Täällä ollaan

Pipsa tsemppaa mammaa gradun teossa!

Vähän on jääny päivitykset kun gradukärpänen iski :) Pipsa on hieman ollu nyreissään, ku ei ole päässy bloggaileen ja dataileen ;P Tässähän ehkä joku päivä voi jopa valmistuakin, hui hirvitys. Mitähän mä sitten teen sillä kaikella vapaa-ajalla.... Eiköhän Loora pidä huolen siitä sitten :)

On täällä tehty tietty muutakin kuin graduiltu :) Pipsan lomaviikko Lammilla meni tosi hyvin. Kallen kanssa tulivat koko ajan paremmin ja paremmin juttuun ja kun menin itse viikonlopuksi sinne, niin koirathan osas käyttäytyä niin mallikkaasti keskenään! Ilman ihmisten apuja osasivat rauhottua ja lököstellä vaan. Monta hyvää kuvaa saatiin reissulta, mut laittelen niitä paremmalla ajalla sitten. Täytyy sanoa et oli riemukas jälleennäkeminen, kun menin Lammille. Neiti änkes syliin ja näytti kääntyvän miljoonalle mutkalle ku oli niin ihanaa ku mamma tuli!!! Ihana hupsu :)

Lomailun jälkeen ollaan myöskin treenailtu. Mikko opetti Pipsalle eilen kierimisen ja se on nyt Blörtsylästä ihan superia :D Treeneissä on myös käyty. Miss Pipsaloora viikko sitten treeneissä pysyi 1,5 minuuttia paikkamakuussa! Wohoo pienet sille! Tosin yhessä paikkamakuussa se alkoi ryömimään muka huomaamattomasti mua kohti.. What?! Siis what?! Kotona kovasti on yritetty opettaa ryömimistä ilman käsiapuja, mut ei oo vaan onnistunu ja treeneissä piti sitten tämä taidonnäyte näyttää :P Pelle mikä pelle!

Tehtiin myös semmonen hauska hanskan haku -leikki. Eli jokainen immeinen laittoi kasaan omaan hanskansa ja vuorotellen lähetettiin koiria hakemaan hanskaa. Tarkoituksena oli, että koirat tois omistajansa hanskan. Suurin osa karvakorvista harkiten nuuhkutteli hanskoja ja lopulta toi sen oikean. No mitä tekee Loora, ottaa vaan ekan mikä sattuu olemaan eessä, mitä noita haisteleen!! Kokeili melkein kaikki hanskat ennen ku oikea löyty. Thanks a lot. Pipsalle on siis ihan sama mitä se hakee, tuo kaiken. Onko tämä nyt sitten hyvä juttu vaiko eikö..? Vähän liian härderlöllie, kun ei malta nuuhkutella. Toisaalta oisin voinu käyttää eri käskysanaa... Missä sanalla ois saattanuki enempi nuuhkutella, mut ku sanoin hae niin sehän sitte automaattisesti vaan noutaa.. Eli my bad..

Luoksetuloja oltiin kans ja vähän hankaloitettiin niin, että muut seuruutti koiriaan luoksetuloa tekevän koiran ja omistajan välissä. Muut koirat hyvin kiersi kaikki keskellä hästääjät, mut mitä tekee Blörätsy? Selvästi agility-koiran elkeitä oli havaittavissa, sillä neiti oli sitä mieltä, et aina voi pujotella välistä. Onneksi otin hihnan pois ennakoituani, et näin vois käydä, niin ei tapahtunu sen suurempaa härdelliä, vaan nätisti Pipsa pujotteli koirien ja ihmisten seasta suoraan mun luokse :) Oon vähän huomannu tuota putkiaivoisuutta, että pakko mennä suorilta minne onkaan menossa, ei vaan voi kiertää jos on katse johki kiinnittyny.

Huomenna on sitte kurssin vika kerta ja tällä kertaa metsässä. Toivon mukaan tuo räntäsade loppuu tässä piakkoin, ettei olla ihan märkiä. Ah siitäpä tulikin mieleen, että Miss Pipsaloora on kyl niin rinsessa, et voi hyvänen aika! Kun maa suli ja tiet on täynnä noita pikkusia hiekotuskiviä, niin meiän rinsessahan päätti, et tää on kauheeta, et ei tääl voi hei kävellä. Tosi surkeena lenkeillä luikki lumelle tepasteleen ja jos joutu jostain kohti meneen tielle, niin naama oli nii irvessä ja tassuja nosteltiin. No tietty ne pikkukivet varmaan pistelee tassuihin. Tassuvahaa on käytetty nyt, että anturat pysys kunnossa, ei onneksi ole havaittu mitään vahinkoja. Enää ei ole noin kauheeta lenkit kun on onneksi lakastu noita kiviä pois ja suurimman osan lenkistähän rinsessa tassuttelee tyytyväisenä tien vierustalla nurmella/lumella.

Pipsan suureksi suruksi Oili muuttaa Kuopioon, että nyt on kaveruksilla vähän matkaa toistensa luo leikkimään. No, eiköhän me kyläillä Kuopiossa silloin tällöin, niin tytsyt pääsee riekkumaan. Nyt niillä on joka leikin aluksi who's the boss -leikki meneillään. Joka kerta täytyy tehä selväksi, et kumpi on niskan päällä ja sen jälkeen kun tämä on sovittu, niin sitten voiaan taas hyvillä mielin leikkiä ja riekkua :D

Bortsujen yhteistreenejä ollaan suunniteltu tänne Jyväskylän seudulle, toivon mukaan saadaan ne nyt tässä piakkoin starttaamaan :) Tästä pitäis myös sitten seuraavaksi jatkaa sinne tokovalmennukseen ja kohti kisoja! Huihai! Noh, katotaan missä vaiheessa niitä kisoja voi aatella, ehkä jos loppukesästä uskaltautuisi johonkin. Möllitokot olis Jämsässä kuukauden päästä, mutta ei taia nyt aikataulut antaa myöten, että sinne ennätettäis saada kaikki kuosiin. Eiköhän noita muita möllejä tule vielä :)

Meiän villahousu muuten ei ole "päässyt" eroon sinisistä laikuistaan, vaan näyttäisi siltä, että osasta kohtaa pohjakarva on sinistä tai jotain semmosta siniruskeen sävystä. Sen huomaa ulkosalla luonnonvalossa. Pipsa on siis vähän tommonen sekotus. Saa nähä minkä värinen turkki on karvanlähdön jälkeen. Onkos olemassa sinimustavalkoisia bortsuotuksia? Vai miksiköhän tuota nyt sitten nimittäis :D Pipsa on tainnu kuulla Mikon ja mun puheet siitä, et kuin siniset borsut on niin nättejä.. Yrittää nyt siis olla molempia et ei tulis toista lörtsykettä, vaan et hän sais olla ainut lellikki ;P No Ronjakaan ei ollu täysin mustavalkoinen karhukoira, vaan sillä oli paikoin karhunruskeaa mustan tilalla. Näköjään näissä mun otuksissa on aina jotain vähän erikoisempaa ;) Hyvä vaan että on spesiaali! Ja Pipsahan on ihan überspesiaali <3

Hiljaista

Mikko ja Pipsa lähti tänään Lammille viettämään talvilomaa. Kun tulin töistä kotiin, niin olipas hiljasen ja tyhjän olosta.. Ei ollu sitä riemua vastassa, kun tulee pitkän päivän jälkeen kotiin ja toinen on ihan että vau se oot sinä!  Kukaan ei hiippaile perässä, eikä koko ajan ole tunnetta, että joku tuijottaa jossain. Kukaan ei kömmi sohvalle ihan kiinni kylkeen lämmittämään. Ei oo ketään tarkistamassa kesken unien silmät puoliummessa, että oonhan mä vielä täällä. Ei oo tarvetta lähteä ulos, koska ei oo ketään ketä viedä. Kumminki koko illan ollu semmonen olo, et kohta pitää mennä ulos. Noh, tietysti oisin itteni voinu viedä tonne liukastelemaan, mut yks rannevamma riittänee tälle keväälle :P

Pipsa 4 kk

Täytyy sanoa, että kyllä on tyhjä olo ilman yhtä tassuttelijaa. Kuulemani mukaan tassuttelija ei ole turhan huolissaan siitä, että mamma jäi jälkeen. Mummon kainalossa oli kiehnänny vaan sen aikaa, kun Mikko oli käyny saunassa. Huoleton pikkuemäntä :) Kyllä ne tassuttelijat vaan tekee arjesta ihan huippua! No onneksi torstaina meen perästä pidennetylle viikonlopulle. Saa nähä mikä on Looran ilme monen päivän erossa olon jälkeen, kun jo varttikin riittää siihen, et pitää kömpiä syliin ja halia ja rakastaa niin kovasti :) Voi ihana mustavalkoinen <3

Heartbreaker

Pidettiin tänään kuvaussessio, jossa oli tarkotus saada Pipsasta sekä naama- että seisomakuva. Noh, vaikka Loora on söpö ja nätisti jakso poseerata, niin ei vaan meiän taidot oikeen riittäny saamaan hyviä kuvia.. :P Syytän meidän surkeeta kameraa, mut let's face it, mä ja minkä tahansa kokoset tekniset laitteet ei vaan tulla toimeen :D

Kuitenkin neiti osaa seistä paikoillaan, joten plussat siitä :D

Miss Pipsaloora

Jaaha eipäs ole taas tullu viikkoon päiviteltyä, kun on tuota tekemistä riittäny.. Gradu the ikuisuus projekti ja harjottelu vie nyt sopivasti aikaa. Onneksi on Loora, joka huolehtii kuitenkin meikän lenkille päivittäin ja muutenkin järjestää oheisohjelmaa illoille, niin ei tuu emäntä ihan hulluksi.

Viime sunnuntaina käytiin metsälenkillä ja olihan sitä lunta tullut sinne metsäänkin ihan hyvin. Kivasti saatiin kahlata, kun lunta oli polviin asti. Lörbäke nautti tästä suunnattomasti ja aika ajoin kääntyi turhautuneena kattomaan meiän matelevaa rämpimistä :D Hyvin neiti kyllä väsähti pomppiessaan ku vieteriukko upottavassa hangessa :)

Maastoutunut bortsuotus

Harvoin näin chillisti metsässä oleillaan

No hetken päästä olikin taas vauhti päällä

Pipsa kävi myös menneellä viikolla Oilin kans taas leikkimässä ja parina kertana lenkillä on tullu vastaan Halla, suomenlapinkoira neiti 7 kk, jonka kanssa on saanu temuta. Hyvin käy yksiin paimenlasten leikit ja vaikka Halla onkin nuorempi, niin hyvin pistää Pipsalle kampoihin.

Eilen oli treenit, meni hyvin, mitä nyt lopusta alko hajut kiinnostamaan enempi ja meni sitten viimeset seuruut ihan plörinäksi, kun nokka maassa. Hmpf. No mutta sentään paikkamakuu onnistuu nyt! Tehtiin semmonen ryhmäpaikkis, missä oltiin ensin piirissä ja koirat jätettiin makaamaan ja ihmiset meni piirin keskelle ja sitten kierettiin sitä piiriä, niin että lopulta oltiin omaan koiraan selin ja sieltä sitten mentiin palkkaamaan ja vapauttamaan. Hyvin pysy Lörbäke eikä vissiin hirveesti ees ollu liikahtanu paikaltaan! Wohoo! Eli siis nyt tämä mörkökin ollaan pikku hiljaa selättämässä. Tehtiin myös ohjattua noutoa, mitä Pipsa päätti säestää rääkäisyillä.. Pelkäsikö, et joku toinen tulee ottamaan sen toisen patukan, jos hän ei sitä heti hae vai mitä... :D

Treeneissä oli myös toinen bortsu, Roki-poika. Tais olla love at first sight, nimittäin Pipsa hurmasi Rokin ihan täysin. Selvästi Pipsaakin kiinnosti heti, kun näki kaltaisensa. Mikälie siinä on, että ne oman näköset on jotenki parempia ku kaikki muut, mutta heti kun Pipsa näki Rokin pihalla, niin luokse olis pitäny päästä :D Noh, nämä lover birdsit pääsee varmaan piakkoin leikkimään keskenään, niin katotaan miten romanssi jatkuu :)

Voinemme iloksemme muuten ilmoittaa, että tuhot ovat toivon mukaan historiaa, sillä Loora on nyt viikon vietelly kotosalla itsekseen ilman "esteitä". Eli ollaan peitelty niitä mieluisimpia tuhoamispisteitä tuoleilla yms ja nyt ei onneksi enää tartte niitäkään jättää, kun neiti osaa olla siivosti :) Kivasti kyllä ne juoksut toi järkeä tuon typykän päähän!

Pian on Looralla ja Mikolla talviloma, mikä tarkoittaa sitä, että mä saan ihan kokonaisen viikon omistautua harjottelulle ja gradulle, kun Lörbäke ja Mikko pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähtee Mikon porukoille lomailemaan. Valmiiseen ruokapöytään... Ulkoilemaan.. Löhöömään.. Kun mä taas vaihan työkoneelta kotikoneelle ja aherran yötä päivää.. Reilu meininki :P

Lihapullat on pop!

Tänään alko jatkoII olipa kyllä mukavaa :) Tehtiin tosi vaihtelevasti kaiken näkösiä juttuja, oli mukava tehä kyllä vaihteeksi muutakin, ku vaan perus tokottelua. Loora teki hyvällä kontaktilla ja meiningillä koko tunnin, ja vaikkei kaikki ihan nappisuorituksia aina ollu, niin jäi kyllä hyvä fiilis. Erityismaininta hyppyharkoista, joissa kaksi koiraa suoritti aina samaan aikaan ja Pipsa vähät välitti kaiffareista, ku oli vaan niin lihapullan kiilto silmissä ;)

Myös paikkamakuut meni nyt paremmin ja odottamiset kanssa. Otettiin mm. luoksetuloja vuoron perään niin, että jokainen jätti koiran istumaan tietyn etäisyyden päähän ja aina vuorotellen kutsuttiin luokse. Pipsa pysy hyvin, tosin sitte ku kaveri vierestä kutsuttiin luokse, tuli neidille aivopieru ja piti lähtee kans, mut onneksi mun luo oli tulossa ja hyvin oli kuulolla ni sain pysäytettyä ennen, ku ehti paljookaan edetä.

Aika paljon tehtiin semmosia harjotuksia, missä koirat vuorotellen teki. Näin harjoteltiin sitä, että koirat tottelis vain oman ohjaajansa käskystä. Pipsa kyllä oli hyvin kuulolla ja maltto odottaa omaa vuoroaan vaikka muita käskettiin maahan :)

Oli kyllä semmosta tekemisen meininkiä Lörbäkkeen asenteessa nyt, mitä ei oo vähään aikaan nähtykään. Toivon mukaan sama tsemppaus jatkuu! Omakin attitude tosin muuttunu, ku kokeen jälkeen ollu luotto huipussaan. Joka päivä on jäällä käyty vapaana viilettämässä ja sitä kautta on tullu kyllä luottoa Pipsaan, että kyllä se kuuntelee ja tottelee. Huippuhyvän päivän ja viikon kunniaksi Loora sai uuden narupallon :) Toinen oli kyllä aivan haltioissaan.

Niin ja se siitä sänkykiellosta muuten.. Pipsahan rakastaa tulla köllöttelemään sängylle nykysin. Itsekseen viihtyy pidempäänkin, mutta kun käydään nukkumaan ni livahtaa sitten tiehensä.

Kovin nautinnollista täällä köllötellä

Narupallo saa kyytiä

Makosaa

Huomiseksi jos vielä sais koirarehvit, niin olis viikonlopusta saatu taas sopivan koiramainen. Jos ei rehvejä, niin sitten metsään humputtamaan. Pipsalle kuulemma käy mikä vaan, kunhan tehään jotain. Aina ois valmis tekemään jotain, ihan vaan tekemisen ilosta :)

Tässä vielä perinteinen hymykuva meidän nauravasta Lörbäkkeestä, taitanee pieni  (tai no ei enää kyllä kooltaan niin pieni) bortsu nauttia elämästään :)

Baby you're a firework

Meidän beibi on kyllä melkonen firework sähikäinen ;) Onneksi on tuo järvi tuossa, niin on lääniä missä juosta vempottaa! Vielä vuos sitten kateellisena käppäilin jäällä ja kattelin, ku ihmiset koirineen ulkoili. Tuntu niin tyhmältä ilman koiraa ulkoilla, jotakin puuttu. Mutta nyt oi tätä ihanuutta, kun pääsee Lörbäkkeen kanssa ulos ja saa katsella sen hepulointia umpihangessa :D Tuli tuossa kyllä itellekin kuuma tarpoa tuolla, kun en kehannu mennä latua sotkemaan niin kuljin siinä vieressä. Tarttis kyllä tuota liikuntaa harrastella enempiki :P

Mutta umpihankea vielä hauskempaa on, kun käy tuossa jääradalla. Iltalenkeillä ollaan päästetty Loora sinne juoksemaan, kun ei enää oo ihmisiä luistelemassa. Jään päällä on kyllä semmonen kymmenen senttiä lunta, mutta on siinä vähän pliukas. Neiti osaa tosin hienosti varoa ja sipsuttaa aina nopeesti hangelle :D Luoksetulot on mahtavia, kun Lorbatsuippa tulee oikeen vauhdilla ja viimeset metrit luisuu istualleen. Harmi kun ei vaan tota kameraa muista ikinä ottaa mukkaan! Pitääpä laittaa se takin taskuun valmiiksi, niin josko sais kuviakin tuosta meiän hooposta :)

Käytiin muuten tuossa sunnuntaina leikkimässä Oilin kanssa ja kiitos kasvattajan vinkkien, meillä oli mukana liina. Kyllä alko luoksetulot pelittämään. Lopulta päästettiin sitten Pipsa ihan kokonaan irti. Tethtiin yhessä välissä ns "testi". Oili oli Tuukan käskyn alla ja Mikko oli Pipsan kans jonku 5-10 metrin päässä ja Pipsa paikkamakuussa. Tästä Mikko yritti "tänne"-käskyllä luoksetuloa eteen, mutta mitä teki Lörbäke? Yritti juosta ohi!! Mutta Mikkopa tempaski koiran niskasta. Oli kyllä neidin ilme näkemisen arvonen, just semmonen O-Ou nyt tullee tupenrapinat!!! Ja niinhän ne tuli. Tämä testi oli kyllä hyvä, koska sen jälkeen loppu tuo keekoilu ja nätisti tuli luokse aina kutsuttaessa. Jatkossa pietään liinaa aluksi ja muistutellaan olemassa olostamme, niin eiköhän se siitä.

Yksinään Lörbäke on irrallaan kyllä aivan ihanan kuuliainen, tulee luokse joka käskyllä ja jopa tulee vierelle tassuttamaan jos käsketään. Lenkeillä siis ollu käskynä "vierellä", että ei sinkoilla minne sattuun vaan mennään juurikin vierellä, ja tämä toimii hyvin myös irrallaan ollessa. On se vaan ihana, niin kerta kaikkiaan. Varsinkin nyt, kun on tullu enempi älliä päähän. Kunhan ei vaan höllätä liikaa otetta, ku toinen on niin sulonen ja kiltti... Voin kyllä kertoa, että sängylle on koira päästetty taas useamman kerran... Aijaijai... Ei onneksi edelleenkään viihdy siellä itsekseen, eikä kauaa muutenkaan.