Pipsa on ottanut siskonsa hyvin vastaan ja on erittäin kiinnostunut pennusta. Kovasti nuuhkii ja ihmettelee et mikä tää käärö oikeen on. Pipsis on yllättänyt meidät fiksulla käytöksellään aivan täysin. Odotettiin mustasukkaista kärttymuorimeininkiä, mutta vielä mitä, Pipsis on nätisti jättänyt pyynnöstä Lumon lelut huomiotta ja ei tule härkkimään jos pentu on minun tai Mikon lähellä. Kerrassaan kypsää käytöstä :D Ihan vähän hävettää, että epäilin sen olevan tyhmempi.... Sori Pipsa, yllätit mut taas :)
Ja mitä taas tulee Lumoon, niin voi jestas mikä tyyppi! Nukkui koko automatkan kiltisti Tervakoskelta Jyväskylään. Ei mitään ongelmia. Kotiutui lähes hetkessä ja tutkaili paikat reippaasti. Pipsaa alussa vähän jännitti, kun Pipsis oli aika säpäkkänä kun oli odottanut monta tuntia itsekseen kotona. Mutta kun oli höyryjä saatu Pipsalta pois, niin sitten otettiin tytöt samaan huoneeseen nuuhkimaan ja pian Lumo jo yritti roikkua Pipsan hännässä ja etsi maitobaaria masun alta. Että se siitä jännityksestä :D
Ensimmäinen yökin meni erinomaisesti. Pentu nukkui 8 tuntia putkeen, eikä herättänyt kertaakaan keskellä yötä. Aamulla sitten puoli kasin aikaan iloisesti piipitteli kun hätä oli melkoinen. Niin melkoinen että lirahti pisut sitten mun päälle kun otin hänet syliin. Tuota vahinkoa lukuunottamatta tarpeet on tehty ulos. Tosin ulkona ei kovin olla oltu, kun on märkää ja kylmää. Ainoastaan tarpeilla käyty ja siinä vähän annettu pennun nuuhkia. Toivottavasti tulisi vähän kuivempaa, niin pääsisi metsässäkin vähän jalottelemaan.
Lumo on tosi taistelutahtoinen, reipas ja yllättävän itsenäinen noin pieneksi emännäksi. Tälläkin hetkellä vetelee vaan sikeitä työhuoneessa eikä oli moksiskaan vaikka on imuroitu, blenderillä tehty välipalaa ja kolisteltu milloin mitäkin. Ei myöskään herännyt nokosiltaan vaikka Pipsis vähän intoutui haukkumaan kun naapurit kopisteli pihalla jotain. Kerrassaan Lumoava tapaus ;)
Ehkä Pipsan kanssa elo on tuonut jotain viisautta myös meille, kun tuntuu, että tämä yhteiselo on lähtenyt niin helposti liikkeelle Lumon kanssa. Toki kun Pipsis oli pentu oli hän meidän eka bortsu ja eka koira noin muutoinkin aikuisiällä, niin jännitti koko ajan ja höösäsi varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mitä oli tarve.
Pipsan kuulumisista sen verran, että kovasti on aksassa menty taas eteenpäin, tosin välillä myös takaisin päin ja sivullekin, ja noh, oikeastaan joka suuntaan.
Olisko ollut noin pari kuukautta sitten kun hoksattiin Julian kanssa, että Pipsa tiputtaa rimoja sen takia, et menee aivan liian läheltä siivekkeitä. On nyt käytetty sitten apurimoja ohjaamassa tiukoissa kaarteissa ja kappas kun rimat on alkaneet pysyä. Tätä on mietitty niin pitkään et mikä noissa hypyissä oikeen on vikana ja nyt se vihdoin selvisi. Pipsa on niin hyvin sisäistänyt et aksassa pitää mennä lujaa, että se yrittää oikoa minkä kerkiää.
Nyt alkaa apurimojen käyttö tuottaa tulosta ja rimat on alkaneet pysyä ja pystytään vihdoin tekemään pidempääkin rataa. Mikäs sen ihanampaa kun viilettää yhdessä tuommoisen vauhtimimmin kanssa <3
Aika näyttää mitä kaikkea sitten Lumon kanssa tullaan tekemään. Tokolla alotetaan ja aksaa sitten jahka neiti on ensin kasvanut. Kasvattajalta saatiin myös jo jälkikepit, eli Mikko pääsee vauvajälkiä tekemään ;) Kerran on näin lumetonta, niin voipi olla et tässä piakkoinkin voi jo jäljen alkeita aloitella. Paimennus lienee Lumolla verissä isänsä puolelta, joten sitä kyllä ehdottomasti myös otetaan kuvioihin. Pipsishän ei oikein jaksa lampaista kiinnostua, joten josko tuosta pienemmästä saisi paimenkaverin :)
Innolla lähdetään joka tapauksessa Lumon kanssa ihmettelemään tätä yhteiselämää. Lupaan päivitellä kuulumisia vähän tasaisempaa tahtia! Olkoon se mun uudenvuoden lupaus ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti