Kaksin aina kaunihimpi

Kylläpä aika viilettää, Lumo Lumpelo jo 11 viikkoa! Can you believe it?! Lumon ja Pipsan kuulumisia voi muuten seurata myös mun Instagram tilillä kun aina toisinaan sinne jaksan jonkun räpsäyksen ladata :) Eli täältä löytyy > @mrs_turre

Uusi vuosi meni maalla hyvin. Pipsalle ostettiin semmosta feromonisuihketta jota suihkuteltiin sen kevythäkkiin. Sinnepä Pipsis menikin mielellään lepäilemään. Paukut ei paljon painanu kun sai nuuhkutella rauhottavia tuoksuja. Mitä taas Lumoon eipä pennelinkään tarvinnu paukuista välittää, kun kaverina oli turvamies Kalle (norjan harmaahirvikoira). Kalle on täysin paukkuvarma ja Lumo otti turvamiehestään mallia eikä ollut paukkeista moksiskaan. Päästiin käyttämään pentua ulkonakin kivasti paukuista huolimatta kun Kalle oli mukana.

Uudenvuodenäivänä käytiin Sannalla kylässä. Pisis pääsii juoksemaan Taran, Vimman ja Fionan kanssa. Mullakin on siitä kuvia, mutta laittelen niitä myöhemmin. Sannan blogista löytyy kuvia vierailusta: mustavalkoistamenoa.blogspot.fi. Lumo pääsi kans vähän jalottelemaan ja leikkimään sisälle. Toki isommat koirat oli eri tilassa, Lumo sai siis kaikki ihanat ihmiset ihan itselleen.

Pipsan kuulumiset

Pipsan kanssa on taas startattu aksatreenit parin viikon joululoman jälkeen. Käytiin me höntsäilemässä hallilla välipäivinäkin toki. Sillä rintamalla ei nyt kovin uutta. Rimat pysyy koko ajan paremmin. Päällejuoksut on ollu meidän yksi haaste, mutta nyt vihdoin se alkoi toimia. Kappas vaan kun vikana on ollut se et mä olen liian hidas ja yliohjaan.. Miten se nyt sillä tavalla.. Pitäs joskus treeneissä teipata mun suu ja kädet kanssa. Menis varmaan paljon paremmin nuo ohjaukset.

Onneksi pentu ei löydä mua täältä...

Pääsin viime treeneissä testaamaan myös Julian koiralla et osaanko mä ohjata for real :D Vähän oli eri meininki kun oli semmonen tasaisempi tapaus kaverina. Oli tosi jännä kokemus. Huomasi kyllä hyvin sen kuinka kiivas ja kuuma Pipsa on ja mikä siinä on välillä niin vaikeeta. Jäi hyvä fiilis kun huomasi, että kyllä mä jotain osaankin, et se kaikki sählinki ei ole mun osaamattomuutta, vaan sitä, että Pipsis nyt on vaan Pipsis.

Yhä vahvistuu enempi se, että ei me kyllä kokeisiin koskaan Pipsan kanssa mennä. Se ressaantuis ja kuumuis siitä vaan ihan liikaa. En usko, että Pipsa saisi hermojaan kasattua. Se vaan kiihtyy entistä enemmän kun on paljon koiria ja ihmisiä. Ja tietty kun mua sitten jännittää niin se kuumuu vaan entisestään. Tuo tapa on niin opittua et yritäpä nyt siitä sitten päästä eroon.. Kovasti ollaan hallilla rauhoitteluharjoituksia ja tehdään muutakin kuin aksaa, mutta Pipsis alkaa varmasti virittää korkeata viretilaa jo kotona kun pakataan treenikamoja yms..

Muistan lukeneeni aikoinaan ja kuulleeni useammaltakin taholta, et tärkeää koiraa valmistella siihen tulevaan et sillä on sit oikea vire treeneissä. No sitä on tehty ja tässä tulos.. Tietty se, etten tiennyt missä se oikea vire on ja missä taas mennään yli, on ajanut meidät tähän.

Oon vähän miettiny et alkaisi Pipsan kanssa tekemään joko rallitokoa tai noseworkkia. Voisi mennä vaikka ihan kurssille. Näin se ehkä alkaisi mieltää et siellä hallilla tehdään muutakin. Mene ja tiedä auttaako se mut aina vois kokeilla. Toki kaikkia keskittymistä vaativia juttuja teen aina ennen kuin me mennään aksakentälle, mutta Pipsis osaa sen vireen nostaa heti kun vaan pääsee kentälle. Pitää tässä nyt miettiä mitä tuon kanssa tekis. Anyway onhan tuo vire nyt paremmin hallussa kuin mitä se oli vielä pari vuotta sitten. Pitkä taival on tehty siitä päättömästi tohottavasta kauhukiitäjästä siihen, että voidaan tehdä oikeasti yhdessä rataa.

Lumon kuulumiset

Nappisilmä

Lumo, Lumpula, Pömpelö, Pumpula, Lulu - rakkaalla lapsella on monta nimeä <3 Lumon kanssa on leikkitokoiltu. Perusasentoa, luoksetuloa, noutoa, maahanmenoa, istumista, odottamista ja kontaktia. Lisäksi on "kotia" opeteltu, eli koti sanalla Lumo menee kevythäkkiinsä ja naks ja palkka. Hyvä harjoitus ajatellen tulevia lähettämisliikkeitä kuten ruutu, eteenmeno ja merkki ja toki sitten joskus aksassa esteille irtoamiselle. Samalla tulee harjoiteltua et kotiin on kiva mennä :D Tosin ei sen kans mitään ongelmia ole ollut, mutta se on hauska leikki

Naksuttelu on ollut hyvä keino kaikessa opettelussa. Lumo nopsaan hoksasi mikä on homman nimi. Auttaa ajoittamaan palkkaamista. Kontaktin opettelussa ihan ehoton meillä. Kontaktia tarjotaan ahkerasti ja ruokakupilla osataan tarjota kontaktia ja odottaa nätisti.

Perusasentoon osaa namiohjauksella tulla ja ihanasti jää napottamaan siihen ja ottaa kontaktia. Siis ihan ihme pentu! Pipsis oli niin vaikee pitää pentuna paikallaan kun se tohotti yhtä aikaa miljoonaa asiaa, mut Lumo taas on semmonen et kun se jonkun hoksaa, niin tarjoaa sitä rauhallisesti. Perusasentoon kun sen ohjaa niin se tapittaa siinä niin kauan et tulee vapautus. Liian helppoa sanon minä..

Luoksetulossa kaksi eri harjoitusta. Ihan perus luoksaria ja sitten loppuasentoa erikseen. Otetaan siis sama luoksetulo kuin Pipsan kanssa, eli eteen tulo. Lumolla hyvin lamppu syttynyt tähän. Teen siis niin, et istun lattialla ja kutsun Lumon "tänne" eli aivan syliin istumaan kiinni. Kokeilin yksi päivä seisaallaan "tänne" käskyä ja Pömpelö tuli napottamaan aivan etujalkoihin kiinni.

Nouto ei ole ollenkaan niin helppo kuin nuo muut. Jos on namut maisemissa niin ei paljon lelut kiinnosta. Jos ei ole namuja niin hyvin kuljettelee sekä puista että metallista kapulaa. Luovutus on vielä ihan alkutekijöissään. Mutta sentään se kuljettelee kapuloita. Pitää vaan olla nopea ettei ala jyrsimään. Metallikapulaakin voi Lumon mielestä jyrsiä... Tässä voinee tulla haasteita, joten edetään noudon kanssa nyt hitaasti. Saa tutustua rauhassa kapuloihin ja kokeillaan luovutusta ensin ihan vaan leluilla ilman niitä nameja.

Maahanmenon osaa käsiavulla. Kovasti oon tätä naksuttanut et voisi käsiavusta alkaa siirtyä pois. Ei vielä merkittävää edistymistä. Pitää olla aika tarkka ettei takajalat vempota miten sattuu. Helposti levittää ne sammakkomaisesti tai menee lonkalle.

Istuminen on ollut alusta asti tosi vahva. Tosin siinä malttia on harjoteltu kun innostuu niin helposti hyppelemään. Odottamista siis myös on harjoiteltu eikä pelkästää ruokakupilla vaan muutenkin.

Näiden lisäksi toki kaikkia perusarkisia juttuja on harjoiteltu. Autoja piti alkaa paimentaa niin niihin on nyt urakalla tutustuttu. Pois sana on kans hyvä jos pentu tulee häröämään keittiöön. Menee toki hetkeksi pois ja sitten palaa taas jalkoihin pyörimään :D

Pipsis on Lumon suuri esikuva. Isosisko on ihan paras ja kaikkea pitäisi saada tehdä perässä mitä isosiskokin. Milloin haluttas sohvalle hypätä tai portaita kiivetä. Leikit sujuu tosi hyvin. Vähän rajummaksi on mennyt, mutta kun valvotaan koko ajan niin ei satu mitään.

Pipsa on vähän turhankin hellä ja kärsivällinen pennun kanssa. Joistain asioista voisi sanoa vähän tiukemmin, mutta Pipsis on niin kiltti, että ihan viimeseen oottaa ennen kun ärähtää. Tämä tarkoittaa sitä, et Lumo saa huoletta roikkua Pipsan poskikarvoissa ja milloin missäkin. Mutta hyvin Lumo sitten kunnioittaa kun Pipsa päättää et nyt saa riittää. Ei tarvi ärähdellä tai mitään, Pipsa vaan tunkee Lumon pois luotaan ja ignooraan pennun kokonaan.

Lumo on myös yrittänyt viedä Pipsan leluja. Luulis et Pisis olis niistä vihainen mutta ennemmin se vaan lelu suussa väistelee ja juoksee karkuun. On myös välillä totutettu niitä siihen et molemmilla voi olla lelu eikä kumpikaan saa mennä toisen lelua ottamaan. Näissä vaan pitää ite koko ajan seurata tarkkaan.

Ja tytöt on opetellu yhdessä rauhoittumista. Ja välillä ne on jopa leikkien jälkeen jääny viekukkain makailemaan. Voi sitä sulosta näkyä!!! <3<3<3 On kyllä niin ihana et tulevat noin hyvin juttuun. Pipsastakin on kuoriutunu niin kärsivällinen et ei oo tosikaan. Mukava kun niistä on toisille seuraa :)

Enää viikko niin sitten on Lumon ekat rokotukset. Ja vielä muutama viikko niin päästään starttaamaan perustottelevaisuuskurssi! En malta oottaa!!!!!! Kiva päästä häiriöön harjoittelemaan Lumon kanssa ja totuttamaan halliin ja noihin treenikuvioihin muutoinkin.

On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten

Täällä on pikkuemäntä ja isompi emäntä löytäneet yhteisen sävelen. Tai no paremminkin Pipsa on viimein hiffannut millä tavalla pennun kanssa voi leikkiä. Alussa Pipsis vaan nuuhkutteli siskoa ja katsoi meitä kysyvästi et mitä tällä pitäisi tehdä. Jota kuinkin tuohon alla olevan kuvan tapaan:

Auta mua mamma, se ehkä kohta syö mut!

No eilen illalla sitten annettiin Pipsan nuuhkutella pentua vähän pidempään ja Lumokin tuntui vaan tykkäävän, häntä vispasi siihen tahtiin. Hetken nuuhkittuaan Pipsis alkoi hammasleikkiin ja pukki pentua leikkisästi kuonolla. Yllättävän kiltisti meni tämä leikkituokio ja molemmat oli selkeästi ihan tohkeissaan.

Pipsis tuttuun tapaansa on melkoisen villi tassutouhottaja ja eipä Lumo jää yhtään kakkoseksi, joten pitää kyllä olla koko ajan itsellä hoksottimet hereillä. Pipsa tykkää tassulla huitoa, oli kyse sitten mistä vaan, näin näköjään pennun kanssa leikkiessä. On pitäny siis vähän ohjeistaa Pipsaa tässä leikkimisessä, ettei mene aivan huitomiseksi. Lumo taas on kovasti yrittänyt saada Pipsaa juoksemaan hänen kanssaan ympäri kämppää. Onneksi Pipsa on niin tottelevainen, että on saatu juoksut estettyä.

Rankkaa tää koiravauvan vahtiminen

Lumon kanssa se juoksematta oleminen onkin haasteellisempaa. Se on aikamoinen menijä ja vempula. Tänään kävi mielessä, että onkohan se puoliksi jänis kun niin korkealle loikkii. Tai sitten sillä on vieterit tuolla takajaloissa. Aksan kannalta jonain päivänä kiva juttu, et osaa ponnistaa takatassuillaan noin komeita loikkia, mutta nyt keskenkasvuisen pennun kehityksen kannalta hirvittää, kun toinen voi yhtäkkiä vaan loikata puoli metriä ja lentelee mukkelis makkelis. En muistanu ollenkaan et pennut noin holtittomasti liikkuu. Yritäpä siinä sitten estää sitä koheltamasta.

Tänään Lumolla on ollut siis harjoituksessa ylläri pylläri rauhoittuminen. Se ei Lumosta ole ollenkaan kivaa, ennemmin riekkuisi ja purisi ja pörhentelisi. Siis kyllä. Pikku neiti kävi pörhentelemään mulle. Ihan ku joku pikku tiikeli.. En voinu pidätellä naurua, oli se vaan huvittavan kuulosta. Joka tapauksessa, tänään on sitten otettu mittaa siitä kummalla on pitempi pinna, pienellä pörrääjällä vai minulla. Meni siinä tovi, että mörrimöykky rauhoittui. Näitä harjoituksia jatketaan. Mikkokin sai jo oman osansa kun tuli töistä, kun riekupelle ei millään meinannut väsykiukuiltaan luovuttaa.

Niin siis tosiaan Lumolla on tänään ollut aikamoista väsykiukkua, nukuttaa kamalasti ja sitä enempi pitää vaan riehua ja hillua.. Jos ottaisi pikakelauksen neljä vuotta taaksepäin, voin melkein vannoa kirjoittaneeni Pipsasta aikoinaan jotain aivan samanlaista.. Sitä saa mitä tilaa vai mitenkä se meni ;) Lumohan on siis Pipsan siskopuoli, molempien äiskä on ihana Alli :) Eli samasta puusta veistettyjä noin niin kun puoliksi ainaskin.

Anyway, nyt kun yhden kakkamaakarin väsykiukut on käyty läpi, tämä toinen menee vähän helpommin. Pipsan kanssahan olin alussa vakuuttunut, että en vaan mahda sille mitään ja se vielä isona syö mut kun en meinannu saada sitä kuriin. Ei ole onneksi syönyt. .... vielä :D No ei vaan opin minä sitten viimein lopulta sitäkin kiukkuilijaa käsittelemään eikä se nykyisin enää ryttyile. Paitsi agilitykentällä jos myöhästyn ohjauksesta tai teen virheen. Siitä tulee aina välitön kiukkuhaukkupalaute Pipsalta, yleensä tuhahdusten kera. Pipsan lempinimi mulle lienee "sinä senkin tunari" ;)

Toinen mitä Lumon kanssa tänään harjoiteltiin oli maahanmeno. Ihana pieni ahne palleromyllerö kun sitä on niin helppo kouluttaa. Ei tarvinnut kuin muutama toisto tehdä niin jo hiffasi homman. Samanlainen mussuttaja kuin Pipsa, niin tietää kyllä mistä naruista vetää.

Niin ja en olekaan muistanut mainita, että mikä konktakti Lumolla on, siis vautsi, se on kyllä mieletön. Todella tarkkaavainen napittaja jo noin pienestä pitäen. Aivan ihqu suorastaan <3

Pipsa on leikittämisen ohella ottanut tehtäväkseen käydä tsekkaamassa pentua jos se unissaan ääntelee. Menee niin tärkeänoloisena katsomaan et onhan pennulla kaikki hyvin. Jos ei jaksa mennä katsomaan, niin vähintään kuuntelee tarkkaan. Aika hellyyttävää.

Pipsalla on myös ollut opettelemista sen suhteen, et Lumon lelut on Lumon ja Pipsalla ei ole mitää asiaa koskea niihin. Sama koskee myös ruokaa. Muutenkin Pipsaa kiinnostaisi kovasti olla koko ajan menossa mukana jos pennun kanssa tehdään jotain. Tämä tosin oli odotettua, sillä Pipsis on aina touhottamassa mukana mitä ikinä tehdään :D Kasvattaapa vähän hänen korkeutensa kärsivällisyyttä, mikä ei tunnetusti ole sieltä parhaimmasta päästä. Ihanan kärsivällinen se tosin on nyt ollut, joten ehkä se viisaus on iän myötä karttunut <3

Tuhinaa, hampaita ja yksinolon opettelua

Onko mitään söpömpää kuin nukkuva koiranpentu? Don't think so.

Lumon kanssa on opeteltu että joulukuusessa ei roikuta, sormia ei syödä eikä varpaita eikä mattoa eikä paljon mitään muutakaan. Tänään tutustuttiin myös harjaan ja kynsisaksiin. Semmosella pehmosella vauvaharjalla paijasin ja pikkuemäntä tykkäsi. Kynsisaksilla Lumpelo alko vaan leikkiä. En leikannut kynsiä vaan tutustuttiin vaan ja samalla myös tassujen kopelointiin. Pain kanssa sai aikanaan vähän taistella tuon kynsiasian kanssa ja nykyisinkin hän alistuu kohtaloonsa vaikka selkeästi ei haluaisi. Jospa Lumon kanssa menis vähän helpommin.

Lisäksi Lumo on kokeillut yksinoloa tänään. Ensin lyhyitä aikoja kun vein roskat ja sit käytin Pipsan ulkona. Ja sit kun Mikko tuli töistä lähettiin kauppaan ja siinä vierähti tunti. Kun tultiin takasi, niin unisena Lumo haukotteli omalla pedillä. Nukkua pössöttäny oli vaan eikä millään tavalla suurieleisesti ottanu meitä vastaan.

Pipsa kävi eilen hallilla höntsäämässä vähän hyppytekniikkajuttuja. Oli riemussa pitelemistä kun Pai pääs riekkumaan luvan kanssa ilman ällöä pentua. Hyppyharkat meni tosi hyvin - go Pai! Otettiin tiukempia hyppykaaria ja Pipsan piti itse hakea ilman apurimoja kunnon kaarta ja ilman sen suurempaa liikehäiriötä. Klaarasi hyvin 55 senttiset hypyt ilman rimojen kolisteluja. Heti kun lisäsin liikehäiriötä niin rimat kolisi mutta pian jo meni häiriönki kanssa.

Lisäksi otettiin päällejuoksua mikä on meille ollu tosi haastava. Aluksi tein pysäytyksiä hypylle ja sit kun löyty jarrut niin mentiin täysillä. Vähän jännitti et tuleeko koira syliin mut hyvin löyty jarrut :D Vaatii multa enempi rohkeutta vielä.

Ylihuomenna mun vanhemmat ja pikkusisko saapuu viettämään joulua meille. Ei viititty lähteä Kuusamoon ajelemaan vielä noin pienen pennun kanssa, niin porukat tuleekin vuorostaan meille. Sitten onkin vauvavahteja useampi ;) Luulenpa et Lumo vie voiton kaikista joululahjoista ja herkuista!

Kun Lumo tuli taloon

Aika ottaa blogi taas haltuun, vaikkakin luulisi nyt olevan vielä vähemmän aikaa kirjoitella :D Heitä, eli mustavalkoisia lörderlöllieitä on nyt siis kaksi kammottavaksi, kun Dreamoor Peekaboo, aka, Lumo Lumoava muutti meille eilen.

Pipsa on ottanut siskonsa hyvin vastaan ja on erittäin kiinnostunut pennusta. Kovasti nuuhkii ja ihmettelee et mikä tää käärö oikeen on. Pipsis on yllättänyt meidät fiksulla käytöksellään aivan täysin. Odotettiin mustasukkaista kärttymuorimeininkiä, mutta vielä mitä, Pipsis on nätisti jättänyt pyynnöstä Lumon lelut huomiotta ja ei tule härkkimään jos pentu on minun tai Mikon lähellä. Kerrassaan kypsää käytöstä :D Ihan vähän hävettää, että epäilin sen olevan tyhmempi.... Sori Pipsa, yllätit mut taas :)

Ja mitä taas tulee Lumoon, niin voi jestas mikä tyyppi! Nukkui koko automatkan kiltisti Tervakoskelta Jyväskylään. Ei mitään ongelmia. Kotiutui lähes hetkessä ja tutkaili paikat reippaasti. Pipsaa alussa vähän jännitti, kun Pipsis oli aika säpäkkänä kun oli odottanut monta tuntia itsekseen kotona. Mutta kun oli höyryjä saatu Pipsalta pois, niin sitten otettiin tytöt samaan huoneeseen nuuhkimaan ja pian Lumo jo yritti roikkua Pipsan hännässä ja etsi maitobaaria masun alta. Että se siitä jännityksestä :D

Ensimmäinen yökin meni erinomaisesti. Pentu nukkui 8 tuntia putkeen, eikä herättänyt kertaakaan keskellä yötä. Aamulla sitten puoli kasin aikaan iloisesti piipitteli kun hätä oli melkoinen. Niin melkoinen että lirahti pisut sitten mun päälle kun otin hänet syliin. Tuota vahinkoa lukuunottamatta tarpeet on tehty ulos. Tosin ulkona ei kovin olla oltu, kun on märkää ja kylmää. Ainoastaan tarpeilla käyty ja siinä vähän annettu pennun nuuhkia. Toivottavasti tulisi vähän kuivempaa, niin pääsisi metsässäkin vähän jalottelemaan.

Lumo on tosi taistelutahtoinen, reipas ja yllättävän itsenäinen noin pieneksi emännäksi. Tälläkin hetkellä vetelee vaan sikeitä työhuoneessa eikä oli moksiskaan vaikka on imuroitu, blenderillä tehty välipalaa ja kolisteltu milloin mitäkin. Ei myöskään herännyt nokosiltaan vaikka Pipsis vähän intoutui haukkumaan kun naapurit kopisteli pihalla jotain. Kerrassaan Lumoava tapaus ;)

Ehkä Pipsan kanssa elo on tuonut jotain viisautta myös meille, kun tuntuu, että tämä yhteiselo on lähtenyt niin helposti liikkeelle Lumon kanssa. Toki kun Pipsis oli pentu oli hän meidän eka bortsu ja eka koira noin muutoinkin aikuisiällä, niin jännitti koko ajan ja höösäsi varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mitä oli tarve.

Pipsan kuulumisista sen verran, että kovasti on aksassa menty taas eteenpäin, tosin välillä myös takaisin päin ja sivullekin, ja noh, oikeastaan joka suuntaan.

Olisko ollut noin pari kuukautta sitten kun hoksattiin Julian kanssa, että Pipsa tiputtaa rimoja sen takia, et menee aivan liian läheltä siivekkeitä. On nyt käytetty sitten apurimoja ohjaamassa tiukoissa kaarteissa ja kappas kun rimat on alkaneet pysyä. Tätä on mietitty niin pitkään et mikä noissa hypyissä oikeen on vikana ja nyt se vihdoin selvisi. Pipsa on niin hyvin sisäistänyt et aksassa pitää mennä lujaa, että se yrittää oikoa minkä kerkiää.

Nyt alkaa apurimojen käyttö tuottaa tulosta ja rimat on alkaneet pysyä ja pystytään vihdoin tekemään pidempääkin rataa. Mikäs sen ihanampaa kun viilettää yhdessä tuommoisen vauhtimimmin kanssa <3

Aika näyttää mitä kaikkea sitten Lumon kanssa tullaan tekemään. Tokolla alotetaan ja aksaa sitten jahka neiti on ensin kasvanut. Kasvattajalta saatiin myös jo jälkikepit, eli Mikko pääsee vauvajälkiä tekemään ;) Kerran on näin lumetonta, niin voipi olla et tässä piakkoinkin voi jo jäljen alkeita aloitella. Paimennus lienee Lumolla verissä isänsä puolelta, joten sitä kyllä ehdottomasti myös otetaan kuvioihin. Pipsishän ei oikein jaksa lampaista kiinnostua, joten josko tuosta pienemmästä saisi paimenkaverin :)

Innolla lähdetään joka tapauksessa Lumon kanssa ihmettelemään tätä yhteiselämää. Lupaan päivitellä kuulumisia vähän tasaisempaa tahtia! Olkoon se mun uudenvuoden lupaus ;)

Mitäs me laiskimukset!

No ei olla laiskoja oltu Pipsan kans treenirintamalla, mutta blogissa kyllä. Ehkä aktiivisuus treenikentillä heijastuu hiljentyneenä blogina.

Joka tapauksessa kevät on menny mukavasti ja kesälomia tässä Pipsiksen kans ootellaan kovasti. Treenilöisissä aksa on ykkönen, tokottelut on kyllä jääny kotitokotteluiksi. Tokokisoihinkaan ei enää innosta mennä, kun säännöt muuttuu. Sinne meni ne motivaation rippeet siihenkin touhuun.. :P Harmi homma sillä just keväällä vähän herättelin tokotteluja, kun ekaa kertaa päästiin ulkokentille treenailemaan. No eipä kait ne säännöt niin kovasti muutu, mut enpä tiiä et onko tuosta mölyapinasta sitten totiseen tokotteluun. Tai siis pikemminkin mun hermot ei kestä sitä ku pitää koko ajan varoo jos koira innostuu liikaa.

Pipsis on kuitenkin ennen kaikkea aksakoira. Sitä on nyt tässä rakennettu ja lupaavalta alkaa vaikuttaa. Pipsalla oli tuossa keväämmällä selkävaivoja, jonka vuoksi rimat alko tippuilemaan. Selkää sitten huollettiin fyssarin avustuksella ja nyt ollaan taas kuosissa ja rimat saatu takaisin 50.

Vielä kun saisi Pipsan kestämään mun liikehäiriöitä. Nyt rimat näyttää tippuvan vaan mun huonoista ohjauksista. Ja nehän on kyllä tosi huonoja. Treeneissä menee aikaa siihen ku mä toistan mun virheitä kymmenen kertaa ennen ku mulle menee jakeluun et tää oli se väärä tapa. Yleensä olen nopea oppimaan, mutta tämmöset koordinaatiota ja kehonkieltä kaipaavat jutut ei selkeesti multa niin nopeesti luonnistu. Tai oonhan mä tässäki nopee oppimaan just sen miten ei pitäs tehä :D En vaan osaa päästää sitten tavoistani irti ja muokata ohjausta tarpeen vaatiessa.

Onneksi Pipsis kestää mun miljoonat toistot ja tekee aina kuuliaisesti. On siinä koiralla kestämistä. Herkemmän tapauksen kanssa tästä hommasta ei tulis mitään. Pipsis on kyllä niin mahtava opettaja. Se ei anna tuumaakaan mun ohjauksille anteeksi. Sen pitää olla just eikä melkein. Siihen ku lisää ton älyttömän vauhdin, niin on tosiaan haastava paketti. Olis jännä joskus kokeilla hitaammalla koiralla, et osaisinko semmosta ohjata ku ehtis aatella siinä tehtäessä. Pipsan kanssa pitää olla selvät sävelet, ei siinä ehi miettimään matkalla et mitä seuraavaksi. Jos jään miettimään ni se tilanne meni jo ohi ja Pipsa tulee läksyttämään et mikset hoida hommias. Kyllä, saan koiralta tiukkaa palautetta jokaisesta kämmistä. Pipsis on siis loistava motivoija myös.

Kisaradoista ei vielä pitkään aikaan Pipsan kanssa haaveilla. Rytmitys on semmonen mitä nyt kovasti yritetään rakentaa, mut sitten kun tulee taas niitä hankalia ohjauksia eteen, niin menee reenit hinkatessa niitä. Harvoin tulee eteen semmosta rataa mitä päästäs kunnolla etenemään ja rytmiä hakemaan. Mutta eipä niitä kokonaisia ratoja turhaan kannata hamutakaan, ennen kun on ohjaukset varmoja.

Oli sentään kiva kuulla Dreamoor-leirillä muilta leiriläisiltä ja leirin aksakouluttajalta, et eteenpäin on vuoden aikana menty. Aina se ei vaan tunnu siltä kun samoja vanhoja virheitä vaan edelleen tehdään ja meneminen on välillä niin tosi tahmasta. Vielä on pitkän matkan päässä et päästäs yli 10 estettä kerralla. Mut eipä meidän alun sähläyksistä oo tietä ku ylöspäin, joten pienikin edistyminen on jo edistymistä ;)

Katsotaan sitten mitä vuoden päästä taas, onko menty yhtään eteenpäin vai mikä on meininki. Tällä hurjalla blogin päivitystahdilla seuraava päivitys lienee ens vuoden leirin jälkeen :D No jospa sitä sais aktivoiduttua kesälomalla ;)