eli toivoa on!!! Nyt ollaan aksassa keskitytty kylläkin vireenhallintaan Pipsan kanssa. Eli ratoja ei ole tehty vaan etsitään oikeaa mielentilaa. Ja voi pojat, sitä saakin etsiä... Pipsalla keittää aika helposti yli. Mutta siellä valoa tunnelin päässä on nyt muutaman viikon työstämisen jälkeen näkynyt. Pipsa osaa jo laskea virettä alemmas kentällä. Se on aika iso askel meille. Ja eilen kävin tilaamassa M&Mstä semmosen nuoltavan palkan. Katsotaan mitä ihmeitä se saa aikaan :D

Kesään lähdetään siis hyvällä motivaatiolla ja tekemisen innolla molempian nassukoiden kanssa. Dreamoor-leiri on parin viikon päästä ja siellä taas näkee kaikkia ihania ihmisiä ja koiria. Huippua päästä taas Dreamoor-jengin kanssa treenailemaan :)

Keväthangilla

Voi hurja kun aika menee nopsaan ja Lumo lullukka on jo kohta 5 kuukautta! Meille on kuulunut helmi-maaliskuuhun pissatulehdusta ja silmätulehdusta ja pientä kennelyskää Lumolla. Pipsiskin sai silmätulehduksen, kennelyskä ei onneksi tarttunut. Nyt on kaikki selätetty taudit selätetty ja kevätriemu rinnassa rallatellaan menemään :)

Kuusamossa käytiin muutama viikko sitten nauttimassa talvilomasta. Ajomatka meni hyvin. Lumo on todella iisi matkustaja. Nukkua pössötti menemään vaan :)

Ensi sunnuntaina onkin jännät paikat kun mennään ekaa kertaa Lumon kanssa lampaille :D Iiiks!!!! Pipsis pääsee myös, onhan se lampaan kakka niin harvinaista herkkua, et pitäähän Pipsan päästä maistelemaan ;)

Tässä kuvatuksia meidän talvilomalta ja keväthangilta.

Onnea 16-viikkoiset Halloween Hiiwiöt!

Mä oon jo 16 viikkoa ja osaan vaikka mitä: istua, maata, odottaa, istua vierellä, seurata namua, antaa tassua, tulla luokse ja noutaa. Mamma tahtos et korvat nousisi, nähtäväksi vielä jää mut hyvin siellä korvien alla on jo ilmaa.

Viime viikot on mennyt telmutessa enempi sisällä pissatulehduksen takia. Nyt onneksi se on jo selätetty ja pääsee myös ulkona temuamaan. Siskon pallolla voi leikkiä sillon kun se ei oo lähettyvillä.

Piti harjotella jotain näytelmiä varten seisomista. Öö näinkö? Saahan siellä jotain syötävää tai onhan siellä jotain mitä tuijottaa? Tää paikallaan olo on tosi tylsää.

Ooooooooo, Pipsa on mun idoli. Musta tulee isona ihan yhtä iso ja energinen ku siskosta. Se käy joka viikko jossain hallilla jotain aksaa tekemässä. Siinä saa luvan kanssa hyppiä ja mennä tosi kovaa. Kuulostaa niin siistiltä. En malta oottaa et pääsen ite kans kokeilemaan. Kuulemma viikon päästä mulla alkaa joku pentukurssi ja se on siellä hallilla mistä niin kovasti puhutaan. Vähänkö jännää, en malta oottaa!

Oon oppinu myös et tällä ilmeellä mä saan ihan mitä vaan ;)

Lumo over and out

Kaksin aina kaunihimpi

Kylläpä aika viilettää, Lumo Lumpelo jo 11 viikkoa! Can you believe it?! Lumon ja Pipsan kuulumisia voi muuten seurata myös mun Instagram tilillä kun aina toisinaan sinne jaksan jonkun räpsäyksen ladata :) Eli täältä löytyy > @mrs_turre

Uusi vuosi meni maalla hyvin. Pipsalle ostettiin semmosta feromonisuihketta jota suihkuteltiin sen kevythäkkiin. Sinnepä Pipsis menikin mielellään lepäilemään. Paukut ei paljon painanu kun sai nuuhkutella rauhottavia tuoksuja. Mitä taas Lumoon eipä pennelinkään tarvinnu paukuista välittää, kun kaverina oli turvamies Kalle (norjan harmaahirvikoira). Kalle on täysin paukkuvarma ja Lumo otti turvamiehestään mallia eikä ollut paukkeista moksiskaan. Päästiin käyttämään pentua ulkonakin kivasti paukuista huolimatta kun Kalle oli mukana.

Uudenvuodenäivänä käytiin Sannalla kylässä. Pisis pääsii juoksemaan Taran, Vimman ja Fionan kanssa. Mullakin on siitä kuvia, mutta laittelen niitä myöhemmin. Sannan blogista löytyy kuvia vierailusta: mustavalkoistamenoa.blogspot.fi. Lumo pääsi kans vähän jalottelemaan ja leikkimään sisälle. Toki isommat koirat oli eri tilassa, Lumo sai siis kaikki ihanat ihmiset ihan itselleen.

Pipsan kuulumiset

Pipsan kanssa on taas startattu aksatreenit parin viikon joululoman jälkeen. Käytiin me höntsäilemässä hallilla välipäivinäkin toki. Sillä rintamalla ei nyt kovin uutta. Rimat pysyy koko ajan paremmin. Päällejuoksut on ollu meidän yksi haaste, mutta nyt vihdoin se alkoi toimia. Kappas vaan kun vikana on ollut se et mä olen liian hidas ja yliohjaan.. Miten se nyt sillä tavalla.. Pitäs joskus treeneissä teipata mun suu ja kädet kanssa. Menis varmaan paljon paremmin nuo ohjaukset.

Onneksi pentu ei löydä mua täältä...

Pääsin viime treeneissä testaamaan myös Julian koiralla et osaanko mä ohjata for real :D Vähän oli eri meininki kun oli semmonen tasaisempi tapaus kaverina. Oli tosi jännä kokemus. Huomasi kyllä hyvin sen kuinka kiivas ja kuuma Pipsa on ja mikä siinä on välillä niin vaikeeta. Jäi hyvä fiilis kun huomasi, että kyllä mä jotain osaankin, et se kaikki sählinki ei ole mun osaamattomuutta, vaan sitä, että Pipsis nyt on vaan Pipsis.

Yhä vahvistuu enempi se, että ei me kyllä kokeisiin koskaan Pipsan kanssa mennä. Se ressaantuis ja kuumuis siitä vaan ihan liikaa. En usko, että Pipsa saisi hermojaan kasattua. Se vaan kiihtyy entistä enemmän kun on paljon koiria ja ihmisiä. Ja tietty kun mua sitten jännittää niin se kuumuu vaan entisestään. Tuo tapa on niin opittua et yritäpä nyt siitä sitten päästä eroon.. Kovasti ollaan hallilla rauhoitteluharjoituksia ja tehdään muutakin kuin aksaa, mutta Pipsis alkaa varmasti virittää korkeata viretilaa jo kotona kun pakataan treenikamoja yms..

Muistan lukeneeni aikoinaan ja kuulleeni useammaltakin taholta, et tärkeää koiraa valmistella siihen tulevaan et sillä on sit oikea vire treeneissä. No sitä on tehty ja tässä tulos.. Tietty se, etten tiennyt missä se oikea vire on ja missä taas mennään yli, on ajanut meidät tähän.

Oon vähän miettiny et alkaisi Pipsan kanssa tekemään joko rallitokoa tai noseworkkia. Voisi mennä vaikka ihan kurssille. Näin se ehkä alkaisi mieltää et siellä hallilla tehdään muutakin. Mene ja tiedä auttaako se mut aina vois kokeilla. Toki kaikkia keskittymistä vaativia juttuja teen aina ennen kuin me mennään aksakentälle, mutta Pipsis osaa sen vireen nostaa heti kun vaan pääsee kentälle. Pitää tässä nyt miettiä mitä tuon kanssa tekis. Anyway onhan tuo vire nyt paremmin hallussa kuin mitä se oli vielä pari vuotta sitten. Pitkä taival on tehty siitä päättömästi tohottavasta kauhukiitäjästä siihen, että voidaan tehdä oikeasti yhdessä rataa.

Lumon kuulumiset

Nappisilmä

Lumo, Lumpula, Pömpelö, Pumpula, Lulu - rakkaalla lapsella on monta nimeä <3 Lumon kanssa on leikkitokoiltu. Perusasentoa, luoksetuloa, noutoa, maahanmenoa, istumista, odottamista ja kontaktia. Lisäksi on "kotia" opeteltu, eli koti sanalla Lumo menee kevythäkkiinsä ja naks ja palkka. Hyvä harjoitus ajatellen tulevia lähettämisliikkeitä kuten ruutu, eteenmeno ja merkki ja toki sitten joskus aksassa esteille irtoamiselle. Samalla tulee harjoiteltua et kotiin on kiva mennä :D Tosin ei sen kans mitään ongelmia ole ollut, mutta se on hauska leikki

Naksuttelu on ollut hyvä keino kaikessa opettelussa. Lumo nopsaan hoksasi mikä on homman nimi. Auttaa ajoittamaan palkkaamista. Kontaktin opettelussa ihan ehoton meillä. Kontaktia tarjotaan ahkerasti ja ruokakupilla osataan tarjota kontaktia ja odottaa nätisti.

Perusasentoon osaa namiohjauksella tulla ja ihanasti jää napottamaan siihen ja ottaa kontaktia. Siis ihan ihme pentu! Pipsis oli niin vaikee pitää pentuna paikallaan kun se tohotti yhtä aikaa miljoonaa asiaa, mut Lumo taas on semmonen et kun se jonkun hoksaa, niin tarjoaa sitä rauhallisesti. Perusasentoon kun sen ohjaa niin se tapittaa siinä niin kauan et tulee vapautus. Liian helppoa sanon minä..

Luoksetulossa kaksi eri harjoitusta. Ihan perus luoksaria ja sitten loppuasentoa erikseen. Otetaan siis sama luoksetulo kuin Pipsan kanssa, eli eteen tulo. Lumolla hyvin lamppu syttynyt tähän. Teen siis niin, et istun lattialla ja kutsun Lumon "tänne" eli aivan syliin istumaan kiinni. Kokeilin yksi päivä seisaallaan "tänne" käskyä ja Pömpelö tuli napottamaan aivan etujalkoihin kiinni.

Nouto ei ole ollenkaan niin helppo kuin nuo muut. Jos on namut maisemissa niin ei paljon lelut kiinnosta. Jos ei ole namuja niin hyvin kuljettelee sekä puista että metallista kapulaa. Luovutus on vielä ihan alkutekijöissään. Mutta sentään se kuljettelee kapuloita. Pitää vaan olla nopea ettei ala jyrsimään. Metallikapulaakin voi Lumon mielestä jyrsiä... Tässä voinee tulla haasteita, joten edetään noudon kanssa nyt hitaasti. Saa tutustua rauhassa kapuloihin ja kokeillaan luovutusta ensin ihan vaan leluilla ilman niitä nameja.

Maahanmenon osaa käsiavulla. Kovasti oon tätä naksuttanut et voisi käsiavusta alkaa siirtyä pois. Ei vielä merkittävää edistymistä. Pitää olla aika tarkka ettei takajalat vempota miten sattuu. Helposti levittää ne sammakkomaisesti tai menee lonkalle.

Istuminen on ollut alusta asti tosi vahva. Tosin siinä malttia on harjoteltu kun innostuu niin helposti hyppelemään. Odottamista siis myös on harjoiteltu eikä pelkästää ruokakupilla vaan muutenkin.

Näiden lisäksi toki kaikkia perusarkisia juttuja on harjoiteltu. Autoja piti alkaa paimentaa niin niihin on nyt urakalla tutustuttu. Pois sana on kans hyvä jos pentu tulee häröämään keittiöön. Menee toki hetkeksi pois ja sitten palaa taas jalkoihin pyörimään :D

Pipsis on Lumon suuri esikuva. Isosisko on ihan paras ja kaikkea pitäisi saada tehdä perässä mitä isosiskokin. Milloin haluttas sohvalle hypätä tai portaita kiivetä. Leikit sujuu tosi hyvin. Vähän rajummaksi on mennyt, mutta kun valvotaan koko ajan niin ei satu mitään.

Pipsa on vähän turhankin hellä ja kärsivällinen pennun kanssa. Joistain asioista voisi sanoa vähän tiukemmin, mutta Pipsis on niin kiltti, että ihan viimeseen oottaa ennen kun ärähtää. Tämä tarkoittaa sitä, et Lumo saa huoletta roikkua Pipsan poskikarvoissa ja milloin missäkin. Mutta hyvin Lumo sitten kunnioittaa kun Pipsa päättää et nyt saa riittää. Ei tarvi ärähdellä tai mitään, Pipsa vaan tunkee Lumon pois luotaan ja ignooraan pennun kokonaan.

Lumo on myös yrittänyt viedä Pipsan leluja. Luulis et Pisis olis niistä vihainen mutta ennemmin se vaan lelu suussa väistelee ja juoksee karkuun. On myös välillä totutettu niitä siihen et molemmilla voi olla lelu eikä kumpikaan saa mennä toisen lelua ottamaan. Näissä vaan pitää ite koko ajan seurata tarkkaan.

Ja tytöt on opetellu yhdessä rauhoittumista. Ja välillä ne on jopa leikkien jälkeen jääny viekukkain makailemaan. Voi sitä sulosta näkyä!!! <3<3<3 On kyllä niin ihana et tulevat noin hyvin juttuun. Pipsastakin on kuoriutunu niin kärsivällinen et ei oo tosikaan. Mukava kun niistä on toisille seuraa :)

Enää viikko niin sitten on Lumon ekat rokotukset. Ja vielä muutama viikko niin päästään starttaamaan perustottelevaisuuskurssi! En malta oottaa!!!!!! Kiva päästä häiriöön harjoittelemaan Lumon kanssa ja totuttamaan halliin ja noihin treenikuvioihin muutoinkin.

On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten

Täällä on pikkuemäntä ja isompi emäntä löytäneet yhteisen sävelen. Tai no paremminkin Pipsa on viimein hiffannut millä tavalla pennun kanssa voi leikkiä. Alussa Pipsis vaan nuuhkutteli siskoa ja katsoi meitä kysyvästi et mitä tällä pitäisi tehdä. Jota kuinkin tuohon alla olevan kuvan tapaan:

Auta mua mamma, se ehkä kohta syö mut!

No eilen illalla sitten annettiin Pipsan nuuhkutella pentua vähän pidempään ja Lumokin tuntui vaan tykkäävän, häntä vispasi siihen tahtiin. Hetken nuuhkittuaan Pipsis alkoi hammasleikkiin ja pukki pentua leikkisästi kuonolla. Yllättävän kiltisti meni tämä leikkituokio ja molemmat oli selkeästi ihan tohkeissaan.

Pipsis tuttuun tapaansa on melkoisen villi tassutouhottaja ja eipä Lumo jää yhtään kakkoseksi, joten pitää kyllä olla koko ajan itsellä hoksottimet hereillä. Pipsa tykkää tassulla huitoa, oli kyse sitten mistä vaan, näin näköjään pennun kanssa leikkiessä. On pitäny siis vähän ohjeistaa Pipsaa tässä leikkimisessä, ettei mene aivan huitomiseksi. Lumo taas on kovasti yrittänyt saada Pipsaa juoksemaan hänen kanssaan ympäri kämppää. Onneksi Pipsa on niin tottelevainen, että on saatu juoksut estettyä.

Rankkaa tää koiravauvan vahtiminen

Lumon kanssa se juoksematta oleminen onkin haasteellisempaa. Se on aikamoinen menijä ja vempula. Tänään kävi mielessä, että onkohan se puoliksi jänis kun niin korkealle loikkii. Tai sitten sillä on vieterit tuolla takajaloissa. Aksan kannalta jonain päivänä kiva juttu, et osaa ponnistaa takatassuillaan noin komeita loikkia, mutta nyt keskenkasvuisen pennun kehityksen kannalta hirvittää, kun toinen voi yhtäkkiä vaan loikata puoli metriä ja lentelee mukkelis makkelis. En muistanu ollenkaan et pennut noin holtittomasti liikkuu. Yritäpä siinä sitten estää sitä koheltamasta.

Tänään Lumolla on ollut siis harjoituksessa ylläri pylläri rauhoittuminen. Se ei Lumosta ole ollenkaan kivaa, ennemmin riekkuisi ja purisi ja pörhentelisi. Siis kyllä. Pikku neiti kävi pörhentelemään mulle. Ihan ku joku pikku tiikeli.. En voinu pidätellä naurua, oli se vaan huvittavan kuulosta. Joka tapauksessa, tänään on sitten otettu mittaa siitä kummalla on pitempi pinna, pienellä pörrääjällä vai minulla. Meni siinä tovi, että mörrimöykky rauhoittui. Näitä harjoituksia jatketaan. Mikkokin sai jo oman osansa kun tuli töistä, kun riekupelle ei millään meinannut väsykiukuiltaan luovuttaa.

Niin siis tosiaan Lumolla on tänään ollut aikamoista väsykiukkua, nukuttaa kamalasti ja sitä enempi pitää vaan riehua ja hillua.. Jos ottaisi pikakelauksen neljä vuotta taaksepäin, voin melkein vannoa kirjoittaneeni Pipsasta aikoinaan jotain aivan samanlaista.. Sitä saa mitä tilaa vai mitenkä se meni ;) Lumohan on siis Pipsan siskopuoli, molempien äiskä on ihana Alli :) Eli samasta puusta veistettyjä noin niin kun puoliksi ainaskin.

Anyway, nyt kun yhden kakkamaakarin väsykiukut on käyty läpi, tämä toinen menee vähän helpommin. Pipsan kanssahan olin alussa vakuuttunut, että en vaan mahda sille mitään ja se vielä isona syö mut kun en meinannu saada sitä kuriin. Ei ole onneksi syönyt. .... vielä :D No ei vaan opin minä sitten viimein lopulta sitäkin kiukkuilijaa käsittelemään eikä se nykyisin enää ryttyile. Paitsi agilitykentällä jos myöhästyn ohjauksesta tai teen virheen. Siitä tulee aina välitön kiukkuhaukkupalaute Pipsalta, yleensä tuhahdusten kera. Pipsan lempinimi mulle lienee "sinä senkin tunari" ;)

Toinen mitä Lumon kanssa tänään harjoiteltiin oli maahanmeno. Ihana pieni ahne palleromyllerö kun sitä on niin helppo kouluttaa. Ei tarvinnut kuin muutama toisto tehdä niin jo hiffasi homman. Samanlainen mussuttaja kuin Pipsa, niin tietää kyllä mistä naruista vetää.

Niin ja en olekaan muistanut mainita, että mikä konktakti Lumolla on, siis vautsi, se on kyllä mieletön. Todella tarkkaavainen napittaja jo noin pienestä pitäen. Aivan ihqu suorastaan <3

Pipsa on leikittämisen ohella ottanut tehtäväkseen käydä tsekkaamassa pentua jos se unissaan ääntelee. Menee niin tärkeänoloisena katsomaan et onhan pennulla kaikki hyvin. Jos ei jaksa mennä katsomaan, niin vähintään kuuntelee tarkkaan. Aika hellyyttävää.

Pipsalla on myös ollut opettelemista sen suhteen, et Lumon lelut on Lumon ja Pipsalla ei ole mitää asiaa koskea niihin. Sama koskee myös ruokaa. Muutenkin Pipsaa kiinnostaisi kovasti olla koko ajan menossa mukana jos pennun kanssa tehdään jotain. Tämä tosin oli odotettua, sillä Pipsis on aina touhottamassa mukana mitä ikinä tehdään :D Kasvattaapa vähän hänen korkeutensa kärsivällisyyttä, mikä ei tunnetusti ole sieltä parhaimmasta päästä. Ihanan kärsivällinen se tosin on nyt ollut, joten ehkä se viisaus on iän myötä karttunut <3

Tuhinaa, hampaita ja yksinolon opettelua

Onko mitään söpömpää kuin nukkuva koiranpentu? Don't think so.

Lumon kanssa on opeteltu että joulukuusessa ei roikuta, sormia ei syödä eikä varpaita eikä mattoa eikä paljon mitään muutakaan. Tänään tutustuttiin myös harjaan ja kynsisaksiin. Semmosella pehmosella vauvaharjalla paijasin ja pikkuemäntä tykkäsi. Kynsisaksilla Lumpelo alko vaan leikkiä. En leikannut kynsiä vaan tutustuttiin vaan ja samalla myös tassujen kopelointiin. Pain kanssa sai aikanaan vähän taistella tuon kynsiasian kanssa ja nykyisinkin hän alistuu kohtaloonsa vaikka selkeästi ei haluaisi. Jospa Lumon kanssa menis vähän helpommin.

Lisäksi Lumo on kokeillut yksinoloa tänään. Ensin lyhyitä aikoja kun vein roskat ja sit käytin Pipsan ulkona. Ja sit kun Mikko tuli töistä lähettiin kauppaan ja siinä vierähti tunti. Kun tultiin takasi, niin unisena Lumo haukotteli omalla pedillä. Nukkua pössöttäny oli vaan eikä millään tavalla suurieleisesti ottanu meitä vastaan.

Pipsa kävi eilen hallilla höntsäämässä vähän hyppytekniikkajuttuja. Oli riemussa pitelemistä kun Pai pääs riekkumaan luvan kanssa ilman ällöä pentua. Hyppyharkat meni tosi hyvin - go Pai! Otettiin tiukempia hyppykaaria ja Pipsan piti itse hakea ilman apurimoja kunnon kaarta ja ilman sen suurempaa liikehäiriötä. Klaarasi hyvin 55 senttiset hypyt ilman rimojen kolisteluja. Heti kun lisäsin liikehäiriötä niin rimat kolisi mutta pian jo meni häiriönki kanssa.

Lisäksi otettiin päällejuoksua mikä on meille ollu tosi haastava. Aluksi tein pysäytyksiä hypylle ja sit kun löyty jarrut niin mentiin täysillä. Vähän jännitti et tuleeko koira syliin mut hyvin löyty jarrut :D Vaatii multa enempi rohkeutta vielä.

Ylihuomenna mun vanhemmat ja pikkusisko saapuu viettämään joulua meille. Ei viititty lähteä Kuusamoon ajelemaan vielä noin pienen pennun kanssa, niin porukat tuleekin vuorostaan meille. Sitten onkin vauvavahteja useampi ;) Luulenpa et Lumo vie voiton kaikista joululahjoista ja herkuista!

Kun Lumo tuli taloon

Aika ottaa blogi taas haltuun, vaikkakin luulisi nyt olevan vielä vähemmän aikaa kirjoitella :D Heitä, eli mustavalkoisia lörderlöllieitä on nyt siis kaksi kammottavaksi, kun Dreamoor Peekaboo, aka, Lumo Lumoava muutti meille eilen.

Pipsa on ottanut siskonsa hyvin vastaan ja on erittäin kiinnostunut pennusta. Kovasti nuuhkii ja ihmettelee et mikä tää käärö oikeen on. Pipsis on yllättänyt meidät fiksulla käytöksellään aivan täysin. Odotettiin mustasukkaista kärttymuorimeininkiä, mutta vielä mitä, Pipsis on nätisti jättänyt pyynnöstä Lumon lelut huomiotta ja ei tule härkkimään jos pentu on minun tai Mikon lähellä. Kerrassaan kypsää käytöstä :D Ihan vähän hävettää, että epäilin sen olevan tyhmempi.... Sori Pipsa, yllätit mut taas :)

Ja mitä taas tulee Lumoon, niin voi jestas mikä tyyppi! Nukkui koko automatkan kiltisti Tervakoskelta Jyväskylään. Ei mitään ongelmia. Kotiutui lähes hetkessä ja tutkaili paikat reippaasti. Pipsaa alussa vähän jännitti, kun Pipsis oli aika säpäkkänä kun oli odottanut monta tuntia itsekseen kotona. Mutta kun oli höyryjä saatu Pipsalta pois, niin sitten otettiin tytöt samaan huoneeseen nuuhkimaan ja pian Lumo jo yritti roikkua Pipsan hännässä ja etsi maitobaaria masun alta. Että se siitä jännityksestä :D

Ensimmäinen yökin meni erinomaisesti. Pentu nukkui 8 tuntia putkeen, eikä herättänyt kertaakaan keskellä yötä. Aamulla sitten puoli kasin aikaan iloisesti piipitteli kun hätä oli melkoinen. Niin melkoinen että lirahti pisut sitten mun päälle kun otin hänet syliin. Tuota vahinkoa lukuunottamatta tarpeet on tehty ulos. Tosin ulkona ei kovin olla oltu, kun on märkää ja kylmää. Ainoastaan tarpeilla käyty ja siinä vähän annettu pennun nuuhkia. Toivottavasti tulisi vähän kuivempaa, niin pääsisi metsässäkin vähän jalottelemaan.

Lumo on tosi taistelutahtoinen, reipas ja yllättävän itsenäinen noin pieneksi emännäksi. Tälläkin hetkellä vetelee vaan sikeitä työhuoneessa eikä oli moksiskaan vaikka on imuroitu, blenderillä tehty välipalaa ja kolisteltu milloin mitäkin. Ei myöskään herännyt nokosiltaan vaikka Pipsis vähän intoutui haukkumaan kun naapurit kopisteli pihalla jotain. Kerrassaan Lumoava tapaus ;)

Ehkä Pipsan kanssa elo on tuonut jotain viisautta myös meille, kun tuntuu, että tämä yhteiselo on lähtenyt niin helposti liikkeelle Lumon kanssa. Toki kun Pipsis oli pentu oli hän meidän eka bortsu ja eka koira noin muutoinkin aikuisiällä, niin jännitti koko ajan ja höösäsi varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mitä oli tarve.

Pipsan kuulumisista sen verran, että kovasti on aksassa menty taas eteenpäin, tosin välillä myös takaisin päin ja sivullekin, ja noh, oikeastaan joka suuntaan.

Olisko ollut noin pari kuukautta sitten kun hoksattiin Julian kanssa, että Pipsa tiputtaa rimoja sen takia, et menee aivan liian läheltä siivekkeitä. On nyt käytetty sitten apurimoja ohjaamassa tiukoissa kaarteissa ja kappas kun rimat on alkaneet pysyä. Tätä on mietitty niin pitkään et mikä noissa hypyissä oikeen on vikana ja nyt se vihdoin selvisi. Pipsa on niin hyvin sisäistänyt et aksassa pitää mennä lujaa, että se yrittää oikoa minkä kerkiää.

Nyt alkaa apurimojen käyttö tuottaa tulosta ja rimat on alkaneet pysyä ja pystytään vihdoin tekemään pidempääkin rataa. Mikäs sen ihanampaa kun viilettää yhdessä tuommoisen vauhtimimmin kanssa <3

Aika näyttää mitä kaikkea sitten Lumon kanssa tullaan tekemään. Tokolla alotetaan ja aksaa sitten jahka neiti on ensin kasvanut. Kasvattajalta saatiin myös jo jälkikepit, eli Mikko pääsee vauvajälkiä tekemään ;) Kerran on näin lumetonta, niin voipi olla et tässä piakkoinkin voi jo jäljen alkeita aloitella. Paimennus lienee Lumolla verissä isänsä puolelta, joten sitä kyllä ehdottomasti myös otetaan kuvioihin. Pipsishän ei oikein jaksa lampaista kiinnostua, joten josko tuosta pienemmästä saisi paimenkaverin :)

Innolla lähdetään joka tapauksessa Lumon kanssa ihmettelemään tätä yhteiselämää. Lupaan päivitellä kuulumisia vähän tasaisempaa tahtia! Olkoon se mun uudenvuoden lupaus ;)

Mitäs me laiskimukset!

No ei olla laiskoja oltu Pipsan kans treenirintamalla, mutta blogissa kyllä. Ehkä aktiivisuus treenikentillä heijastuu hiljentyneenä blogina.

Joka tapauksessa kevät on menny mukavasti ja kesälomia tässä Pipsiksen kans ootellaan kovasti. Treenilöisissä aksa on ykkönen, tokottelut on kyllä jääny kotitokotteluiksi. Tokokisoihinkaan ei enää innosta mennä, kun säännöt muuttuu. Sinne meni ne motivaation rippeet siihenkin touhuun.. :P Harmi homma sillä just keväällä vähän herättelin tokotteluja, kun ekaa kertaa päästiin ulkokentille treenailemaan. No eipä kait ne säännöt niin kovasti muutu, mut enpä tiiä et onko tuosta mölyapinasta sitten totiseen tokotteluun. Tai siis pikemminkin mun hermot ei kestä sitä ku pitää koko ajan varoo jos koira innostuu liikaa.

Pipsis on kuitenkin ennen kaikkea aksakoira. Sitä on nyt tässä rakennettu ja lupaavalta alkaa vaikuttaa. Pipsalla oli tuossa keväämmällä selkävaivoja, jonka vuoksi rimat alko tippuilemaan. Selkää sitten huollettiin fyssarin avustuksella ja nyt ollaan taas kuosissa ja rimat saatu takaisin 50.

Vielä kun saisi Pipsan kestämään mun liikehäiriöitä. Nyt rimat näyttää tippuvan vaan mun huonoista ohjauksista. Ja nehän on kyllä tosi huonoja. Treeneissä menee aikaa siihen ku mä toistan mun virheitä kymmenen kertaa ennen ku mulle menee jakeluun et tää oli se väärä tapa. Yleensä olen nopea oppimaan, mutta tämmöset koordinaatiota ja kehonkieltä kaipaavat jutut ei selkeesti multa niin nopeesti luonnistu. Tai oonhan mä tässäki nopee oppimaan just sen miten ei pitäs tehä :D En vaan osaa päästää sitten tavoistani irti ja muokata ohjausta tarpeen vaatiessa.

Onneksi Pipsis kestää mun miljoonat toistot ja tekee aina kuuliaisesti. On siinä koiralla kestämistä. Herkemmän tapauksen kanssa tästä hommasta ei tulis mitään. Pipsis on kyllä niin mahtava opettaja. Se ei anna tuumaakaan mun ohjauksille anteeksi. Sen pitää olla just eikä melkein. Siihen ku lisää ton älyttömän vauhdin, niin on tosiaan haastava paketti. Olis jännä joskus kokeilla hitaammalla koiralla, et osaisinko semmosta ohjata ku ehtis aatella siinä tehtäessä. Pipsan kanssa pitää olla selvät sävelet, ei siinä ehi miettimään matkalla et mitä seuraavaksi. Jos jään miettimään ni se tilanne meni jo ohi ja Pipsa tulee läksyttämään et mikset hoida hommias. Kyllä, saan koiralta tiukkaa palautetta jokaisesta kämmistä. Pipsis on siis loistava motivoija myös.

Kisaradoista ei vielä pitkään aikaan Pipsan kanssa haaveilla. Rytmitys on semmonen mitä nyt kovasti yritetään rakentaa, mut sitten kun tulee taas niitä hankalia ohjauksia eteen, niin menee reenit hinkatessa niitä. Harvoin tulee eteen semmosta rataa mitä päästäs kunnolla etenemään ja rytmiä hakemaan. Mutta eipä niitä kokonaisia ratoja turhaan kannata hamutakaan, ennen kun on ohjaukset varmoja.

Oli sentään kiva kuulla Dreamoor-leirillä muilta leiriläisiltä ja leirin aksakouluttajalta, et eteenpäin on vuoden aikana menty. Aina se ei vaan tunnu siltä kun samoja vanhoja virheitä vaan edelleen tehdään ja meneminen on välillä niin tosi tahmasta. Vielä on pitkän matkan päässä et päästäs yli 10 estettä kerralla. Mut eipä meidän alun sähläyksistä oo tietä ku ylöspäin, joten pienikin edistyminen on jo edistymistä ;)

Katsotaan sitten mitä vuoden päästä taas, onko menty yhtään eteenpäin vai mikä on meininki. Tällä hurjalla blogin päivitystahdilla seuraava päivitys lienee ens vuoden leirin jälkeen :D No jospa sitä sais aktivoiduttua kesälomalla ;)

Uusi vuosi ja samat vanhat kujeet

Eipä hätiä mitiä vaikka blogi on ollut reilu puoli vuotta hiljaa, niin täällä on menty ja touhuttu kuulkaas oikein olan takaa :)

Agilityssä on menty eteenpäin rytinällä. Välillä kyllä on harmaita hiuksia tullut, mutta onpa havaittu myös valoa tunnelin päässä!

Kontakteja ja keppejä on voitu jo ottaa maltilla radalle mukaan ja rimat on 50 sentissä! Tää on semmonen voitto et huhheijaa! Bileet heti nyt!!! Menipä siinä hinkatessa sitä hyppytekniikkaa, mutta kova työ tuotti tulosta ja nyt ne rimat pysyy. Thank goodness.

Toki vielä havaittavissa ettei Pipsa kestä ohjaajan häiriötä niin hyvin kuin voisi, eli rimoja toisinaan tipahtelee. Mutta suunta on koko ajan ollut nyt nousujohdanteinen, eli hyvältä näyttää :)

Ehkä ne kisakentät siellä vielä siintää jossain horisontissa meillä, mutta eipä oo ollu kiire ja välillä meni niin huonosti, et oli vain todettavat se tosiasia, et tässä ei välttämättä Pipsan kans ehitä kokeisiin ikinä. Opettelua ollut sekä mulle että Piipparille tää aksa ja mikäs siinä nauttiessa uusista opeista :) Tänäänkin ollaan intopinkeenä menossa taas ohjattuihin treeneihin :)

En oo ihan helpointa koiraa kyllä ekaksi aksakoiraksi ottanu :D Pipsiksen nopeus, ohjaajaherkkyys plus herkkä kuumuminen on aikamoinen yhdistelmä. Lisää siihen vielä osaamaton ohjaaja niin voi voi.. On ollut silmiä avaavaa päästä kunnon kouluttajan oppeihin ja tajuta et hupsista keikkaa mitä kaikkea olisi voinut sattua kun ei tienny aiemmin mitä oli tekemässä. Onneksi ei mitään koskaan ehtinyt sattumaan ja nyt on turvallisesti ja oikeilla ohjeilla harjoiteltu. Semmonen vinkki vaan kaikille jotka halajaa aksan pariin, et ottavat myös selvää kouluttajasta et se tietää mitä on tekemässä.

Harmittaa vaan pikkasen, ettei oma osaamiseni ollu semmosella tasolla heti kuin mitä Pipsa vaatisi. Tuossa pikkuemännässähän olisi potentiaalia vaikka mihin, mut se nyt joutuu tyytymään tämmöseen tumpeloon :D Siinä olis jollekin osaavalle ohjaajalle varmasti upea kisakaveri. No mutta turhaapa tuota murehtia. Koiratpa ei onneksi muusta välitä kun siitä et pääsevät tekemään, joten Pipsa lienee ihan kiitollinen osaansa :)

Syksyllä tein myös sen päätöksen sitten, että toko meni ihan jäihin mun ja Pipsiksen osalta. Näin sain kalenterista tarpeeksi aikaa keskittyä ainoastaan askaan. Siirsin tokovastuuta jo tehokkaasti kepon hommaksi muutenkin ja kaksikolla onkin jo hyvä treenikausi alla. Nyt mä voisin kunnostautua katsomalla niille kokeita ;)

Pipsa kävi hierojalla ennen joulua ja pikkuemäntä on elämänsä kunnossa :) Kovasti on pidetty huolta et tehdään kaikki lämmittelyt ja jäähdyttelyt oppikirjamaisesti ja venytellään säännöllisesti.

Syksyllä käytiin myös ampumisjuttuja testaamassa, et kuinkas se Pipsis starttipistooliin reagoi. Lievää paukkuherkkyyttä kun on havaittu. Se menikin paljon paremmin kuin osattiin odottaa ja kouluttajan arvio oli et on vaan paukkukokematon. Ei Pipsistä liiemmin hetkauttanu. Tuskinpa silti enää kepo lähtee noihin pk-juttuihin Pipsan kanssa, tai siis kokeisiin. Mut josko ne sinne tokokokeisiin ilmottaisi ;)

Hyppytekniikkaa

Vihdoin viimein kauan odotettu hyppytekniikkakurssi on alkanut :) Maanantaina oli luento, jossa käytiin perusteita ja harjoituksia läpi ja perjantaina päästiin jo tositoimiin Pipsiksen kanssa. Kaikki perustuu Susan Salon metodeihin. Täytyy sanoa, että jo pelkkä luento oli todella silmiä avaava. Tämmönen pitäisi ehdottomasti kuulua jokaisen agilityn alkeiskurssin ohjelmaan. Hirvittää ihan et on Piipparin kans joskus kaahotettu 60 senttisillä menemään tietämättä mistään mitään... Onneksi on ollut onnea matkassa eikä mitään ole sattunut.

Perjantaina tehtiin perussarjaa, ponnistuspaikan löytämistä sekä hevosenkenkää. Aika nopeasti näkyi harjoituksissa se mitä epäiltiin jo kouluttajan kanssa aiemmin Pipsan hypyissä ongelmaksi. Pipsa ei osaa käyttää takapäätään oikein :P Eli nyt jumppausta sitten takapään kanssa ja hyppyharjoituksia. Kyllä se takapää vielä sieltä löytyy! Onneksi mitään jumeja ei ollut havaittavissa, että ihan vaan osaamattomuudesta johtuu nuo huonot hypyt.

Perussarjassa alussa oli kaahotusta vaan. Oli liian hyvä loppupalkka, vaikka se palkka ei koskaan voi muka olla liian hyvä... Meillä ne nakit vie Pain niin kierroksille, että ei siitä touhusta tuu mitään. Se vaan haluaa ne nakit eikä ajattele mitä tekee. Mutta kyllä sieltä hyviäkin pätkiä tuli. On se jännä kuinka koira kyllä itse osaa omat hyppynsä korjata kun huomaa et ei ihan edellisellä kerralla onnistunu askellus.

Set pointissa eli siinä ponnistupaikan löytämisharjoituksessa peräpään käyttämättömyys näkyi selvästi. Pipsa repii itsensä hyppyyn etupäällä. Ei vaan siis pieni mustavalkoinen tajua, et vois ponnistaa sillä peräpäälläkin niin olis helpompaa.

Hevosenkenkä meni tosi hyvin. Hienosti Pai osasi kaartaa ja laukanvaihdot onnistu joka toiston jälkeen paremmin. Vähän nuo loppupalkat vaan saa kierrokset nousemaan Piipparilla. Paikalla pysymisistä ei tietoakaan ku loppupalkka näkösällä. Kotona onkin nyt treenattu sitä et namusia on pitkin lattioita ja ei saa ottaa vaan pitää tehä ensin jotain ennen kun saa namun :D

Tykkään kyllä noista hyppyharjoituksista, kun niissä voi antaa koiran rauhassa tehdä ja harjoitus antaa palautteen. Nää harjotukset tekee varmasti hyvää muutenkin kuin hyppytekniikkaa aatellen. Tulee koiralle itsenäistä esteen suorittamista, paikalla pysymistä ja mulle hyvää harjotusta siitä, et antaa koiran tehä omat hommat ja mä teen omat. Niin hyvät ohjeet harjotusten tekoon on tullu, et helppo noudattaa. Aina välillä sitä on niin kuutamolla ku käyn ittekseen treenaamassa et mitä tekis, niin tykkään kun nämä harjotukset on niin selkeitä :D Tosin aina yritän kyllä miettiä valmiiksi mitä kentällä teen kun sinne meen. Kumma kyllä se ajatus vaan helposti muuttuu kun menee sinne kentälle...

Tänään käydään omiksemme tekemässä muutamat hyppyharjoitukset ihan rauhaksilleen ja keskiviikkona olis taas ratatreenit. Sitten Pipsis jääkin parin viikon aksatauolle, kun meillä alkaa loma. Ehkä se tekee Paipparillekin ihan hyvää vähän pitää taukoa :) Mulle ei välttämättä, kun tuppaan unohtamaan kaiken jos vähänkin tulee taukoa... :D Pitää varmaan lomalla tsekkailla netistä viikkoratoja, et pysyy ees jonkunlainen tatsi hommaan :)

Ohjaaja missä sun ohjaukset on?!?!?!?!

Otsikko kuvaakin hyvin meidän keskiviikon aksan valkkaryhmän treenejä. Lyhyesti mulla jäi ohjaukset puolitiehen ja eihän siitä silloin mitään tule. Oli tosi vaikea rata, heli alussa kaksi peräkkäistä sokkaria eli persjättöä. Nopeen koiran kanssa noi pelottaa, koska niin monesti Piippari on juossu kintuille.. Saatiin onnistumaan lopulta, mutta tarttee paaaaaljon harjotusta ja sen vuoksi nämä nyt kotiläksynä. Harvemmin ehkä kisoissa kahta sokkaria peräkkäin on noin vaikeissa kulmissa... Onneksi kouluttaja oli samaa mieltä, et tää on haastava :D Ei tuntunu ihan niin luuserilta kotia lähtiessä :P

Ensimmäistä kertaa elämässä Paille tuli radalla vastaan okseri. Oli vielä haasteellisesti suoran putken jälkeen ja okserin jälkeen tiukka kääntö vasemmalle jossa aita. Vähän jännitti et lentääkö rimat pitkin kenttää, mutta kappas, Pai teki sen kuin vanha tekijä eikä ykskään rima rämähtäny, ei edes se vasemmalle jatkettu. Olipa riemukasta kerrassaan!!!!

Lähtötilanteessa piti taas hakea oikeeta toimintaa.. Mä sähläsin minkä kerkesin ja sitten puhalsin pelin poikki ja hetken mietittyäni saatiin homma taas hanskaan. Miksi, oi miksi pitääkin olla niin sählä? Muistin myös leiriltä koiranhallinnan ja sehän meni mallikkaasti :)

Käytiinkin sitten tänään Pain kaa oikeen tehotreenaamassa lähtöjä hallilla. Johan löyty ajatus ja koira alkoi pysyä. Edellisessä postauksessa olikin ne kullanarvoiset vinkit noihin lähtöihin, mitkä sain eilen Julialta. Niillä mennään ja hyvä tulee :)

Otettiin vähän helpomman kautta noita sokkareita. Lähetin Pipsan putkeen ja siitä sitten sokkaria molemmille puolille. Hypyilläkin tein, mut aluksi helpompi tuolla putkella niin tulee se ajatus koiralle et mitä piti tehä.

Lisäksi kontaktien tehotreeniä. Keinu on nyt suorastaan valmis, eipä siinä tainnu ees olla ongelmaa. Sitä kontaktin paikkaa toki treenataan jatkossakin siinä missä A:ta ja puomia. A:lla ja puomilla tarttee vielä värkätä ja vahvistaa paikkaa. Tein myös pari kertaa A:n kokonaisuudessaan ja onnistui kyllä molemmilla kerroilla ja Pii kesti vaikka juoksin ohi ja riehuin... :D En uskaltanu ottaa enempää vaan tein vielä muutaman kerran pelkät kontaktit naksulla ja namilla.

Myös hyppytekniikkaa tehtiin ja pääsin jo kauemmas hypystä ja hienosti Pipsa tarjosi hyppyä ja tosi nätisti hyppäsi. Takaa kiertoihin ei selkeästi ole vielä valmis, joten niissä varmaan pitää hiljalleen nostaa rimaa...? Kesäkuussa sitten hyppytekniikka kurssille katsomaan ja ihmettelemään muita vinkkejä tän hyppelyn harjotteluun.

Oltiin myös ihan perus hallintaa ja mentiin esteitten ohi Pipsa vierellä kulkien. Aluksi kaikille esteille ois ollu kova hinku, mutta pian taas hiffasi et mikä on homman nimi. Keinu varsinkin houkutti kun tehtiin niitä kontakteja. Sen ohi pitikin mennä sitten useamman kerran.

Pätevä pikku emäntä Pai! Voi kun mustakin tulis joku päivä ees vähän pätevämpi... Sitä odotellessa :P

Leirielämää ja aksan tehotreenejä

Olipas mahtava Dreamoor leiri jälleen kerran :) Oppeja haettiin flyballista, aksasta ja vepestä. Taas tuli paljon opittua etenkin aksan puolella. Kiitos vaan kaikille leiriläisille ja kouluttajille!!! Ensi vuotta ootellessa :)

Ja meillä kaikilla oli niiiiiin mukavaaa :) Hymytyttö

Perjantaina oli flyballia, joka alkoi Pipsan kans kyl mallikkaasti kunnes pallo pamahti suoraan kuonoon ja siihen loppu kiva Paipparin mielestä. Ei meinannu sitten millään enää tulla ees lähelle koko pömpeliä.. Pii loukkaantui pallon hyökkäyksestä ja oli sitä mieltä, et pömpeli on ihan kaamee. Pallot kuitenkin kelpasi... :D Olis pitäny alottaa naksulla varovaisesti se boksin koskeminen ja liittää pallo touhuun vasta myöhemmin. Tätä tehtiinkin sitten kun paikkailtiin alun sähläystä ja se onnistui hyvin. Kosketus pömpeliin ja naks ja pallo palkkana. Toimi. Ehkä joskus tätä lajia voisi toisenkin kerran kokeilla vähän varovaisemmin aloittaen.

Lauantaina ja sunnuntaina keskityttiin aamupäivän helteissä aksan saloihin. Lauantaina oli ihan mukava rata, ei liian vaikea. Otettiin muutaman esteen pätkissä. Lähdöissä Pai oli taas menossa ja tähän saatiin apuja. Voihan varaslähdöt sentään.. Lisäksi otetiin Pipsalle hyppytekniikkatreeniä, eli 60 senttisen hypyn tarjoamista. Hyppäsi hyvin. Ei se niinkään se tekniikka pielessä tunnu olevan, vaan se et Pipsa ei kestä musta tulevaa häiriötä hypyn aikana.. Kuten arvelinkin, niin ohjaajassa vika. Bad ohjaaja.

Ai näinkö sitä hypätään? @ Marko Holopainen

Mutta täytyy sanoa et muutosta vuoden takaiseen leiriin oli se, että ymmärsin nyt mitä muut puhui kun mietittiin eri ohjauksia :D Ja osasin miettiä eri vaihtoehtoja ohjauksiin ja mikä olis paras koiran kannalta ja mihin mun kanttis sijottua. Eli tämä ajatus jo toivon mukaan kantaa joskus hedelmää. Nyt toki taistellaan ohjauksessa sitten sen ajotuksen ja rytmityksen kanssa. Pai on niin nopea, et ei ole varaa virheisiin, ajotuksen on osuttava nappiin. Ja tietty olis hyvä, jos ohjaaja muistais viedä ohjaukset loppuun asti. Joku aivopieru sattuu aina siinä vauhdissa, et kiirehdin jo seuraavalle esteelle enkä vie ohjausta loppuun asti. Tärkeetä olis nyt saada se kiireen tuntu pois. Mutta eteenpäin on menty, kun sentään tiiän nyt periaatteen tasolla et mitä siellä kentällä pitäs tehä. Kun vielä osaisin soveltaa sen käytäntöön joku päivä :P

Sunnuntaina otettiin tehotreeninä hallintaa kentällä. Mentiin esteitten vierestä ja Pain piti kiltisti mennä vierellä, ei varastamisia. Tämän hiffasi nopeasti. Ja sitten käytiin ihan alusta kontaktien opettaminen, koska tämä on aikoinaan neuvottu meille ihan päin honkia. No, onneksi Pii kestää näitä mun ainaisia virheitä ja saatiin aika nopeasti lamppu syttymään pienen mustavalkoisen päässä.

Ja mitäs vielä.. Kepeillä rytmitys tuotti ongelmaa. Pipsa jättää vikat kepit tekemättä, koska mä meen siihen viereen säheltämään. Tässä pitäs osata antaa koiralle siis rauha tehä kepit loppuun asti. Niin ja ohjaajan pitäs opetelle et kumpi käsi on oikee ja kumpi vasen. Se vois helpottaa välillä kun tietäs et kummalla kädellä sitä pitikään ohjata. Noh, oppia ikä kaikki. Meni hermo kyllä välillä itteensä ku aina se väärä käsi sieltä sotki ohjauksen.. Että voi morjes...

Summa summarum leirin aksaopeista:

- koiran hallinta: pelkkää kuljeskelua kentällä niin et koira kulkee vierellä, palkkaa tästä, ei saa varastaa esteille, koira maahan kun pitää rauhottua

- paikalla pysyminen: jättää koira itsevarmasti paikalle, muistaa pitää kontakti koiraan, koira saa lähteä vasta käskystä ja ohjaajan liike tulee sekunnin käskyn jälkeen -> tätä on harjoteltu nyt kaikkialla jatkuvasti ja alkaa meneen jakeluun - eli koira istumaan, "pysy" käsky, koiran jättö rauhallisesti mut varmasti, kontakti koiraan sekä tulevaan esteeseen, "mennään" käsky, laske mielessä yksi, ja sitten ohjaus

- hyppytekniikka: yksi 60 senttinen hyppyeste, koira tarjoaa hyppyä ja siitä palkka, ohjaaja ei saa ohjata hypylle vaan nimenomaan tarjoamisesta palkka, ohjaaja vaihtaa paikkaa ja lisää etäisyyttä, kun tää alkaa sujua, niin sitten yhdistellään vasta ohjauksia rauhallisesti, sitten kun onnistuu yhdellä esteellä ilman riman tiputuksia, niin sitten kaksi estettä ja käydään tasaisesti läpi eri ohjauskuvioita, nami palkka, ei lelua

- kontaktit: koira tarjoaa kontaktia, vihje sana "kii" puomilla ja a:lla ja "keinu-kii" keinulla, naks ja namipalkka, tässä etäisyyden sekä keston kasvattamista ja kun on varmaa, niin sitten vasta kokonaisia esteitä, vapautuksena sama "mennään" käsky ja siitä ei palkkaa -> tätä on nyt tehotreenattu kotihallilla ja keinu on jo tosi varma, a ja puomi kaipaa työstämistä, että syntyy ajatus oikeasta kohdasta - jää vielä liian ylös eli ei tuu kontaktille asti, Pipsa tarjoaa tätä tosi hyvin ja turha teputus on jääny pois, parempi namipalkka tässä toimii selkeesti paremmin ku perus frolicit

- kepit: lähetys eri kulmista, ei heti koiran perään vaan koiralle rauha, vasta muutaman kepin jälkeen koiran vierelle, myös loppuun koiralle rauha tehä kepit loppuun asti ja sit vikalla kepillä haltuun otto

- ohjaukset: ohjaaja opettelee viemään ohjaukset loppuun asti, muistaa että kentällä ei ole kiire, rauhallisuus kaiken a ja o, sijoittuminen kentällä, hyvä käydä läpi kaikki vaihtoehtoiset ohjaukset ja löytää sieltä paras itselle ja koiralle, selkä suorassa eikä mennä liikaa esteille härppimään vaan koiralle oma rauha suorittaa esteet - mun täytys oppii tekemään vaan oma duuni ja luottaa et Pipsa tekee omat hommansa eikä mennä sinne vierelle kykkimään ja "avustamaan"

- koiran irtoaminen: täytyy opettaa koira irtoamaan esteille ja tekemään itsenäisesti,

- palkkaus: palkka mieluummin avustajalta kuin multa, etenkin noissa esteille irtoamisissa

Huhhuh.. Aikamoinen lista ja tämän viikon treeneistä tuli myös lisättävää listaan, teen niistä ehkä oman postauksen. Pitää laittaa nekin kyllä ylös, että ei unohu. Tosi koukuttavaa tämä aksa, hirveesti oppimista ja haasteita. Pipsis on kyllä kaikkea muuta kuin helppo eka aksakoira, mut seuraavan koiran kanssa on sitten helpompaa. Pain täytyy vaan nyt kestää et se on mun koekaniini ja opettaja :D Toisaalta tuleepahan opittua sitten kaikki vimpan päälle, koska tuossa paketissa taitaa olla ne kaikenmaailman haasteet yhessä paketissa :) Tietty miinus se vireen nostattaminen, sitä ei meillä tartte tehä :D

Vepekoira @ Riitta-Liisa Kuittinen

Sitten oltiin myös vepeä ja ai vitsi, se on ihan Pipsan laji!!!! Pipsis loisti kyllä treeneissä ja oli aivan superi. Oltiin ensiksi veneestä hyppäämistä. Ei mitään ongelmaa tulla veneeseen tai hypätä sieltä. Uintitekniikka on tosi hyvä. 30 metriä tais olla pisin matka missä käytiin. Sitten oli veneen hakua. Vene siis vesille ja koiran lähetys rannasta ja veneen haku. Pipsa kisko venettä ihan tosissaan :D Ja taisi hakea veneen pisimmillään taas sieltä 30 metristä :) Vikaksi oli esineen vientiä, minä olin veneessä ja Pai toi mulle damin ja siitä palkaksi toinen lelu. Ollaan oltu kotona näitä esineen viemisiä Mikon kanssa, niin että toinen antaa Piille esineen ja käskee viedä toiselle. Eli ei mitään ongelmaa, oli aivan selvää pässinlihaa Pipsalle :)

Vauhdikas veneen haku

Pai oli siis kerrassaan pätevä vepeilijä! Tästä innostuin kovasti ja tiedustelin jo kesän treeniaikoja. Ryhmät on vaan valitettavasti aivan täynnä ja sattumoisin treenit on samaan aikaan ku meidän aksan valkkaryhmä, joten eipä olis onnistunu. Ehkä ensi kesäksi voisi miettiä tätä oikeesti ohjelmaan. Pipsa nimittäin nautti tästä lajista ja oli selkeesti ihan huippu :) Hyvä sää tietty teki hommasta vielä enempi mielekästä ;D

Noh tulipas paljon paasattua näistä treeneistä, mut pakko oli varsinkin nuo aksajutut laittaa ylös, ettei unohdu. Leirillä myös toki syötiin, saunottiin ja oleiltiin vaan :) Meidän mökissä oli 7 lörderlöllietä, 6 aikuista ja 1 penneli. Hienosti kaikki lölliet siellä asusti, eikä kummempia ongelmia ollu :) Mitä nyt pojista Pai tuoksui ihanalle ja piti aina välillä käydä aamuyöstä oven takana kuulostelemassa josko tyttelin vaiks tulis leikkimään :) Pipsa ei juuri pojista välittäny. Kaikille muille oikeastaan piti tehdä selväksi et ei oo asiaa lähelle, mut Pörrö-veljen kans leikkivät. Heillä näköjään mielen laatu on jotenkin samanlainen, et leikit menee yksiin :)

Tästä on hyvä jatkaa, nyt on tosi hyvät pohjat tuonne aksaan ja onneksi nyt ollaan kunnon kouluttajalla, niin hommat etenee hitaasti mutta varmasti eteenpäin :) Leiriltä sai hyvät ajatukset tuohon itsenäiseen treenaamiseen, kun valkkaryhmässä keskitytään enempi niihin ohjauskuvioihin ja ratojen lukuihin. Jes näillä mennään ja toivon mukaan joskus meidät ehkä kisakentilläkin nähdään :)

Hyvän fiiliksen treenejä

Kärsivällisyys palkitaan! Tokottelut menee koko ajan parempaan suuntaan. Ollaan pari kertaa Pipsan kans otettu rauhallisia kotitreenejä ja tänään käytiin siirtämässä hyvää fiilistä myös Killerillä pikasesti ulkotreeneihin. Hyvältä vaikuttaa, kun vaan malttaa. Pipsakin on alkanut sisäistää mikä on homman nimi ja enää ei tartte olla niin järeät keinot vireen laskemiseksi. Huomenna aamusta sitten kunnon ryhmätreenit häiriöineen, toivon mukaan kärsivällisyys riittää ja saataisiin hyvä paikkamakuu myös ryhmässä huomenna tehtyä.

Mitäs me reenikaverit :)

Myöskin aksassa on otettu harppauksia eteenpäin. Nythän ollaan Piipparin kanssa valmennusryhmässä ja tuli kouluttajalta palautetta, et ryntäilyt on mukavasti vähentyny. Ei siis koiran, vaan mun :) Eli alkaa pikku hiljaa mennä mulla jakeluun, etten ole juoksemassa Pipsan kanssa kentällä kilpaa, vaan ohjaamassa sitä.

 Hyppykorkeudet pitää olla nyt tosi matalat, kun Paippari ei turhia välitä vaan rymistelee rimat alas. Onneksi hyppytekniikkakurssi on tulossa, niin mennään sinne rakentamaan koko homma alusta. Hiljaa hyvä tulee, ei kuulemma kannata kiirehtiä niitten korkeuksien kanssa, niin ei satu haavereita tuon vauhtimimmin kanssa. Hyppytekniikkaan toki auttaa myös se, et onnistun ajottamaan ohjaukset enkä häiritse hyppyjen aikana, mutta Pipsa tarttee kyllä treeniä tuohon tekniikkaan. Peräpää ei kuulemma ole aina ihan mukana hypyissä.

Päästiin myös aksatreeneissä testaamaan vauhdissa et mites ne meidän kepit oikeen sujuu ja Pipsa kyllä yllätti, meni nimittäin täydellisesti!!!! Eli jotakin osataan, jeee :) Itsekseen ollaan myös treenattu kontakteja ja nekin on näköjään tosi hyvällä mallilla. Ihan ihmetyttää tän meidän kaameen avuttoman menon jäljiltä, et ollaan osattu jotain tehä oikeinkin.

Pipsa kävi Kuusamossa pilkillä, tuuli vähän tuiversi jäällä

Maastokausi sai myöskin jatkoa, kun Mikko teki Pipsalle vappupäivän kunniaksi ekan jäljen. Ilmeisesti tämä vireenhallinta on myös tuonut jotain järkeä maastoonkin, sillä Mikko tuli jäljeltä hymyssä suin ja kertoi, et Paippari oli tehny niin hienoa työtä, et ei varmaan koskaan on noin hienosti tehny. Kepit oli unohtunu talven aikana, mut muuten jälkityöskentely oli ollut oikein mallikasta ja kulmatkin oli menny tosi hienosti. Upeeta mahtavaa. Keppihommia pitää siis nyt Mikolla ja Pipsalla sitten muistella ja eikun jäljestelemään vaan :)

Kadonneen vireen etsimistä

Oon varmaan joskus aiemminkin kirjoittanut saman otsikon alle tokottelusta... :D Noh long story short, ollaan etsitty nyt Dreamoorin tokopäivien jälkeen hyvää virettä tekemiseen ja Sirken tiukoilla neuvoilla on tullut tulosta. Kaiken maailman neuvot on otettu vastaan ja kokeiltu ja Sirkeltä viime vuonnakin hyviä neuvoja saatiin, mutta meidän Pipsiksen kans auttaa näköjään vaan tiukka linja. Olishan se pitäny arvata et tuon luupään kans ei auta mikään muu :D

Viime tiistain treeniporukka oli varsin mustavalkoista

Ollaan tokopäivän jälkeen käyty kerran viikossa vaihtuvalla kokoonpanolla treenailemassa nyt tokoa ja jotain pieniä höntsäsiä oon kotona ja lenkeillä ottanu. Tänään kävin sitten metsälenkin ohessa kylpylän parkkiksella vetämässä nopeat treenit Paipparin kans ja voi vitsi mikä vire. Toki nyt oli helpompi saada hallintaan kun ei ollut häiriötä, mutta aiemminhan riitti et minä tein Pipsan kans jotain, niin kierrokset nousi. Pelkkä sivulle käsky sai aikaan semmosia riemun kiljahduksia et tuntu et koira halkee onnesta.

Nyt on saatu hillintää hommaan ja tänään meni kyllä niin hyvin, et tuli jopa toivo siitä, että joskus ehkä uskalletaan vielä kokeisiin. Nyt kun saisin tämän saman vireen vielä sinne häiriökentille siirrettyä, niin vautsi!!! Oppia ikä kaikki tai jotain sinne päin!

Esineruutuilemassa. Huomaa tötteröhäntä!

Nämä vireharjoitukset on näkynyt myös muussa tekemisessä. Aksassa pöljäilyt on vähentyny ja paikalla olot on nyt varmempia ja lähdöt on suurimmaksi osaksi rauhallisia. Tässä minä olen kyllä se suurin tekijä, et menee plörinäksi, joten itselle vaan malttia. Toisaalta tämä maltin harjottelu noin energisessä lajissa auttaa myös selkeästi näihin rauhallisempiinkin lajeihin. Lisäksi otettiin lauantaina vuoden ensimmäinen esineruutu ja siinähän meillä oli myös kiljuva bortsulöörä häntä pystyssä etsimässä esineitä, mutta tällä kertaa Pipsa oli koko ajan hiljaa ja teki todella keskittyneesti töitä. Missään vaiheessa ei kuulunu edes inahdustakaan. Eli toivoa on!!!! \o/


On tuo Pipsalooran mieli vaan semmonen arvoitus välillä, mutta niin kiehtova kerrassaan. Ei sitä voi kun rakastaa tuota intoa millä se jaksaa aina tehä mitä ikinä sitten tehdäänkään. On meillä kyllä ollut suurien oppien puolivuotinen Pipsan kanssa, mutta nyt on selkeästi se yhteinen sävel alkanu näissä reenihommissa löytyä :) Pidetään tää sama vire ja tyyneys vaan, niin hyvä tulee :)

Pipsa nautiskeli pääsiäisestä Kuusamossa ja heittäytyi myös vitsikkääksi ;)

Ja voinen kai täälläkin nyt sitten huudella jo, et nyt on virallisesti lupa Mikolta toiseen bortsulöörään. Elikkä jos vaan kaikki hyvin menee, niin vuoden päästä noita mustavalkoisia ois kaksi, kammottavaksi ;) Sitä ennen tavoitteena saada agilityn perusasiat kondikseen ja ehkä se kisastarttikin Piipparin kanssa :) Ja tokon koekentille paluu jos ja kun tää sama meno nyt jatkuu :) Kasvattajan sanoin pääsee sitten uuden pennun kans tekemään aivan uudet virheet :) Niitä odotellessa paikkaillaan nyt ton Pain kans tehtyjä mokia ;)

Putkirallia

No niin Paipparin eka kevään ylläri pylläri on nyt koettu ;) Käytiin tänään Haukkuvaaran epiksissä putkirallia vetämässä. Jännittipä kaameesti, mutta ihana vauhdin hurma vei jännityksen sitte mennessään. Paljon mukavampaa touhua ku toko, kun siinä tököttämisessä ei saa purkaa jännitystä vaan pitäs olla niin hillitty :D

Mutta jos nyt lyhyesti jotain mainitsemisen arvosta meidän suorituksesta sanosin, niin ainakin Pipsa pysy paikoillaan. Ja sain yhen vaikean kohdan menemään tosi hyvin. Mutta sitten muutamassa varmassa kohdassa jätin ohjaukset kesken, ja kaikkihan tietää et sitte ei mene nappiin. Ja taisin taas lähes kontillani olla loppu vaiheessa. Ehkä pitäisi ostaa joku selkätuki, joka ei vaan päästäis mua nelinkontin..?

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä et kouluttaja meidät tähän hommaan "pakotti", ei ollut vaihtoehtoja. Pois ois kuulemma voinu olla vaan lääkärintodistuksella ;) Tulipahan nähtyä ja koettua ja nyt tietää et siihen ei kuole ja koira pysyy kuitenkin hallinnassa. Kun vielä oppisin ohjaamaan, niin voisi tästä jotain joskus tullakin. Rimat ois kyllä voinu olla paljon korkeammalla, mä mamoilin ilmoittautumisessa.. Sai nimittäin iha ite valita.

Pipsa oli kyllä jälleen kerran ihana <3 Voi kun se kuuliaisesti seuraa mun häsellystä ja nätisti menee just niin ku mä huijon. Oli meillä vaan kivaa :) Tätä lissää!!! Ehkä ens kerralla mennään putkirallin lisäksi jopa ihan möllirataa, who knows ;)

Tiistain tokottelut

Oltiinpas taas tokottelemassa kera häiriökoirien. Piipparsson otti häiriötä ja oli taas ihan et mamma mitä me täällä tokottelemassa tehään siis whaat?!?? Ihan kysymysmerkkinä välillä törötti ja aivopieruja tuli perusliikeitten kanssa. Minä olen sentään vähän enempi ajan tasalla, joten treenit eteni miss Pipsalooran ailahteluista huolimatta ihan mallikkaasti.


Tällä kertaa uskallettiin ottaa myös seuruuta. Paikka on namutusten avulla löytynyt ja uuden super pallolelun avulla palkkaillaan, jotta päästäs namuista eroon. Oli tosi hyvää pätkää välillä ja lelupalkka on Piipparin mieleen. Tämä lienee aksan puolelta tullut, koska aiemmin ei auttanu tokokentille lelujen kanssa riekkumaan, kun kierrokset lähti heti lapasesta. Toisaalta voi olla, et olen myös oppinut palkkaamaan koiraa oikein..?

No ihan kaikessa en osannu palkata.. Maahanmenoissa Piippari huijasi mua ja jätti perseen ylös vaikka näytti aluksi ihan et menee täysin maahan. Koska halusin nopeita maahanmenoja niin pallo lensi liian hepposesti ja palkkailin sitten niistä pyllistelyistä.. Voi morjenttes. No ei se mitään, meillä pyllistellään nyt tosi mallikkaasti sitten. Saatiin sitten se maahanmenokin palautettua lopulta mieliin.

Myös liikkeestä seisomista otin ja kappas, neitihän osasi! Ei minkään näköstä turhaa teputusta tai muuta.

Luoksetuloissa ennakoi ku mikäki pieni sika. Otti häiriötä kavereitten käskyistä ja lähti myös niissä. Tämä paikalla olo siis on lajista ja tekemisestä riippumatta nyt ihan pipariksi menny. Tehotreeniä siis tähän nyt!!!!

Paikkamakuut meni ittekseen oikein rauhallisesti. Sitten kun mentiin koirakavereitten kanssa, niin paineistui ja lähti heti makuusta mun perään. Kahdesti.. Jätin kolmannella kerralla pallon parin metrin päähän, niin sitten pysyi. Ensi kerralla laitan sitten sen pallon saman tien. Tehdään sen avulla, niin saadaan varmuus takaisin. Tässä ei piä nyt pöljäillä jos haluaa tämän joskus vielä toimivan. Mä vaan tyhmänä aattelin, et kyllähän se Loora muistaa, et maassa pysytään kunnes toisin sanotaan, kun menee maahan yhdestä käskystä lenkeilläkin ja nätisti napittaa paikoillaan vaikka vastaan tulis mitä. Ei se näköjään tokokentällä päde.

Kaiken kaikkiaan paljon tekemistä ja muistuttelua siis tiedossa. Muistilistalla tärkeimpänä: täsmällisyyttä palkkaukseen ja lyhyitä motivoivia pätkiä eikä missään nimessä liikaa toistoja.

Mutta täytyy sanoa, että tekemisen meininki on jotenkin erilaista. Huoletonta :) Jos tämä sama fiilis jatkuu, niin great!!! Koitetana pitää sitä yllä! On se Piipparson myös mainio tokottelija, kun se vaan sille päälle sattuu ;) Ehkä tuon hektisen aksan kautta on tullut oppineeksi yhtä sun toista, mikä nyt alkaa tuottaa hedelmää myös muissa treenilöimisissä :)

Talviunilta heränneet

Vihdoin ollaan taas treenikausi kunnolla alotettu sekä aksan ja tokon osalta! Kevät on tuonu motivaatiota jopa tuohon tokoiluun, katsotaan mitä siitä nyt puolen vuoden tauon jälkeen oikein tulee.

Haukkuvaarassa taas aksaillaan kovasti Julian opeissa ja onhan meillä oppimista, tai no, minulla. Paikalla pysyminen on kyllä semmonen murheen kryyni.. Miten se voikin olla nii vaikeaa.. Noh, nyt vaan tehotreeniä tähän, kouluttajalta on hyvät ohjeet saatu, kun vielä osaisin niitä noudattaa.

Suurin haaste nyt kaikessa tekemisessä tuntuu olevan mun ajatuskatkokset. Pitäs pystyä pitämään ajatukset koossa ja miettiä tarkoin mitä tekee. Hetkessä elämistä siis :D Töissä kun päivät ajattelee ja pohtii, niin tuntuu, ettei iltasin ole ihan terävimmässä kunnossa nuo aivot.. Huomasin viime kerralla treeneissä, et näköjään itsekin tartten jonkin asteista lämmittelyä aivoille, et pystyn keskittymään tekemiseen täysillä :D Mielen harjotteita siis lisää ;)

Oon paljon pohtinutki tuota aksan treenaamista, et kuin se onki tämmöselle perfektionistille niin vaikeeta, kun epäonnistuu jatkuvasti. Kasvattaa kyllä luonnetta. Onneksi samaan päähän mahtuu myös periksiantamattomuus, niin sitä jaksaa noista epäonnistumista huolimatta palata aina sinne treenikentälle.

Ai mamma ku tää aksa on niiiiiiin kivaa!!!

Ja voi sitä riemua kun onnistuu, eihän sitä vaan voi millään mitata :) Kyllä se vaan sitten palkitsee ja niitten pienten onnistumisien takiahan sinne aksakentille jaksaa aina uudestaan ja uudestaan mennä säheltämään.

Pipsahan on ihan upea agilitykoira. Koko ajan olen vakuuttuneempi siitä, että se on syntyny tuota lajia varten :) Vielä kun emäntä pääsisi edes hitusen sille tasolle päin, et saataisiin siistejä ratoja suoritettua. Hyvin on ehtiny unohtua ohjaustekniikan kurssilta juttuja, mutta kyllä sieltä onneksi jotain jäi myös käteen. Miettii ihan eri tavalla tekemistä nytten ja osaa aika nopeasti huomata jos menee ohjaus pieleen. Selkeä ero entiseen on se, että nyt mulla sentään on perusperiaatteet tiedossa, et miten sitä koiraa pitäis ohjata. Toki tämä tauko tässä nyt vaikuttaa ja näkyy hitautena, mutta kunhan saa kunnolla taas tekemisestä kiinni, niin siitä se paranee.

Yksi ongelma on myös, että mun pitäisi myös osata edetä vaikeasta ohjauksesta eteenpäin. Menen jotenki jäihin kun jännään et menikö nyt oikein ja unohdan et pitäs edetäkin. Ja senhän tietää miten siinä käy kun tuon tykin kanssa jäät hetkeksi uneksimaan... :D

Eli tärkeintä on nyt vaan tuon oman mielen hallinta. Sama pätee kyllä tokossakin. Alkuviikosta käytiin ylläri tokottelut läheisellä parkkiksella tekemässä Pipsan kanssa. Vajaa puoli tuntia selkeällä agendalla ja olipa hyvää tekemistä. Oli ajatus koossa ja tiesin mitä halusin tehä ja millä tavalla, niin oli kyllä onnistuneet treenit. Tämmösiä nyt lisää.

Tuosta alkuviikon ylläritreenistä motivoituneena sain vihdoin Riitta-Liisan kanssa sovittua yhteistreenit ja tänään käytiinkin tunnin verran Valon kentällä humputtelemassa tokotteluja. Ääniongelmia oli, mutta oli onnistumisiakin. Paikkamakuuta otin aika paljon, se kun on jääny vähemmälle eikä tunnu olevan yhtään varmaa nytten. Loppua kohti parani. Pipsa otti tosi paljon häiriötä treenikavereista. Jännä kun aksassa se on tottunu et muut juoksee putkiin ja riehuu radalla ja Piippari ottaa vaan lunkisti laidalla. Tällä kertaa selkeesti tokottelu mun kans ei ollu joka hetki niin mahtavaa, et ois jaksanu keskittyä. Lisää siis häiriötä treeneihin.

"Serkkutytöt"
Kuva: Riitta-Liisa Kuittinen

Treenien jälkeen käytiin vielä yhteislenkillä. Aurinko paisto tosi lämpimästi, niin mikäs siinä oli lenkkeillessä :) Nyt on tyytyväinen bortsuotus jaloissa tuhisemassa. Selkeästi ollaan siis talviunilta herätty ja treenit on alkaneet ;)

Keväälle onkin luvassa aktiviteetteja, on tokottelua Dreamoorin porukan kanssa huhtikuussa ja odotettu Dreamoor-leiri toukokuun lopulla :) Ehkä myös pari ylläripylläriä Piipparille luvassa tälle keväälle. En lupaile vielä mitään, mutta katellaan ;)