Pulmia jos jonkinmoisia

No jopas taas aika menee siivillä eikä ennätä tänne tulla kauheesti jorisemaan :D Tässä vihdoin ja viimein kuva Pipsasta toppatakissaan! Eipä ole tullu kauheasti takkia käytettyä, kun ei oo ollu pakkasia. Noh vielä on talvea jäljellä, joten toivoa on!!

Tuli treeneihin taukoa, kun meikällä on ollu migreeniä taas kahden vuoden tauon jälkeen. Nyt onneksi on lääkitys kunnossa ja viime viikolla päästiinkin taas mukaan treenilöimään. Meillä vaan nuo hallilla treenaamiset menee nyt siihen, että pidetään kivaa, sillä Pipsa ei oikein viihdy hallissa... Tämä johtuu kolisevista agilityesteistä. Kolmannella kentällä nimittäin on aina aksatreenit samaan aikaan ja kun eihän Piipi sinne nää mitä siellä tapahtuu ja hallin seinistä kaikuu kauhee räminä, niin se on Piipparista ihan sietämätöntä... Et jos jäi epäselväksi, niin nyt ei oo epäselvää et Pipsa on paukkuarka.

Kun mentiin ensimmäisiin treeneihin tammikuussa, niin Pipsalla oli vielä valeraskaus ja aattelin, et se alun arkuus johtu lähinnä siitä ja just ku mentiin sisälle niin pamahti joku keinu siinä viereisellä kentällä. Kuitenkin sen jälkeen saatiin hyvät treenit ja äänet unohtu. Toisetki treenit meni muistaakseni ihan mukavasti. Mutta nyt taas on alkanu tuota ääniarkuutta ilmaantua. Onneksi pallo on paras ja sen nähtyään Pipsa unohtaa ne paukkeet. Olen siis yrittäny keksiä semmosta tekemistä, ettei Pipsa ehi huomata ja miettiä mitään ääniä. Tämä on kyllä toiminu, mutta tässä vaan on sitten ongelmana se, että neiti kuumuu ihan kaameisiin atmosfääreihin, niin yritäpä siinä sitten sen jälkeen treenata.. Hyvät neuvot olis kyllä nyt tarpeen.. Meillä olis mölli parin viikon päästä, mutta tuskin voidaan siihen osallistua, kun ei siitä mitään tulis jos siellä joku esteitä paukuttaa samaan aikaan.. Ja tässä on enää yhet treenit välissä... Damn it... Ihan ku se ääntely ja piippailu ei ois ollu meille tarpeeksi, niin nyt vielä tämäkin.. Kyllä näyttää kokeet hyvin kaukaisilta tässä vaiheessa..

Eniten harmittaa tietty Pipsan puolesta, että miten siitä nyt on tommonen arkajalka yhtäkkiä tullu.. Joo ne isot aseen paukkeet oli kamalia, mutta että nyt nuokin... Ei ole kiva viedä koiraa väkisin semmoseen paikkaan missä se ei viihdy.. Tosin kyllähän se sitten viihtyy siellä kentällä rallatellen, kun on touhuttu aluksi.. Jaa-a, en tiiä kyllä oikeen mitä tehdä... Aika kalliiksi tulis myös se, että varais kentän ja menis vaan aina kuulostelemaan ja touhuamaan omiaan, kun toiset aksaa.. Enkä tiiä mitä koko agilitystä nyt enää tulee... Uskaltaako sitä lähteä edes koittamaan enää...

Muutoin elämä Pipsan kanssa on kyllä helppoa. Ollu ihan superia päästä tuohon järven jäälle ja päästää toinen vapaana juoksemaan. Pipsa on kyllä todella kuuliainen eikä lähe ihmisiä tai muita koiria tervehtimään ilman lupaa, pysyy siis todella hyvin hanskassa. Kotitreeneissä seuruu on nyt menny eteenpäin ja on välillä jopa hyvinkin mallikasta. Vieläkin pitäs enempi osata treenejä aloittaessa kanavoida Pipsan energiaa jotenki, ettei aina pitäs alottaa treenejä muistelemalla et kuinka oltiin hiljaa :D Mutta tässäkin on kuitenkin edistystä eikä enää tartte niin usein muistutella :D

Alokasluokan liikkeet on kyllä hallussa ja niin tuntunee olevan avoimenkin. Pääsisi nyt vaan oikeesti kunnolla treenaamaan tuolla hallilla. Ryhmässä paikka makuuta ei olla otettu, koska yleensä ihmiset haluaa ottaa sen heti alussa, niin se ei taas meillä onnistu kun ensin pitäs saada neiti unohtamaan ne paukkeet. Pitääkö tässä jotain siedätyshoitoa alkaa miettiä vai mitä.. En tiiä.. Olis kiva keskiviikkona kyllä jotenki saada tuo otus haltuun ja ihan huippua ois jos päästäs niihin mölleihin osallistumaan.

Makoset unet pyykkitelineen alla