Eilen onneksi loppu helteet ja päätettiin sen kunniaksi mennä mettälenkille Laajavuoreen. Sielläpä riittikin polkua jos jonkinmoista, pitää vähän paremmin tutustua noihin polkuihin ettei eksytä :D Mutta olipas kerrassaan ihanaa pitkästä aikaa raikkaassa ja viileässä ilmassa kulkea, itikoista huolimatta. Pipsakin nautti täysin siemauksin metässä kirmaamisesta! Oli se kyllä mahtava näky, ku mennä viipotti irrallaan. Tuli siinä itsellekin varmistettua, et hyvin se mukana kulkee ja pysyy lähellä. Mulle kun tuo koiran irti pitäminen on jotenkin kauheaa... :D Kiitos ihanaisten metsästyskoiriemme, jotka vainun saadessa tiputti korvansa ja lähti viilettämään eikä tietoakaan et ois tahtoneet takas tulla.. Monet kerrat tuli itkettyä et nyt se meni sille tielleen. Jotenkin ne kuitenkin aina kotiin löysi, tai joku löysi ne ja kiikutti kotiin. Mutta traumat siitä on vähän jääny ku aina sai pelätä et lähtevät livohkaan.
Tosin Ronja oli poikkeus, sillä se rakasti ruokaa enemmän kuin vapautta. Vaikka häkin ovi oli jääny kerran yöksi auki ja tassujen jälkiä näky ympäri pihaa, niin sieltä kopistaan nukkumasta se karhukoira löyty :D Ronja olikin semmonen, että metässä joutuessaan liian kauas ihmisistä, se istu mättäälle uikuttamaan :) Voih, oli se vaan ihana raasu.
Mutta voi Pipsaloora, kun pienellä paimentytöllä oli niin kivaa :) Hirveesti ei muita kulkijoita ollu, yhden juoksijatytön matkaan ois voinu lähtee ja lastenrattaat oli niin hirveet, että niistä ei ilman namihoukuttimia meinannu ohi päästä, vaan piti aluksi kirmata toiseen suuntaan karkuun! Ihana kun toinen ei ees huomannu muutaman metrin päästä juoksevaa rusakkoa, touhotti vaan omiaan :) Metsästyskoira olis menny kyllä salamana perässä, muttei meiän Loora :) Hyvä niin, ei sen tarttekaan metsästyskoira olla, vaikka saalisleikeistä tykkääkin!
Tässä saaliina käpy. Nää kävyt oli tosi jänniä ja sopi just hyvin suuhun kannettavaksi!
Vauhtia oli! Ihanasti napotti kivellä, mut kuvaaja oli liian hias ja vapiseva.
Välillä piti tarkistaa et tuleeko ne hittaat sieltä perästä vai pittääkö niitä jäähä venaamaan!
Maahan mentiin vapaana siististi ja varmasti! Sama kävi myös tänään pihalla ja eka kertaa ilman mitään apuja, käsky vaan riitti :)
Pipsa harrastaa myös maastotanssia.
Ja pitihän niitä hittaita sitten jäähä ootteleen.
Ensi kertaa koitettiin Looraa uimaan, Vuorilampi oli tytöstä ihmeellinen, mut toisaalta karmea.
Jos mä näin varovasti yrittäsin tonne kävellä.
Valitettavasti taas kuvaaja oli liian hias, sillä koirahan molskahti veteen, kun raukka ei tajunnu että ei se vedenpinta koiranpentua kanna. Pipsalla kastu koivet ja massu, ja se sitten riittikin Looralle tällä kertaa.
Keskittynyt variksiin, paimentaako vai eikö, siinä vasta pulma.
No come ooooon siellä nyt, tulkaa jo, ei jaksa koko päivää venata!
Vauhdin hurmaa!
Onko se myyrä, onko se majava, vai onko se kettu? Ei, se onkin bortsuotus heinikossa!
Mikolta saa makkaraa, kova kiirus tuli!
Niin se vaan kasvaa ja viisastuu tuo pieni eläin, vaikka välillä tuntuu olevan yhtä tappelua, kun ei millään uskota vaan riekutaan menemään ja roikutaan äiteen verhoissa! On se niin ihana (raivostuttava), söpö (karmea), lutunen (riiviö). Kietonut kyllä meidät ihan pikkutassujensa ympärille <3
Pipsan uusi lempipaikka :) Mitenhän mahtaa käyä ku ei enää tuohon rakoseen mahu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti