Esineruutu

Käytiin perjantaina metsälenkillä ja tehtiin Pipsalle esineruutu. Alla videokuvaa neidin suorituksesta, toivottavasti video toimii. Ruudussa oli neljä esinettä, tosin minä myöhästyin vähän kuvaamisessa ja video alkaa toisesta esineestä. Ruutu oli suunnilleen 30x30 metriä.

Aika pätevää touhua Looralta :) Nyt pitänee isontaa ruutua ja laittaa vaikeampia esineitä. Tästä on hyvä jatkaa!

Luultiin muuten jo Mikon kanssa, että ollaan ihan vainoharhasia, kun oltiin niin varmoja, että Pipsalla tulee kohta ne juoksut. Mutta eilenpä ne vihdoin sitten alko!!! JEEEEE!!! Sotki vähän suunnitelmia, mutta pääasia, että ne nyt vihdoin tuli.

Jäljestelyjä ja kuvatuksia

Mikko on pitäny jälkitouhuista reilun kuukauden taukoa ja odotellut sekä omaa että Pipsan motivaatiota ja tänään olivat sitten päättäneet mennä pitkästä aikaa kokeilemaan, että kuinkas se jälki kulkikaan.

Jälki oli n. 140 metriä ja Pipsa oli kiltisti puuhun kytkettynä odottanu Mikon tehdessä jälkeä. Tähän lenkki väliin, jolloin jälki ehti vanheta n. 45 minuuttia. Jäljellä oli muistaakseni ollu kaksi kulmaa, namuja siellä täällä harvakseltaan. Keppejä ei vielä ole otettu jäljelle, kun se meni niin pipariksi koko touhu kesällä. Keppitreenejä on tehty erikseen ja kunhan nyt alkaa jäljet sujua, niin sitten ne kepit sinne. Noh mikä oli sitten lopputulema, Miss Pipsaloora suoriutui jäljestä ennennäkemättömällä intensiivisyydellä ja oli kuulemma tehny niin erinomaista työtä, että Mikko oli suu auki kävelly perässä, että mikä jälkikoira se tämmönen on ja mistä se ilmesty. Eli tauko teki hyvää molemmille ja nyt eikun sitten jäljestelemään, koska kuitenkin piiiiiiiiiiiiitkä syksy edessä vielä. (Minä täällä tosin odottelen jo innoissani talvivaatteineni lunta.. ah.. lunta).

Muutenkin oli kuulemma ollut mallikelpoinen koirakansalainen mukana, sillä viimein on Pipsalle tullu automaatioksi, että jos tulee joku metsälenkillä vastaan niin täytyy tulla luokse. Tänään oli ilman kutsuja kipittäny Mikon vierellä ja istahtanu oottaan et hihna laitetaan kiinni. Mistä tää tämmönen upeakäytöksinen koiraotus meille on ilmestynyt?!?!?! Ollu semmosta tuuliajoa välillä Looran mielentilassa tässä pari viime kuukautta, mutta nyt näyttää, että kaikki on taas niin reilassa ja juoksuja ei oo lähimainkaan tulossa. Tälläpä siis mennäänkin nyt ja unohetaan koko juoksut, kun ei niitä vaan yksinkertasesti kuulu. Kyllä ne sieltä vielä sitten joku päivä tulee.

Myöskin esineruudussa Pipsis on kunnostautunu ja esineet nousee semmosella tarkkuudella, että ollaan oltu ihan äimänkäkenä Mikon kanssa. Ollaan myös otettua uusia esineitä ja ei mitään ongelmaa löytää. Takakulmat on semmosia hankalia paikkoja, mitä ei välttämättä aina hoksaa heti tsekata, mutta kyllä se sitten lopulta sinne painaa, kun ei muualta hajuja tartu. Nyt vaan uusia ja vaikeampia esineitä sinne ruutuun siis.

Tokottelut on ottanu niin suurta harppausta, että senkin suunnalla nyt suunnitelmia on, mutta jotta en nyt jinxais tätä hyvää suuntaa, niin en vielä kuuluttele suunnitelmia, kun on se mahdollisuus, että ne juoksut sieltä tupsahtaa sitten juuri sopivasti. Joten katellaan, katellaan.

Ja ei olla muuten niitä tunnareita vieläkään korkattu.. Oliskos jollain ollu jtn vinkkejä miten niitten kanssa nyt kannattikaan lähteä liikkeelle?

Koska päivitykset on ollu niin kuvattomia, nyt vuorossa sitten jotain kuvatuksia tältä syksyltä :)

Vähän teki aluksi tiukkaa odottaa lupaa! Tää on myös hyvä väsytystekniikka, kun ahmatin pitää niin keskittyä.

Pipsis innostui poseeraamaan kivellä kauniissa syyssäässä :)

Ulkoilun ohella Loora pitää huolta kunnostaan myös joogaamalla ja venyttelemällä.

Suosikkiharrastuksiin lukeutuu myös marjastus (lue=mustikoiden popsinta) ja sienestys. 

Oli päivä kuinka p*ska niin Piipari osaa piristää, ja kuka nyt ei piristyis kun toinen jaksaa aina näin ilosesti hymyillä :)

Jotain erilaista ja hauskaa

Kaveri näytti tänään yliopistolla sarjakuvan, joka oli kyllä koiraihmisen mieleen ja oli pakko tulla tännekin laittamaan linkki. On ne koirat vaan niin ihania <3

Enjoy: http://theoatmeal.com/comics/dog_paradox

Tokottelua

Täytynee taas onnitella Satumaisia Sankareita, sillä Pipsan sisarukset on kunnostautunu jälleen kerran toko-rintamalla ja roppakaupalla ykkösiä on sadellu :) Hienoa sankarit!!!

Tämä sisarusten menestys luo hieman uskoa, että ehkä mekin joskus voitaisiin pärjätä.. :D Näiden iloisten uutisten innoittamana käytiin tänään taas tokottelemassa Killerillä. Häiriönä oli yks pahimpia, sillä poijat oli hyvän sään saattelemana tulleet rullalautailemaan viereisille rampeille. Pipsa viimeksi Kuusamossa oli rullalautailevien poikien läheisyydessä ja me ei sitten päästy rampeista enää uudestaan ohi, ku Piipari kilju ja huusi ja kisko sinne rampeille.. Vaikka kuinka yritin en saanu Pipsaa sillon hanskaan.. Onneksi muistin tämän kauhukohtauksen vasta jonkin aikaa jo treenattua, joten Loorakaan ei sen kummemmin noita rullalautailijoita noteerannut. Pariin otteeseen kun oikeen kunnolla paiskivat siellä laudoillaan, niin olis melupoliisi-Pipsan pitäny mennä sinne komentamaan häntä ja korvat pystyssä, et nyt jätkät kunnolla, mutta sain otuksen kuitenkin ruotuun ja tuli kiltisti takas tokottelemaan.

Treenien teemana oli palkkaamattomuus ja koiran hallinta. Välillä Piipari haahuili ampiaisen perässä, sitten tuli tosi mielenkiintonen perhonen ja välillä jopa ilmassa leijailevat pumpulipallot kiinnostivat enemmän. Eli häiriötä oli ja välillä tuo kakkamaakari oli ihan kuutamolla niitten juoksujen takia, joita ei vieläkään kuulu eikä näy.. Tästä ja rullalautailijoista huolimatta treenit meni yllättävän hyvin. Pipsa kesti palkkaamattomuutta ja haahuilut sain kitkettyä aika hyvin pois. Pysyi nätisti perusasennossa ja malttoi odottaa. Aikaisempien treenien kiljuntaa ja huutokonserttiakaan ei juuri ilmennyt.

Käytiin läpi kaikki alokasluokan liikkeet, Mikko käskytti. Liikkeet Pipsa teki suhteellisen puhtaasti. Paikkamakuussa pää kääntyili, mutta ei pyllähtäny lonkalle, kuten ennen on ollu tapana. Voisi siis ajatella, että jotain edistystä tässä. Seuruu meni nätisti, hyvällä kontaktilla ja innolla tekee. Mutta jotta kaikki ei menis aina ku unelma, niin luoksetulossa ja liikkeestä maahan meni sitten suoritukset vähän pipariksi. Luoksetulossa Loora ennakoi sivulletuloa ja melkein saman tien kiepsahtaa perusasentoon. Nyt ei sitten vaan oteta sitä edestä perusasentoon piiiiiiiiitkään aikaan. Liikkeestä maahan meni pipariksi sen takia, että minä en tarpeeksi pontevasti komentanu ja liikaa epäilin, että meneeköhän vai eikö. Heti kun lopetin nynnyilemästä enkä kääntyny kattomaan tekikö Pipsa kuten käskettiin, homma alkoi toimia.

Täytyy myöntää, että kerta kaikkiaan jäi aika hyvä mieli, kun pystyin pitämään Pipsan hanskassa varsinkin noitten rullalautalijoitten läheisyydessä. Ehkä me oltaisiin jopa koevalmiita, tai noh, Pipsa olis, minä en. Joten odotellaan, että minä tässä joskus olen myös valmis. Mutta on se vaan niin ihanaa kun toinen on niin onnessaan ja tahtoo niin kovasti tehä kaikki hyvin, että sitä melkein vois unohtaa sen oman epävarmuuden ja keskittyä siihen, että vitsi ku meil on kivaa :) En tiiä miks niistä kokeista pitää tehä semmonen mörkö, kun ne vois ihan yhtä hyvin olla yhtä rentoa ja hauskaa, ku mitä meillä on Piiparin kans treenatessa.. Mutta ihmismieli on vaan niin jotenki pöhkö, että ku on koe, ni sitä on sitte pakko jännittää ja kiristellä hampaita..

Jotta treeneihin tulis nyt uutta, niin kävin vihdoin ne tunnarikapulat ostamassa. En vaan jaksa muistaa, että mitenkäs niitten kanssa piti lähteä harjoittelemaan, joten pitänee ensin tutustua siihen paremmin, ennenkö meen ja sählään homman pipariksi.

Eipäs tänne sen kummosempia, kovasti nautitaan siitä, kun Piipari on niin hellyydenkipeä pallero ja änkee koko ajan kylkeen rapsutettavaksi :) Oishan se silti kiva, et ne juoksut sieltä nyt tulis...

Pipsa treenaa, Ansku treenaa, Mikko treenaa

No onneksi tästä lähin taas vaan Pipsa on meillä se, kuka treenaa. Nimittäin puolimaratonit on nyt Mikon kanssa juostu ja maaliin asti päästiin molemmat kunnialla! Voinen siis nyt tervehtyä tästä hulluuskohtauksesta ja sohvaperunoitua takaisin omaksi laiskaksi itsekseni ja uskotella, et 21 km juoksua korvaa loppuvuoden urheilut ja saan ihan rauhassa syödä suklaata ja muita herkkuja, eikä näy missään..

Kuten tosiaan sanoin, niin Pipsa silti jatkaa treenejään. Tosin ollaan kyllä hyvää vauhtia tehty koirasta ihan yhtä laiskaa, kun omistajistakin. Kuulisitte ne Looran huokasut ja näkisitte sen hymyn, mikä sen huulille tulee, kun toinen tajuaa, et ihanaa nyt on sunnuntai ja kukaan ei mee mihinkään eikä tee mitään :D Noh okei, tämä oli parin tunnin sienestysreissun jälkeen, mutta Piipari on vihdoin tajunnu kuinka voiaan myös täysillä ottaa rennosti! Pipsan tuntienhan kaikki tehhään sata lasissa, jopa rentoutuminen.

Käytiin tänään Kodin Terran parkkiksella tokottelemassa ja siellähän oli muutakin sakkia. Yksi poitsuparka ei kestänyt Miss Pipsalooran vastustamatonta tuoksua ja karkasi isännältään ihastelemaan meiän typykkää. Noh, Pipsahan ei moisesta oikeen perustanu ja tylysti istu kuin tatti ja teki hienovaraisesti selväksi pojulle, et paras kalppia menemään. Muuten toisten koirien härdelli ei Piiparin menoa haitannu, vaan treenit meni oikein hyvin. Aiemmin ei ollakaan kyseisellä parkkiksella treenattu, mutta Lörbäke hiffas kyllä hyvin, et nyt ollaan treenaamassa eikä hurvittelemassa. Pikku hiljaa se kisavarmuus sieltä näköjään tulee. Näistä uudenlaisista treenihetkistä on tosin tullu Piipille niin mieleisiä, että välillä pitää päästää karmeita riemun kiljahduksia. Onko vähän liikaa virtaa... Hmm.. Ei tartte paljon tuota typykkää innostaa treeneihin. Tästä tosin on paljon positiivistakin seurannu, sillä seuraaminen on ainakin meiän silmään nyt just semmosta kun sen pitääkin olla.

Treenailujen ohella Pipsis on kunnostautunu tänä syksynä myös mustikan poimijana ja suppilovahveron metsästäjänä. Mustikoita poimiessa tosin karvakuono on vähän haitaksi, Piipari kun tykkää istahtaa mättäälle nauttimaan näistä luonnon antimista. Myöskin suppismetsässä neiti vähän turhan hanakasti tulee tutkailemaan, että mitä ne isäntä ja emäntä sinne maanrakosiin osottelee ja mitä ne sieltä kaivelee.

Ja ei, ei vieläkään niitä juoksuja kuulu. Onpas se nyt kumma. Edelleen samoja merkkejä, mutta välillä taas tuntuu, että onkohan ihan meiän korvien välissä koko juoksujen tekeminen.. No oli miten oli, kyllä ne sieltä vielä tupsahtaa tulla. Kovasti kyllä agikentät polttelis, mutta ootellaan nyt ja katellaan what's what.