Onpa aikaa viimeisimästä päivityksestä.. Hups. Treenattu on kyllä niin aksaa kuin tokoakin ja sairastettu nenäpunkkia ja käyty reissussa. Arki vaan tuntuu nykyisin olevan niin täynnä töitä, opintoja, treenejä niin koiran kanssa kuin oman kunnon kohottamista että ei ole ennättäny päivittelemään. Nytkin olen junassa matkalla Helsinkiin työn puolesta. Piti jotain ajanvietettä keksiä niin mikseipä nyt sitten tänne päivittelisi kuulumisia.
Kuten sanoin tokoa ja aksaa tehdään nyt. Tokossa avoimen luokan liikkeitä mutta myös alokasluokan (hypyt jne) koska haetaan se koulari jossain vaiheessa. Työn alla on nyt seuruu, josta on tullu kauheeta edistämistä. Miten sainkin sen pilattua.. No nyt alkaa kova työ tuottaa tulosta ja seuruun paikka alkaa olemaan kohillaan ainakin lyhyissä pätkissä. Hitaasti hyvä tulee. Vaikkakin noin nopean koiran kanssa hitaasti tekeminen on aika haastavaa..
Tästä päästäänkin aksaan ja sen ongelmiin.. Pipsa on nimittäin niin räjähdysherkkä ja vauhdikas, että sen kanssa riittää kyllä töitä. Tänään tosin onnistuin kanavoimaan varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Pipsan energian niin, että saatiin jopa kunnon ohjauskuvioita tehtyä. Sinänsä samapa tuo miten siellä aksassa menee, kun ei me varmaan koskaan aleta kisaamaan. Never say never tietty, mutta kyllä olis niin pitkä matka kokeisiin et pidetään tämä nyt vaan hauskana stressittömänä harrastuksena:) Mutta kyllä se aksa vaan hauskaa on. Kunhan pysysin Pipsan perässä ja oppisin ohjaamaan niin siitä vois ehkä tullakin jotain :D Meille on kolme eri kouluttajaa sanoni et Pipsa on nii hirmu nopea et sen kans saa oikeesti tehä töitä et saa sen hanskaan. Ja vielä ku mun reagointiaika on nii pitkä ni paha yhistelmä. Pipsa myös pitää semmosta älämölöä aksatessa ettei sitä koskaan kehtais kokeisiin viedä :D Onneksi tokossa ääntely taas on vähentyny. Pitäs saada tuohon aksaan oma hallivuoro, että pääsis rauhassa Pipsan kans tekemään ja miettimään mitä tehään. Ryhnätreenit on iha ok, mutta helposti jää puolitieheb treenit ku ei saa tehä tarpeeksi toistoja.
Muutoin Piipparin elämä menee oikein hyvin. Ruoka vaihdettiin ja nyt turkkikin on iha erilainen, tosi hyvässä kunnossa. Nenäpunkista päästiin onneksi helposti eroon. Näyttelyihin tuskin Pipsan kanssa enää mennään. En usko, ettö se pärjäis, vaikka omasta mielestä koirahan on ihan täydellinen;)
Toivon mukaan bortusjen ja kelpieiden yhteisteeenit saadaan nyt lumien hiljalleen lähdettyä taas käyntiin. Täytyy kyllä vielä myös kehua Pipsaa siitä, että treenikentillä neiti osaa kyllä käyttäytyä tosi hyvin ja pysyy tosi hyvin hanskassa. Se tekemisen meininki mikä oli vähän hukassa on nyt löytyny! Treenitauko siis teki tehtävänsä. Vielä kun saisin aksassa Pipsan energian oikein kanavoitua niin hyvä tulis:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti