Hiljaiset treenit

Pipsan kanssa on muodostunu alkavaksi ongelmaksi tokotellessa piippaaminen. Vireongelma luultavimminkin, Loora kun on niin täpinöissään aina valmis treenaamaan.. Ihan kiva muuten, mutta vire on sitten hetkessä liian korkealla, kun toinen tajuaa et hei jes me treenataan. Toisaalta palkkaamattomuus voi myös vaikuttaa asiaan, mutta ennemmin uskosin, että vireeseen tämä onkkelma nyt viittaa.

Siispä tänään otettiin aamusta hiljaiset treenit. Puutuin joka ikiseen inahdukseen minkä Pipsa päästi ja muutaman muistuttelun jälkeen alko mennä mustavalkosen kaaliin, että suu pitää pitää supussa. Palkkailin hyvin rauhallisesti taputellen ja välillä laitoin Piipparin vaan makuulle rauhottumaan. Lopusta saatiin jo kivasti tehtyä askelsiirtymiä ja peruutuksia ja muita ja hiljaisesti. Tämän saman moodin ku saa tuonne uloskin niin hyvä tulee.

Hassua vaan, että yleensä ryhmätreeneissä ja muissa ohjaajat neuvoo herättelemään koiraa, niin meillä pitää rauhotella ja jäähytellä :D Parempi ku ei ees käytä mitään alottelusanoja, mikä meillä siis on ollu vaan yksinkertaisesti "mennään treenaamaan". Se nimittäin saa pikkusen bortsuotuksen jo ihan tärisemään innosta. Lenkillä kyllä on paras ottaa pieniä seuraamispätkiä yms. kun ne tulee niin yllättäen, että toinen ei ees tajua et hei me treenataan.

Tää virejuttu on kyllä kerrassaan jännittävä. Pitää ehkä käydä kirjastosta joku kirja tai kaivaa jostain joku luento aiheeseen liittyen. Olis tosi mielenkiintosta perehtyä asiaan enemmän, et kuinka tommosen sähikäisen kanssa kannattee toimia. Onneksi reilu vuosi yhteiseloa on opettanu jo paljon kuinka Looran kans tulee toimia. Mieluummin otan kuitenkin aina tuommosen ihanan härdellin, kuin semmosen josta pitäs kaivaa sitä motivaatiota. On se ihana, kun toinen ottaa niin tosissaan tän treenaamisen :) Pitää vaan oppia kanavoimaan tuo innostuneisuus oikealla tavalla ja yrittää itse omalla sähläilyllä olla pahentamatta tilannetta. Eli pitänee itselläkin vähän rauhottua treenitilanteissa.

Saatiin hyvät ohjeet muuten meidän superilta kasvattajalta Sannalta tunnariin ja pitänee alkaa pikku hiljaa tutustumaan tunnareitten ihmeelliseen maailmaan :)

Aina ei vaan jaksa päivystää mitä mamma blogiin raapustaa

Tässä vielä todistetta siitä, että meiän härdelli osaa myös ottaa rennosti:

Härski bortsuotus!

Esineruutu

Käytiin perjantaina metsälenkillä ja tehtiin Pipsalle esineruutu. Alla videokuvaa neidin suorituksesta, toivottavasti video toimii. Ruudussa oli neljä esinettä, tosin minä myöhästyin vähän kuvaamisessa ja video alkaa toisesta esineestä. Ruutu oli suunnilleen 30x30 metriä.

Aika pätevää touhua Looralta :) Nyt pitänee isontaa ruutua ja laittaa vaikeampia esineitä. Tästä on hyvä jatkaa!

Luultiin muuten jo Mikon kanssa, että ollaan ihan vainoharhasia, kun oltiin niin varmoja, että Pipsalla tulee kohta ne juoksut. Mutta eilenpä ne vihdoin sitten alko!!! JEEEEE!!! Sotki vähän suunnitelmia, mutta pääasia, että ne nyt vihdoin tuli.

Jäljestelyjä ja kuvatuksia

Mikko on pitäny jälkitouhuista reilun kuukauden taukoa ja odotellut sekä omaa että Pipsan motivaatiota ja tänään olivat sitten päättäneet mennä pitkästä aikaa kokeilemaan, että kuinkas se jälki kulkikaan.

Jälki oli n. 140 metriä ja Pipsa oli kiltisti puuhun kytkettynä odottanu Mikon tehdessä jälkeä. Tähän lenkki väliin, jolloin jälki ehti vanheta n. 45 minuuttia. Jäljellä oli muistaakseni ollu kaksi kulmaa, namuja siellä täällä harvakseltaan. Keppejä ei vielä ole otettu jäljelle, kun se meni niin pipariksi koko touhu kesällä. Keppitreenejä on tehty erikseen ja kunhan nyt alkaa jäljet sujua, niin sitten ne kepit sinne. Noh mikä oli sitten lopputulema, Miss Pipsaloora suoriutui jäljestä ennennäkemättömällä intensiivisyydellä ja oli kuulemma tehny niin erinomaista työtä, että Mikko oli suu auki kävelly perässä, että mikä jälkikoira se tämmönen on ja mistä se ilmesty. Eli tauko teki hyvää molemmille ja nyt eikun sitten jäljestelemään, koska kuitenkin piiiiiiiiiiiiitkä syksy edessä vielä. (Minä täällä tosin odottelen jo innoissani talvivaatteineni lunta.. ah.. lunta).

Muutenkin oli kuulemma ollut mallikelpoinen koirakansalainen mukana, sillä viimein on Pipsalle tullu automaatioksi, että jos tulee joku metsälenkillä vastaan niin täytyy tulla luokse. Tänään oli ilman kutsuja kipittäny Mikon vierellä ja istahtanu oottaan et hihna laitetaan kiinni. Mistä tää tämmönen upeakäytöksinen koiraotus meille on ilmestynyt?!?!?! Ollu semmosta tuuliajoa välillä Looran mielentilassa tässä pari viime kuukautta, mutta nyt näyttää, että kaikki on taas niin reilassa ja juoksuja ei oo lähimainkaan tulossa. Tälläpä siis mennäänkin nyt ja unohetaan koko juoksut, kun ei niitä vaan yksinkertasesti kuulu. Kyllä ne sieltä vielä sitten joku päivä tulee.

Myöskin esineruudussa Pipsis on kunnostautunu ja esineet nousee semmosella tarkkuudella, että ollaan oltu ihan äimänkäkenä Mikon kanssa. Ollaan myös otettua uusia esineitä ja ei mitään ongelmaa löytää. Takakulmat on semmosia hankalia paikkoja, mitä ei välttämättä aina hoksaa heti tsekata, mutta kyllä se sitten lopulta sinne painaa, kun ei muualta hajuja tartu. Nyt vaan uusia ja vaikeampia esineitä sinne ruutuun siis.

Tokottelut on ottanu niin suurta harppausta, että senkin suunnalla nyt suunnitelmia on, mutta jotta en nyt jinxais tätä hyvää suuntaa, niin en vielä kuuluttele suunnitelmia, kun on se mahdollisuus, että ne juoksut sieltä tupsahtaa sitten juuri sopivasti. Joten katellaan, katellaan.

Ja ei olla muuten niitä tunnareita vieläkään korkattu.. Oliskos jollain ollu jtn vinkkejä miten niitten kanssa nyt kannattikaan lähteä liikkeelle?

Koska päivitykset on ollu niin kuvattomia, nyt vuorossa sitten jotain kuvatuksia tältä syksyltä :)

Vähän teki aluksi tiukkaa odottaa lupaa! Tää on myös hyvä väsytystekniikka, kun ahmatin pitää niin keskittyä.

Pipsis innostui poseeraamaan kivellä kauniissa syyssäässä :)

Ulkoilun ohella Loora pitää huolta kunnostaan myös joogaamalla ja venyttelemällä.

Suosikkiharrastuksiin lukeutuu myös marjastus (lue=mustikoiden popsinta) ja sienestys. 

Oli päivä kuinka p*ska niin Piipari osaa piristää, ja kuka nyt ei piristyis kun toinen jaksaa aina näin ilosesti hymyillä :)

Jotain erilaista ja hauskaa

Kaveri näytti tänään yliopistolla sarjakuvan, joka oli kyllä koiraihmisen mieleen ja oli pakko tulla tännekin laittamaan linkki. On ne koirat vaan niin ihania <3

Enjoy: http://theoatmeal.com/comics/dog_paradox

Tokottelua

Täytynee taas onnitella Satumaisia Sankareita, sillä Pipsan sisarukset on kunnostautunu jälleen kerran toko-rintamalla ja roppakaupalla ykkösiä on sadellu :) Hienoa sankarit!!!

Tämä sisarusten menestys luo hieman uskoa, että ehkä mekin joskus voitaisiin pärjätä.. :D Näiden iloisten uutisten innoittamana käytiin tänään taas tokottelemassa Killerillä. Häiriönä oli yks pahimpia, sillä poijat oli hyvän sään saattelemana tulleet rullalautailemaan viereisille rampeille. Pipsa viimeksi Kuusamossa oli rullalautailevien poikien läheisyydessä ja me ei sitten päästy rampeista enää uudestaan ohi, ku Piipari kilju ja huusi ja kisko sinne rampeille.. Vaikka kuinka yritin en saanu Pipsaa sillon hanskaan.. Onneksi muistin tämän kauhukohtauksen vasta jonkin aikaa jo treenattua, joten Loorakaan ei sen kummemmin noita rullalautailijoita noteerannut. Pariin otteeseen kun oikeen kunnolla paiskivat siellä laudoillaan, niin olis melupoliisi-Pipsan pitäny mennä sinne komentamaan häntä ja korvat pystyssä, et nyt jätkät kunnolla, mutta sain otuksen kuitenkin ruotuun ja tuli kiltisti takas tokottelemaan.

Treenien teemana oli palkkaamattomuus ja koiran hallinta. Välillä Piipari haahuili ampiaisen perässä, sitten tuli tosi mielenkiintonen perhonen ja välillä jopa ilmassa leijailevat pumpulipallot kiinnostivat enemmän. Eli häiriötä oli ja välillä tuo kakkamaakari oli ihan kuutamolla niitten juoksujen takia, joita ei vieläkään kuulu eikä näy.. Tästä ja rullalautailijoista huolimatta treenit meni yllättävän hyvin. Pipsa kesti palkkaamattomuutta ja haahuilut sain kitkettyä aika hyvin pois. Pysyi nätisti perusasennossa ja malttoi odottaa. Aikaisempien treenien kiljuntaa ja huutokonserttiakaan ei juuri ilmennyt.

Käytiin läpi kaikki alokasluokan liikkeet, Mikko käskytti. Liikkeet Pipsa teki suhteellisen puhtaasti. Paikkamakuussa pää kääntyili, mutta ei pyllähtäny lonkalle, kuten ennen on ollu tapana. Voisi siis ajatella, että jotain edistystä tässä. Seuruu meni nätisti, hyvällä kontaktilla ja innolla tekee. Mutta jotta kaikki ei menis aina ku unelma, niin luoksetulossa ja liikkeestä maahan meni sitten suoritukset vähän pipariksi. Luoksetulossa Loora ennakoi sivulletuloa ja melkein saman tien kiepsahtaa perusasentoon. Nyt ei sitten vaan oteta sitä edestä perusasentoon piiiiiiiiitkään aikaan. Liikkeestä maahan meni pipariksi sen takia, että minä en tarpeeksi pontevasti komentanu ja liikaa epäilin, että meneeköhän vai eikö. Heti kun lopetin nynnyilemästä enkä kääntyny kattomaan tekikö Pipsa kuten käskettiin, homma alkoi toimia.

Täytyy myöntää, että kerta kaikkiaan jäi aika hyvä mieli, kun pystyin pitämään Pipsan hanskassa varsinkin noitten rullalautalijoitten läheisyydessä. Ehkä me oltaisiin jopa koevalmiita, tai noh, Pipsa olis, minä en. Joten odotellaan, että minä tässä joskus olen myös valmis. Mutta on se vaan niin ihanaa kun toinen on niin onnessaan ja tahtoo niin kovasti tehä kaikki hyvin, että sitä melkein vois unohtaa sen oman epävarmuuden ja keskittyä siihen, että vitsi ku meil on kivaa :) En tiiä miks niistä kokeista pitää tehä semmonen mörkö, kun ne vois ihan yhtä hyvin olla yhtä rentoa ja hauskaa, ku mitä meillä on Piiparin kans treenatessa.. Mutta ihmismieli on vaan niin jotenki pöhkö, että ku on koe, ni sitä on sitte pakko jännittää ja kiristellä hampaita..

Jotta treeneihin tulis nyt uutta, niin kävin vihdoin ne tunnarikapulat ostamassa. En vaan jaksa muistaa, että mitenkäs niitten kanssa piti lähteä harjoittelemaan, joten pitänee ensin tutustua siihen paremmin, ennenkö meen ja sählään homman pipariksi.

Eipäs tänne sen kummosempia, kovasti nautitaan siitä, kun Piipari on niin hellyydenkipeä pallero ja änkee koko ajan kylkeen rapsutettavaksi :) Oishan se silti kiva, et ne juoksut sieltä nyt tulis...