Kaksin aina kaunihimpi

Kylläpä aika viilettää, Lumo Lumpelo jo 11 viikkoa! Can you believe it?! Lumon ja Pipsan kuulumisia voi muuten seurata myös mun Instagram tilillä kun aina toisinaan sinne jaksan jonkun räpsäyksen ladata :) Eli täältä löytyy > @mrs_turre

Uusi vuosi meni maalla hyvin. Pipsalle ostettiin semmosta feromonisuihketta jota suihkuteltiin sen kevythäkkiin. Sinnepä Pipsis menikin mielellään lepäilemään. Paukut ei paljon painanu kun sai nuuhkutella rauhottavia tuoksuja. Mitä taas Lumoon eipä pennelinkään tarvinnu paukuista välittää, kun kaverina oli turvamies Kalle (norjan harmaahirvikoira). Kalle on täysin paukkuvarma ja Lumo otti turvamiehestään mallia eikä ollut paukkeista moksiskaan. Päästiin käyttämään pentua ulkonakin kivasti paukuista huolimatta kun Kalle oli mukana.

Uudenvuodenäivänä käytiin Sannalla kylässä. Pisis pääsii juoksemaan Taran, Vimman ja Fionan kanssa. Mullakin on siitä kuvia, mutta laittelen niitä myöhemmin. Sannan blogista löytyy kuvia vierailusta: mustavalkoistamenoa.blogspot.fi. Lumo pääsi kans vähän jalottelemaan ja leikkimään sisälle. Toki isommat koirat oli eri tilassa, Lumo sai siis kaikki ihanat ihmiset ihan itselleen.

Pipsan kuulumiset

Pipsan kanssa on taas startattu aksatreenit parin viikon joululoman jälkeen. Käytiin me höntsäilemässä hallilla välipäivinäkin toki. Sillä rintamalla ei nyt kovin uutta. Rimat pysyy koko ajan paremmin. Päällejuoksut on ollu meidän yksi haaste, mutta nyt vihdoin se alkoi toimia. Kappas vaan kun vikana on ollut se et mä olen liian hidas ja yliohjaan.. Miten se nyt sillä tavalla.. Pitäs joskus treeneissä teipata mun suu ja kädet kanssa. Menis varmaan paljon paremmin nuo ohjaukset.

Onneksi pentu ei löydä mua täältä...

Pääsin viime treeneissä testaamaan myös Julian koiralla et osaanko mä ohjata for real :D Vähän oli eri meininki kun oli semmonen tasaisempi tapaus kaverina. Oli tosi jännä kokemus. Huomasi kyllä hyvin sen kuinka kiivas ja kuuma Pipsa on ja mikä siinä on välillä niin vaikeeta. Jäi hyvä fiilis kun huomasi, että kyllä mä jotain osaankin, et se kaikki sählinki ei ole mun osaamattomuutta, vaan sitä, että Pipsis nyt on vaan Pipsis.

Yhä vahvistuu enempi se, että ei me kyllä kokeisiin koskaan Pipsan kanssa mennä. Se ressaantuis ja kuumuis siitä vaan ihan liikaa. En usko, että Pipsa saisi hermojaan kasattua. Se vaan kiihtyy entistä enemmän kun on paljon koiria ja ihmisiä. Ja tietty kun mua sitten jännittää niin se kuumuu vaan entisestään. Tuo tapa on niin opittua et yritäpä nyt siitä sitten päästä eroon.. Kovasti ollaan hallilla rauhoitteluharjoituksia ja tehdään muutakin kuin aksaa, mutta Pipsis alkaa varmasti virittää korkeata viretilaa jo kotona kun pakataan treenikamoja yms..

Muistan lukeneeni aikoinaan ja kuulleeni useammaltakin taholta, et tärkeää koiraa valmistella siihen tulevaan et sillä on sit oikea vire treeneissä. No sitä on tehty ja tässä tulos.. Tietty se, etten tiennyt missä se oikea vire on ja missä taas mennään yli, on ajanut meidät tähän.

Oon vähän miettiny et alkaisi Pipsan kanssa tekemään joko rallitokoa tai noseworkkia. Voisi mennä vaikka ihan kurssille. Näin se ehkä alkaisi mieltää et siellä hallilla tehdään muutakin. Mene ja tiedä auttaako se mut aina vois kokeilla. Toki kaikkia keskittymistä vaativia juttuja teen aina ennen kuin me mennään aksakentälle, mutta Pipsis osaa sen vireen nostaa heti kun vaan pääsee kentälle. Pitää tässä nyt miettiä mitä tuon kanssa tekis. Anyway onhan tuo vire nyt paremmin hallussa kuin mitä se oli vielä pari vuotta sitten. Pitkä taival on tehty siitä päättömästi tohottavasta kauhukiitäjästä siihen, että voidaan tehdä oikeasti yhdessä rataa.

Lumon kuulumiset

Nappisilmä

Lumo, Lumpula, Pömpelö, Pumpula, Lulu - rakkaalla lapsella on monta nimeä <3 Lumon kanssa on leikkitokoiltu. Perusasentoa, luoksetuloa, noutoa, maahanmenoa, istumista, odottamista ja kontaktia. Lisäksi on "kotia" opeteltu, eli koti sanalla Lumo menee kevythäkkiinsä ja naks ja palkka. Hyvä harjoitus ajatellen tulevia lähettämisliikkeitä kuten ruutu, eteenmeno ja merkki ja toki sitten joskus aksassa esteille irtoamiselle. Samalla tulee harjoiteltua et kotiin on kiva mennä :D Tosin ei sen kans mitään ongelmia ole ollut, mutta se on hauska leikki

Naksuttelu on ollut hyvä keino kaikessa opettelussa. Lumo nopsaan hoksasi mikä on homman nimi. Auttaa ajoittamaan palkkaamista. Kontaktin opettelussa ihan ehoton meillä. Kontaktia tarjotaan ahkerasti ja ruokakupilla osataan tarjota kontaktia ja odottaa nätisti.

Perusasentoon osaa namiohjauksella tulla ja ihanasti jää napottamaan siihen ja ottaa kontaktia. Siis ihan ihme pentu! Pipsis oli niin vaikee pitää pentuna paikallaan kun se tohotti yhtä aikaa miljoonaa asiaa, mut Lumo taas on semmonen et kun se jonkun hoksaa, niin tarjoaa sitä rauhallisesti. Perusasentoon kun sen ohjaa niin se tapittaa siinä niin kauan et tulee vapautus. Liian helppoa sanon minä..

Luoksetulossa kaksi eri harjoitusta. Ihan perus luoksaria ja sitten loppuasentoa erikseen. Otetaan siis sama luoksetulo kuin Pipsan kanssa, eli eteen tulo. Lumolla hyvin lamppu syttynyt tähän. Teen siis niin, et istun lattialla ja kutsun Lumon "tänne" eli aivan syliin istumaan kiinni. Kokeilin yksi päivä seisaallaan "tänne" käskyä ja Pömpelö tuli napottamaan aivan etujalkoihin kiinni.

Nouto ei ole ollenkaan niin helppo kuin nuo muut. Jos on namut maisemissa niin ei paljon lelut kiinnosta. Jos ei ole namuja niin hyvin kuljettelee sekä puista että metallista kapulaa. Luovutus on vielä ihan alkutekijöissään. Mutta sentään se kuljettelee kapuloita. Pitää vaan olla nopea ettei ala jyrsimään. Metallikapulaakin voi Lumon mielestä jyrsiä... Tässä voinee tulla haasteita, joten edetään noudon kanssa nyt hitaasti. Saa tutustua rauhassa kapuloihin ja kokeillaan luovutusta ensin ihan vaan leluilla ilman niitä nameja.

Maahanmenon osaa käsiavulla. Kovasti oon tätä naksuttanut et voisi käsiavusta alkaa siirtyä pois. Ei vielä merkittävää edistymistä. Pitää olla aika tarkka ettei takajalat vempota miten sattuu. Helposti levittää ne sammakkomaisesti tai menee lonkalle.

Istuminen on ollut alusta asti tosi vahva. Tosin siinä malttia on harjoteltu kun innostuu niin helposti hyppelemään. Odottamista siis myös on harjoiteltu eikä pelkästää ruokakupilla vaan muutenkin.

Näiden lisäksi toki kaikkia perusarkisia juttuja on harjoiteltu. Autoja piti alkaa paimentaa niin niihin on nyt urakalla tutustuttu. Pois sana on kans hyvä jos pentu tulee häröämään keittiöön. Menee toki hetkeksi pois ja sitten palaa taas jalkoihin pyörimään :D

Pipsis on Lumon suuri esikuva. Isosisko on ihan paras ja kaikkea pitäisi saada tehdä perässä mitä isosiskokin. Milloin haluttas sohvalle hypätä tai portaita kiivetä. Leikit sujuu tosi hyvin. Vähän rajummaksi on mennyt, mutta kun valvotaan koko ajan niin ei satu mitään.

Pipsa on vähän turhankin hellä ja kärsivällinen pennun kanssa. Joistain asioista voisi sanoa vähän tiukemmin, mutta Pipsis on niin kiltti, että ihan viimeseen oottaa ennen kun ärähtää. Tämä tarkoittaa sitä, et Lumo saa huoletta roikkua Pipsan poskikarvoissa ja milloin missäkin. Mutta hyvin Lumo sitten kunnioittaa kun Pipsa päättää et nyt saa riittää. Ei tarvi ärähdellä tai mitään, Pipsa vaan tunkee Lumon pois luotaan ja ignooraan pennun kokonaan.

Lumo on myös yrittänyt viedä Pipsan leluja. Luulis et Pisis olis niistä vihainen mutta ennemmin se vaan lelu suussa väistelee ja juoksee karkuun. On myös välillä totutettu niitä siihen et molemmilla voi olla lelu eikä kumpikaan saa mennä toisen lelua ottamaan. Näissä vaan pitää ite koko ajan seurata tarkkaan.

Ja tytöt on opetellu yhdessä rauhoittumista. Ja välillä ne on jopa leikkien jälkeen jääny viekukkain makailemaan. Voi sitä sulosta näkyä!!! <3<3<3 On kyllä niin ihana et tulevat noin hyvin juttuun. Pipsastakin on kuoriutunu niin kärsivällinen et ei oo tosikaan. Mukava kun niistä on toisille seuraa :)

Enää viikko niin sitten on Lumon ekat rokotukset. Ja vielä muutama viikko niin päästään starttaamaan perustottelevaisuuskurssi! En malta oottaa!!!!!! Kiva päästä häiriöön harjoittelemaan Lumon kanssa ja totuttamaan halliin ja noihin treenikuvioihin muutoinkin.