Tokottelua

Täytynee taas onnitella Satumaisia Sankareita, sillä Pipsan sisarukset on kunnostautunu jälleen kerran toko-rintamalla ja roppakaupalla ykkösiä on sadellu :) Hienoa sankarit!!!

Tämä sisarusten menestys luo hieman uskoa, että ehkä mekin joskus voitaisiin pärjätä.. :D Näiden iloisten uutisten innoittamana käytiin tänään taas tokottelemassa Killerillä. Häiriönä oli yks pahimpia, sillä poijat oli hyvän sään saattelemana tulleet rullalautailemaan viereisille rampeille. Pipsa viimeksi Kuusamossa oli rullalautailevien poikien läheisyydessä ja me ei sitten päästy rampeista enää uudestaan ohi, ku Piipari kilju ja huusi ja kisko sinne rampeille.. Vaikka kuinka yritin en saanu Pipsaa sillon hanskaan.. Onneksi muistin tämän kauhukohtauksen vasta jonkin aikaa jo treenattua, joten Loorakaan ei sen kummemmin noita rullalautailijoita noteerannut. Pariin otteeseen kun oikeen kunnolla paiskivat siellä laudoillaan, niin olis melupoliisi-Pipsan pitäny mennä sinne komentamaan häntä ja korvat pystyssä, et nyt jätkät kunnolla, mutta sain otuksen kuitenkin ruotuun ja tuli kiltisti takas tokottelemaan.

Treenien teemana oli palkkaamattomuus ja koiran hallinta. Välillä Piipari haahuili ampiaisen perässä, sitten tuli tosi mielenkiintonen perhonen ja välillä jopa ilmassa leijailevat pumpulipallot kiinnostivat enemmän. Eli häiriötä oli ja välillä tuo kakkamaakari oli ihan kuutamolla niitten juoksujen takia, joita ei vieläkään kuulu eikä näy.. Tästä ja rullalautailijoista huolimatta treenit meni yllättävän hyvin. Pipsa kesti palkkaamattomuutta ja haahuilut sain kitkettyä aika hyvin pois. Pysyi nätisti perusasennossa ja malttoi odottaa. Aikaisempien treenien kiljuntaa ja huutokonserttiakaan ei juuri ilmennyt.

Käytiin läpi kaikki alokasluokan liikkeet, Mikko käskytti. Liikkeet Pipsa teki suhteellisen puhtaasti. Paikkamakuussa pää kääntyili, mutta ei pyllähtäny lonkalle, kuten ennen on ollu tapana. Voisi siis ajatella, että jotain edistystä tässä. Seuruu meni nätisti, hyvällä kontaktilla ja innolla tekee. Mutta jotta kaikki ei menis aina ku unelma, niin luoksetulossa ja liikkeestä maahan meni sitten suoritukset vähän pipariksi. Luoksetulossa Loora ennakoi sivulletuloa ja melkein saman tien kiepsahtaa perusasentoon. Nyt ei sitten vaan oteta sitä edestä perusasentoon piiiiiiiiitkään aikaan. Liikkeestä maahan meni pipariksi sen takia, että minä en tarpeeksi pontevasti komentanu ja liikaa epäilin, että meneeköhän vai eikö. Heti kun lopetin nynnyilemästä enkä kääntyny kattomaan tekikö Pipsa kuten käskettiin, homma alkoi toimia.

Täytyy myöntää, että kerta kaikkiaan jäi aika hyvä mieli, kun pystyin pitämään Pipsan hanskassa varsinkin noitten rullalautalijoitten läheisyydessä. Ehkä me oltaisiin jopa koevalmiita, tai noh, Pipsa olis, minä en. Joten odotellaan, että minä tässä joskus olen myös valmis. Mutta on se vaan niin ihanaa kun toinen on niin onnessaan ja tahtoo niin kovasti tehä kaikki hyvin, että sitä melkein vois unohtaa sen oman epävarmuuden ja keskittyä siihen, että vitsi ku meil on kivaa :) En tiiä miks niistä kokeista pitää tehä semmonen mörkö, kun ne vois ihan yhtä hyvin olla yhtä rentoa ja hauskaa, ku mitä meillä on Piiparin kans treenatessa.. Mutta ihmismieli on vaan niin jotenki pöhkö, että ku on koe, ni sitä on sitte pakko jännittää ja kiristellä hampaita..

Jotta treeneihin tulis nyt uutta, niin kävin vihdoin ne tunnarikapulat ostamassa. En vaan jaksa muistaa, että mitenkäs niitten kanssa piti lähteä harjoittelemaan, joten pitänee ensin tutustua siihen paremmin, ennenkö meen ja sählään homman pipariksi.

Eipäs tänne sen kummosempia, kovasti nautitaan siitä, kun Piipari on niin hellyydenkipeä pallero ja änkee koko ajan kylkeen rapsutettavaksi :) Oishan se silti kiva, et ne juoksut sieltä nyt tulis...

Pipsa treenaa, Ansku treenaa, Mikko treenaa

No onneksi tästä lähin taas vaan Pipsa on meillä se, kuka treenaa. Nimittäin puolimaratonit on nyt Mikon kanssa juostu ja maaliin asti päästiin molemmat kunnialla! Voinen siis nyt tervehtyä tästä hulluuskohtauksesta ja sohvaperunoitua takaisin omaksi laiskaksi itsekseni ja uskotella, et 21 km juoksua korvaa loppuvuoden urheilut ja saan ihan rauhassa syödä suklaata ja muita herkkuja, eikä näy missään..

Kuten tosiaan sanoin, niin Pipsa silti jatkaa treenejään. Tosin ollaan kyllä hyvää vauhtia tehty koirasta ihan yhtä laiskaa, kun omistajistakin. Kuulisitte ne Looran huokasut ja näkisitte sen hymyn, mikä sen huulille tulee, kun toinen tajuaa, et ihanaa nyt on sunnuntai ja kukaan ei mee mihinkään eikä tee mitään :D Noh okei, tämä oli parin tunnin sienestysreissun jälkeen, mutta Piipari on vihdoin tajunnu kuinka voiaan myös täysillä ottaa rennosti! Pipsan tuntienhan kaikki tehhään sata lasissa, jopa rentoutuminen.

Käytiin tänään Kodin Terran parkkiksella tokottelemassa ja siellähän oli muutakin sakkia. Yksi poitsuparka ei kestänyt Miss Pipsalooran vastustamatonta tuoksua ja karkasi isännältään ihastelemaan meiän typykkää. Noh, Pipsahan ei moisesta oikeen perustanu ja tylysti istu kuin tatti ja teki hienovaraisesti selväksi pojulle, et paras kalppia menemään. Muuten toisten koirien härdelli ei Piiparin menoa haitannu, vaan treenit meni oikein hyvin. Aiemmin ei ollakaan kyseisellä parkkiksella treenattu, mutta Lörbäke hiffas kyllä hyvin, et nyt ollaan treenaamassa eikä hurvittelemassa. Pikku hiljaa se kisavarmuus sieltä näköjään tulee. Näistä uudenlaisista treenihetkistä on tosin tullu Piipille niin mieleisiä, että välillä pitää päästää karmeita riemun kiljahduksia. Onko vähän liikaa virtaa... Hmm.. Ei tartte paljon tuota typykkää innostaa treeneihin. Tästä tosin on paljon positiivistakin seurannu, sillä seuraaminen on ainakin meiän silmään nyt just semmosta kun sen pitääkin olla.

Treenailujen ohella Pipsis on kunnostautunu tänä syksynä myös mustikan poimijana ja suppilovahveron metsästäjänä. Mustikoita poimiessa tosin karvakuono on vähän haitaksi, Piipari kun tykkää istahtaa mättäälle nauttimaan näistä luonnon antimista. Myöskin suppismetsässä neiti vähän turhan hanakasti tulee tutkailemaan, että mitä ne isäntä ja emäntä sinne maanrakosiin osottelee ja mitä ne sieltä kaivelee.

Ja ei, ei vieläkään niitä juoksuja kuulu. Onpas se nyt kumma. Edelleen samoja merkkejä, mutta välillä taas tuntuu, että onkohan ihan meiän korvien välissä koko juoksujen tekeminen.. No oli miten oli, kyllä ne sieltä vielä tupsahtaa tulla. Kovasti kyllä agikentät polttelis, mutta ootellaan nyt ja katellaan what's what.

Maalari maalas taloa, sinistä ja... ei, ei vieläkään punasta

Blogi on ollu hiljaa ja kauan. Ei ole maistunu istua koneen ääressä sen jälkeen kun sain Iso-G:n pakettiin, mutta eipä meille ihmeempiä kyllä kuulukaan, perusarkea vaan! Onnea Pipsan sisaruksille, jotka on hienosti kokeissa pärjänny :) Me tullaan perästä sitten ööö joskus :D

Back in Jkl oltu kohta jo kuukausi ja edelleen vaan ootellaan niitä Piipin juoksuja. (Rakkaalla lapsella monta nimeä...) Pää on välillä Looralla niin pönttönä, että ei huvittais tehä mitään sen kanssa. Jopa lemppari dummy on välillä ihan plääh ja mieluummin mennään nokka maassa.. Toisinaan taas innostaa tehä ja vähän liikaakiin ja sitte neidillä palaa kii jos ei mee niin ku hän haluaa.. Tekee epäpuhtaita sinne päin suorituksia ja kun niitä ei hyväksy, niin pitää protestoida.. Piipari on siis ollut todellinen bitch viime aikoina.

Olin jo niin varma, että juoksut tulee etten menny pari viikkoa sitten tokovalmennuksen loppukokeeseen. Olisin tahtonu ottaa sen ihan kokeenomaisesti, mut meiän hömpöttäjästä ei ois siihen ollu :D Koko viikonlopun näytti, et sieltä ne juoksut tulee ku toinen oli ihan kuutamolla. Mutta ei, ei ne vaan tullu. Noh poitsut on kyl sitä mieltä, että Pipsa tuoksuu niin hyvälle nytten, että oli ihan hyvä ettei menty pilaamaan muitten suorituksia.

Agitreeneissä on käyty nyt pariin otteeseen ja Pipsa sikamaisesti ei malta odottaa esteillä yhtään vaan tekee itse just niin ku tahtoo.. Lällättelee vaan et ai ku kivaa, ku saa kerranki hypellä niin ku tahtoo.. Viime treeneissä onneksi alkoi jo mennä kaaliin, että se ei ole ok. Huomenna olis vikat treenit ja sitten uutta kurssia vaan putkeen, kunhan ne juoksut saadaan nyt alta poies.

Toisaalta kotona Piipari on ollu melkonen hellyyden kipeä mössykkä. Tulee niin lähelle kun voi ja vaatimalla vaatii huomiota ja rapsutuksia. Ei meinaa pöksyissään pysyä ku tullaan töistä kotiin, ku pitää kiivetä jo heti syliin halittavaksi.. :D

Voi kun nyt ne juoksut sieltä vaan alkaisi. Nyt vihdoin olis iltasin aikaa kunnolla treenata, mutta tuon hormonihörhön kanssa se ei oikein onnistu :D No onneksi Iso-G:n jälkeen on lisää projekteja tiedossa, sillä parin viikon päästä häämöttää Finlandia Marathon ja siellä 21 km lenkki. On iltasin ollu ainaki jotain treenattavaa.

Mutta eipä meillä ole mihkää kiire, treenataan sitte taas tosissaan, ku Pipsa on siihen kykeneväinen :) Ostin kyllä tänään uuden palkkauslelun, joka lienee ihan superi.. Pitänee testata sitä huomenna. Mutta anyways, menee varmaan tokokokeiden korkkaus ens keväälle, mutta eipä sinnekään ole mikään kiire ;P Jos vielä tämän vuoden puolella pääsis johonkin näyttelyihin kattomaan, mitä tuomari sanoo, kun Looralla on enemmän turkkia :) Aika hyvin on kuukauden aikana saanu kasvatettua peitettään ja alkaa taas näyttää bortsulta, eikä seropilta :D

Paukkutreenejäkään ei olla tehty, kun välillä Pipsaa pelottaa ei mikään. Ihan ihme pönttöyskohtauksia siis ollu pari kertaa. Toisaalta Piipi ei reagoinu yks päivä siihen, kun mattoa tampattiin pihalla ja ikkunat oli auki. Minä itte hätkähdin ku alko yhtäkkiä kovaa pauketta kuulua, mutta neiti vaan raotti vähä silmää ja jatko uniaan. Toivotaan, että tämä on hyvä merkki. Äsken myös ase pamahti Kalevan kisoissa, mutta Piipi vetää vaan sikeitä. Oli rankka sienestysreissu Mikon kanssa, niin nyt ei jaksa välittää jostain turhista paukkeista.

Koska Mikon työkoneella ei ole mitään kuvia, niin kaivoin arkiston kätköistä tämmösen ihanan pentukuvan viime kesältä. Aika saman näkönen kakkamaakarihan Piipari on vieläkin, mitä nyt kokoa on tullu vähän lisää :)

Erittäin hyvä ellei täydellinen :)

Pipsan kahteen viikkoon on mahtunut kaikenlaista, mutta aloitetaan ensin tämän päivän näytelmistä :) Miss Pipsaloora siis ensimmäistä kertaa kehässä Paltamon ryhmänäyttelyssä ainoana junnunarttuna JUN EH JUK1! Kerta kaikkiaan meni kyllä loistavasti! Tavoitteena oli ettei tuu EVAa ;P Vähän oltiin huolissaan, kun Loora on niin naku, että mitähän siitä oikein sanotaan :D Eihän se tuomarilta jäänyt huomaamatta, mutta tässä siis arvio:

"Junioriluokan narttu, joka on hyvin kehittymätön ja erittäin karvaton tänään. Hyvä ylälinja, luustoa saisi olla enemmän. Pää vielä pieni ja kehittymätön johtuen iästä. Kantaa häntänsä mallikelpoisesti liikkuessa. Erinomaiset sivuliikkeet. Pitää vielä kehittyä."

Noh, todellakin erittäin karvaton :D Pipsa luultavasti tekee juoksuja, joten karvaa lähti toissa viikolla oikein kunnolla. Nyt on onneksi nuo säälittävät karvat pysyneet. Häntä oli kamala siimahäntä, mutta sentään Loora osasi kantaa sen hyvin ;) Varmaan Loora myös näyttää kehittymättömältä, kun sillä ei ole karvaa :D Ja pää on pieni, kai se siitä jykevöityy.. :D Mutta erityisen tyytyväinen olen tuohon, että sivuliikkeet oli erinomaiset :) Tätä juuri harjoteltiin, että saataisiin se Pipsan liike kunnolla näkyville, kun sillä se varmaan pärjää. Tuomari ei maininnut mitään naamataulusta, joten se kelvannee, vaikka onkin vähän hassu ;) Pipsa oli rodunomainen lähestyttäessä, häntä vaan huisku ja oli ihan mielissään, kun tuomari tuli luokse. Eipä voi muuta kuin olla todella tyytyväinen tähän ekaan suoritukseen :)

Kaiken kaikkiaan näyttelyistä muuten täytyy sanoa, että oli kiva ympäristö ja oltiin siis hallissa. Pipsa oli aluksi vähän et mitä tää mekkala on, kun belgianpaimenkoirat siinä haukkua röykytti menemään, mutta kun vähän tutustuttiin paikkoihin, niin Loorahan oli ihan chillisti koko loppuajan :) Välillä meni kevythäkkiinsä makoilemaan ja välillä harjoteltiin juoksua. Vähän tuntui neitiä kiinnostavan liikaa maassa olevat hajut (todellakin juoksut tulossa), mutta sitten kehässä esiintyi kyllä todella hyvin ja selkeästi nautti huomiosta :D Hahhah, meidän linssilude.

Valitettavasti kuvia mulla ei ole jakaa, kun Mikko otti ne omalla tabletillaan ja vei sen Jyväskylään. Laitellaan sitten viikon päästä kun itsekin palaan takas kotiin.

No mutta sitten mitäs muuta meille kuuluu. Miss Pipsaloora kävi toissa viikon mun kanssa töissä ja oli kyllä mallikelpoinen toimistokoira :)

Iloinen toimistokoira

Perjantaina otettiin jo iisisti!

Toissa viikolla myös oltiin ulkona, kun oli hyvät ilmat. Narupallo on ihan superi, niin superi, että se pallo piti siitä sitten tuhota ja nyt on vaan naru, silti ihan huippu lelu :)

Sängyn alla paras piilo! Tätä ei voikaan valitettavasti kotona tehä!

 Ja Pipsahan tunnetusti rakastaa katsella ohikulkevia ihmisiä ja noh, ohikulkevia mitä vain tai vaikka siellä ulkona ei olisi mitään, niin voi silti katsella, jos vaikka jotain nähtävää tulisi! Täällä omakotitalossa ei ole niin helppoa löytää korkeaa paikkaa mistä katsoa, mutta kyllähän bortsu aina keinot keksii..

Ketä siellä!?

 Loora myös löysi Kuusamosta uuden kaverin, Misti-bcn, jonka kanssa oli ihan mahtavaa leikkiä :)

Otosnro mitä lie. Pipsa on loman aikana unohtanut mitä paikka tarkoittaa!!!

Vauhtimimmit

Pari hymyilevää bortsua :)

Pipsa myös kävi vähän reissailemassa pitkin Koillis-Suomea :)

Pipsa kävi myös Posiolla muikkumarkkinoilla, ah ku oli kivaa :) Muikun tuoksua!!

Sitten päästiin taas Mistin kanssa leikkimään, tässä ollaan ampuradan lähellä ja samalla taustalla kuului hirmunen ryske. Onneksi Misti keksi naurattaa Pipsaa, niin ei meiän neiti jaksanu paukuista välittää :)

Vein Mikon yllätykseksi katsomaan kuusamolaista rotkojärveä, Ruoppijärveä ja Pipsahan pääsi kans mukaan :) Parempia kuvia reissulta kamerassa, pitää latailla sitten myöhemmin :) Mutta huomaa karvaton bortsuotus siimahäntineen :D

Käytiin myös mökillä ja Pipsa pääsi uimaan, kerran on bikinit, niin pitäähän sitä nyt uidakin ;)

Loora ensimmäistä kertaa pitkospuilla Naatikkajoen eräreitillä :) Vähän kävi tassut välillä suovedessä, mutta Looraa ei haitannu :)

Kaikenlaista siis tapahtunut parin viikon aikana :) Mistin kanssa tosiaan Pipsalla leikit meni hyvin yhteen ja otettiin koirien kanssa kentällä myös näyttelytouhuja ja vähän tokotteluja. Valitettavasti tuo hiekkakenttä oli vähän turhan karhea Pipsan tassuille ja pari päivää menikin hoidellessa anturavaivoja, mutta onneksi hyvällä hoidolla tassut saatiin nopeasti kuntoon. Tästä oppineena pitääkin viedä Pipsaa enempi karheammille alustoille treenaamaan.

Minä myös tein jossain välissä Pipsalle jäljen, mutta polttiaiset vei voiton ja jälki oli olemattoman lyhyt.. Pitänee palata näihin juttuihin sitten Jyväskylässä Mikon kanssa!

Vielä viikko olisi oleilua täällä pohjoisessa. Loora on nauttinut täysin siemauksin ja saanut paljon uusia kokemuksia :) Paukkutreenit jatkuvat Jyväskylässä ja toivon mukaan saadaan sielläkin laukaisuvarmoja koirakavereita mukaan, niin saadaan lopullisesti selätettyä tuo pieni mörkö. Onneksi tilanne ei ole niin paha kuin aluksi ounasteltiin, vaan Pipsa ei vaan oikein tiiä miten niihin paukkuihin pitäisi suhtautua. Tätä on pystytty hyvin täällä Kuusamossa treenaamaan, joten edistytty on. Kiitos suuresti Emmille, kun tulitte Mistin kanssa paukutteiluihin leikkimään!! Siitä oli iso apu :)

Kuusamossa

Ensimmäinen viikko on vierähtänyt Kuusamossa :) Matka tänne meni hyvin ja nopeasti. Pipsahan nauttii, kun saa lököstellä autossa, joten matka taittui hyvin leppoisasti tällaisissa tunnelmissa:

Miss Pipsaloora on nyt lomalla!

Ja mikäs Looralla on täällä ollessa, kun on iso piha missä temmeltää ja rapsuttajiakin löytyy joka lähtöön ;)

Pipsa niiiiiiin tykkää mun pikkusiskosta

On pikku hirviö myös päässyt tällä viikolla toimistokoiraksi. Vähän piti aluksi pöristellä osalle työntekijöistä, kun isot miehet nyt vaan on vähän epäilyttäviä Pipsan mielestä. Mutta kunnes niihin tutustu, neiti huomaskin et ne on ihan okei. Huudit piti myös tsekata perusteellisesti, kaikkea ihmeellistä tavaraa olis ollu. Kaikista oudointa oli se, että porukkaa lappas ovesta koko ajan ees taas. Siinä oli pikku koiralla vähän ihmettelemistä. Mutta suurimman osan ajasta työpäivät on kyllä menny näissä merkeissä:

Ah tää työnteko on niin rankkaa!

Toisena päivänä jutut ja meiningit oli Looralle jo niin tuttuja, että ei tarttenu pörhistellä ja toisaalta olis ollu kivempi tutustua ympäristöön vielä enempi. Täytyy kyllä sanoa, että on tuo otus helppo, kun sen voi noin vaan ottaa töihinkin ja toinen on ihan kiltisti. Hyvää harjotusta muutenkin Pipsalle, et pääsee noista möröistä eroon. En tiedä miksi osa ihmisistä, etenkin isot miehet, on vähän pelottavia ja niille pitää vähän pöristä. No ensi viikolla Pipsa on menossa mukana toimistolla, niin saa vielä lisää harjoitusta tähän.

Työpäivät oli sen verran rankkoja, että näissä merkeissä kuluikin sitten loppupäivät:

Oi ku makosat unet tässä mamman tyynyllä

Ulkokuvia ei olekaan nyt tarjolla, kun siellä menee keskittyminen kokonaan itikoitten huitomiseen. Onneksi nyt on itikkamyrkkyä missä uittaa itsensä ennen ku menee ulos, niin vähän paremmin pärjää. Täällä on siis totta kai minun tuurilla ennätysitikkakesä! Silti aion tänään uhmata noita itikoita ja tehdä Pipsalle esineruudun. Huomiseksi ajattelin sitten jälkeä.

Mutta siis ulkona ollaan kuitenkin oltu, vaikka kuvista sitä ei voi päätellä :D Käytiin yksi ilta järven rannalla uudella lenkkipolulla. No se nyt ei menny aivan nappiin sitten, kun Pipsa päätti kiskoa ja vetää joka suuntaan.. Siinä yritin huitoa  itikoita ja pitää kiskovasta koirasta kiinni.. Voi voi.. No, on meillä työn alla tässä ollutkin jo jonkin aikaa (tai ainahan se tuntuu olevan työn alla) ja tutuissa paikoissa mennään kuin mallioppilas, mutta heti kun tulee muuttujia - esim. uusi paikka, kaveri tai pahin kaikista kaveri, jolla on koira - niin homma menee pipariksi. Onneksi ollaan nyt täällä missä kaikki paikat on uusia, niin harjotellaan ensteks tuota ensimmäistä ongelmakohtaa, eli olis kiva jos neidin kaaliin menis, että vaikka on uusi paikka niin samat säännöt pätee sielläkin hihnakäyttäytymisen kanssa. Sitten otetaan pikku hiljaa tuttuihin ympäristöihin mukaan noita koirakavereita. Vielä tällä viikolla ei oltu siihen valmiita. Rohkeasti kyllä yritetiin, mutta ei siitä mitään tullu. Lisäksi vielä ne sata itikkaa siihen inisemään, niin oli emännällä taas hermoissa pitelemistä. Mutta jotta tilanne ei olisi niin epätoivoisen kuuloinen, niin kuitenkin edistystä on tullut ja hihnan päässä mennään jo huomattavasti paremmin! Selvästi tuota teenikeekoilua, et minähän teen niin ku lystään.. Onneksi Pipsa on suhteellisen helppo nykyään palauttaa maan pinnalle takaisin.

Hihnakäyttäytymisestä pääsemmekin sitten hyvin näyttelyhihnaan ja sen kanssa toimimiseen. Ollaan nyt kahdesti kokeiltu juoksuttamista ja ekalla kerralla meni kyllä ihmeen hyvin. Lähinnä oon nyt yrittäny saada ne kengurun loikat karsittua pois ja tietty estää Pipsaa seuraamasta. Hännästä ei ole siis tietoakaan miten se sitä viuhtoo, mutta viuhtokoon miten tahtoo nyt tässä vaiheessa. Toisella kerralla Loora oli hienosti deletoinut ensimmäisen kerran opit ja kenguruloikki sekä yritti tarttua näyttelyhihnaan kiinni?!?! Myöskin pukki mua reiteen kuonollaan kuin kokeillakseen, että lopetanko sen ravaamisen. No ei Pipsa arvannu, että mammapa ei tämmösestä tykkää. Pidin pienen puhuttelun neidille ja jätin sen ällistyneenä tollottamaan paikalleen. Hetken päästä tulee nolon näkönen mustavalkonen luokse, ja tehtiin juoksutusta uudelleen. Se olikin sitten ihan napakymppi! Vilkaisin myös hännän asentoa ja se oli oikein nätisti selän jatkeena. Katsotaan jos tästä toisesta oppitunnista nyt olisi jäänyt jotain myös mieleenkin.

Sitten pakko vielä mainita tämä, kun kaihertaa niin mieltä, että Pipsalla kyllä näyttänee jonkin asteen paukkuarkuus olevan. Täällä on ampurata noin viiden kilsan päässä ja sieltä aina aika-ajoin kuuluu pauketta. Alkuviikosta Loora ei ollu moksiskaan, kun paukut oli niin vaimeita. Näytti ettei se edes kuullu niitä. No torstaina sitten paukkui illasta oikein kunnolla, sääkin oli selkeä niin äänet kantautu tosi hyvin. Iskä tosin osasi myös kertoa, että aina torstaisin siellä radalla on jotku harjotukset ja sen takia kuuluu tavallista enemmän pauketta. Oltiin sitten Pipsan kanssa ulkona leikkimässä ja leikit loppu kyllä lyhyeen, kun ensimmäiset isot paukkeet kuulu. Aluksi se vaan kuulosteli ja jopa jatkettiin hetki leikkiä, mutta kun pauke jatku, häntä meni koipien väliin ja huolestunu ilme tuli kasvoille. Kun pauke edelleen jatku, niin neiti päätti, että parasta olis mennä sisälle ja meni portaille napottamaan ja oottamaan. Muut seudun koirat ei reagoinu paukkeisiin mitenkään, kukaan ei haukkunu. Takapihalla meidän metsästyskoiratkin oli ihan hiljaa. Yritin portailla sitten syöttää Pipsalle vähän namia ennen sisälle menoa ja se kyllä suostui syömään pari namia. Mutta kun en oikein tiennyt mitä tehdä, niin vein sen sitten sisälle. Sisällä taas oltiin kuin ei mitään, kun ei ne paukkeet kuitenkaan sisälle asti kuulunu.

Eli tämmöstä on nyt luvassa siis joka torstai ja tarttisin vähän työkaluja siihen, että kuinka toimia tässä tilanteessa. Yritin olla paineistamatta Pipsaa ja jatkoin jopa leikkiä ihan kuin en itse kuulisi koko pauketta. Mutta Looraa ei selvästi huvittanu leikkiä enää.. Hyvät neuvot tulis nyt tarpeeseen! Selvästi ne on vaan nuo tietyn tyyppiset paukkeet, mitkä Pipsaa ressaa, koska Jyväskylässä asutaan siinä työmaitten keskellä ja sieltä kuuluu kaikennäköstä ryskettä, mistä neiti ei välitä tuon taivaallista. Ainut mitä arkailee on maton tamppaus, se kun kaikuu niin hyvin kerrostalojen seinistä.

Loppukevennykseksi vielä kuvia juhannukselta:

Kukkuu missä Kalle?!

Otos nro XX eikä vieläkään saatu molempia koiria kattomaan suoraan kameraan :)

 Tässä vielä pari kuvaa kotoa Jyväskylästä:

Uimamaisteri

Pipsan perusilme :)