Kohti seuraavia koitoksia!

Jes sinne meni ilmot Kuopion kokeeseen 17.11.2012. Ei jäädä tuleen makaamaan vaan heti uutta perään, niin ei nouse kynnys lähteä kokeisiin. Joulukuullekin on yhet kokeet ja tokoringin näyttökoe. Vielä kun suoriutuisin myös kaikista opiskelu- ja työkuvioista samanlaisella tarmolla, niin joulukin tulis joskus ;P Nyt pukkaa kyllä kiirettä joka tuutista :D Onneksi nämä koirahommat on kuitenkin suhteessa kevyitä ja Pipsaloora saa aina hyvälle tuulelle :)

Sunnuntaina pidettiin maahanmenon ja paikkamakuun sulkeisia ja Loora etevänä esitteli kuinka hienosti menee perusasennosta maahan ja liikkeestä maahan. Jes jes.. Huomenna hallille katsomaan, että vieläkö on yhtä etevää touhua. Palataanpa seuraavan kerran sitten niihin hallitreeneihin :)

Pieksämäellä mutkin

Nyt on sitten korkattu se tokoura ekoilla kisoilla ja karmee, että jännitti. Ja ihan turhaan.. Pilasi kyllä suoritusta, ei niinkään koiran vaan mun :D Pipsa siis ALO2 pistein 155, tuomarina oma Taitavien tassujen kouluttajamme Tuire Marjamäki. Kokonaisuudessaan oltiin 15 koirakosta kuudensia, joten sinänsä ei huono ja näin pettymyksen nielleenä täytyy sanoa, että menihän se ekaksi kokeeksi ihan hyvin ottaen huomioon kuinka kuutamolla mä olin. Palataan nyt vielä meiän mokailuihin, vaikka koko automatkan takasi kotiin kävin kyllä yksityiskohtasesti Mikolle läpi, että mitä olis pitäny toisin tehä ja missä meni pieleen :D

Mentiin tosi hyvissä ajoin koepaikalle ja koska pelkäsin sitä piippailua ja ääntelyä niin paljon, niin ihan reilusti Pipsaa väsytin ennen omaa suoritusta.. Meni sitten vissiin vähän yli, tai sitten juuri meidän edeltävän koirakon vinkuva lelu pilasi vireen, koska Pipsahan rakastaa kaikkia vinkuvia leluja ja olisi mielellään ottanut sen siitä maasta hallin ulkoa, missä se odotti sen aikaa kun meitä edeltävä koirakko suoritti omaa osuuttaan.. No tämä nyt sitten näistä selityksistä. Kaikki muu menikin ihan mun piikkiin, myönnetään :D

Luoksepäästävyys 10. Tässä ei kyllä ollu mitään ongelmaa. Pipsa nätisti istua tapitti ja häntä huiskas ku mikä ku Tuire tuli kattomaan hampaat, mutta hyvin malttoi neiti olla eikä alkanu pusuttelemaan ja otti hyvin kontaktia heti kun Tuire siitä lähti.

Paikalla makaaminen 7. Tässä oli nyt onnetar matkassa, sillä ekalla yrittämällä Pipsa ei mennyt perusasennosta maahan!?!?!? Whaaaat.... Tätä se ei ole tehny puoleen vuoteen, joten en ihan odottanu tätä varsinki ku keskiviikkona treeneissä kaameessa häiriössä paikkamakuu oli ihan superi. No, muahan jännitti ihan kaameesti ja Pipsa kai oli vähän hämillään ku otin hihnan tässä vaiheessa ennen paikkamakuuta irti.. Ei tajunnu, että tässä ny aletaan oikeesti jotain liikettä suorittamaan. Päätti sitten tästä lähteä moikkamaan vielä liikkuria... Eikun koira takas ja toisella menikin sitten maahan. Tästä olis varmaan tullu maailman paskimmat pisteet, mutta sitten viereinen uros ei vaan voinu vastustaa Pipsaa ja päätti mennä nuuskimaan Pipsan takapuolta... Hmm.... Pipsa pysyi kyllä nätisti maassa, mutta lähti sitten liikkeelle, kun tämän uroksen omistaja lähti koiraansa ottamaan kiinni. Se siitä paikkamakuusta.

Meni siis uusiksi koko touhu ja tällä kertaa tahdoin pitää huolta, että Pipsa kans menee ekalla käskyllä maahan ja kumarruin, josta sitten lähti pisteitä. Tein tämän ihan tietoisena valintana, koska olin hävetä silmät päästä sitä ekaa rallattelua. Tässä toisessa makuussa lähtikin sitten kolme koiraa makuusta Pipsan vierestä, josta Pipsa sitten alkoi piipittelemään, josta myös tuli pistevähennyksiä. Mutta pysyi sentään paikallaan. Mikko kertoi, että kisakatsomossa ihmeteltiin kun meidän pisteet ei menny nollille sillon heti alussa, mutta Pipsahan siis lähti ennen ku  meiltä oli kysytty ollaanko valmiita.. No ei oltu ei.. Siinä vaiheessa kun Pipsa karkas lapasesta niin aattelin, että ei olla valmiita kyllä koko kokeeseen... No pakko oli sitten keräillä homma kasaan kuitenkin. Toivon, että meiän sähläys ei sitten pilannu näitten muitten suoritusta..

Oltiin kymmenensiä, joten odottelua riitti ja sain hyvin Pipsan vireen haltuun. Kunnes tosiaan se meitä edeltävä koirakko alkoi leikkimään sillä vinkulelullaan.. Mutta syytä oli minussakin, koska väsytin Pipsaa liian kauan. Vähempiki olis riittäny.. Eli my bad se kuitenki oli.. Ja eipä ne mun yritykset sitte auttanu, vaan kyllähän se päästeli kiljumisia liikkeellelähdöissä.. Pystyin sentään pitämään naaman peruslukemilla, vaikka hävetti tämäkin. Keskiviikkona treeneissä oltiin nimittäin ihan hipihiljaa....

Seuraaminen kytkettynä 8,5. Putosi matkasta ekassa käännöksessä, se tuli ihan parin askeleen jälkeen ja itsekin tätä yllätyin. Kontakti ei tossa hihnassa kulkemisessa oo koskaan ollu mikää hyvä ilman namuapuja, joten siitäki rokotusta.

Seuraaminen taluttimetta 9. Tässä lopussa jäi katsomaan katsomossa istuvia ihmisiä ja varmaan vähä haahuilua. Mutta muuten oli kyllä hyvää kontaktia ja jämptiä Pipsamaista menoa. Vielä kun ne alun kiljumiset sais kuriin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0. Jep jep.. Tämän liikkeen kanssa ollu välillä ongelmia ja tällä kertaa sitten tuli aivopieru ja Pipsa jäi seisomaan vaikka kuinka ponnekkaasti komensinkin.. Olin varma, että menee maahan joten en sen enempää miettiny asiaa ja olin kyllä pettyny ku kuulin ettei menny maahan.. Voi voi..

No pettymyksen perään tulikin sitten luoksetulo 10. Varmaa Pipsan toimintaa. Tuli hyvin eteen ja perusasento oli suora. Tämä on sen vahvin liike kyllä selkeästi ollu aina. Kun autossa kävin läpi fiiliksiä niin piristin itseäni ajattelemalla, että kaikista näistä tokoliikkeistä tämä on kuitenkin se tärkein, koska sitä tarvitaan oikeassa elämässä :D

Ja kun Pipsa oli jo harjotellu tuota seisomista seuraamisen yhteydessä, niin siitähän tuli sitten 9. Tästä vähennystä koska tais vähä tassu liikahtaa ja no en tiiä kuinka napakasti pysähty.

Sitten meidän emämokaan... Jotenkin olin niin helpottunu, että enää yksi liike eli estehyppy jäljellä ja sanoin Pipsalle edellisen liikkeen lopuksi "vapaa", niin Miss Pipsaloora oli sitä mieltä et tää homma oli tässä ja hän häippäsee.. Meni siis koealueen ulkopuolelle, josta rapsahti -4 kokonaisvaikutuksesta thank you very much. Mä olin jotenki iha frozen ku näin, että Pipsa lähti vähä haahuilemaan sen mun vapautuksen jälkeen, etten vaan tarpeeksi nopeasti ja pontevasti reagoinu tähän ja ottanu koiraa haltuun.. Olin varmaan jännityksestä niin lamaantunu etten ajatellu selkeästi :D En tajua.. My bad ja harmittaa, koska kokonaisvaikutus oli ollu 9, mutta nyt siitä lähti se NELJÄ PISTETTÄ!!!!!! ARGH!!!! Että voi olla vihainen itselleen...

No mutta sain siis Pipsan kuitenkin vielä estehypylle, josta 9. Vähän tepastelua siellä esteen toisella puolella, mutta paljon parempi ku keskiviikkona treeneissä millon esim istu heti ku tulin vierelle. Joten ok.

Noh, ekat fiilikset oli itkupotkuraivarit, mut en kehannu siellä ulkona alkaa riehumaan ja päädyin toteamaan et hei mä en kuollu siihen jännitykseen :D Harmittaa tommoset typerät virheet ja että piti jännittää niin, että ei sitten ollu koira siinä paikkamakuussa yhtää hallussa.. Tätä pitää ny enempi treenata et mennään vaan kentälle tai halliin ja suoraan paikkamakuuseen koira. Yleensä kuitenki jotain tehää ennen paikkamakuuta, joten Pipsa aatteli vähä lämmitellä ja käydä moikkaamassa myös sen liikkurin.. Voi voi..

Ja tietty se ääntely on saatava kuriin. Kokonaisvaikutuksesta lähti siis se yks piste sen ääntelyn takia. Damn it ku sain sen keskiviikkona oleen niin hiljaa. Mutta tätä nyt työstetään ja onneks ensi keskiviikkona mennään taas Tuiren koulutukseen, niin voi itse tuomari ruotia meiän kanssa, että mikä meni pieleen. Ja tietty tuo liikkeestä maahan pitää nyt rakentaa ihan alusta. Ei tommosia aivopieruja enää. Jos Pipsa olis tehny sen varmaan tapaansa niin siitä olis sitte se ykkönen tullu. Onneksi Pipsa siis päätti vielä tehä ton grande finalen ja kävästä siellä kehän ulkopuolella, että lähti myös se neljä pistettä, niin ei jääny ykköstulos pisteen päähän. Se olis ehkä ottanu kupoliin vielä enempi.

Kyllähän tästä kokeesta oppi paljon. Suoraan sanottuna ottaa luonnon päälle tämmöselle perfektionistille, mutta no can do ku face the music. Harmittaa vaan ku Pipsassa on sitä potentiaalia niin kovasti, kuitenkin teki tosi hyvällä ilmeellä ja innokkaasti, mutta ku emäntänä tämmönen tohelo, niin eipä ihmetytä noi pisteet :P Mietin että laitan kohta Mikon tonne tokokentille, niin tulee jotain tuloksiaki.

Mutta perfektionistihan ei voi kyllä luovuttaa, joten eikun sitä ykköstä metsästämään vaan seuraaviin kisoihin. Ens kerralla ei oo niin uutta ja jännää, joten toivon mukaan oon enempi kartalla. Ja tiedänpä sitten senkin, että liikkeet menee ihan peräjälkeen joten parempi pitää koira koko ajan hallussa eikä vapauttaa missään vaiheessa. Mentiin nimittäin semmosta tahtia, että oksat pois. En joka liikkeen jälkeen ehtiny yhtää hyvitellä Pipsaa, kun jo jatkettiin. No sepä ei näyttäny kyllä Pipsaa hetkauttavan. Ei kaivannu mun kehuja... :D

Tässäpä sitä opetellaan tätä touhua. Piipparimme on kyllä ihana, onneksi se kestää mun mokailut kuitenki aika hyvin ja on suopea, joten sen kanssa on hyvä harjotella tätä tokotouhua. Ihana, että siinä oli intoa tehä vaikka niitä namuja ei tippunu. Palkkaamattomuutta siis kestää jo tosi hyvin. Nyt vielä se ääntely kuntoon ja lisää kokeenomaisia treenejä ja tietty lisää niitä kokeita. Onneksi raivasin tota mun kalenteria vähän, niin ehtiikin tekemään koiran kans enempi. Paitsi ens viikko näyttää, että onko mun kalenteri kohta taas ihan pullollaan... Muutoksia ilmassa ;)

Tässä vielä kuva meidän ihanasta Pipsaloorasta kokeen jälkeen. Oli varmaan rankkaa yrittää pitää emäntä kasassa siellä kokeissa ja meni kaikki energia pitäessä mun jännitystä aisoissa :D Voi toista. On se vaan ihana <3

Päivän piristystä

Jos on tekemisen puutetta koiran kanssa, niin tässä on 50 asiaa, jotka jokaisen koiran tulisi tehdä. Pipsan listalle kertyi 28 asiaa, joten yli puolivälin ollaan :) Mites muilla?

http://www.telegraph.co.uk/lifestyle/pets/9624065/50-things-every-dog-should-do-before-it-dies.html#

Oikean vireen metsästystä

Kuten otsikosta voi päätellä, niin viimeaikaiset treenit on keskittyneet nimenomaan oikean vireen metsästykseen. Täytynee sanoa, että vaikka tämä vire-ongelma on tuonut harmaita hiuksia ja epätoivon hetkiä, on silti ollut sangen palkitsevaa kokeilla erilaisia keinoja oikean vireen löytymiseksi.

Pipsa mietiskelee

Ongelma on siis ollut tämä, että Pipsa kiihtyy nollasta miljoonaan alle nanosekunnin. Silloin kun muiden koirien virettä täytyy nostattaa, niin meillä sitä täytyy laskea ja paljon. Tämä liiallinen into ja vire on ilmennyt nyt siis kamalana kiljumisena, josta ollaan viimein saatu se kitkettyä ajoittaiseksi piippaukseksi. Niin ihanaa kuin se onkin, että Loora niin innoissaan on aina tekemässä kaikkea ja ennen kaikkea tekemässä täysillä, niin kerta kaikkiaan tästä syntyvään älämölöön on ollu pakko puuttua.

Kuten jo aiemmin selitin, niin piippaukset tapahtuu aina liikkeiden alussa. Perusasentoon tulo, liikkeelle lähdöt ja joskus jopa perusasennosta maahan käskyllä pitää vähän piipahtaa. Tästä on nyt päästy sen verran eteenpäin, että perusasentoon tulossa harvemmin enää piippaa. Tosin treenien aluksi sama mitä käskee tehdä, niin aina kuuluu piippaus ja sitten palautellaan taas mieliin, että mitenkä sitä treenikentällä oikein toimitaan. Muutaman mieleen palautuksen jälkeen Pipsa on lähes äänetön.

Kaikenlaiset virittelysanat, kun lähdetään autolta treenikentälle on nyt ihan nou-nou. Piipparimme ei tarvi yhtään virittelyjä tai muuten se suorastaan räjähtää käsiin. Neiti on sen verran etevä, että tietää kyllä milloin ollaan treenaamassa. Katseeseen tulee semmonen intensiteetti, että siitä ei voi kyllä erehtyä. Aina into pinkeenä ollaan menossa treenaamaan.

Ollaan otettu nyt tavaksi, että ennen treenejä heitellään narua ja leikitään, että saa purkaa sitä intoaan leluun. Harmiksi vain nämä leikit on aika äännekkäät.. No sinänsä emme treenaa mitään tokoliikkeitä vielä tässä vaiheessa, että ehkä hyvä, että käytöstavat palautetaan mieleen leikin ohessa, niin ei pilata sitten niitä tokoliikkeitä. Esim. tuo seuruun liikkeellelähtö on kuitenkin aika oleellinen osa ja jos se menee pipariksi, niin kaikki voinee arvata mitä seuruusta sitten tulee.. Myöskin kaikki kehut täytyy sanoa Pipsalle tosi matalalla äänellä, ei yhtään virettä nostattavasti. Tämä on selvästi auttanut Looraa orientoitumaan rauhallisempaan tekemiseen.

Kun leikit on leikitty, niin tulee pieni juomatauko, jonka jälkeen kuljettelen Pipsaa ympäri kenttää. En siis seuruuta tai mitään, mutta odotan, että sen fiilikset vähän rauhottuu. Tämä on ollut omiaan myös siirtymien treenaamiseen, eli kun kokeissa siirrytään tekemään toista liikettä olisi hyvä, että koira olisi hallinnassa myös liikkeiden välillä. Rallattelut on myös ihan nou-nou ja Pipsa pysyykin nykyisin hyvin hanskassa. Sitten vasta alkaa meillä treenaaminen.

Ensimmäinen perusasento voi kestää kauankin. Odottelen, että Pipsa nätisti istuu ja rauhoittuu perusasentoon. Välillä vapautan ja silittelen kyljistä ja juttelen matalalla äänellä. Tämä sama toistuu myös liikkeiden päätyttyä. Palkkaukset on täytyny tehdä tosi maltillisiksi ja ennemminkin täytyy rauhoittaa Pipsaa, kuin kiljua onnesta kun toinen osasi. Tämä tosin on ollut vähän hankalaa, kun Loora on niin itseään täynnä tehtyään minkä tahansa liikkeen. Häntä pystyssä tepastelee rehvakkaana, että "kattokaas ku mä osasin hienosti" ja näin nostattaa itse omaa virettään. Sääli toisen intoa madaltaa, mutta se on jo nähty, että jos minä meen siihen vielä soppaan lisää kauhomaan, niin johan tulee yli äyräiden. Ennenhän minä vaan ruokin sitä omahyväisyyttä liian innoikkailla ja nostattavilla kehuilla ja seuraavaan liikkeeseen siirryttäessä Pipsa oli jo ihan tikittävä pommi. Eli ei siis enää supereita palkkaamisia kesken treenien, vaan vasta ihan lopuksi auton luona superpalkat.

Seuruuta, onpa totista touhua ja koirakin poikittaa :D

Pipsa on ollut tästä uudesta tavasta sangen kummissaan, mutta jo parit rauhalliset treenit on alkanu tuottaa tulosta. Ei piippausta, ei rallatteluja, vaan hyvä vire, jossa koira ei kuumene. Kontaktikin tuntuu parantuneen. Välillä tuntuu, että Loora tuijottaa mua intensiivisemmin sen vuoksi, että yrittää nostattaa mun virettä :D Katsoo kummissaan, että mikä ihmeen viilipytty hänen kanssaan on tullu treenaamaan.

Näin siis ollaan pikku hiljaa löydetty Pipsalle ihan uudenlainen, sopiva vire treeneihin. Mutta niin sanottu "vika" ei ole suinkaan ollu Pipsan vireessä, vaan ihan mun omassa. Olen kovasti yrittäny tehdä treeneistä kivaa ja hauskaa ja kiljunut sydämeni kyllyydestä joka kerta, kun koira on onnistunu. Enpä ole tullut ajatteelleksi, että Pipsalle riittää vähempiki, sillä pelkkä tekeminen sen kanssa on sille jo palkinto. Toiseksi olen ollu kireällä kuin viulun kieli aina treenien alussa ja jotenkin tosi kovasti ja terävästi edenny liikkeestä toiseen. Ei niin minkäänlaista pehmeyttä tai rentoutta tekemisessä. Hyvä se on sitten ollu tuommosta kuumakallea käsitellä, kun itsekin on ihan liian virittyny. Suurin työ kaiken tämän takana on siis ollu miettiä, kuinka itse toimin treenitilanteissa ja kuinka suhtaudun Pipsaan ja kuinka minun vire nostattaa Pipsan virettä.

Uusi kamera ehtii jopa ottaa selkeitä kuvia meidän vauhtimimmistä :)

Voin kertoa, että tämä itsetutkiskelu on ollu aika hankalaakin ajoittain. Olen parantumaton jännittäjä ja tämän vuoksi jokainen treeni on viime aikoina jännittäny, vaikka ollaan ihan kahdestaankin Pipsan kans treenattu. Mutta kun aloin huomata, että mitä rauhallisempi ja tyynempi itse olin, sitä paremmin Pipsa kuunteli mua, niin aloin yhä enemmän omaksumaan tämmösen rauhallisen ja iisin otteen treenaamiseen. Kyllähän se koiran vire nousee, kun emäntä viuhtoo, hyppii ja kiljuu ja lisäksi jännittää. Ei siis ihme, että on välillä ollu pitelemistä tuossa härderlölliessä!

Eteentulo luoksetulossa

On kyllä ollu tosi palkitsevaa huomata, että muutos on tapahtunu näinkin nopeasti (viimeksi karmeet vinkuna treenit oli siis perjantaina...). Tänä aamuna treenattiin jo ihan äänettä. Aiemmin aattelin vaan, että Pipsa nyt on tommonen korkeavireinen, että minkäs minä sille teen, kun toinen vaan on niin innoissaan. Oli ihan hyvä herätys katsoa peiliin viikonloppuna, että ei se ole Pipsasta kiinni, vaan että minä teen nyt jotain ihan väärin. Toivon mukaan tästä on nyt opittu, eikä noihin piippailuihin ja vinkumisiin ole enää paluuta.

Taas voi vaan aatella, että kuinka oikea yksilö meille sattukin, sillä vaikka Pipsan korkeavireisyys on nyt tuottanu ongelmia, niin se on kuitenkin pakottanu mut rauhottumaan ja miettimään oikeasti omaa "virettä". Tämä rauhoittuminen on ollu mulle hyväksi vähän joka elämän alueella :) Näin ne koirat vaan opettaa ihmistä, eikä toiste päin ;)

Ja kuten kuvista voi päätellä, niin sain valmistujaislahjaksi kauan toivomani järkkärin, joten kuvia tulee jatkossa enempi ja ne on toivon mukaan paaaaaljon laadukkaampia :D

Koiramaisia suunnitelmia

Tässä on monenmoisia koiramaisia suunnitelmia tehty loppuvuodelle ja alkuvuodelle, ihan hirvittää tämmöstä jänskättäjää.. Iiiks!!! Ainut onkkelma meillä nyt tokon suhteen on tuo samperin ääntely.. Ihme vinkunapiippausta pitää perusasentoon tullessa ja liikkeelle lähdöissä päästellä.. Välillä saan sen ruotuun, mutta joka kerta alussa pitää muistella Looran kanssa, että mitenkä se menikään. Vinkkejä anyone tähän?!?! Enhän mä voi tommosen piipparin kans mihkää kisoihin ikänä mennä...

Sentäs nyt on päästy sen verta eteenpäin, että enää ei kiljuta. Mikko ei välillä ees kuule sitä pientä inahusta, minkä itse kyllä kuulen.. Kuuliskohan tuomarikaan...... Mutta välillä piippaus vielä kuuluu ja selvästi. Pelkään, että pilaan nyt sekä perusasennon että seuruun ku sählään tuon piippauksen kanssa.. Pientä paniikkia siis ilmassa.. Ja siis ne piippaukset liittyy just noihin perusasentoon tuloon tai liikkeelle lähtöön. Mut esim seuraamisessa se jää parin ekan askeleen jälkee kyllä pois. Oon nyt puuttunu joka ikiseen inahukseen.. Ihme ettei ole koiralla vielä menny maku koko touhusta..

Siskokset :)

Mutta on jäänyt kertomatta, että nähtiin ihanaa Hertta-siskoa ja Hannaa tuossa parisen viikkoa sitten! Olipas mukavaa treenata ja sain silloin vielä kiljuvan Pipsan kanssa hyviä vinkkejä Hannalta! Iso kiitos niistä! Ja myöskin ruutua treenattiin (kun me saamattomat ei oo vielkää ostettu niitä ruutukamppeita... hmph...). Ja päästiin myös hyppyä treenaamaan kunnon esteellä eikä millää mun viritelmillä :D

Tästä treenituokiosta paistoi niin se, että ollaan treenattu liikaa vaan keskenämme ja alkaa koko hommasta perspektiivi kadota. Onneksi perjantaina on sitten bortsu-seuraa treenilöisiin ja päästään testaamaan myös ryhmässä paikkamakuu.

Niin ja Jyväskyläänki tulee tokorinki, jonne ehkä yritetään Looralaisen kanssa. Täällä on kyllä niin paljon hundeeneja, että saapa nähä onko mittään mahiksia.. Senkin vuoksi siis pien paniikki tuon ääntelemisen suhteen, että sais sen nyt kuosiin.. Eihä tommosta piipparia oteta sinne mukkaan. Olishan tolla Looralla vaikka mihin potentiaalia, kun vaan emäntäki jotahi ossais.. Missä lie välissä oon saanu kehitettyä sille ton piippauksen.. Damn it.. Sääli pilata omalla sähläyksellä noin hieno ja etevä koira! Toivotaan et perjantain treenit menee putkeen!

Niin ja lisäyksenä vielä mikä unohtu ihan kokonaan, niin Pipsa pääsi sunnuntaina leikittämään n. 11 viikkoista labbispentua Suloa! Tosi nätisti leikitti pentua ja jaksoi vaikka pentu yritti kovasti tehdä tuttavuutta etenkin tuolta takapuolen puolelta :D Ihana Loora kun se osaa olla niin kiltisti muitten koirien kans. Tämä visiitti osoitti sen, et ei huolta sitte KUN meille tulee se toinen bortsuotus jossain vaiheessa ;)