Koiramaisia suunnitelmia

Tässä on monenmoisia koiramaisia suunnitelmia tehty loppuvuodelle ja alkuvuodelle, ihan hirvittää tämmöstä jänskättäjää.. Iiiks!!! Ainut onkkelma meillä nyt tokon suhteen on tuo samperin ääntely.. Ihme vinkunapiippausta pitää perusasentoon tullessa ja liikkeelle lähdöissä päästellä.. Välillä saan sen ruotuun, mutta joka kerta alussa pitää muistella Looran kanssa, että mitenkä se menikään. Vinkkejä anyone tähän?!?! Enhän mä voi tommosen piipparin kans mihkää kisoihin ikänä mennä...

Sentäs nyt on päästy sen verta eteenpäin, että enää ei kiljuta. Mikko ei välillä ees kuule sitä pientä inahusta, minkä itse kyllä kuulen.. Kuuliskohan tuomarikaan...... Mutta välillä piippaus vielä kuuluu ja selvästi. Pelkään, että pilaan nyt sekä perusasennon että seuruun ku sählään tuon piippauksen kanssa.. Pientä paniikkia siis ilmassa.. Ja siis ne piippaukset liittyy just noihin perusasentoon tuloon tai liikkeelle lähtöön. Mut esim seuraamisessa se jää parin ekan askeleen jälkee kyllä pois. Oon nyt puuttunu joka ikiseen inahukseen.. Ihme ettei ole koiralla vielä menny maku koko touhusta..

Siskokset :)

Mutta on jäänyt kertomatta, että nähtiin ihanaa Hertta-siskoa ja Hannaa tuossa parisen viikkoa sitten! Olipas mukavaa treenata ja sain silloin vielä kiljuvan Pipsan kanssa hyviä vinkkejä Hannalta! Iso kiitos niistä! Ja myöskin ruutua treenattiin (kun me saamattomat ei oo vielkää ostettu niitä ruutukamppeita... hmph...). Ja päästiin myös hyppyä treenaamaan kunnon esteellä eikä millää mun viritelmillä :D

Tästä treenituokiosta paistoi niin se, että ollaan treenattu liikaa vaan keskenämme ja alkaa koko hommasta perspektiivi kadota. Onneksi perjantaina on sitten bortsu-seuraa treenilöisiin ja päästään testaamaan myös ryhmässä paikkamakuu.

Niin ja Jyväskyläänki tulee tokorinki, jonne ehkä yritetään Looralaisen kanssa. Täällä on kyllä niin paljon hundeeneja, että saapa nähä onko mittään mahiksia.. Senkin vuoksi siis pien paniikki tuon ääntelemisen suhteen, että sais sen nyt kuosiin.. Eihä tommosta piipparia oteta sinne mukkaan. Olishan tolla Looralla vaikka mihin potentiaalia, kun vaan emäntäki jotahi ossais.. Missä lie välissä oon saanu kehitettyä sille ton piippauksen.. Damn it.. Sääli pilata omalla sähläyksellä noin hieno ja etevä koira! Toivotaan et perjantain treenit menee putkeen!

Niin ja lisäyksenä vielä mikä unohtu ihan kokonaan, niin Pipsa pääsi sunnuntaina leikittämään n. 11 viikkoista labbispentua Suloa! Tosi nätisti leikitti pentua ja jaksoi vaikka pentu yritti kovasti tehdä tuttavuutta etenkin tuolta takapuolen puolelta :D Ihana Loora kun se osaa olla niin kiltisti muitten koirien kans. Tämä visiitti osoitti sen, et ei huolta sitte KUN meille tulee se toinen bortsuotus jossain vaiheessa ;)

Hiljaiset treenit

Pipsan kanssa on muodostunu alkavaksi ongelmaksi tokotellessa piippaaminen. Vireongelma luultavimminkin, Loora kun on niin täpinöissään aina valmis treenaamaan.. Ihan kiva muuten, mutta vire on sitten hetkessä liian korkealla, kun toinen tajuaa et hei jes me treenataan. Toisaalta palkkaamattomuus voi myös vaikuttaa asiaan, mutta ennemmin uskosin, että vireeseen tämä onkkelma nyt viittaa.

Siispä tänään otettiin aamusta hiljaiset treenit. Puutuin joka ikiseen inahdukseen minkä Pipsa päästi ja muutaman muistuttelun jälkeen alko mennä mustavalkosen kaaliin, että suu pitää pitää supussa. Palkkailin hyvin rauhallisesti taputellen ja välillä laitoin Piipparin vaan makuulle rauhottumaan. Lopusta saatiin jo kivasti tehtyä askelsiirtymiä ja peruutuksia ja muita ja hiljaisesti. Tämän saman moodin ku saa tuonne uloskin niin hyvä tulee.

Hassua vaan, että yleensä ryhmätreeneissä ja muissa ohjaajat neuvoo herättelemään koiraa, niin meillä pitää rauhotella ja jäähytellä :D Parempi ku ei ees käytä mitään alottelusanoja, mikä meillä siis on ollu vaan yksinkertaisesti "mennään treenaamaan". Se nimittäin saa pikkusen bortsuotuksen jo ihan tärisemään innosta. Lenkillä kyllä on paras ottaa pieniä seuraamispätkiä yms. kun ne tulee niin yllättäen, että toinen ei ees tajua et hei me treenataan.

Tää virejuttu on kyllä kerrassaan jännittävä. Pitää ehkä käydä kirjastosta joku kirja tai kaivaa jostain joku luento aiheeseen liittyen. Olis tosi mielenkiintosta perehtyä asiaan enemmän, et kuinka tommosen sähikäisen kanssa kannattee toimia. Onneksi reilu vuosi yhteiseloa on opettanu jo paljon kuinka Looran kans tulee toimia. Mieluummin otan kuitenkin aina tuommosen ihanan härdellin, kuin semmosen josta pitäs kaivaa sitä motivaatiota. On se ihana, kun toinen ottaa niin tosissaan tän treenaamisen :) Pitää vaan oppia kanavoimaan tuo innostuneisuus oikealla tavalla ja yrittää itse omalla sähläilyllä olla pahentamatta tilannetta. Eli pitänee itselläkin vähän rauhottua treenitilanteissa.

Saatiin hyvät ohjeet muuten meidän superilta kasvattajalta Sannalta tunnariin ja pitänee alkaa pikku hiljaa tutustumaan tunnareitten ihmeelliseen maailmaan :)

Aina ei vaan jaksa päivystää mitä mamma blogiin raapustaa

Tässä vielä todistetta siitä, että meiän härdelli osaa myös ottaa rennosti:

Härski bortsuotus!

Esineruutu

Käytiin perjantaina metsälenkillä ja tehtiin Pipsalle esineruutu. Alla videokuvaa neidin suorituksesta, toivottavasti video toimii. Ruudussa oli neljä esinettä, tosin minä myöhästyin vähän kuvaamisessa ja video alkaa toisesta esineestä. Ruutu oli suunnilleen 30x30 metriä.

Aika pätevää touhua Looralta :) Nyt pitänee isontaa ruutua ja laittaa vaikeampia esineitä. Tästä on hyvä jatkaa!

Luultiin muuten jo Mikon kanssa, että ollaan ihan vainoharhasia, kun oltiin niin varmoja, että Pipsalla tulee kohta ne juoksut. Mutta eilenpä ne vihdoin sitten alko!!! JEEEEE!!! Sotki vähän suunnitelmia, mutta pääasia, että ne nyt vihdoin tuli.

Jäljestelyjä ja kuvatuksia

Mikko on pitäny jälkitouhuista reilun kuukauden taukoa ja odotellut sekä omaa että Pipsan motivaatiota ja tänään olivat sitten päättäneet mennä pitkästä aikaa kokeilemaan, että kuinkas se jälki kulkikaan.

Jälki oli n. 140 metriä ja Pipsa oli kiltisti puuhun kytkettynä odottanu Mikon tehdessä jälkeä. Tähän lenkki väliin, jolloin jälki ehti vanheta n. 45 minuuttia. Jäljellä oli muistaakseni ollu kaksi kulmaa, namuja siellä täällä harvakseltaan. Keppejä ei vielä ole otettu jäljelle, kun se meni niin pipariksi koko touhu kesällä. Keppitreenejä on tehty erikseen ja kunhan nyt alkaa jäljet sujua, niin sitten ne kepit sinne. Noh mikä oli sitten lopputulema, Miss Pipsaloora suoriutui jäljestä ennennäkemättömällä intensiivisyydellä ja oli kuulemma tehny niin erinomaista työtä, että Mikko oli suu auki kävelly perässä, että mikä jälkikoira se tämmönen on ja mistä se ilmesty. Eli tauko teki hyvää molemmille ja nyt eikun sitten jäljestelemään, koska kuitenkin piiiiiiiiiiiiitkä syksy edessä vielä. (Minä täällä tosin odottelen jo innoissani talvivaatteineni lunta.. ah.. lunta).

Muutenkin oli kuulemma ollut mallikelpoinen koirakansalainen mukana, sillä viimein on Pipsalle tullu automaatioksi, että jos tulee joku metsälenkillä vastaan niin täytyy tulla luokse. Tänään oli ilman kutsuja kipittäny Mikon vierellä ja istahtanu oottaan et hihna laitetaan kiinni. Mistä tää tämmönen upeakäytöksinen koiraotus meille on ilmestynyt?!?!?! Ollu semmosta tuuliajoa välillä Looran mielentilassa tässä pari viime kuukautta, mutta nyt näyttää, että kaikki on taas niin reilassa ja juoksuja ei oo lähimainkaan tulossa. Tälläpä siis mennäänkin nyt ja unohetaan koko juoksut, kun ei niitä vaan yksinkertasesti kuulu. Kyllä ne sieltä vielä sitten joku päivä tulee.

Myöskin esineruudussa Pipsis on kunnostautunu ja esineet nousee semmosella tarkkuudella, että ollaan oltu ihan äimänkäkenä Mikon kanssa. Ollaan myös otettua uusia esineitä ja ei mitään ongelmaa löytää. Takakulmat on semmosia hankalia paikkoja, mitä ei välttämättä aina hoksaa heti tsekata, mutta kyllä se sitten lopulta sinne painaa, kun ei muualta hajuja tartu. Nyt vaan uusia ja vaikeampia esineitä sinne ruutuun siis.

Tokottelut on ottanu niin suurta harppausta, että senkin suunnalla nyt suunnitelmia on, mutta jotta en nyt jinxais tätä hyvää suuntaa, niin en vielä kuuluttele suunnitelmia, kun on se mahdollisuus, että ne juoksut sieltä tupsahtaa sitten juuri sopivasti. Joten katellaan, katellaan.

Ja ei olla muuten niitä tunnareita vieläkään korkattu.. Oliskos jollain ollu jtn vinkkejä miten niitten kanssa nyt kannattikaan lähteä liikkeelle?

Koska päivitykset on ollu niin kuvattomia, nyt vuorossa sitten jotain kuvatuksia tältä syksyltä :)

Vähän teki aluksi tiukkaa odottaa lupaa! Tää on myös hyvä väsytystekniikka, kun ahmatin pitää niin keskittyä.

Pipsis innostui poseeraamaan kivellä kauniissa syyssäässä :)

Ulkoilun ohella Loora pitää huolta kunnostaan myös joogaamalla ja venyttelemällä.

Suosikkiharrastuksiin lukeutuu myös marjastus (lue=mustikoiden popsinta) ja sienestys. 

Oli päivä kuinka p*ska niin Piipari osaa piristää, ja kuka nyt ei piristyis kun toinen jaksaa aina näin ilosesti hymyillä :)

Jotain erilaista ja hauskaa

Kaveri näytti tänään yliopistolla sarjakuvan, joka oli kyllä koiraihmisen mieleen ja oli pakko tulla tännekin laittamaan linkki. On ne koirat vaan niin ihania <3

Enjoy: http://theoatmeal.com/comics/dog_paradox