Tuhinaa, hampaita ja yksinolon opettelua

Onko mitään söpömpää kuin nukkuva koiranpentu? Don't think so.

Lumon kanssa on opeteltu että joulukuusessa ei roikuta, sormia ei syödä eikä varpaita eikä mattoa eikä paljon mitään muutakaan. Tänään tutustuttiin myös harjaan ja kynsisaksiin. Semmosella pehmosella vauvaharjalla paijasin ja pikkuemäntä tykkäsi. Kynsisaksilla Lumpelo alko vaan leikkiä. En leikannut kynsiä vaan tutustuttiin vaan ja samalla myös tassujen kopelointiin. Pain kanssa sai aikanaan vähän taistella tuon kynsiasian kanssa ja nykyisinkin hän alistuu kohtaloonsa vaikka selkeästi ei haluaisi. Jospa Lumon kanssa menis vähän helpommin.

Lisäksi Lumo on kokeillut yksinoloa tänään. Ensin lyhyitä aikoja kun vein roskat ja sit käytin Pipsan ulkona. Ja sit kun Mikko tuli töistä lähettiin kauppaan ja siinä vierähti tunti. Kun tultiin takasi, niin unisena Lumo haukotteli omalla pedillä. Nukkua pössöttäny oli vaan eikä millään tavalla suurieleisesti ottanu meitä vastaan.

Pipsa kävi eilen hallilla höntsäämässä vähän hyppytekniikkajuttuja. Oli riemussa pitelemistä kun Pai pääs riekkumaan luvan kanssa ilman ällöä pentua. Hyppyharkat meni tosi hyvin - go Pai! Otettiin tiukempia hyppykaaria ja Pipsan piti itse hakea ilman apurimoja kunnon kaarta ja ilman sen suurempaa liikehäiriötä. Klaarasi hyvin 55 senttiset hypyt ilman rimojen kolisteluja. Heti kun lisäsin liikehäiriötä niin rimat kolisi mutta pian jo meni häiriönki kanssa.

Lisäksi otettiin päällejuoksua mikä on meille ollu tosi haastava. Aluksi tein pysäytyksiä hypylle ja sit kun löyty jarrut niin mentiin täysillä. Vähän jännitti et tuleeko koira syliin mut hyvin löyty jarrut :D Vaatii multa enempi rohkeutta vielä.

Ylihuomenna mun vanhemmat ja pikkusisko saapuu viettämään joulua meille. Ei viititty lähteä Kuusamoon ajelemaan vielä noin pienen pennun kanssa, niin porukat tuleekin vuorostaan meille. Sitten onkin vauvavahteja useampi ;) Luulenpa et Lumo vie voiton kaikista joululahjoista ja herkuista!

Kun Lumo tuli taloon

Aika ottaa blogi taas haltuun, vaikkakin luulisi nyt olevan vielä vähemmän aikaa kirjoitella :D Heitä, eli mustavalkoisia lörderlöllieitä on nyt siis kaksi kammottavaksi, kun Dreamoor Peekaboo, aka, Lumo Lumoava muutti meille eilen.

Pipsa on ottanut siskonsa hyvin vastaan ja on erittäin kiinnostunut pennusta. Kovasti nuuhkii ja ihmettelee et mikä tää käärö oikeen on. Pipsis on yllättänyt meidät fiksulla käytöksellään aivan täysin. Odotettiin mustasukkaista kärttymuorimeininkiä, mutta vielä mitä, Pipsis on nätisti jättänyt pyynnöstä Lumon lelut huomiotta ja ei tule härkkimään jos pentu on minun tai Mikon lähellä. Kerrassaan kypsää käytöstä :D Ihan vähän hävettää, että epäilin sen olevan tyhmempi.... Sori Pipsa, yllätit mut taas :)

Ja mitä taas tulee Lumoon, niin voi jestas mikä tyyppi! Nukkui koko automatkan kiltisti Tervakoskelta Jyväskylään. Ei mitään ongelmia. Kotiutui lähes hetkessä ja tutkaili paikat reippaasti. Pipsaa alussa vähän jännitti, kun Pipsis oli aika säpäkkänä kun oli odottanut monta tuntia itsekseen kotona. Mutta kun oli höyryjä saatu Pipsalta pois, niin sitten otettiin tytöt samaan huoneeseen nuuhkimaan ja pian Lumo jo yritti roikkua Pipsan hännässä ja etsi maitobaaria masun alta. Että se siitä jännityksestä :D

Ensimmäinen yökin meni erinomaisesti. Pentu nukkui 8 tuntia putkeen, eikä herättänyt kertaakaan keskellä yötä. Aamulla sitten puoli kasin aikaan iloisesti piipitteli kun hätä oli melkoinen. Niin melkoinen että lirahti pisut sitten mun päälle kun otin hänet syliin. Tuota vahinkoa lukuunottamatta tarpeet on tehty ulos. Tosin ulkona ei kovin olla oltu, kun on märkää ja kylmää. Ainoastaan tarpeilla käyty ja siinä vähän annettu pennun nuuhkia. Toivottavasti tulisi vähän kuivempaa, niin pääsisi metsässäkin vähän jalottelemaan.

Lumo on tosi taistelutahtoinen, reipas ja yllättävän itsenäinen noin pieneksi emännäksi. Tälläkin hetkellä vetelee vaan sikeitä työhuoneessa eikä oli moksiskaan vaikka on imuroitu, blenderillä tehty välipalaa ja kolisteltu milloin mitäkin. Ei myöskään herännyt nokosiltaan vaikka Pipsis vähän intoutui haukkumaan kun naapurit kopisteli pihalla jotain. Kerrassaan Lumoava tapaus ;)

Ehkä Pipsan kanssa elo on tuonut jotain viisautta myös meille, kun tuntuu, että tämä yhteiselo on lähtenyt niin helposti liikkeelle Lumon kanssa. Toki kun Pipsis oli pentu oli hän meidän eka bortsu ja eka koira noin muutoinkin aikuisiällä, niin jännitti koko ajan ja höösäsi varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mitä oli tarve.

Pipsan kuulumisista sen verran, että kovasti on aksassa menty taas eteenpäin, tosin välillä myös takaisin päin ja sivullekin, ja noh, oikeastaan joka suuntaan.

Olisko ollut noin pari kuukautta sitten kun hoksattiin Julian kanssa, että Pipsa tiputtaa rimoja sen takia, et menee aivan liian läheltä siivekkeitä. On nyt käytetty sitten apurimoja ohjaamassa tiukoissa kaarteissa ja kappas kun rimat on alkaneet pysyä. Tätä on mietitty niin pitkään et mikä noissa hypyissä oikeen on vikana ja nyt se vihdoin selvisi. Pipsa on niin hyvin sisäistänyt et aksassa pitää mennä lujaa, että se yrittää oikoa minkä kerkiää.

Nyt alkaa apurimojen käyttö tuottaa tulosta ja rimat on alkaneet pysyä ja pystytään vihdoin tekemään pidempääkin rataa. Mikäs sen ihanampaa kun viilettää yhdessä tuommoisen vauhtimimmin kanssa <3

Aika näyttää mitä kaikkea sitten Lumon kanssa tullaan tekemään. Tokolla alotetaan ja aksaa sitten jahka neiti on ensin kasvanut. Kasvattajalta saatiin myös jo jälkikepit, eli Mikko pääsee vauvajälkiä tekemään ;) Kerran on näin lumetonta, niin voipi olla et tässä piakkoinkin voi jo jäljen alkeita aloitella. Paimennus lienee Lumolla verissä isänsä puolelta, joten sitä kyllä ehdottomasti myös otetaan kuvioihin. Pipsishän ei oikein jaksa lampaista kiinnostua, joten josko tuosta pienemmästä saisi paimenkaverin :)

Innolla lähdetään joka tapauksessa Lumon kanssa ihmettelemään tätä yhteiselämää. Lupaan päivitellä kuulumisia vähän tasaisempaa tahtia! Olkoon se mun uudenvuoden lupaus ;)

Mitäs me laiskimukset!

No ei olla laiskoja oltu Pipsan kans treenirintamalla, mutta blogissa kyllä. Ehkä aktiivisuus treenikentillä heijastuu hiljentyneenä blogina.

Joka tapauksessa kevät on menny mukavasti ja kesälomia tässä Pipsiksen kans ootellaan kovasti. Treenilöisissä aksa on ykkönen, tokottelut on kyllä jääny kotitokotteluiksi. Tokokisoihinkaan ei enää innosta mennä, kun säännöt muuttuu. Sinne meni ne motivaation rippeet siihenkin touhuun.. :P Harmi homma sillä just keväällä vähän herättelin tokotteluja, kun ekaa kertaa päästiin ulkokentille treenailemaan. No eipä kait ne säännöt niin kovasti muutu, mut enpä tiiä et onko tuosta mölyapinasta sitten totiseen tokotteluun. Tai siis pikemminkin mun hermot ei kestä sitä ku pitää koko ajan varoo jos koira innostuu liikaa.

Pipsis on kuitenkin ennen kaikkea aksakoira. Sitä on nyt tässä rakennettu ja lupaavalta alkaa vaikuttaa. Pipsalla oli tuossa keväämmällä selkävaivoja, jonka vuoksi rimat alko tippuilemaan. Selkää sitten huollettiin fyssarin avustuksella ja nyt ollaan taas kuosissa ja rimat saatu takaisin 50.

Vielä kun saisi Pipsan kestämään mun liikehäiriöitä. Nyt rimat näyttää tippuvan vaan mun huonoista ohjauksista. Ja nehän on kyllä tosi huonoja. Treeneissä menee aikaa siihen ku mä toistan mun virheitä kymmenen kertaa ennen ku mulle menee jakeluun et tää oli se väärä tapa. Yleensä olen nopea oppimaan, mutta tämmöset koordinaatiota ja kehonkieltä kaipaavat jutut ei selkeesti multa niin nopeesti luonnistu. Tai oonhan mä tässäki nopee oppimaan just sen miten ei pitäs tehä :D En vaan osaa päästää sitten tavoistani irti ja muokata ohjausta tarpeen vaatiessa.

Onneksi Pipsis kestää mun miljoonat toistot ja tekee aina kuuliaisesti. On siinä koiralla kestämistä. Herkemmän tapauksen kanssa tästä hommasta ei tulis mitään. Pipsis on kyllä niin mahtava opettaja. Se ei anna tuumaakaan mun ohjauksille anteeksi. Sen pitää olla just eikä melkein. Siihen ku lisää ton älyttömän vauhdin, niin on tosiaan haastava paketti. Olis jännä joskus kokeilla hitaammalla koiralla, et osaisinko semmosta ohjata ku ehtis aatella siinä tehtäessä. Pipsan kanssa pitää olla selvät sävelet, ei siinä ehi miettimään matkalla et mitä seuraavaksi. Jos jään miettimään ni se tilanne meni jo ohi ja Pipsa tulee läksyttämään et mikset hoida hommias. Kyllä, saan koiralta tiukkaa palautetta jokaisesta kämmistä. Pipsis on siis loistava motivoija myös.

Kisaradoista ei vielä pitkään aikaan Pipsan kanssa haaveilla. Rytmitys on semmonen mitä nyt kovasti yritetään rakentaa, mut sitten kun tulee taas niitä hankalia ohjauksia eteen, niin menee reenit hinkatessa niitä. Harvoin tulee eteen semmosta rataa mitä päästäs kunnolla etenemään ja rytmiä hakemaan. Mutta eipä niitä kokonaisia ratoja turhaan kannata hamutakaan, ennen kun on ohjaukset varmoja.

Oli sentään kiva kuulla Dreamoor-leirillä muilta leiriläisiltä ja leirin aksakouluttajalta, et eteenpäin on vuoden aikana menty. Aina se ei vaan tunnu siltä kun samoja vanhoja virheitä vaan edelleen tehdään ja meneminen on välillä niin tosi tahmasta. Vielä on pitkän matkan päässä et päästäs yli 10 estettä kerralla. Mut eipä meidän alun sähläyksistä oo tietä ku ylöspäin, joten pienikin edistyminen on jo edistymistä ;)

Katsotaan sitten mitä vuoden päästä taas, onko menty yhtään eteenpäin vai mikä on meininki. Tällä hurjalla blogin päivitystahdilla seuraava päivitys lienee ens vuoden leirin jälkeen :D No jospa sitä sais aktivoiduttua kesälomalla ;)

Uusi vuosi ja samat vanhat kujeet

Eipä hätiä mitiä vaikka blogi on ollut reilu puoli vuotta hiljaa, niin täällä on menty ja touhuttu kuulkaas oikein olan takaa :)

Agilityssä on menty eteenpäin rytinällä. Välillä kyllä on harmaita hiuksia tullut, mutta onpa havaittu myös valoa tunnelin päässä!

Kontakteja ja keppejä on voitu jo ottaa maltilla radalle mukaan ja rimat on 50 sentissä! Tää on semmonen voitto et huhheijaa! Bileet heti nyt!!! Menipä siinä hinkatessa sitä hyppytekniikkaa, mutta kova työ tuotti tulosta ja nyt ne rimat pysyy. Thank goodness.

Toki vielä havaittavissa ettei Pipsa kestä ohjaajan häiriötä niin hyvin kuin voisi, eli rimoja toisinaan tipahtelee. Mutta suunta on koko ajan ollut nyt nousujohdanteinen, eli hyvältä näyttää :)

Ehkä ne kisakentät siellä vielä siintää jossain horisontissa meillä, mutta eipä oo ollu kiire ja välillä meni niin huonosti, et oli vain todettavat se tosiasia, et tässä ei välttämättä Pipsan kans ehitä kokeisiin ikinä. Opettelua ollut sekä mulle että Piipparille tää aksa ja mikäs siinä nauttiessa uusista opeista :) Tänäänkin ollaan intopinkeenä menossa taas ohjattuihin treeneihin :)

En oo ihan helpointa koiraa kyllä ekaksi aksakoiraksi ottanu :D Pipsiksen nopeus, ohjaajaherkkyys plus herkkä kuumuminen on aikamoinen yhdistelmä. Lisää siihen vielä osaamaton ohjaaja niin voi voi.. On ollut silmiä avaavaa päästä kunnon kouluttajan oppeihin ja tajuta et hupsista keikkaa mitä kaikkea olisi voinut sattua kun ei tienny aiemmin mitä oli tekemässä. Onneksi ei mitään koskaan ehtinyt sattumaan ja nyt on turvallisesti ja oikeilla ohjeilla harjoiteltu. Semmonen vinkki vaan kaikille jotka halajaa aksan pariin, et ottavat myös selvää kouluttajasta et se tietää mitä on tekemässä.

Harmittaa vaan pikkasen, ettei oma osaamiseni ollu semmosella tasolla heti kuin mitä Pipsa vaatisi. Tuossa pikkuemännässähän olisi potentiaalia vaikka mihin, mut se nyt joutuu tyytymään tämmöseen tumpeloon :D Siinä olis jollekin osaavalle ohjaajalle varmasti upea kisakaveri. No mutta turhaapa tuota murehtia. Koiratpa ei onneksi muusta välitä kun siitä et pääsevät tekemään, joten Pipsa lienee ihan kiitollinen osaansa :)

Syksyllä tein myös sen päätöksen sitten, että toko meni ihan jäihin mun ja Pipsiksen osalta. Näin sain kalenterista tarpeeksi aikaa keskittyä ainoastaan askaan. Siirsin tokovastuuta jo tehokkaasti kepon hommaksi muutenkin ja kaksikolla onkin jo hyvä treenikausi alla. Nyt mä voisin kunnostautua katsomalla niille kokeita ;)

Pipsa kävi hierojalla ennen joulua ja pikkuemäntä on elämänsä kunnossa :) Kovasti on pidetty huolta et tehdään kaikki lämmittelyt ja jäähdyttelyt oppikirjamaisesti ja venytellään säännöllisesti.

Syksyllä käytiin myös ampumisjuttuja testaamassa, et kuinkas se Pipsis starttipistooliin reagoi. Lievää paukkuherkkyyttä kun on havaittu. Se menikin paljon paremmin kuin osattiin odottaa ja kouluttajan arvio oli et on vaan paukkukokematon. Ei Pipsistä liiemmin hetkauttanu. Tuskinpa silti enää kepo lähtee noihin pk-juttuihin Pipsan kanssa, tai siis kokeisiin. Mut josko ne sinne tokokokeisiin ilmottaisi ;)

Hyppytekniikkaa

Vihdoin viimein kauan odotettu hyppytekniikkakurssi on alkanut :) Maanantaina oli luento, jossa käytiin perusteita ja harjoituksia läpi ja perjantaina päästiin jo tositoimiin Pipsiksen kanssa. Kaikki perustuu Susan Salon metodeihin. Täytyy sanoa, että jo pelkkä luento oli todella silmiä avaava. Tämmönen pitäisi ehdottomasti kuulua jokaisen agilityn alkeiskurssin ohjelmaan. Hirvittää ihan et on Piipparin kans joskus kaahotettu 60 senttisillä menemään tietämättä mistään mitään... Onneksi on ollut onnea matkassa eikä mitään ole sattunut.

Perjantaina tehtiin perussarjaa, ponnistuspaikan löytämistä sekä hevosenkenkää. Aika nopeasti näkyi harjoituksissa se mitä epäiltiin jo kouluttajan kanssa aiemmin Pipsan hypyissä ongelmaksi. Pipsa ei osaa käyttää takapäätään oikein :P Eli nyt jumppausta sitten takapään kanssa ja hyppyharjoituksia. Kyllä se takapää vielä sieltä löytyy! Onneksi mitään jumeja ei ollut havaittavissa, että ihan vaan osaamattomuudesta johtuu nuo huonot hypyt.

Perussarjassa alussa oli kaahotusta vaan. Oli liian hyvä loppupalkka, vaikka se palkka ei koskaan voi muka olla liian hyvä... Meillä ne nakit vie Pain niin kierroksille, että ei siitä touhusta tuu mitään. Se vaan haluaa ne nakit eikä ajattele mitä tekee. Mutta kyllä sieltä hyviäkin pätkiä tuli. On se jännä kuinka koira kyllä itse osaa omat hyppynsä korjata kun huomaa et ei ihan edellisellä kerralla onnistunu askellus.

Set pointissa eli siinä ponnistupaikan löytämisharjoituksessa peräpään käyttämättömyys näkyi selvästi. Pipsa repii itsensä hyppyyn etupäällä. Ei vaan siis pieni mustavalkoinen tajua, et vois ponnistaa sillä peräpäälläkin niin olis helpompaa.

Hevosenkenkä meni tosi hyvin. Hienosti Pai osasi kaartaa ja laukanvaihdot onnistu joka toiston jälkeen paremmin. Vähän nuo loppupalkat vaan saa kierrokset nousemaan Piipparilla. Paikalla pysymisistä ei tietoakaan ku loppupalkka näkösällä. Kotona onkin nyt treenattu sitä et namusia on pitkin lattioita ja ei saa ottaa vaan pitää tehä ensin jotain ennen kun saa namun :D

Tykkään kyllä noista hyppyharjoituksista, kun niissä voi antaa koiran rauhassa tehdä ja harjoitus antaa palautteen. Nää harjotukset tekee varmasti hyvää muutenkin kuin hyppytekniikkaa aatellen. Tulee koiralle itsenäistä esteen suorittamista, paikalla pysymistä ja mulle hyvää harjotusta siitä, et antaa koiran tehä omat hommat ja mä teen omat. Niin hyvät ohjeet harjotusten tekoon on tullu, et helppo noudattaa. Aina välillä sitä on niin kuutamolla ku käyn ittekseen treenaamassa et mitä tekis, niin tykkään kun nämä harjotukset on niin selkeitä :D Tosin aina yritän kyllä miettiä valmiiksi mitä kentällä teen kun sinne meen. Kumma kyllä se ajatus vaan helposti muuttuu kun menee sinne kentälle...

Tänään käydään omiksemme tekemässä muutamat hyppyharjoitukset ihan rauhaksilleen ja keskiviikkona olis taas ratatreenit. Sitten Pipsis jääkin parin viikon aksatauolle, kun meillä alkaa loma. Ehkä se tekee Paipparillekin ihan hyvää vähän pitää taukoa :) Mulle ei välttämättä, kun tuppaan unohtamaan kaiken jos vähänkin tulee taukoa... :D Pitää varmaan lomalla tsekkailla netistä viikkoratoja, et pysyy ees jonkunlainen tatsi hommaan :)