She's a bitch!

Jep jep, Mikko totesi tuossa alkuviikosta, että näköjään ne on kaikki akat vittumaisia, kun on se aika kuusta, oli sitten kyse ihmisistä tai koirista ;D Lörbäke on siis ilostuttanut ja sulostuttanut tällä viikolla taas meidän elämää :D Yks päivä neiti taas keksi vähän tuhoilla paikkoja.. Se onneksi jäi taas yhteen kertaan ja vahingot oli pienet, mutta silti !#¤&#¤&#?!="!. Leikkitreffeillä Oilin kans Pipsa oli ihan kuuroa koiraa ja pöhisi kuulemma Oilille! Silloin Mikko menikin juuri tuon mahtavan aatteen tuumaamaan ;P Toisaalta Loora on ollu ihanan hellyydenkipeä, änkee sohvalla niin liki ku olla ja voi ja muutenkin seurailee enempi tekemisiä ja tahtos koko ajan paijauksia :) Melkonen mood swing siis päällä ;D

Niin ja eipä tartte ostaa neidille mitään pöksyjä, hyvin pitää itsensä siistinä :) Tosin äiti lohkasi hyvin, ku sano, et Pipsallahan on jo omat pöksyt! Ettei se siis tarvii, kun omat pöksyt suojaa niin hyvin ;) Ihan totta kyllä varmaan :D Noi megapöksyt on kyllä semmoset...

Loppukoe nyt sitten siirty hamaan tulevaan, kunhan nuo juoksut saadaan alta pois. Tosin eipä niitä kokeita kai tänään ollu, kun pakkasraja on -16 ja mittari näytti ainakin aamulla -18.. No mutta pienemmät paineet sitten kokeissa, kun ollaankin ihan yksinään. Ollaan me silti tälläkin viikolla päivittäin treenailtu. Liikkeestä seisominen on edennyt tosi hyvin ja nyt voi kävellä jo Pipsan taakse ilman, että kääntyy perässä! Kohta voi alkaa jo käsimerkkiä tästä häivyttämään pois :)

Tosiaan tuota pakkasta alkaa olemaan ihan kivasti nyt. Loora ei ihan tykkää.. Nostelee välillä tassujaan. Meillä on kyllä Relaxantin tassuvahaa, mitä pitää kyllä alkaa nyt vähän säännöllisemmin käyttämään, niin suojaa toisen pieniä töppösiä. Jos pakkaset tästä pahenee, niin pitää kyllä alkaa miettimään vaatetusta.. Loora kyllä vaan niin vihaa, jos sille pukee jotain päälle.. Nyt meillä onkin menossa "liivi mukavaksi -projekti", joka toivon mukaan johtaa siihen, että kaikki tommoset puettavat jutut on jees! Vielä on matkaa, mutta edistystäkin on tapahtunu :)

Eipäs tässä varmaan muuta raportoitavaa. Juoksujen loppua odotellessa, et päästään taas treeneihin!

No nyt ne sitten alko!

Menipäs treenisuunnitelmat sitten uusiksi, kun Looran juoksut alko eilen. Mutta ei ois voinu kyllä parempaan saumaan alkaa, kun jatkokurssi loppukoetta vaille valmis! Pitää nyt kattoa miten se koe sitten suoritetaan, kun tarkotus siis oli ryhmässä se ottaa. Mut eihän Lorbatsua voi viiä sinne poikien päätä sekottamaan. No mutta eiköhän se hoidu jotenki. Odotettiin kyllä toisen kurssin alkamista, mutta ehkä ihan hyvä nyt pitää taukoa ja miettiä et miten jatketaan. Toisaalta voisi kyllä mennä suoraan jonnekin kisoihin valmentavalle kurssille.

Täytyy kyllä sanoa, ettei Pipsasta hirveesti etukäteen huomannu et juoksut on alkamassa. Hellyydenkipeä se on ehkä tavallista enemmän ollu. Eilenkin kun itse makasin flunssan kourissa sohvalla, neiti änkesi viereen :) Yleensä Pipsa ei hirveesti sohvalla oleile, jos me siinä istutaan. Saattaa mutkan käydä rapsutuksia kerjäämässä, mutta eilen ihan nukku vieressä :) Muutenkin seurasi kuin hai laivaa jokaista liikettä, mutta toisaalta Loora tekee sitä kyllä yleensäkin.

Tiputtelu on vielä sen verran pientä, että katotaan nyt mihin suuntaan se tuosta muuttuu. Ei oo hommattu housuja etukäteen, toivottavasti ei tarttis hommatakaan. Mutta we'll see! Neiti itse ei tunnu kyllä olevan moksiskaan, hyvä niin. Ei tarttis muuttua hormonihirviöksi!

Pieni ja pippurinen pyllerö

Voihan tyllerö mitkä temput teki! Pipsa päätti sitten tänään vikoissa jatkokurssin treeneissä, et paikkamakuu on iha pyllystä, että ei tämmösessä jäykistelyssä oo mittää järkeä, että herätetääs ny tää porukka vähä rallattelemaan.. Juu kiitosta vaan.. Samoin meni kyllä peruskurssinki vikat treenit, pyllylleen siis. No muuten treenit meni onneksi sitte kuitenki iha hyvin ja löyty lopulta sieltä se Pipsan keskittyminenkin! Lopuksi vielä otettiin sitten paikkamakuu uudestaan. Kiitos vaan kaikille, kun viittivät vielä jäähä sen tekemään! Pipsa pysyi paikallaan, mutta pää kääntyili jatkuvasti ja pientä piipitystäki välillä kuulu. Kouluttaja pidätteli nauruaan, meitä ei hirmusesti naurattanu, mutta sentään Lorbatsu ei kuitenkaan ottanu ja lähteny lätkimään. Summa summarum, tiedetäänpä ainakin miten valmistautua ens viikon loppukokeeseen!

Paikkamakuun vois ottaa niin, että saa itte päättää matkan ja ajan, tai sitten viiden metrin päähän ja 30 s täytyy odottaa.. Yleensä tää on ollu niitä varmoja, mut nyt sain Lorbatsun paineistumaan.. Tiedostan onneksi, että miksi vika oli mun, joten ehkä saan itseni kuriin viikossa :P Kuitenkin Pipsa pysyy makuulla vaikka parikin minuuttia ja vaikka olis toisessa huoneessakin. Täytyy saaha tää ny toimimaan. Saa myös päättää, et otetaanko seuruu hihnatta vai ei.. Ja pitääkö kouluttaja koirasta kiinni luoksetulossa vai pysyiskö neiti istuallaan itsekseen.. Pitää nyt treenailla noita paikalla pysymisiä vaihtelevissa paikoissa. Seuruu ehkä menis hihnattakin.. Tai ainakin niin, että hihna laahaa vieressä.. Näitä voin vähä kokeilla perjantain yhteistreeneissä sitten. Kouluttaja jo ehottikin, että siellä vois kans ottaa Pipsalle paikkamakuun, niin sais vielä varmuutta siihen. No mutta, ei se auta kun peiliin kattoa. Kyllähän tuo Loora tekis, jos emäntä ossais pitää ittensä kurissa :D

Jännättää jo nyt loppukoe, mutta täytyy muistaa, että se on vaan yhen kurssin loppukoe, ei  niin vakavaa. Joka tapauksessa pitkälle on neitin kanssa tultu tällä kurssilla! Seuraava kurssi alkaakin heti perään sitten ja siellä keskitytään hiomaan opittuja liikkeitä. Sitten on meillä hyvä pohja varsinaisia kisaan suuntaavia tokokursseja varten. Tottistakin ollaan katottu, et löydettäs joku ihan alottelijoitten ryhmä, jossa opastettas, että mitä pittää tehä ja ennen kaikkea miten :P Vielä kun sais tuon gradun alta niin vois alkaa ajatella sitä agilitya, nyt ei vaan oo valitettavasti tarpeeksi vapaa-aikaa.

No ei me ihan surkeita olla :P

Ensinnäkin suurkiitokset kasvattajalle, jolta on tullu hyviä neuvoja treeneihin :) Näyttää taas valosammalta tää treenaaminen ja uutta potkua saatu, ku meinattiin jo ihan lannistua!

Perjantaina oli yhteistreenit, jotka noh.. Ei menny ihan nappiin. Tosin oli super ylpeä Pipsasta, kun otettiin piiloon luoksetuloa. Ohjaaja jätti koiran kouluttajalle ja juoksi piiloon sermin taa, joka oli vielä "eristetty" pressuseinällä ja röykkiöllä koiria ja niiden ohjaajia. Pipsaa ei paljon muut koirat kiinnostanu siinä vaiheessa, kun mamma karkas piiloon! Ja muutenkin kun siinä vuoroa odotettiin röykkiössä niin, että koiria oli metrin säteellä joka puolella, niin hienosti Pipsa lopulta alistui kohtaalonsa ja istui ja otti kontaktia :)

Muuten tunti ei sujunu.. Oli korvat Looralla välistä kateissa ja ois vaan pitäny moikata ja pusuttaa kaikki.. Oltiin myös sosiaalistamista, eli käytiin vuorollaan tervehtimässä toista ohjaajaa ja koirat myös sai luvan saatuaan toisiaan tervehtiä, niin yksipä koira sitten ärähti Lorbatsulle.. No, ei se onneksi muita koiria pelkää, mut vähän jäi kattomaan, et mikä sitä räyhääjää vaivaa.. Painoin kyllä mieleen sen koiran ja pysytään jatkossa kauempana. Me ei Looran kans välitetä räyhääjistä. Lenkilläki jos joku räyhääjä tulee vastaan, niin Pipsan kiinnostus lakkaa heti. Parempi näin niin ei opi räyhänhenkien kans räksyttämään ja äksyilemään.

No omat treenit meni sitten lauantaina vähän paremmin. Tai no.. Hallin hiekkamaa oli suolattu ja sitähän koirat rakasti! Siis mitä ihmeellistä ja ihanaa valkosta siellä maassa olikaan, pakko oli maistaa. Lyhyesti sanottuna Pipsa teki kaikki ne varmat ihan päin prinkkalaa ja ne, mitkä harvoin onnistuu ihan buenosti! Otin jopa hypyssä hihnan irti ja neiti seurasi niin nätisti! Ei tullu mieleenkään Lorbakkeella lähtee viuhtomaan omiaan! Tehtiin myös pitkä seuruukaavio ja tämäkin meni hyvin. Imuttaminen on selkeesti auttanu ja seuruu on nyt paljon paremmalla mallilla.

Paikkamakuu taas ei onnannu ei sitten millään... Se niistä varmoista... Mut tais olla nyt (toivon mukaan) vaan kyse siitä, että hiekka oli ihan jäässä sen suolakäsittelyn jäljiltä ja semmosta kovaa ja paakkusta, niin meiän hienohelma ei vaan digannu siitä. Hänhän ei siis vois millään vesisateellakaan mennä maate.. Siis ai ku hirveetä. Kovasti kyllä on yritetty erilaisilla alustoilla tehdä maahanmenoja, mut tää oli nyt jotai iha hirveetä, ku hiekka ei ollukaa sellasta kivaa pehmeetä... Pipsa ei vaan tahtonu mennä maahan ja jos meni niin hetkeksi ja pomppas heti ylös.

Nouto sentään meni tuttuun tapaan hyvin, tosin luovuttamisessa vois tulla paljo enempi likelle. Nyt jäi johonkin metrin päähän. Luoksetulo oli kans hyvää. Liikkeestä seisominen oli kyllä ihan alkeissaan, mutta kotitreenit on osoittautuneet tehokkaiksi tässä parin päivän aikana ja nyt Loora seistä töpöttää ja itse voin hillua monen metrin päähän. Eikä mene takapuoli alas vaikka palaan viereen :) Pienet tästä siis Lörbäkkeelle!

Mutta mutta.. Vähän hirvittää, että ens kerralla on niin sanotut "kenraaliharjotukset", eli viimenen kerta ennen loppukoetta.. Loppukoehan on tällä kertaa sitten koko ryhmän kanssa yhtä aikaa, että pieniä muuttujia siellä kentällä on, vaikka Loora toimiski hyvin.

Sunnuntaina oli Pipsalla leikkipäivä! Ensin Oilin kanssa aamusta lumiriehat ja päivällä vielä Nukan kanssa jäällä leikit. Nukan lähdettyä tuli vielä naapuritalosta Noppa-bichoni hetkeksi Pipsan kans leikkimään. Luoksetulot oli välillä mitä oli, mutta loppua kohden taas parani, varsinkin kun Mikko toi fleecenarun mukanaan. Se on nimenomaan treeneihin tarkotettu ja semmoseksi millä leikitään yhdessä Pipsan kanssa ja plussana se on Pipsasta ihan superi! Vinkupallo on vähän menettäny arvoaan, kun ei sitä voi repiä eikä rettuuttaa.. Mutta ihan mahtavaa, että jää nyt kantaa ja voi päästää koiran siellä viilettämään. Tietty pian tulee ladut ja luistinradat ja jäätie, mutta toivon mukaan jonnekin jäis pläntti missä sais koiran kanssa rauhassa olla.

Niin ja Pipsalla on nyt ollu koetusta tällä viikolla, kun on joutunu olemaan itsekseen reilu seittemän tuntia. Hienosti on menny, mitä nyt Loora ei vaan voi sietää ilmaisjakelupostia, joka tunkee välioven ali.. Pari esitettä on löytyny silputtuna. Mutta muuten on kämppä pysyny kuosissaan! Jotta neiti olis väsy päivisin, ollaan alettu käymään iltalenkin yhteydessä tuossa paviljongin osaksi aidatulla takaparkkiksella treenaamassa. Sen verta iso parkkis, että uskaltaa päästää vapaaksi. Kivasti kuitenkin häiriöö tulee, kun välillä menee ihmisiä siitä poikki ja autotieltä ja lähiöstähän kuuluu koko ajan jotain ääniä. Koko ajan ollaan mietitty, et siinä ois hyvä treenata ja nyt vihdoin ryhdyttiin tuumasta toimeen. Sinnepä pitäs nytkin lähteä!

Pitäis muute varmaan välillä kirjotella useamminkin, niin ei tulis aina näitä superpitkiä päivityksiä :P

Ja uusiks män

Jeps, juuri kun kehaisin edellisessä päivityksessä, että kuinka kontakti oli seuruussa hienoa niin.. Voitte arvata.. Oli sunnuntaina ensimmäiset tottis-treenit ja kylmää palautetta tuli seuruusta. Tosin uusi halli ja uudet ihmiset ja uudet toimintatavat vei Pipsalta ja meiltä myös vähän aikaa tottua. Sanottakoon näin, ettei ihan osattu varautua, et mimmonen meininki siellä olis. Eihän me noista tottis-liikkeistä kovin tiietä, tokon liikkeistä enempikin vaan. Olis pitäny siis etukäteen miettiä, että mitä tahtoo koiran kanssa tehä.. :D Tästä ei valitettavasti meille kukaan infonnu, niin oltiin sitten hieman uunoina siinä alussa. Mikko siis ohjas Pipsaa, tehtiin tämmönen työn jako, että minä hoidan TT:n koulutukset ja Mikko nämä.

No kun se alku meni semmoseen sähellykseen ku ei tiietty, että mitä pitäs tehä, niin Pipsaki alko piippailemaan siinä, että mitä se tämmönen meininki oikeen on. Ei ole koskaan treeneissä Loora tommosta ääntelyä pitäny ja suoraan sanottuna hävetti se älämölö.. No mutta loppua kohden se onneksi jäi pois, kun se epävarmuus lähti ja Mikko ties ees vähän, että kuinka edetä. Tietty Pipsan piti kaikkea ihmetellä, kun iha uus ympäristö. Oli meillä toinen koira häiriönä aina, mutta kenttä nyt oli sen verran iso, että eipä kovin likelle toinen tullu. Silti kaikki kalahukset ja muut äänet sai Pipsan keskittymisen herpaantumaan. No siis tästä seuruusta nyt kumminkin, niin kuulemma Loora ei katso silmiin, että silmät harittaa jonnekin muualle.. :D Tais jonnekin kattoon vilkuilla kyllä siinä. Mutta sitten kotona tutkailtuani asiaa enempi, niin tosiaan Lorbatsun "kontakti" on jossain olkapäässä välillä :D Omaan silmään se tosin välillä näyttää siltä, et se katsoiskin ihan silmiin.. En tiiä.. Naruttanu on neiti meitä ilmeisesti.. ;P Tää on nyt treenin alla sitten, että fiksataan kontaktia. Tänään laiton narun pään päälle ja johan tapitti silmiin.. Kaikki keinot sallittu?? :D Toinen mikä oli niin Pipsa edisti mahoton.. Tämä tosin ollaan huomattu itekin.

Melkosia eroja näissä koulutuksissa kyllä, mutta tietysti kun toinen on yksityinen ja toinen taas tuommonen yhistys ja toisessa enempi otetaan tokoa ja toisessa tottista. Ja onhan niitä tapoja opettaakin vaik kuinka ;P Esim. TT:n koulutuksissa seuruuta on otettu niin, että autetaan ja palkataan koiraa oikealla kädellä, eikä koskaan oo imutettu. No tuolla taas sanottiin, et imutukseen vaan ja namut vasempaan. Myöskin liiallisesta sanallisesta kehumisesta tais tulla noottia, kun taas TT:n koulutuksissa on painotettu et pitää kehua ja näin auttaa ja tukea koiraa... :D Mitähän vielä.. No meille se koulutussysteemi oli ihan uus, kun ei oltu tosiaan aiemmin oltu siellä. Että voi joko treenata koiraansa yksin tai sitten kentällä on samaan aikaan toinen koira. Koirat oottelee autossa ja siinä lennossa vaihettiin sitten vuoroja. Tuli kyllä paljon hyviä vinkkejä ja lopusta seuruukin alko sujumaan. Tietty kun ei tiietty oikeen, että mitä ois voitu ees treenata niin ei tullu sit paljon muuta tehtyä kun seuruuta, vähän maahanmenoja ja paikalla odottamista, mut lähinnä vaan sitte leikkimistä palloilla et sai neitiin vähän draivia ja kontaktia. TT:llähän kouluttaja vetää treenit ja ohjeistaa ja neuvoo, niin tuolla taas pitää itse pitää suunnitelmaa ja nämä ohjaajat/kouluttajat on siellä katsomassa ja antamassa neuvoja. Vähän jäi epäselväksi, että ketä nämä ohjaajat/kouluttajat siellä nyt sitten on..

Ehkä se tästä, kun käypi enempi niin oppii et mitenkä tuolla nuo hommat hoituu. Tiukempaa kyllä on, kun mitä TT:n koulutuksissa.. :D Ei sillä, että toinen on huonompi tai parempi, vaan vähän eri näkökulmat ja menetelmät on. Päätettiin kuitenkin pitää kiinni omasta ilosesta menosta millä on menty tähänkin asti, että kun koiran häntä heiluu ja edistytään ees pikkusen, niin hyvä on :) Kokeisiin ei kuitenkaan mikään kiirus ole ja pääasia, että säilyy se mielekkyys siinä hommassa ja ennen kaikkea, että sekä meillä että koiralla on kivaa :) Ei tietty ole kiva opettaa koiraa ihan väärin ja sitten korjata virheitä, mutta hittaasti hyvä tullee ;P Mut hyvä on kyllä Jattila, kun siellä sisälläkin kuitenkin ihan suht lämmin verrattuna ulos. Tais sisämittari näyttää muutamaa pakkasastetta, kun ulkona oli joku miinus kymmenen! Ja muutenkin tosi siisti halli.

Niin ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, niin käytiin myös sunnuntaina bortsutyttöjen Vimman ja Taran kanssa pellolla viilettämässä :) Vimma on siis Pipsan "serkku", eli Pipsan isän veljentyttö. Oli kyllä kiva saada Looralle bortsuseuraa, kun selvästi noilla on oma tapansa leikkiä. Näytti koirat nauttivan, mitä nyt lumipaakkuja jäi tassukarvoihin ja se hidasti vähän menoa. Pipsa myös hienosti otti isommistaan mallia ja meni makaamaan Taran viereen, joka tuijotti Vimmaa, että jaa näinkö sitä pitää toista tapittaa ja paimentaa :) Saatiin myös vinkkejä hyvistä koulutuksista ja muista, kiitos siitä! Toivon mukaan otetaan pian uusiksi :) Alla vielä muutama kuva serkusten leikeistä :)

Koikkaloikkaa ala Vimma ja Pipsa

Eipä ollu paljon kokoeroa serkuksilla

Tyttöjen juttuja selkeesti juteltiin!

Perjantaina taas sitten TT:n yhteistreenit ja la omat treenit. Siihen asti yritetään nyt saada tuota seuraamista kohilleen ja sivussa myös noita läksyjäki pitäs tehä, esim se liikkeestä seisominen. Nyt menee jo hyvin käsiavun kanssa, hyvin seisahtuu niille sijoilleen. Hankala vaan samalla treenata sitä seuruusta, kun seuruu on päin prinkkalaa, mutta onneksi läksyksi tuli tehä tätä pysäytystä myös itse peruuttaen koiran tullessa kohti. Ja niin pitihän mun muuten heti sitten samana iltana kokeilla sitä metallikapulaa, kun se kerran ostettiin ;P Kuten arvasin niin ei mitään ongelmia, vaan Loora piteli metallista kuin vanha tekijä, itse asiassa paremmin kuin puista! Varovasti kuitenkin alotin sen kanssa, mutta nosti Pipsa sen jo maastakin.. Mutta yritetääns nyt pitää kii siitä motosta.

Loppukevennykseksi kuva Loorasta ku hää oli aiva piieeeeeen :D Pahoittelut kuvan laadusta, kännykällä otettu!

Huomaa hurmaava hymy ;)