No ei me ihan surkeita olla :P

Ensinnäkin suurkiitokset kasvattajalle, jolta on tullu hyviä neuvoja treeneihin :) Näyttää taas valosammalta tää treenaaminen ja uutta potkua saatu, ku meinattiin jo ihan lannistua!

Perjantaina oli yhteistreenit, jotka noh.. Ei menny ihan nappiin. Tosin oli super ylpeä Pipsasta, kun otettiin piiloon luoksetuloa. Ohjaaja jätti koiran kouluttajalle ja juoksi piiloon sermin taa, joka oli vielä "eristetty" pressuseinällä ja röykkiöllä koiria ja niiden ohjaajia. Pipsaa ei paljon muut koirat kiinnostanu siinä vaiheessa, kun mamma karkas piiloon! Ja muutenkin kun siinä vuoroa odotettiin röykkiössä niin, että koiria oli metrin säteellä joka puolella, niin hienosti Pipsa lopulta alistui kohtaalonsa ja istui ja otti kontaktia :)

Muuten tunti ei sujunu.. Oli korvat Looralla välistä kateissa ja ois vaan pitäny moikata ja pusuttaa kaikki.. Oltiin myös sosiaalistamista, eli käytiin vuorollaan tervehtimässä toista ohjaajaa ja koirat myös sai luvan saatuaan toisiaan tervehtiä, niin yksipä koira sitten ärähti Lorbatsulle.. No, ei se onneksi muita koiria pelkää, mut vähän jäi kattomaan, et mikä sitä räyhääjää vaivaa.. Painoin kyllä mieleen sen koiran ja pysytään jatkossa kauempana. Me ei Looran kans välitetä räyhääjistä. Lenkilläki jos joku räyhääjä tulee vastaan, niin Pipsan kiinnostus lakkaa heti. Parempi näin niin ei opi räyhänhenkien kans räksyttämään ja äksyilemään.

No omat treenit meni sitten lauantaina vähän paremmin. Tai no.. Hallin hiekkamaa oli suolattu ja sitähän koirat rakasti! Siis mitä ihmeellistä ja ihanaa valkosta siellä maassa olikaan, pakko oli maistaa. Lyhyesti sanottuna Pipsa teki kaikki ne varmat ihan päin prinkkalaa ja ne, mitkä harvoin onnistuu ihan buenosti! Otin jopa hypyssä hihnan irti ja neiti seurasi niin nätisti! Ei tullu mieleenkään Lorbakkeella lähtee viuhtomaan omiaan! Tehtiin myös pitkä seuruukaavio ja tämäkin meni hyvin. Imuttaminen on selkeesti auttanu ja seuruu on nyt paljon paremmalla mallilla.

Paikkamakuu taas ei onnannu ei sitten millään... Se niistä varmoista... Mut tais olla nyt (toivon mukaan) vaan kyse siitä, että hiekka oli ihan jäässä sen suolakäsittelyn jäljiltä ja semmosta kovaa ja paakkusta, niin meiän hienohelma ei vaan digannu siitä. Hänhän ei siis vois millään vesisateellakaan mennä maate.. Siis ai ku hirveetä. Kovasti kyllä on yritetty erilaisilla alustoilla tehdä maahanmenoja, mut tää oli nyt jotai iha hirveetä, ku hiekka ei ollukaa sellasta kivaa pehmeetä... Pipsa ei vaan tahtonu mennä maahan ja jos meni niin hetkeksi ja pomppas heti ylös.

Nouto sentään meni tuttuun tapaan hyvin, tosin luovuttamisessa vois tulla paljo enempi likelle. Nyt jäi johonkin metrin päähän. Luoksetulo oli kans hyvää. Liikkeestä seisominen oli kyllä ihan alkeissaan, mutta kotitreenit on osoittautuneet tehokkaiksi tässä parin päivän aikana ja nyt Loora seistä töpöttää ja itse voin hillua monen metrin päähän. Eikä mene takapuoli alas vaikka palaan viereen :) Pienet tästä siis Lörbäkkeelle!

Mutta mutta.. Vähän hirvittää, että ens kerralla on niin sanotut "kenraaliharjotukset", eli viimenen kerta ennen loppukoetta.. Loppukoehan on tällä kertaa sitten koko ryhmän kanssa yhtä aikaa, että pieniä muuttujia siellä kentällä on, vaikka Loora toimiski hyvin.

Sunnuntaina oli Pipsalla leikkipäivä! Ensin Oilin kanssa aamusta lumiriehat ja päivällä vielä Nukan kanssa jäällä leikit. Nukan lähdettyä tuli vielä naapuritalosta Noppa-bichoni hetkeksi Pipsan kans leikkimään. Luoksetulot oli välillä mitä oli, mutta loppua kohden taas parani, varsinkin kun Mikko toi fleecenarun mukanaan. Se on nimenomaan treeneihin tarkotettu ja semmoseksi millä leikitään yhdessä Pipsan kanssa ja plussana se on Pipsasta ihan superi! Vinkupallo on vähän menettäny arvoaan, kun ei sitä voi repiä eikä rettuuttaa.. Mutta ihan mahtavaa, että jää nyt kantaa ja voi päästää koiran siellä viilettämään. Tietty pian tulee ladut ja luistinradat ja jäätie, mutta toivon mukaan jonnekin jäis pläntti missä sais koiran kanssa rauhassa olla.

Niin ja Pipsalla on nyt ollu koetusta tällä viikolla, kun on joutunu olemaan itsekseen reilu seittemän tuntia. Hienosti on menny, mitä nyt Loora ei vaan voi sietää ilmaisjakelupostia, joka tunkee välioven ali.. Pari esitettä on löytyny silputtuna. Mutta muuten on kämppä pysyny kuosissaan! Jotta neiti olis väsy päivisin, ollaan alettu käymään iltalenkin yhteydessä tuossa paviljongin osaksi aidatulla takaparkkiksella treenaamassa. Sen verta iso parkkis, että uskaltaa päästää vapaaksi. Kivasti kuitenkin häiriöö tulee, kun välillä menee ihmisiä siitä poikki ja autotieltä ja lähiöstähän kuuluu koko ajan jotain ääniä. Koko ajan ollaan mietitty, et siinä ois hyvä treenata ja nyt vihdoin ryhdyttiin tuumasta toimeen. Sinnepä pitäs nytkin lähteä!

Pitäis muute varmaan välillä kirjotella useamminkin, niin ei tulis aina näitä superpitkiä päivityksiä :P

Ja uusiks män

Jeps, juuri kun kehaisin edellisessä päivityksessä, että kuinka kontakti oli seuruussa hienoa niin.. Voitte arvata.. Oli sunnuntaina ensimmäiset tottis-treenit ja kylmää palautetta tuli seuruusta. Tosin uusi halli ja uudet ihmiset ja uudet toimintatavat vei Pipsalta ja meiltä myös vähän aikaa tottua. Sanottakoon näin, ettei ihan osattu varautua, et mimmonen meininki siellä olis. Eihän me noista tottis-liikkeistä kovin tiietä, tokon liikkeistä enempikin vaan. Olis pitäny siis etukäteen miettiä, että mitä tahtoo koiran kanssa tehä.. :D Tästä ei valitettavasti meille kukaan infonnu, niin oltiin sitten hieman uunoina siinä alussa. Mikko siis ohjas Pipsaa, tehtiin tämmönen työn jako, että minä hoidan TT:n koulutukset ja Mikko nämä.

No kun se alku meni semmoseen sähellykseen ku ei tiietty, että mitä pitäs tehä, niin Pipsaki alko piippailemaan siinä, että mitä se tämmönen meininki oikeen on. Ei ole koskaan treeneissä Loora tommosta ääntelyä pitäny ja suoraan sanottuna hävetti se älämölö.. No mutta loppua kohden se onneksi jäi pois, kun se epävarmuus lähti ja Mikko ties ees vähän, että kuinka edetä. Tietty Pipsan piti kaikkea ihmetellä, kun iha uus ympäristö. Oli meillä toinen koira häiriönä aina, mutta kenttä nyt oli sen verran iso, että eipä kovin likelle toinen tullu. Silti kaikki kalahukset ja muut äänet sai Pipsan keskittymisen herpaantumaan. No siis tästä seuruusta nyt kumminkin, niin kuulemma Loora ei katso silmiin, että silmät harittaa jonnekin muualle.. :D Tais jonnekin kattoon vilkuilla kyllä siinä. Mutta sitten kotona tutkailtuani asiaa enempi, niin tosiaan Lorbatsun "kontakti" on jossain olkapäässä välillä :D Omaan silmään se tosin välillä näyttää siltä, et se katsoiskin ihan silmiin.. En tiiä.. Naruttanu on neiti meitä ilmeisesti.. ;P Tää on nyt treenin alla sitten, että fiksataan kontaktia. Tänään laiton narun pään päälle ja johan tapitti silmiin.. Kaikki keinot sallittu?? :D Toinen mikä oli niin Pipsa edisti mahoton.. Tämä tosin ollaan huomattu itekin.

Melkosia eroja näissä koulutuksissa kyllä, mutta tietysti kun toinen on yksityinen ja toinen taas tuommonen yhistys ja toisessa enempi otetaan tokoa ja toisessa tottista. Ja onhan niitä tapoja opettaakin vaik kuinka ;P Esim. TT:n koulutuksissa seuruuta on otettu niin, että autetaan ja palkataan koiraa oikealla kädellä, eikä koskaan oo imutettu. No tuolla taas sanottiin, et imutukseen vaan ja namut vasempaan. Myöskin liiallisesta sanallisesta kehumisesta tais tulla noottia, kun taas TT:n koulutuksissa on painotettu et pitää kehua ja näin auttaa ja tukea koiraa... :D Mitähän vielä.. No meille se koulutussysteemi oli ihan uus, kun ei oltu tosiaan aiemmin oltu siellä. Että voi joko treenata koiraansa yksin tai sitten kentällä on samaan aikaan toinen koira. Koirat oottelee autossa ja siinä lennossa vaihettiin sitten vuoroja. Tuli kyllä paljon hyviä vinkkejä ja lopusta seuruukin alko sujumaan. Tietty kun ei tiietty oikeen, että mitä ois voitu ees treenata niin ei tullu sit paljon muuta tehtyä kun seuruuta, vähän maahanmenoja ja paikalla odottamista, mut lähinnä vaan sitte leikkimistä palloilla et sai neitiin vähän draivia ja kontaktia. TT:llähän kouluttaja vetää treenit ja ohjeistaa ja neuvoo, niin tuolla taas pitää itse pitää suunnitelmaa ja nämä ohjaajat/kouluttajat on siellä katsomassa ja antamassa neuvoja. Vähän jäi epäselväksi, että ketä nämä ohjaajat/kouluttajat siellä nyt sitten on..

Ehkä se tästä, kun käypi enempi niin oppii et mitenkä tuolla nuo hommat hoituu. Tiukempaa kyllä on, kun mitä TT:n koulutuksissa.. :D Ei sillä, että toinen on huonompi tai parempi, vaan vähän eri näkökulmat ja menetelmät on. Päätettiin kuitenkin pitää kiinni omasta ilosesta menosta millä on menty tähänkin asti, että kun koiran häntä heiluu ja edistytään ees pikkusen, niin hyvä on :) Kokeisiin ei kuitenkaan mikään kiirus ole ja pääasia, että säilyy se mielekkyys siinä hommassa ja ennen kaikkea, että sekä meillä että koiralla on kivaa :) Ei tietty ole kiva opettaa koiraa ihan väärin ja sitten korjata virheitä, mutta hittaasti hyvä tullee ;P Mut hyvä on kyllä Jattila, kun siellä sisälläkin kuitenkin ihan suht lämmin verrattuna ulos. Tais sisämittari näyttää muutamaa pakkasastetta, kun ulkona oli joku miinus kymmenen! Ja muutenkin tosi siisti halli.

Niin ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, niin käytiin myös sunnuntaina bortsutyttöjen Vimman ja Taran kanssa pellolla viilettämässä :) Vimma on siis Pipsan "serkku", eli Pipsan isän veljentyttö. Oli kyllä kiva saada Looralle bortsuseuraa, kun selvästi noilla on oma tapansa leikkiä. Näytti koirat nauttivan, mitä nyt lumipaakkuja jäi tassukarvoihin ja se hidasti vähän menoa. Pipsa myös hienosti otti isommistaan mallia ja meni makaamaan Taran viereen, joka tuijotti Vimmaa, että jaa näinkö sitä pitää toista tapittaa ja paimentaa :) Saatiin myös vinkkejä hyvistä koulutuksista ja muista, kiitos siitä! Toivon mukaan otetaan pian uusiksi :) Alla vielä muutama kuva serkusten leikeistä :)

Koikkaloikkaa ala Vimma ja Pipsa

Eipä ollu paljon kokoeroa serkuksilla

Tyttöjen juttuja selkeesti juteltiin!

Perjantaina taas sitten TT:n yhteistreenit ja la omat treenit. Siihen asti yritetään nyt saada tuota seuraamista kohilleen ja sivussa myös noita läksyjäki pitäs tehä, esim se liikkeestä seisominen. Nyt menee jo hyvin käsiavun kanssa, hyvin seisahtuu niille sijoilleen. Hankala vaan samalla treenata sitä seuruusta, kun seuruu on päin prinkkalaa, mutta onneksi läksyksi tuli tehä tätä pysäytystä myös itse peruuttaen koiran tullessa kohti. Ja niin pitihän mun muuten heti sitten samana iltana kokeilla sitä metallikapulaa, kun se kerran ostettiin ;P Kuten arvasin niin ei mitään ongelmia, vaan Loora piteli metallista kuin vanha tekijä, itse asiassa paremmin kuin puista! Varovasti kuitenkin alotin sen kanssa, mutta nosti Pipsa sen jo maastakin.. Mutta yritetääns nyt pitää kii siitä motosta.

Loppukevennykseksi kuva Loorasta ku hää oli aiva piieeeeeen :D Pahoittelut kuvan laadusta, kännykällä otettu!

Huomaa hurmaava hymy ;)

Vuoden ekat treenit!

Pakko oli tulla heti päivittelemään tämän päivisistä treeneistä, jotta muistaa sitten, että mitäs piti tehä ja mitenkä. Ensinnäkin täytyy alottaa siitä, että Pipsasta oli ihan huisin hauskaa päästä pitkästä aikaa hallille! Siis ihan superia moikata kaikkia kavereita :) Kouluttajalla oli myös ihana australianpaimenkoira-pentunsa mukana tutustumassa muihin koiriin. Kouluttaja kysyi, että voiskos muut moikata pentua - no mitä tekee meiän Pipsa? Heittäytyy selälleen siihen pennun eteen.. :D Voi meiän mato-otusta. Ei se läheskään aina enää noin uusia koiria tavatessaan tee, mutta minkäs teet, sulostahan se on ku toinen tahtoo tehä kaikille selväksi, et mä oon söpö ja harmiton, tykkääthän musta :) Tosi nätisti Pipsa tervehti siis pentusta.

Pipsan kaveri Nukka oli myös treeneissä ja voi tytöt ois tahtonu kyllä mieluummin leikkiä kuin treenata.. Tämä tuli selväksi ohjatussa seuraamisessa, kun Nukka tuli eteen niin Pipsa unohti ihan mitä oli tekemässä. Mutta nou hätä, muuten meni kyllä tosi hyvällä kontaktilla seuruu ja jopa vasemmalle täyskäännökset meni oikein buenosti! Tosin kyllä sen huomasi Loorasta, että ei ollu vähään aikaan ollu hallilla. Juuri kun sain sen jatkuvan nuuhkimisen loppumaan, niin nyt mentiin taas kirsu maassa, ja sai kyllä kaivaa kontaktia.

Alotettiin tuttuun tapaan luoksepäästävyydellä. Oli kyllä Lorbatsulla haastetta pitää takapuoli maassa, vähän se siinä venkoili, kun ois niin tehny mieli pusuttaa kouluttaja. Tätä pitää kyllä alkaa nyt tekemään enempi, että tajuaa ettei siinä tartte yrittää ketään pusutella.. :D

Sitte tais olla paikkamakuu. Tässä meiän neiti on kyllä ihan pro :) Jätettiin koirat pariin otteeseen ja odotettiin sitten muutaman metrin päässä 15 s ja sitten palattiin luokse. Vähän piti Pipsan vilkuilla muita ja kun osa koirista lähti liikkeelle, niin Loora kyllä näytti ihan siltä, et nyt lähetään ku nokka oli  niin eteen työnnetty ku vaan mahollista, mutta ei se siitä lähteny! Jes :)

Paikalla istuminen ei sitten menny ihan näin hyvin. Sitä ollaankin oltu vähän vähemmän. Tehtiin ensin niin, että jätettiin koirat istumaan ja odotettiin hetki ja palattiin luokse. Sitten toisella jätöllä odotettiin hetki ja kutsuttiin luokse. Sitten piti vielä tietty tehdä tavallinen jättö ja koiran viereen palaaminen, niin Pipsahan sitten sai päähänsä rallatella mun luokse! Oli oikeen ilosen ja ylpeen näkönen et jes mäpä osasin tällee iha ilman käskyä tulla.. Oikein näki silmistä kuinka muikee se oli, että keksi tämmösen. No tein pari kertaa sitten jättöjä, niin tajusi olla tulematta enää.

Eteenmeno meni vähän.. noh. Ihan hyvin itekseen. Tarkotuksena siis saada koira maahan mahdollisimman lähellä namilautasta. Eka suoritus meni ihan plörinäksi, ku Pipsa kävi vaan namun ja alko nuuhkimaan maata. Vaihoin paikkaa vähän, mutta vähän samanlaista haahuilua oli. Kyllä se sitten pari onnistunutta suoritustakin teki. No tehtiin sama sitten kujassa, niin Pipsa meni suorilta lautasella, nuuhkutteli hetken lautasen ympäriltä. Minä taas yritin kovasti komentaa maahan, mutta ei tainnut Looran korvat olla kuulolla, vaan se päätti sitten iloisen reippaasti laukata mun luokse :D No sain sen sitten ihan siinä viime metreillä maahan. Ei kovin kehuttava suoritus, mutta eipä sentään mennä moikkailemaan kavereita kuten moni muu. Vähän se kyllä vilkuili niitten suuntaan.. Tais esittää kavereilleen vähän showta siinä.. Toivottavasti tämmönen keekoilu jää heti pois!

Noudossa ollaan nyt siinä pisteessä, että Pipsa istuu perusasennossa ja kapula heitetään muutaman metrin päähän ja käskystä hakee ja tuo tosi lähelle ja istuen luovuttaa. Kuulemma tosi hyvin meni ja nyt treeninä pyrkiä vähän tasaamaan neidin innostusta lähteä kapulalle, varasti nimittäin kerran ja sitten meinasikin koko ajan lähtee lentävän kapulan perään. Tässä siis palkka heiton jälkeen siitä, että pysyy. Ja jos yrittää lähteä niin pitää itse hakea kapula ja palkata paikalla istumisesta. Pitoa pitää kyllä harjotella. Välillä vähän hassusti pitelee kapulaa. Ja ostettiin muuten vihdoin se metallikapula, että sen pitoa vois kans tässä joku päivä kokeilla ;)

Sitten oli liikkeestä seisominen. Tämä nyt on ollukin meillä loman ajan harjotuksessa ja kyllä se näkyi, että harjoteltu oli, mutta ei kyllä vielä oikein voitu edistyä. Vinkkinä tähän tuli nyt tehdä lelun kanssa. Eli seuruussa seis ja heittää lelun koiran taakse. Varmaan Pipsalla toimii, kun rakastaa kaikkia lelujaan niin yli kaiken! Kovasti tarttee kyllä tässä apuja ja tsemppaamista muuten ettei vaan menis istumiseksi tai lähtis tassuttelemaan perässä. Treeniä tämän osalta tarttee vielä paljon!

Olihan se vähän haahuilua tää eka tunti, mutta loppua kohden parani kyllä kontakti koko ajan :) Ja hyppy seuruun kera meni tänään ekaa kertaa tosi hienosti. Tällä kertaa hihna piti joko pudottaa tai ottaa kokonaan irti. Jätin hihnan laahaamaan ihan varuiksi, kun vähän oli Looralla pilkettä silmäkulmassa.. Ekalla hypyllä karkasi hyppäämään, kontaktia haki kyllä hyvin esteen jälkeen. Mutta tokalla sitten seurasi tosi nätisti, ei edistäny, ei karannu hyppäämään ja mikä parasta, ei alkanu vilkuilemaan, että millon se este tulee. Tää meni tosi hyvin! Eipä ole koskaan menny seuruu+hyppy-yhdistelmä noin hyvin!

Tää oli jo seittemäs kerta, eli vielä pari kertaa jäljellä ennen loppukoetta. Toivon mukaan ei ehi tässä välissä tulemaan niitä juoksuja! Keep your fingers crossed!!! Alko muuten kyllä tulemaan kylmä hallilla ja sormet melkein paleltu. Pitää siis ostaa uuvet hanskat. Mietittiin, että tuleekohan Lorbatsulle kuinka kylmä, että pitäskö sille joku takki hommata... Mikäs on bortsujen pakkasraja ennen ku aletaan vaatettaa? Yritin pitää Pipsaa kyllä vähän liikkeessä koko ajan, eikä se näyttäny palelevan. Pakkasta oli sillon semmonen -10 eli hallissa muutama aste enempi, mutta nyt on ulkona jo -15. Hallin pakkasraja tosin on -16, mutta kuinkas noin muuten sitten ulkoillessa, millon tarttis vaatettaa? Ja mites sitte töppöset? Tartteekohan nuo blörtsykkeet semmosia? Jotenki Pipsan turkki tuntuu siltä, ettei se voi kovin lämmin olla :D Tosin olen tottunu karhukoirien ja spydäreitten turkkeihin ja nehän nyt kestää vaikka mitä pakkasta, niin pörrösiä kun ovat.. Pipsan turkki taas on niin ohkanen ja se oikeen säköstyy pakkasella :D

Pipsa toivottelee kaikille rentouttavaa viikonlopun jatkoa :)

Huomenna onkin ihana päivä, kun vihdoin saatiin sovittua leikkitreffit Pipsalle ja serkkutytölle Vimmalle :) Ja illalla on ekat KSPKY:n treenit! Maanantaina alkaakin sitten harmaa arki harjottelun merkeissä, sentään vähän vaihtelua tuohon ainaseen gradun vääntämiseen. Toivon mukaan Loora osaa nyt kans olla koiriksi kotona.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

No mutta paukkeet sikseen, käydäänpäs hetki läpi viime vuotta. Kesäkuussa pitkän odotuksen jälkeen Pipsaloora vihdoin saapui meille :) Kyllä on elämä sen jälkeen muuttunut ja paljon, PAREMMAKSI!!! Pipsa on kyllä kaiken kaikkiaan ollu helppo pentu. Juuri sopivan tuittupää ja silti kiltti :) Juuri sellainen, kuin mitä toivottiinkin. Pipsan kanssa on ollu ilo treenailla ja koiraharrastukset on kyllä vieny meidät ihan mukanaan. Ollaan myös tutustuttu uusiin ihaniin ihmisiin Looran kautta :)

Tokotteluissa ollaan alokasluokan liikkeitä jo hyvää tahtia harjoteltu Taitavien Tassujen opastuksella, ehkä kesällä korkkaamme sitten kisatkin. Vielä hiomista kyllä on, mutta katsotaan nyt jos sitä ekoihin kisoihin uskaltautuisi ;) Jälkeä oltiin syksyllä paljonkin, siinä Lorbatsuiba on kyllä ihan omiaan! Tätä jatketaan keväällä heti lumien mentyä (jos nuo lumet nyt jää.....). Sunnuntaina onkin ekat tottistreenit ja toivon mukaan sen kautta löydetään myös hakuporukka, niin päästään haussakin eteenpäin! Hakua ei olla kovasti oltu, muutamaan otteeseen ollaan kavereita saatu maalimiehiksi ja hyvin on kyllä menny, mutta ihan alkutekijöissään siis vasta! Haku kyllä vaikuttaa Pipsalle mieleisimmältä, sillä siinä yhdistyy Looran kans ihanuutta - ihmiset ja ruoka :D Agilityn alkeita alotellaan varmaan keväämmällä myös sitten tähän kaikken muun rumban lisäksi ;) Käytiinhän me myös lampailla, mutta Pipsa ei oikeen innostunu. Katsotaan jos joskus myöhemmin tulisi uusi tilaisuus kokeilla. Mutta onhan noissa muissakin jo työn sarkaa riittämiin!

Aamuisin meillä on nyt ollu tapana viedä Pipsa koirien uimarannalle treenaamaan ja alun hankaluuksien jälkeen Loora on nyt tajunnu, että siellä treenataan ja jaksaakin hyvin keskittyä vaikka toisten koirien hajut niiiiiiin kiinnostais. Irti ei kyllä olla Looran annettu olla siellä - ei sillä että siellä koskaan samaan aikaan muita koiria olis ollu - vaan ei haluta mitään tulehuksia, jos neiti keksisi mennä järveen polskuttelemaan. Ja nyt kun on järvi jo vähän jäässä, niin Lorbatsuiba saattasi hepuileissaan juosta jäälle ja humpsahtaa veteen.. Ootellaan, että ne korvat kuuntelis jatkossa vielä paremmin, niin uskois sitten pysyä pois pulikoimasta ;P Mutta siis kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että on treenit menny eteenpäin tosi paljon, kun on tuolla hajuissa käyty treenaamassa. Malttia ja keskittymistä on tullut tosi paljon lisää ja kontakti pysyy koko ajan paremmin! Katotaan miten vuoden ekat treenit hallilla menee lauantaina!

Pipsa on nyt 8 kk ja painoa vajaa 17 kg. Säkää on niin hankala mitata, mutta se on siinä 48-50 sentin paikkeilla. Tuntunee ainakin viime kerran mittauksesta koivet venyneen, että josko nyt jo lähenneltäis sitä 50 senttiä :) Juoksuja ei ole kuulunu eikä näkyny, mikä on hyvä vaan. Toivon mukaan ehditään käydä tuo jatkokurssi kokonaan ennen kuin juoksut tulee, niin ei tarvii jäädä sieltä pois kesken kaiken!

Tämmönen peeni ruipelo Loora oli kolmikuisena

Ja tältä Blörätsy näyttää nyt kahdeksan kuukauden ikäisenä 

Can you see the difference? Kaipa se neiti on vähän kasvanu ;) Pipsasta on kyllä kehkeytyny niin kaunis tapaus :) Mitä nyt sen villapöksyt on erikoiset, mutta pitäähän sitä jotain persoonallistakin olla! Näyttelyissä voisi kesällä käydä myös, saa nähdä mitä tuomarit tykkää Looran villapöksyistä! Ainakin meiän silmään Pipsa näyttää rakenteelta just passelilta ja liikekin on hyvän näköstä, vähän vielä tosin ahtautta takana, mutta se varmaan iän myötä lähtee.

Lopuksi vielä kuvia uudenvuodenpäivän metsälenkiltä, ja siis kyllä täällä lunta on, mutta saa nähä kuin kauan. Pipsa kyllä kovasti toivoo, että lumi jäis, ku lumi on vaan niiiiiiin parasta!!! Kovin paikallaan on Loora näissä kuvissa, kun kaikki juoksukuvat on ihan sumeeta mustavalkosta vaan ;P Tarttis saada uus kamera, ehkä pukki ens jouluna semmosen tuo ellei sit kevään synttäreiksi... Niin ja vielä Pipsan luoksetulosta sen verran, että Pipsa viiletti metsälenkillä meidän edellä ja sen käytöksestä hyvin huomas, että nyt tulee joku. Sieltähän tuli nainen kolmen koiransa kanssa! No Pipsalle vaan luoksetulokäsky ja neiti ampasi nätisti meidän luo :) Mahtavaa!! Vielä kun tämä onnistuis leikin tiimellyksessäkin. Pipsa ei nimittäin ole yhtään kuulolla, kun pääsee Oilin kans leikkimään. Vinkulelulla vasta saa huomion. Luoksetulokäskyjä tottelee niin, että tulee kyllä luokse, mut ampasee vaan ohi. Treeniä treeniä siis..

Tässä hieman epätarkka kuva, mutta villapöksyt näkyy!

Paukkeita ja pamauksia

Mitä pauketta, missä, emmä ny jouva kuuntelemaan,
 mulla on hommat kesken!

Vietettiin uutta vuotta ihan kotosalla kolmistaan rennosti öllöstellen. Hieman oli raketin paukkeet huolena, kun kiitos vaan poliisit päätti järjestää paukutteluareenan tuohon ihan naapuriin parin talon päähän.. No, suurimmaksi osaksi paukkeet ei pahemmin ees kuuluneet tästä itse paukuttelupaikalta, vaan tuosta läheisestä puistosta. Että kiitosta vaan kaikille typerille ihmisille, jotka eivät voi noudattaa sääntöjä ja mennä paukuttelemaan raketteja muutaman sadan metrin päähän, vaan on ihan pakko paukutella niitä keskellä kerrostaloaluetta.. Ja kiitos myös niille, jotka eivät noudattaneet aikatauluja, vaan alottivat paukuttelun jo viiden aikaan ja myös niille, jotka jatkoivat vielä kahden jälkeenkin..

Mitä tästä voi siis päätellä? No, kyllähän ne pahimmat pamaukset vähän Looraa ihmetytti ja vähän oli kummissaan, sillä vaikka musa soi niin kyllä pahimmat paukaukset kuului hyvin sisälle asti. Tämä siis oli sillon kahentoista aikaan vuoden vaihtuessa. Taisi säestää kaupungin omat pamaukset noita yksityisten räjäyttelyjä, niin oli aikamoista pauketta. Ei Pipsa kuitenkaan missään paniikissa ollut, mutta selvästi ihmeissään ja vähän peloissaan.

Ulkona käytin Pipsan viideltä, että sopivasti ennen paukutteluja, niin p**kat, kun joka paikasta kuulu hirveetä pauketta. Tämä pauke ei aiheuttanut tosin muuta kuin pientä ihmetystä, mutta sitten vastarannalla näky rakettien valot, niin niitä olis pitäny juosta kaameeta kyytiä karkuun. Ei ulissu, ei uikuttanu, mutta vauhtia tuli Looran tassuihin.. Yritin ottaa ihan iisisti, mutta silti kiirehdin kyllä takas sisälle. Nopeasti tosin Lorbatsu tästä säikähdyksestään tokeni ja omalla piha-alueella oli jo ihan fine.

Sitten kympin aikaan Pipsalla tuli hätä, niin päätettiin äkkiä käyttää se takaoven kautta, että ei varmasti nää mitään valoja ainakaan. Onneksi kukaan ei tullu raketteja meidän pihalle sentään räyjäyttelemään. Ajotettiin ulosmeno niin, ettei kuulunu pauketta. No mutta tietysti sitten eipä päästy ku just ulos ovesta niin kaamee pamaus kuulu. Pipsa teki nopeasti tarpeensa ja ampasi avoimesta ovesta takas sisälle.. Tästäkin sitten tokeni jo hissille mentäessä.

Välillä voi vähän hauskojen kotivideoiden
 koiravideoita katsella

No kolmen aikaan sitten päätettiin, että nyt ei kuulu enää pauketta, että viedään Loora vähän pidemmälle jalottelemaan. Päästiin pihan toiselle puolelle ja johan jostain taas kuulu ryskettä.. Ei yhtään kyllä ollu nyt tuuria matkassa. Samanlainen kiskominen alko, ku sillon aikasemmin.. Hyvin kyllä taas tokeni siitä sitten hetken päästä.. No sama juttu kävi muuten toissapäivänäkin.. Että joku sitten sopivasti Pipsan iltalenkin aikaan pamautti jossain.. Vähäksi aikaa Loora meni hämilleen ja häntä koipien väliin, mutta hetken ihmeteltyään kokos taas itsensä..

Mutta siis jos nyt jotain hyvääkin tästä haluaa kaivaa, niin kun pamaukset alko siinä kuuden aikaan kunnolla, niin meiän Loora se vaan mutusteli luuta ja leikki uudella kongin-tyyppisellä pötkylällään. Ei ollut moksiskaan. Samalla Loora seurasi kyllä Voicelta musavideoita, mutta pauke silti kuului tasaisesti sisälle. Loora myös nukku suurimman osan illasta, vaikka pauke oli jatkuvaa. Oikeastaan vaan sillon vuoden vaihtuessa tuli pikkanen hätä sisällä, kun niin kovaa kuulu jyske ja ihan tuosta läheltä.. Että suurimmaksi osaksi Pipsa ei ollut moksiskaan. Ja toisaalta, ulos mennessä Loora ei arkaillut kertaakaan, vaikka edelliset kerrat oli pauketta kuulunu. Mutta selvästihän tämä nyt paukkuarkuudelta vaikuttaa, tai ainakin jonkin asteiselta semmoselta..

Tällä tavalla Lorbatsuiba vietti suurimman osan vuoden vaihteesta

Sinänsä harmillista, koska Pipsa on kyllä tottunu jos jonkinmoiseen paukkeeseen, kun asutaan käytännössä kahden työmaan välissä.. Junttakoneet on jyskyttäny taustalla kesästä asti, kun on menty ulos, eikä Loora ole näistä ollu moksiskaan. Noista juntistahan lähtee aikamoinen kumina ja kalke.. Ollaan pyritty toimimaan ohjeitten mukaan, ettei kiinnitetä huomiota jos Pipsa pelkää jotain kovaa ääntä jne ja etenkin tuollon uuden vuoden aattona pyrittiin ottamaan huomioon kaikki neuvot mitä on kuultu ja saatu.. Mutta mutta.. Jotakin tälle pitäisi varmaan nyt tehdä, ettei Loorasta ihan arkajalkaa tule.. Vinkkejä otetaan vastaan.