Haavereita ja epäonnistumisia

Tosiaan kuten otsikkokin kertoo, niin meillä ei ehkä ole viime aikoina menny asiat ihan nappiin. Viikko sitten oli Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen järjestämä tokokoe, joka meni ihan prinkkalaksi Pipsan kanssa. Vaikka neiti ootti coolisti vuoroaan, niin kun varsinainen koesuoritus alko, niin oli hirveetä älämölöä ja karkailua..?!?!?!!? Siis karkailua?!?!?!?! Helle taisi tehä meille tepposet ja minä idioottina en valmistellu koiraa tarpeeksi ennen kehään menoa.

No virheistä opitaan ja sitä rataa. Meni kyllä aika paljon se pöljäily mun piikkiin.. Meinasin jättää jopa leikin kesken, mutta onneksi härkäpäisyyteni ei suvaitse luovuttamista ja tehtiin liikkeet loppuun saakka ja kotiin tuomisina alo3 pistein 122,5. Ja kuule ei ees oltu viimesiä ;D Hahhah!!! Melkonen pohjanoteraaus kuitenki ja siinä meni meidän kisavarmuus. Ehkä me joskus kisakentille vielä mennään, tai sitten ei.. Jotenki on nyt pakka sekasin ja Pipsa kuumuu ihan liikaa tuossa tokottelussa..

Kouluttaja sano, että sitä ei vois vähempää kiinnostaa mikää seuruu... Jee... Tätä mä vähän pelkäsin sen kaiken hinkkauksen jälkeen ku Pipsa edisti niin paljon. No ollaan lelupalkoilla saatu oikeanlaista virettä tekemiseen, ainut vaan, että enpä ennen koetta tarpeeksi treenannu sitä, ettei se lelu lennä joka liikkeen jälkeen.. Niin I know.. Typerää.. Noh, nyt mennään hitaasti niin hyvä tulee joskus. Tuo ääntely on prioriteetti nro yksi ja siitä on päästävä eroon. Treenikentillä siis treenaillaan vaan hiljaa olemista tästä lähtien. Olkkaritreeneissä kun Pipsan vire on kohillaan otetaan välillä liikkeitä, teknisiä juttuja ja lyhyitä pätkiä. Katotaan mitä tästä tullee :D Onpahan ainaki ekaksi harrastuskoiraksi haastetta kerrakseen tuossa lörderlölliessä :D On se vaan ihana kun se on niin tulta ja tappuraa.

Alla pari järjestäjien ottamaa kuvaa tokokokeesta:

Levoton paikkamakuu

Sentäs perusasento on meillä kunnossa ja tuomari tykkäsi Pipsan räjähtävästä noususta maasta perusasentoon :)

Tavattiin kokeissa myös Pipsan sukulaiskoira, tai varsinaisesti kyseessä oli Alli-palli-palleroisen sukulainen Jinga! Olipa kyllä samaa näköä sukulaisneidissä, samanlaiset pystyt korvat :) Jahka Pipsaloora vaan paranee, niin mennään yhdessä treenailemaan :)

No mutta sitten perjantain pettymysten jälkeen mentiin lauantaina totuttuun tapaan aksatreeneihin. Oli ihan huippua!!!! Otettiin jo aika pitkää rataa, rengas, putki, putki ja hyppy ja sitten tehtiin öööö lopetuksia vai mitähän ne oli... No oli kuitenkin kolme hyppyä ja koiran piti irrota kunnolla ja hyppiä kaikki esteet ja avustaja anto palkkaa lopussa. Treenit meni kyllä niin nappiin ja kun oli narupallo palkkana, niin ääntelykin saatiin kuriin. Ihan huippua tuo aksa!!!!! Keksin myös treeneissä miten saan Pipsan odottamaan niin ettei ennakoi, takapalkka. Narupallo vaan taakse kun jätän koiran, niin on ja pysyy eikä ennakoi :D Esteet vetää kuitenki niin puoleensa, et takapalkka ei haittaa suoritusta ja sitten voi kivasti vapauttaa suorituksen jälkeen pallolle. En tiiä voiko tämä tyyli kostautua joskus, mutta tällä mennään nyt.

Noh sitten kävi vähemmän kiva juttu ihan lopusta treeneissä, kun siellä hiekassa mönki amppari, joka tuikkasi Looraa takalistoon ja takatassuun :/ Vähän aikaa aristeli tassua ja oli iha et whaaaat. Säikähdin kyllä iteki, ku noista ei koskaan tiiä, jos koiralle tuleeki jotaki. No ei onneksi tullu ja parissa minuutissa unohtu koko episodi. Tämä oli kyllä toisaalta ihan hyvä opetus Piipparille, koska sitä on välillä vähän liikaa kiinnostanu kaikki pörriäiset ja pitäny nokkaa tunkea ihmettelemään niitä. Eipä kiinnosta enää :D

Sunnuntaina oli sitten niin kuuma, et vietiin Loora ekaa kertaa uimarannalle. Voi sitä riemua kun sai noutaa lelua vedestä. Siis ihan superia!!!! Kotimatka ei sitten ollutkaan niin superi, koska jossain siellä kadulla oli niin pieniä lasinsiruja, että ei huomattu olleskaan, kunnes Pipsan vasen takatassu alkoi vuotamaan :/ Mä oon ihan hullun tarkka noitten lasinsirujen kanssa, mutta en kyllä huomannu tällä kertaa ollenkaan mitään siruja missään...

No kotona puhistettiin haava ja se ei onneksi kovin iso ollu. Pipsa pysty kyllä kävelemään eikä aristanu haavaa ollenkaan. Laitettiin siihen siteet ja aateltiin et joskos se siitä. No aamulla kateltiin tassua ja viilto olikin sen verran syvä, että päätettiin kuitenkin soittaa eläinlääkärille. Ja eikun koira tikattavaksi. Olis ollu hyvä viedä se jo heti sunnuntaina, mutta lääkäri tuoreutti haavaa ja sai sen hyvin ommeltua.

Nyt ollaan sitte särkylääkkeillä menty, pidetty sukkaa suojana ulkoillessa ja muutenkin oltu varovaisia. Side otettiin pois toissapäivänä ja haava näyttää umpeutuneen hyvin, paitsi yhdestä reunasta näyttää vähän arvelluttavalta. Tikit poistetaan vasta reilun viikon päästä, joten katotaan sitten miten haava on parantunu. Voi olla, että ollaan vielä senkin jälkeen viikko pari riekkumiskiellossa. Kauluriin Pipsa on tottunu hyvin. Ei pidetä sitä muuten ku jätetään neiti yksin kotiin. Onneksi mulla on niin väljää, niin pystyn suurimman osan viikosta tekemään hommia kotosalla, niin ei tartte toisen tuntitolkulla olla kaulurin kanssa kotona.

Mielikuvitusta on pitäny kyllä käyttää kuinka saada tuon energiapakkauksen virtaa kulutettua. Hihnalenkit oli aluksi haastavia, kun neiti olis ollu menossa joka suuntaan ja vähän väliä kehitti hirveetä hepulia. Onneksi parin päivän sisällä meni jakeluun, että nyt ei voi riekkua. Sen sijaan annetaan Pipsan rauhassa haistella ja nuuskutella nurmikentillä. Tämä tuntuu väsyttävän hyvin. Lisäksi ollaan oltu rauhallisia olkkaritreenejä, millon mitäkin temppuja ja vähän kauko-ohjauksiakin. Toisaalta tää rauhallisesti tekeminen ja oleminen on nyt ollu just mitä  me tarvittiin treenaamiseen :D Mun pitää siis jatkossa ajatella, et koira menee rikki jos se yhtään kuumuu, niin osaan sitten hallita sitä virettä :D Hyvin äänettömiä leikkihetkiä on nimittäin nyt viime päivinä ollu..

No mutta toivotaan, että tassu nyt paranee, niin päästään jatkamaan myös kunnon treenailuja, varsinkin aksakentät kutsuu kovasti. Parin viikon päästä Pipsaloora meneekin Hyvinkäälle Sannan luo hoitoon, kun myö lennetään Madridin lämpöön juhlimaan ystäväni häitä :)

Kauhukakara 2 vee jee :)

Olenpas mä nyt todella huono päivittelemään tätä blogia tänä keväänä. Yritän parantaa tapani!!! Tokoiltu ja aksailtu ollaan ja aksassa jopa osataan valssata ja takaa leikkauksia. Ens kerralla on persjättöjä, en malta oottaa :D Kepit oli työn alla viime lauantaina, ne verkot kun ei oikeen menny Pipsalla kaaliin, et mitä ne semmoset on, niin neiti hyppi niitten yli..... Piipparilla on muutenkin tapana keksiä noitten aksaesteitten kanssa ihan omia juttuja, joten pitää pyrkiä pitämään neiti paremmin ruodussa. Täytyy kuitenkin sanoa, että huimaa edistystä tulee joka kerta treeneissä niin mun kuin Pipsankin puolesta. Loora on kyllä ihan superi, vielä kun iteki pysysin emännän perässä :D

Tokossa on otettu vähän takapakkia, tai no paljonkin, koska Loora nyt kuumuu jostain syystä ihan kaameesti heti treenien alussa.. Vaikka kuinka väsyttäsin Pipsaa, niin sitten kun aletaan treenaamaan niin pakka hajoaa. On piippausta, älämöintiä jos jonkinmoista eikä Pipsis malta pysyä paikoillaan.. Tähän saatiinkin Dreamoorin tokopäivissä tosi hyviä vinkkejä Sirkeltä ja niitä onkin jo testattu hyvin tuloksin. On se vaan jännä tuo vireen hallinta.. Heti kun saan Pipsan vireen hallintaan, niin liikkeet menee tosi hyvin, mutta auta armias jos neiti pääsee kuumumaan vähänkin, ni johan alkaa piippailu ja kujeilu. Tässä on siis nyt kyllä tasapainoilua kerrakseen. Toisaalta välillä menee hermot, mutta toisaalta on mahtavaa, kun onnistutaan välillä ja Pipsan vire on hyvä. Vähän vuoristorataa menee. Aikamoinen härdellihän tuo emäntä on ;) Onpahan luonnetta :D

Saatiin myös Tuirelta vinkkejä tuohon seuruun edistämiseen ja tosi yksinkertaisella kikalla on nyt saatu hyvää seuruu pätkää. Nyt otetaan tosi iisisti kyllä ja pienin askelin edetään, että homma pysyis kasassa. Ihanaa, että vinkkejä satelee, eiköhän niistä löydy ne meille parhaimmat systeemit. Pitää alkaa kartottamaan jotain koirankoulutusguruja ja niiden pitämiä vire-luentoja tässä ja varmaan eksyä myös kirjastoon tsekkaamaan josko sieltä löytys myös noita vireen hallinta kikkoja.

Niin ja Pipsaloora ja muut sankarit täytti tiistaina 2 vee :) Oi jee! Meillä oli vappukemut ja tupa täynnä ihmisiä, joten mikä olis ollukaan parempi lahja Looralaisuudelle, kun sai kulkea ihmiseltä toiselle rapsuteltavaksi ja hellittäväksi :) Sai ipana myös oikeita lahjoja: uuden narupallon, haisunäätä-lelun (jota onkin vingutettu tänään jo vaikka kuin) ja fleecenaru. Keskiviikkona käytiin kunnon metsälenkki ja Pipsa rallatti sydämensä kyllyydestä. Kaikkea on kyllä tähän kahteen vuoteen mahtunu, paljon on tullu opittua bortsuista noin yleensä ja koiramaailmasta ja eri harrastuksista. Mutta ennen kaikkea on tullu opittua tuosta meidän tänttäräästä ja sen ajatusmaailmasta. Kyllä tuo koiran mieli on vaan ihmeellinen asia :)

Lopuksi vähän kuvia alkuvuoden näyttelystä, kevättalvelta ja keväältä!

Hyväntuulinen Pipsaloora kehässä

Näin meillä tervehditään ihmisiä ;D Niin Pipsan tyylistä!

Ooooooleeeen pieni Pipsa vain, pullea, pyöreä

Jyväsjärven jäällä leikkimässä, huomatkaa töröttävä häntä!

Lentävä bortsuotus

Koppi!

Bongaa bortsu!

Osaa Loora olla myös sivistyneesti välillä :)

Vauhti päällä joka säällä!

Kirsu kohti kesää ;)

Räjähdysherkkää touhua

Onpa aikaa viimeisimästä päivityksestä.. Hups. Treenattu on kyllä niin aksaa kuin tokoakin ja sairastettu nenäpunkkia ja käyty reissussa. Arki vaan tuntuu nykyisin olevan niin täynnä töitä, opintoja, treenejä niin koiran kanssa kuin oman kunnon kohottamista että ei ole ennättäny päivittelemään. Nytkin olen junassa matkalla Helsinkiin työn puolesta. Piti jotain ajanvietettä keksiä niin mikseipä nyt sitten tänne päivittelisi kuulumisia.

Kuten sanoin tokoa ja aksaa tehdään nyt. Tokossa avoimen luokan liikkeitä mutta myös alokasluokan (hypyt jne) koska haetaan se koulari jossain vaiheessa. Työn alla on nyt seuruu, josta on tullu kauheeta edistämistä. Miten sainkin sen pilattua.. No nyt alkaa kova työ tuottaa tulosta ja seuruun paikka alkaa olemaan kohillaan ainakin lyhyissä pätkissä. Hitaasti hyvä tulee. Vaikkakin noin nopean koiran kanssa hitaasti tekeminen on aika haastavaa..

Tästä päästäänkin aksaan ja sen ongelmiin.. Pipsa on nimittäin niin räjähdysherkkä ja vauhdikas, että sen kanssa riittää kyllä töitä. Tänään tosin onnistuin kanavoimaan varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Pipsan energian niin, että saatiin jopa kunnon ohjauskuvioita tehtyä. Sinänsä samapa tuo miten siellä aksassa menee, kun ei me varmaan koskaan aleta kisaamaan. Never say never tietty, mutta kyllä olis niin pitkä matka kokeisiin et pidetään tämä nyt vaan hauskana stressittömänä harrastuksena:) Mutta kyllä se aksa vaan hauskaa on. Kunhan pysysin Pipsan perässä ja oppisin ohjaamaan niin siitä vois ehkä tullakin jotain :D Meille on kolme eri kouluttajaa sanoni et Pipsa on nii hirmu nopea et sen kans saa oikeesti tehä töitä et saa sen hanskaan. Ja vielä ku mun reagointiaika on nii pitkä ni paha yhistelmä. Pipsa myös pitää semmosta älämölöä aksatessa ettei sitä koskaan kehtais kokeisiin viedä :D Onneksi tokossa ääntely taas on vähentyny. Pitäs saada tuohon aksaan oma hallivuoro, että pääsis rauhassa Pipsan kans tekemään ja miettimään mitä tehään. Ryhnätreenit on iha ok, mutta helposti jää puolitieheb treenit ku ei saa tehä tarpeeksi toistoja.

Muutoin Piipparin elämä menee oikein hyvin. Ruoka vaihdettiin ja nyt turkkikin on iha erilainen, tosi hyvässä kunnossa. Nenäpunkista päästiin onneksi helposti eroon. Näyttelyihin tuskin Pipsan kanssa enää mennään. En usko, ettö se pärjäis, vaikka omasta mielestä koirahan on ihan täydellinen;)

Toivon mukaan bortusjen ja kelpieiden yhteisteeenit saadaan nyt lumien hiljalleen lähdettyä taas käyntiin. Täytyy kyllä vielä myös kehua Pipsaa siitä, että treenikentillä neiti osaa kyllä käyttäytyä tosi hyvin ja pysyy tosi hyvin hanskassa. Se tekemisen meininki mikä oli vähän hukassa on nyt löytyny! Treenitauko siis teki tehtävänsä. Vielä kun saisin aksassa Pipsan energian oikein kanavoitua niin hyvä tulis:)

Haaste

Saatiin Annelta tämmönen haaste, niin tottahan me tämmöseen ehitään vastata ;D

1. Kuvaile koiraasi/kutakin koiraasi kolmella sanalla.
Voi näitä tulis mieleen vaikka kuinka monta, mutta sanotaan hulvaton, söpö ja vauhdikas.

2. Mikä on koirasi ärsyttävin tapa?
Pipsa tietää mitä lootaa me kaukosäätimellä osotetaan, jos tahdotaan vaihtaa kanavaa jne. Kun neiti haluaa huomiota, se menee istumaan lootan eteen, niin ettei kanavia voi vaihtaa :D Toisaalta tämä on myös äärimmäisen huvittavaa :D Toinen mikä on usein hyvin hermoja raastavaa on ääntely treenatessa.

3. Mihin koiraharrastuksiin olet tutustunut? Mikä miellyttää eniten?
Ollaan kokeiltu jälkeä, hakua, paimennusta, tokoa, vepeä ja agilityä. Tokossa nyt on jotain, en tiedä mikä siinä on... :D Se vaan on mukavaa, mutta sitten taas toisaalta todella ärsyttävää, kun kaiken pitää mennä just eikä melkein. Ehkä perfektionismini kuitenkin pääsee jotenkin tässä lajissa kukoistamaan ja sen vuoksi siitä tykkään... Kaikista lajeista olen kyllä tykänny ja agility siintää haaveissa, että josko me sitäkin jossain vaiheessa harrastettaisiin.

4. Miten päädyit omaan koirarotuusi?
Ajatuksena oli saada harrastuskoira, josta olisi moneen lajiin ja joka on aktiivinen ja nauttii tehdä asioita yhdessä ihmisen kanssa. Toisaalta itse myös tykkään haasteista, joten bortsu tuntui juuri sopivalta pakkaukselta. Ja onhan ne vaan syötävän söpöjä ja upeita ja viisaita :) Jotenkin se oli myös pitkään aika selviö, että bortsu otetaan. Todella pitkään haaveilin bortsusta, mutta tietysti mietitytti, että pysyykö niin aktiivisen koiran perässä. Tähän mennessä on kyllä ihan hyvin pysytty perässä ;)

5. Minkä rotuista koiraa et ottaisi? Miksi?
No en mitään lelukoiraa, mutta jos niistä nyt yksi pitää valita niin sanotaan vaikka chihuahua. Ensinnäkin ihan liian pieni, tykkään, että koira on koiran kokoinen. Niillä on myös maine karmeina räkyttävinä äksyinä pikku otuksina... Pahoittelut kaikille chihujen omistajille :D

6. Minkälainen koirasi olisi ihmisenä?
Kaikkien kaveri ja ainainen vitsien kertoja :D Ehkä vähän snobi myös... :D Ja joka paikan höylä, monta projektia päällekkäin ja aina menossa joka paikkaan.

7. Mikä on kallein asia, jonka olet koirasi takia hankkinut?
Taidettiinpa hankkia ilmastoitu auto, kun koira tuli ;D

8. Mikä koirastasi on parasta, mistä se innostuu kaikkein eniten?
Ruoka on ihan parasta. Sitä voisi syödä aina ja aina vaan ;) Ja tieysti kaiken maailman pallot on ihania.

9. Mikä koirassasi on parasta?
Into tehdä kaikkea täysillä oli se sitten tokoa, vapaana juoksemista tai nukkumista. Pipsa osaa nauttia joka hetkestä. On opettanu paljon myös itselle, kuinka pienet hetket on arvokkaita ja niistä tulis nauttia täysin siemauksin.

10. Millainen pentu koirasi oli?
Söpö pieni riiviö. Aika kiltti ja helppo, vaikkakin rasavillikausiakin oli. Oppi todella nopeasti.

11. Mistä olet joutunut luopumaan koirasi takia?
Ainaisesta laiskottelusta ja tunkkasesta sisäilmasta? Nyt kun ajattelee aikaa ennen Pipsaa, niin voi hyvänen aika, että oli varmaan tylsää. Ei mitään tekemistä ikinä. Lenkille ei huvittanu lähteä koskaan, kun taas nykysin sitä oikeen oottaa, että pääsee välillä koiran kanssa ulos tuulettumaan. Jos jostakin olen joutunu luopumaan, niin eipä ainakaan kaduta tippaakaan :)


Laitetaanpas haastetta eteenpäin Ninjalle, Sannalle ja Jennille.

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

Kysymykset:
1. Mikä on arvokkainta mitä koirasi on tuhonnut?
2. Milloin koirasi on omimmillaan?
3. Mikä on paras saavutuksesi koirasi kanssa?
4. Mistä koirasi motivoituu parhaiten?
5. Ketä julkkista koirasi muistuttaa?
6. Mitä olet oppinut koiraltasi?
7. Saako koirasi nukkua sängyssäsi?
8. Jos koirasi saisi valita, mitä hän tekisi mieluiten?
9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassasi?
10. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, montako lempinimeä koirallasi on?
11. Mikä on koirasi motto?
 

Pulmia jos jonkinmoisia

No jopas taas aika menee siivillä eikä ennätä tänne tulla kauheesti jorisemaan :D Tässä vihdoin ja viimein kuva Pipsasta toppatakissaan! Eipä ole tullu kauheasti takkia käytettyä, kun ei oo ollu pakkasia. Noh vielä on talvea jäljellä, joten toivoa on!!

Tuli treeneihin taukoa, kun meikällä on ollu migreeniä taas kahden vuoden tauon jälkeen. Nyt onneksi on lääkitys kunnossa ja viime viikolla päästiinkin taas mukaan treenilöimään. Meillä vaan nuo hallilla treenaamiset menee nyt siihen, että pidetään kivaa, sillä Pipsa ei oikein viihdy hallissa... Tämä johtuu kolisevista agilityesteistä. Kolmannella kentällä nimittäin on aina aksatreenit samaan aikaan ja kun eihän Piipi sinne nää mitä siellä tapahtuu ja hallin seinistä kaikuu kauhee räminä, niin se on Piipparista ihan sietämätöntä... Et jos jäi epäselväksi, niin nyt ei oo epäselvää et Pipsa on paukkuarka.

Kun mentiin ensimmäisiin treeneihin tammikuussa, niin Pipsalla oli vielä valeraskaus ja aattelin, et se alun arkuus johtu lähinnä siitä ja just ku mentiin sisälle niin pamahti joku keinu siinä viereisellä kentällä. Kuitenkin sen jälkeen saatiin hyvät treenit ja äänet unohtu. Toisetki treenit meni muistaakseni ihan mukavasti. Mutta nyt taas on alkanu tuota ääniarkuutta ilmaantua. Onneksi pallo on paras ja sen nähtyään Pipsa unohtaa ne paukkeet. Olen siis yrittäny keksiä semmosta tekemistä, ettei Pipsa ehi huomata ja miettiä mitään ääniä. Tämä on kyllä toiminu, mutta tässä vaan on sitten ongelmana se, että neiti kuumuu ihan kaameisiin atmosfääreihin, niin yritäpä siinä sitten sen jälkeen treenata.. Hyvät neuvot olis kyllä nyt tarpeen.. Meillä olis mölli parin viikon päästä, mutta tuskin voidaan siihen osallistua, kun ei siitä mitään tulis jos siellä joku esteitä paukuttaa samaan aikaan.. Ja tässä on enää yhet treenit välissä... Damn it... Ihan ku se ääntely ja piippailu ei ois ollu meille tarpeeksi, niin nyt vielä tämäkin.. Kyllä näyttää kokeet hyvin kaukaisilta tässä vaiheessa..

Eniten harmittaa tietty Pipsan puolesta, että miten siitä nyt on tommonen arkajalka yhtäkkiä tullu.. Joo ne isot aseen paukkeet oli kamalia, mutta että nyt nuokin... Ei ole kiva viedä koiraa väkisin semmoseen paikkaan missä se ei viihdy.. Tosin kyllähän se sitten viihtyy siellä kentällä rallatellen, kun on touhuttu aluksi.. Jaa-a, en tiiä kyllä oikeen mitä tehdä... Aika kalliiksi tulis myös se, että varais kentän ja menis vaan aina kuulostelemaan ja touhuamaan omiaan, kun toiset aksaa.. Enkä tiiä mitä koko agilitystä nyt enää tulee... Uskaltaako sitä lähteä edes koittamaan enää...

Muutoin elämä Pipsan kanssa on kyllä helppoa. Ollu ihan superia päästä tuohon järven jäälle ja päästää toinen vapaana juoksemaan. Pipsa on kyllä todella kuuliainen eikä lähe ihmisiä tai muita koiria tervehtimään ilman lupaa, pysyy siis todella hyvin hanskassa. Kotitreeneissä seuruu on nyt menny eteenpäin ja on välillä jopa hyvinkin mallikasta. Vieläkin pitäs enempi osata treenejä aloittaessa kanavoida Pipsan energiaa jotenki, ettei aina pitäs alottaa treenejä muistelemalla et kuinka oltiin hiljaa :D Mutta tässäkin on kuitenkin edistystä eikä enää tartte niin usein muistutella :D

Alokasluokan liikkeet on kyllä hallussa ja niin tuntunee olevan avoimenkin. Pääsisi nyt vaan oikeesti kunnolla treenaamaan tuolla hallilla. Ryhmässä paikka makuuta ei olla otettu, koska yleensä ihmiset haluaa ottaa sen heti alussa, niin se ei taas meillä onnistu kun ensin pitäs saada neiti unohtamaan ne paukkeet. Pitääkö tässä jotain siedätyshoitoa alkaa miettiä vai mitä.. En tiiä.. Olis kiva keskiviikkona kyllä jotenki saada tuo otus haltuun ja ihan huippua ois jos päästäs niihin mölleihin osallistumaan.

Makoset unet pyykkitelineen alla