Mutta umpihankea vielä hauskempaa on, kun käy tuossa jääradalla. Iltalenkeillä ollaan päästetty Loora sinne juoksemaan, kun ei enää oo ihmisiä luistelemassa. Jään päällä on kyllä semmonen kymmenen senttiä lunta, mutta on siinä vähän pliukas. Neiti osaa tosin hienosti varoa ja sipsuttaa aina nopeesti hangelle :D Luoksetulot on mahtavia, kun Lorbatsuippa tulee oikeen vauhdilla ja viimeset metrit luisuu istualleen. Harmi kun ei vaan tota kameraa muista ikinä ottaa mukkaan! Pitääpä laittaa se takin taskuun valmiiksi, niin josko sais kuviakin tuosta meiän hooposta :)
Käytiin muuten tuossa sunnuntaina leikkimässä Oilin kanssa ja kiitos kasvattajan vinkkien, meillä oli mukana liina. Kyllä alko luoksetulot pelittämään. Lopulta päästettiin sitten Pipsa ihan kokonaan irti. Tethtiin yhessä välissä ns "testi". Oili oli Tuukan käskyn alla ja Mikko oli Pipsan kans jonku 5-10 metrin päässä ja Pipsa paikkamakuussa. Tästä Mikko yritti "tänne"-käskyllä luoksetuloa eteen, mutta mitä teki Lörbäke? Yritti juosta ohi!! Mutta Mikkopa tempaski koiran niskasta. Oli kyllä neidin ilme näkemisen arvonen, just semmonen O-Ou nyt tullee tupenrapinat!!! Ja niinhän ne tuli. Tämä testi oli kyllä hyvä, koska sen jälkeen loppu tuo keekoilu ja nätisti tuli luokse aina kutsuttaessa. Jatkossa pietään liinaa aluksi ja muistutellaan olemassa olostamme, niin eiköhän se siitä.
Yksinään Lörbäke on irrallaan kyllä aivan ihanan kuuliainen, tulee luokse joka käskyllä ja jopa tulee vierelle tassuttamaan jos käsketään. Lenkeillä siis ollu käskynä "vierellä", että ei sinkoilla minne sattuun vaan mennään juurikin vierellä, ja tämä toimii hyvin myös irrallaan ollessa. On se vaan ihana, niin kerta kaikkiaan. Varsinkin nyt, kun on tullu enempi älliä päähän. Kunhan ei vaan höllätä liikaa otetta, ku toinen on niin sulonen ja kiltti... Voin kyllä kertoa, että sängylle on koira päästetty taas useamman kerran... Aijaijai... Ei onneksi edelleenkään viihdy siellä itsekseen, eikä kauaa muutenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti