Maalari maalas taloa, sinistä ja... ei, ei vieläkään punasta

Blogi on ollu hiljaa ja kauan. Ei ole maistunu istua koneen ääressä sen jälkeen kun sain Iso-G:n pakettiin, mutta eipä meille ihmeempiä kyllä kuulukaan, perusarkea vaan! Onnea Pipsan sisaruksille, jotka on hienosti kokeissa pärjänny :) Me tullaan perästä sitten ööö joskus :D

Back in Jkl oltu kohta jo kuukausi ja edelleen vaan ootellaan niitä Piipin juoksuja. (Rakkaalla lapsella monta nimeä...) Pää on välillä Looralla niin pönttönä, että ei huvittais tehä mitään sen kanssa. Jopa lemppari dummy on välillä ihan plääh ja mieluummin mennään nokka maassa.. Toisinaan taas innostaa tehä ja vähän liikaakiin ja sitte neidillä palaa kii jos ei mee niin ku hän haluaa.. Tekee epäpuhtaita sinne päin suorituksia ja kun niitä ei hyväksy, niin pitää protestoida.. Piipari on siis ollut todellinen bitch viime aikoina.

Olin jo niin varma, että juoksut tulee etten menny pari viikkoa sitten tokovalmennuksen loppukokeeseen. Olisin tahtonu ottaa sen ihan kokeenomaisesti, mut meiän hömpöttäjästä ei ois siihen ollu :D Koko viikonlopun näytti, et sieltä ne juoksut tulee ku toinen oli ihan kuutamolla. Mutta ei, ei ne vaan tullu. Noh poitsut on kyl sitä mieltä, että Pipsa tuoksuu niin hyvälle nytten, että oli ihan hyvä ettei menty pilaamaan muitten suorituksia.

Agitreeneissä on käyty nyt pariin otteeseen ja Pipsa sikamaisesti ei malta odottaa esteillä yhtään vaan tekee itse just niin ku tahtoo.. Lällättelee vaan et ai ku kivaa, ku saa kerranki hypellä niin ku tahtoo.. Viime treeneissä onneksi alkoi jo mennä kaaliin, että se ei ole ok. Huomenna olis vikat treenit ja sitten uutta kurssia vaan putkeen, kunhan ne juoksut saadaan nyt alta poies.

Toisaalta kotona Piipari on ollu melkonen hellyyden kipeä mössykkä. Tulee niin lähelle kun voi ja vaatimalla vaatii huomiota ja rapsutuksia. Ei meinaa pöksyissään pysyä ku tullaan töistä kotiin, ku pitää kiivetä jo heti syliin halittavaksi.. :D

Voi kun nyt ne juoksut sieltä vaan alkaisi. Nyt vihdoin olis iltasin aikaa kunnolla treenata, mutta tuon hormonihörhön kanssa se ei oikein onnistu :D No onneksi Iso-G:n jälkeen on lisää projekteja tiedossa, sillä parin viikon päästä häämöttää Finlandia Marathon ja siellä 21 km lenkki. On iltasin ollu ainaki jotain treenattavaa.

Mutta eipä meillä ole mihkää kiire, treenataan sitte taas tosissaan, ku Pipsa on siihen kykeneväinen :) Ostin kyllä tänään uuden palkkauslelun, joka lienee ihan superi.. Pitänee testata sitä huomenna. Mutta anyways, menee varmaan tokokokeiden korkkaus ens keväälle, mutta eipä sinnekään ole mikään kiire ;P Jos vielä tämän vuoden puolella pääsis johonkin näyttelyihin kattomaan, mitä tuomari sanoo, kun Looralla on enemmän turkkia :) Aika hyvin on kuukauden aikana saanu kasvatettua peitettään ja alkaa taas näyttää bortsulta, eikä seropilta :D

Paukkutreenejäkään ei olla tehty, kun välillä Pipsaa pelottaa ei mikään. Ihan ihme pönttöyskohtauksia siis ollu pari kertaa. Toisaalta Piipi ei reagoinu yks päivä siihen, kun mattoa tampattiin pihalla ja ikkunat oli auki. Minä itte hätkähdin ku alko yhtäkkiä kovaa pauketta kuulua, mutta neiti vaan raotti vähä silmää ja jatko uniaan. Toivotaan, että tämä on hyvä merkki. Äsken myös ase pamahti Kalevan kisoissa, mutta Piipi vetää vaan sikeitä. Oli rankka sienestysreissu Mikon kanssa, niin nyt ei jaksa välittää jostain turhista paukkeista.

Koska Mikon työkoneella ei ole mitään kuvia, niin kaivoin arkiston kätköistä tämmösen ihanan pentukuvan viime kesältä. Aika saman näkönen kakkamaakarihan Piipari on vieläkin, mitä nyt kokoa on tullu vähän lisää :)

Erittäin hyvä ellei täydellinen :)

Pipsan kahteen viikkoon on mahtunut kaikenlaista, mutta aloitetaan ensin tämän päivän näytelmistä :) Miss Pipsaloora siis ensimmäistä kertaa kehässä Paltamon ryhmänäyttelyssä ainoana junnunarttuna JUN EH JUK1! Kerta kaikkiaan meni kyllä loistavasti! Tavoitteena oli ettei tuu EVAa ;P Vähän oltiin huolissaan, kun Loora on niin naku, että mitähän siitä oikein sanotaan :D Eihän se tuomarilta jäänyt huomaamatta, mutta tässä siis arvio:

"Junioriluokan narttu, joka on hyvin kehittymätön ja erittäin karvaton tänään. Hyvä ylälinja, luustoa saisi olla enemmän. Pää vielä pieni ja kehittymätön johtuen iästä. Kantaa häntänsä mallikelpoisesti liikkuessa. Erinomaiset sivuliikkeet. Pitää vielä kehittyä."

Noh, todellakin erittäin karvaton :D Pipsa luultavasti tekee juoksuja, joten karvaa lähti toissa viikolla oikein kunnolla. Nyt on onneksi nuo säälittävät karvat pysyneet. Häntä oli kamala siimahäntä, mutta sentään Loora osasi kantaa sen hyvin ;) Varmaan Loora myös näyttää kehittymättömältä, kun sillä ei ole karvaa :D Ja pää on pieni, kai se siitä jykevöityy.. :D Mutta erityisen tyytyväinen olen tuohon, että sivuliikkeet oli erinomaiset :) Tätä juuri harjoteltiin, että saataisiin se Pipsan liike kunnolla näkyville, kun sillä se varmaan pärjää. Tuomari ei maininnut mitään naamataulusta, joten se kelvannee, vaikka onkin vähän hassu ;) Pipsa oli rodunomainen lähestyttäessä, häntä vaan huisku ja oli ihan mielissään, kun tuomari tuli luokse. Eipä voi muuta kuin olla todella tyytyväinen tähän ekaan suoritukseen :)

Kaiken kaikkiaan näyttelyistä muuten täytyy sanoa, että oli kiva ympäristö ja oltiin siis hallissa. Pipsa oli aluksi vähän et mitä tää mekkala on, kun belgianpaimenkoirat siinä haukkua röykytti menemään, mutta kun vähän tutustuttiin paikkoihin, niin Loorahan oli ihan chillisti koko loppuajan :) Välillä meni kevythäkkiinsä makoilemaan ja välillä harjoteltiin juoksua. Vähän tuntui neitiä kiinnostavan liikaa maassa olevat hajut (todellakin juoksut tulossa), mutta sitten kehässä esiintyi kyllä todella hyvin ja selkeästi nautti huomiosta :D Hahhah, meidän linssilude.

Valitettavasti kuvia mulla ei ole jakaa, kun Mikko otti ne omalla tabletillaan ja vei sen Jyväskylään. Laitellaan sitten viikon päästä kun itsekin palaan takas kotiin.

No mutta sitten mitäs muuta meille kuuluu. Miss Pipsaloora kävi toissa viikon mun kanssa töissä ja oli kyllä mallikelpoinen toimistokoira :)

Iloinen toimistokoira

Perjantaina otettiin jo iisisti!

Toissa viikolla myös oltiin ulkona, kun oli hyvät ilmat. Narupallo on ihan superi, niin superi, että se pallo piti siitä sitten tuhota ja nyt on vaan naru, silti ihan huippu lelu :)

Sängyn alla paras piilo! Tätä ei voikaan valitettavasti kotona tehä!

 Ja Pipsahan tunnetusti rakastaa katsella ohikulkevia ihmisiä ja noh, ohikulkevia mitä vain tai vaikka siellä ulkona ei olisi mitään, niin voi silti katsella, jos vaikka jotain nähtävää tulisi! Täällä omakotitalossa ei ole niin helppoa löytää korkeaa paikkaa mistä katsoa, mutta kyllähän bortsu aina keinot keksii..

Ketä siellä!?

 Loora myös löysi Kuusamosta uuden kaverin, Misti-bcn, jonka kanssa oli ihan mahtavaa leikkiä :)

Otosnro mitä lie. Pipsa on loman aikana unohtanut mitä paikka tarkoittaa!!!

Vauhtimimmit

Pari hymyilevää bortsua :)

Pipsa myös kävi vähän reissailemassa pitkin Koillis-Suomea :)

Pipsa kävi myös Posiolla muikkumarkkinoilla, ah ku oli kivaa :) Muikun tuoksua!!

Sitten päästiin taas Mistin kanssa leikkimään, tässä ollaan ampuradan lähellä ja samalla taustalla kuului hirmunen ryske. Onneksi Misti keksi naurattaa Pipsaa, niin ei meiän neiti jaksanu paukuista välittää :)

Vein Mikon yllätykseksi katsomaan kuusamolaista rotkojärveä, Ruoppijärveä ja Pipsahan pääsi kans mukaan :) Parempia kuvia reissulta kamerassa, pitää latailla sitten myöhemmin :) Mutta huomaa karvaton bortsuotus siimahäntineen :D

Käytiin myös mökillä ja Pipsa pääsi uimaan, kerran on bikinit, niin pitäähän sitä nyt uidakin ;)

Loora ensimmäistä kertaa pitkospuilla Naatikkajoen eräreitillä :) Vähän kävi tassut välillä suovedessä, mutta Looraa ei haitannu :)

Kaikenlaista siis tapahtunut parin viikon aikana :) Mistin kanssa tosiaan Pipsalla leikit meni hyvin yhteen ja otettiin koirien kanssa kentällä myös näyttelytouhuja ja vähän tokotteluja. Valitettavasti tuo hiekkakenttä oli vähän turhan karhea Pipsan tassuille ja pari päivää menikin hoidellessa anturavaivoja, mutta onneksi hyvällä hoidolla tassut saatiin nopeasti kuntoon. Tästä oppineena pitääkin viedä Pipsaa enempi karheammille alustoille treenaamaan.

Minä myös tein jossain välissä Pipsalle jäljen, mutta polttiaiset vei voiton ja jälki oli olemattoman lyhyt.. Pitänee palata näihin juttuihin sitten Jyväskylässä Mikon kanssa!

Vielä viikko olisi oleilua täällä pohjoisessa. Loora on nauttinut täysin siemauksin ja saanut paljon uusia kokemuksia :) Paukkutreenit jatkuvat Jyväskylässä ja toivon mukaan saadaan sielläkin laukaisuvarmoja koirakavereita mukaan, niin saadaan lopullisesti selätettyä tuo pieni mörkö. Onneksi tilanne ei ole niin paha kuin aluksi ounasteltiin, vaan Pipsa ei vaan oikein tiiä miten niihin paukkuihin pitäisi suhtautua. Tätä on pystytty hyvin täällä Kuusamossa treenaamaan, joten edistytty on. Kiitos suuresti Emmille, kun tulitte Mistin kanssa paukutteiluihin leikkimään!! Siitä oli iso apu :)

Kuusamossa

Ensimmäinen viikko on vierähtänyt Kuusamossa :) Matka tänne meni hyvin ja nopeasti. Pipsahan nauttii, kun saa lököstellä autossa, joten matka taittui hyvin leppoisasti tällaisissa tunnelmissa:

Miss Pipsaloora on nyt lomalla!

Ja mikäs Looralla on täällä ollessa, kun on iso piha missä temmeltää ja rapsuttajiakin löytyy joka lähtöön ;)

Pipsa niiiiiiin tykkää mun pikkusiskosta

On pikku hirviö myös päässyt tällä viikolla toimistokoiraksi. Vähän piti aluksi pöristellä osalle työntekijöistä, kun isot miehet nyt vaan on vähän epäilyttäviä Pipsan mielestä. Mutta kunnes niihin tutustu, neiti huomaskin et ne on ihan okei. Huudit piti myös tsekata perusteellisesti, kaikkea ihmeellistä tavaraa olis ollu. Kaikista oudointa oli se, että porukkaa lappas ovesta koko ajan ees taas. Siinä oli pikku koiralla vähän ihmettelemistä. Mutta suurimman osan ajasta työpäivät on kyllä menny näissä merkeissä:

Ah tää työnteko on niin rankkaa!

Toisena päivänä jutut ja meiningit oli Looralle jo niin tuttuja, että ei tarttenu pörhistellä ja toisaalta olis ollu kivempi tutustua ympäristöön vielä enempi. Täytyy kyllä sanoa, että on tuo otus helppo, kun sen voi noin vaan ottaa töihinkin ja toinen on ihan kiltisti. Hyvää harjotusta muutenkin Pipsalle, et pääsee noista möröistä eroon. En tiedä miksi osa ihmisistä, etenkin isot miehet, on vähän pelottavia ja niille pitää vähän pöristä. No ensi viikolla Pipsa on menossa mukana toimistolla, niin saa vielä lisää harjoitusta tähän.

Työpäivät oli sen verran rankkoja, että näissä merkeissä kuluikin sitten loppupäivät:

Oi ku makosat unet tässä mamman tyynyllä

Ulkokuvia ei olekaan nyt tarjolla, kun siellä menee keskittyminen kokonaan itikoitten huitomiseen. Onneksi nyt on itikkamyrkkyä missä uittaa itsensä ennen ku menee ulos, niin vähän paremmin pärjää. Täällä on siis totta kai minun tuurilla ennätysitikkakesä! Silti aion tänään uhmata noita itikoita ja tehdä Pipsalle esineruudun. Huomiseksi ajattelin sitten jälkeä.

Mutta siis ulkona ollaan kuitenkin oltu, vaikka kuvista sitä ei voi päätellä :D Käytiin yksi ilta järven rannalla uudella lenkkipolulla. No se nyt ei menny aivan nappiin sitten, kun Pipsa päätti kiskoa ja vetää joka suuntaan.. Siinä yritin huitoa  itikoita ja pitää kiskovasta koirasta kiinni.. Voi voi.. No, on meillä työn alla tässä ollutkin jo jonkin aikaa (tai ainahan se tuntuu olevan työn alla) ja tutuissa paikoissa mennään kuin mallioppilas, mutta heti kun tulee muuttujia - esim. uusi paikka, kaveri tai pahin kaikista kaveri, jolla on koira - niin homma menee pipariksi. Onneksi ollaan nyt täällä missä kaikki paikat on uusia, niin harjotellaan ensteks tuota ensimmäistä ongelmakohtaa, eli olis kiva jos neidin kaaliin menis, että vaikka on uusi paikka niin samat säännöt pätee sielläkin hihnakäyttäytymisen kanssa. Sitten otetaan pikku hiljaa tuttuihin ympäristöihin mukaan noita koirakavereita. Vielä tällä viikolla ei oltu siihen valmiita. Rohkeasti kyllä yritetiin, mutta ei siitä mitään tullu. Lisäksi vielä ne sata itikkaa siihen inisemään, niin oli emännällä taas hermoissa pitelemistä. Mutta jotta tilanne ei olisi niin epätoivoisen kuuloinen, niin kuitenkin edistystä on tullut ja hihnan päässä mennään jo huomattavasti paremmin! Selvästi tuota teenikeekoilua, et minähän teen niin ku lystään.. Onneksi Pipsa on suhteellisen helppo nykyään palauttaa maan pinnalle takaisin.

Hihnakäyttäytymisestä pääsemmekin sitten hyvin näyttelyhihnaan ja sen kanssa toimimiseen. Ollaan nyt kahdesti kokeiltu juoksuttamista ja ekalla kerralla meni kyllä ihmeen hyvin. Lähinnä oon nyt yrittäny saada ne kengurun loikat karsittua pois ja tietty estää Pipsaa seuraamasta. Hännästä ei ole siis tietoakaan miten se sitä viuhtoo, mutta viuhtokoon miten tahtoo nyt tässä vaiheessa. Toisella kerralla Loora oli hienosti deletoinut ensimmäisen kerran opit ja kenguruloikki sekä yritti tarttua näyttelyhihnaan kiinni?!?! Myöskin pukki mua reiteen kuonollaan kuin kokeillakseen, että lopetanko sen ravaamisen. No ei Pipsa arvannu, että mammapa ei tämmösestä tykkää. Pidin pienen puhuttelun neidille ja jätin sen ällistyneenä tollottamaan paikalleen. Hetken päästä tulee nolon näkönen mustavalkonen luokse, ja tehtiin juoksutusta uudelleen. Se olikin sitten ihan napakymppi! Vilkaisin myös hännän asentoa ja se oli oikein nätisti selän jatkeena. Katsotaan jos tästä toisesta oppitunnista nyt olisi jäänyt jotain myös mieleenkin.

Sitten pakko vielä mainita tämä, kun kaihertaa niin mieltä, että Pipsalla kyllä näyttänee jonkin asteen paukkuarkuus olevan. Täällä on ampurata noin viiden kilsan päässä ja sieltä aina aika-ajoin kuuluu pauketta. Alkuviikosta Loora ei ollu moksiskaan, kun paukut oli niin vaimeita. Näytti ettei se edes kuullu niitä. No torstaina sitten paukkui illasta oikein kunnolla, sääkin oli selkeä niin äänet kantautu tosi hyvin. Iskä tosin osasi myös kertoa, että aina torstaisin siellä radalla on jotku harjotukset ja sen takia kuuluu tavallista enemmän pauketta. Oltiin sitten Pipsan kanssa ulkona leikkimässä ja leikit loppu kyllä lyhyeen, kun ensimmäiset isot paukkeet kuulu. Aluksi se vaan kuulosteli ja jopa jatkettiin hetki leikkiä, mutta kun pauke jatku, häntä meni koipien väliin ja huolestunu ilme tuli kasvoille. Kun pauke edelleen jatku, niin neiti päätti, että parasta olis mennä sisälle ja meni portaille napottamaan ja oottamaan. Muut seudun koirat ei reagoinu paukkeisiin mitenkään, kukaan ei haukkunu. Takapihalla meidän metsästyskoiratkin oli ihan hiljaa. Yritin portailla sitten syöttää Pipsalle vähän namia ennen sisälle menoa ja se kyllä suostui syömään pari namia. Mutta kun en oikein tiennyt mitä tehdä, niin vein sen sitten sisälle. Sisällä taas oltiin kuin ei mitään, kun ei ne paukkeet kuitenkaan sisälle asti kuulunu.

Eli tämmöstä on nyt luvassa siis joka torstai ja tarttisin vähän työkaluja siihen, että kuinka toimia tässä tilanteessa. Yritin olla paineistamatta Pipsaa ja jatkoin jopa leikkiä ihan kuin en itse kuulisi koko pauketta. Mutta Looraa ei selvästi huvittanu leikkiä enää.. Hyvät neuvot tulis nyt tarpeeseen! Selvästi ne on vaan nuo tietyn tyyppiset paukkeet, mitkä Pipsaa ressaa, koska Jyväskylässä asutaan siinä työmaitten keskellä ja sieltä kuuluu kaikennäköstä ryskettä, mistä neiti ei välitä tuon taivaallista. Ainut mitä arkailee on maton tamppaus, se kun kaikuu niin hyvin kerrostalojen seinistä.

Loppukevennykseksi vielä kuvia juhannukselta:

Kukkuu missä Kalle?!

Otos nro XX eikä vieläkään saatu molempia koiria kattomaan suoraan kameraan :)

 Tässä vielä pari kuvaa kotoa Jyväskylästä:

Uimamaisteri

Pipsan perusilme :)

Misseilyä

No niin menihän se sitten vikalle ilmoittautumispäivälle, mut sain kuin sainkin Pipsan ilmoitettua sinne Paltamon ryhmänäytelmiin 22.7. :) Eli siellä meidät nähdään sitten sähläämässä kehässä :D Seisotus kait on ihan ok, mutta siitä juoksemisesta ei taho tulla oikeen mitn.. No tässähän on vielä muutama viikko aikaa treenata. Pitää saaha tuo kenguru siihen mennessä aisoihin ;)

On jääny muuten ihan kokonaan kertomatta, et Pipsa oli ekaa kertaa yökylässä yksinään Mikon porukoilla tuossa muutama viikko sitten ja hienosti oli emäntä ollu :) Ei ollu piipittäny kertaakaan, ei siis uloskaan ollu pyytäny :D Nätisti oli kevythäkissään nukkunu ja aamulla tillittäny vaan kattoa et ehkä voisin päästä täältä jo poies :D

Toissa päivänä oli sitten tämän kesän vikat tokotreenit eli Pipsalla alko nyt kesäloma ;) Vikat treenit ei kyllä menny ihan nappiin. Tai no, liikkeet meni suht ok kaikki, mutta ku koko ajan piti olla nokka maassa. Joku oli taas kylväny namuja ja Loorahan niin rakastaa namujen etsintää xP Oltiin ekaa kertaa ever luoksetulon pysäytystä. Meni ihan hyvin. En vaan uskaltanu ottaa sitä tänne-käskyllä, mikä siis on se luoksetulon käsky missä koira tulee eteen.. Käytin sen sijaan tule-käskyä... :D En tohtis millään pilata sitä meidän hienoa luoksetuloa.... Toisaalta jos Loora nyt oppii et aina kun kutsun tule, niin se alkaa ennakoimaan sitä pysäytystä.. hmmmm....

Seuruu meni hyvin, otettiin aika pitkä kaavio. Tosin Pipsa tipahti yhessä vaiheessa matkasta kun pentele ku kutitti joku niskasta :D Kuinkahan paljon semmosesta tulee miinuksia..? Minkä raukka sille voi jos alkaa kutittaa :P

Paikalla makuu menee ok se 2 min. mutta aivan viimesillä sekunneilla aina kellahtaa lonkalleen. Tästä ei kuulemma vielä tule miinuksia, vaan vasta jos useamman kerran vaihtelee asentoa. Onkos näin? Tähän on etupalkan avulla pyritty puuttumaan ja tuntunee auttavan, kun keskittyy enemmän tekemiseen sen kautta.

Hyppy menee kans hyvin, mutta vielä on hakemista sen paikan kanssa siellä esteen toisella puolen. Vissiin puomi takaseinällä jotenki häiritsee Pipsaa, sillä se on selvästi jatkamassa sinne päin menoa. Tämä otetaankin työn alle nyt heinäkuuksi :)

Varmaan seuraava päivitys tuleekin sitten jo Kuusamosta, ehkä sitten jaksan myös laittaa kuvia!

Oooooo kesän lapsi mä oooooooon, ooooo villi luonteeeni oooooon

Kappas se kesäkin sitten ihan varkain tuli. Huomasin yks päivä Looran kans lenkkeillessä, että taidan olla ylipukeutunu mustassa verkkapuvussani, kun ihmiset rannalla bikinit päällä otti aurinkoa. Meni niin sanotusti ohi tämä kesän tulo kaiken tämän hässäkän keskellä :D Mutta ilokseni voin ilmoittaa, että hässäkkä rauhoittuu, sillä gradu on nyt viimeisiä viilauksia vaille valmis :) Ens viikolla laitetaan Iso-G painoon ja sitten voikin hyvillä mielin lähteä viettelemään rentoa heinäkuuta Kuusamoon Miss Pipsalooran kans. No, työtähän sielläkin riittää, mutta lepposta semmosta. Miss Pipsaloora toimittaa myös office-koiran virkaa pari ensimmäistä viikkoa, ettei vaan mummelin huonekaluja järsi kotona yksin ollessaan :D Sitten porukat tulee kotiin ja viimeset heinäkuun viikot meneekin mökillä öllöstellessä. Pikkubortsun siis kelpaa kyllä :)

Mitäs meille nyt sitten kuuluu tuon karmaisevan masentavan blogikirjoituksen jälkeen. No ollaan käyty niin agi- kuin tokotreeneissäkin ja myös treenailtu vierailla kentillä. Ja kaikki on menny hyvin. Taisi se kurinpalautus leirillä tuoda järkeä neidin päähän ja toistaiseksi on koira pysyny hyppysissä enemmän ku hyvin. Tosin jonkin aikaa meni, että saatiin luottoa takaisin ja uskalsin Looran laskea vapaaksi. Mutta Pipsa jopa yllätti viimeksi agi-treeneissä kun piti koirat laittaa kiinni johonki, että voitiin mennä itse kokeilemaan kentälle valssaamista, niin en sitten heti hoksannu mitään mihin laittaa kiinni niin komensin vaan maahan paikka. Siinä se neiti napotti kolmisen minuuttia ja katso ku mamma valssasi kentällä muitten kanssa :D Mieletöntä! Saatiin kehuja myös kouluttajalta et hienostipa se siellä pysy :)

Agi-treenit on nyt kesätauolla, elokuussa jatketaan. Mut päästiin kyllä hyvään vauhtiin vimosissa treeneissä kun otettiin valssia. Pipsa suoriutui kahden hyppyesteen tanssahduksista suorastaan täydellisesti :) Oli ihan huippua, kun koira pysy niin hyvin hanskassa. Loora tosi hyvin seuraa mitä mä teen kentällä ja osaa lukea mun vartalon liikkeitä. Ja mun täysin puolueellisesta mielestä Pipsa pääsee oikeuksiinsa agi-kentällä :) Tätä lajia tullaan kyllä jatkamaan ja ehkä jopa tavoitteitakin voisi asettaa!

Tokossa on myös edetty harppauksilla, sillä seuraamisen kontakti on nyt saatu kuntoon. Edes käännöksissä ei tipauta kontaktia ja edistäminenki on saatu kuriin. Tosin juoksuun vaihdettaessa alkaa karmee edistäminen, joten tähän on nyt puututtu. Paikalla makuussa heittää ihan lopussa lonkalleen. Tätäkin pitää nyt seurata, ettei ala pyllähtelemään. Pysyy kyllä hyvin maassa vaikka vierestä koirat lähteekin huitelemaan. Luoksetulossa ennakoi hirmusesti. Eikä kestä yhtään, jos toista kutsutaan ja Looran pitäisi odottaa omaa vuoroaan. Thank goodness sen luoksetulo on vahva, mutta tähän pitää selvästi nyt saada malttia ja älliä mukaan, ettei kaikkia tartte luoksetulossa kuunnella.

Liikkeestä seiso ja maahan on hyvät ja säpäkät. Minä tosin huion ku mikäkin, joten ollaan treenattu sitä, että pitäsin käteni kurissa. Koiraan ei ole selvästikään mitään vaikutusta huidonko käsilläni miten, mutta tuomari voi ottaa silti nää huitomiset tahallisena apuna. On se vaikeaa komentaa jotain niin pientä ja automaattista pois omasta toiminnastaan ku pieni käden heilautus :D En oo ite edes tiedostanu tämmöstä, mut hyvä että kouluttaja tästä huomautti.

Muutenkin ollaan tuolla tokovalmennuksessa pyritty saamaan vartalo yms. apuja vähemmäksi ja hyvältä alkaa vaikuttaa. Malttia pitäisi Looraan kyllä saada lisää, kun on tommonen sähikäinen. Perusasennossa vaan oleminen on nyt semmonen mitä omin päin otetaan treeneissä jatkuvasti, että neiti tajuais olla valppaana ja odottaa siinä, eikä alkaa sähläämään omiaan. Eli semmosta perushallintaa ennemminkin harjotellaan ku itse liikkeitä, koska suurin osa liikkeistä menee jo niin mallikkaasti. Tietysti liikkeitäkin treenataan, mutta keskitytään enempi nyt tohon koiranhallintaan.

Hyppy on kyllä Pipsan bravuuri ja viimeksi ihan itse osasi hakeutua hyvin keskelle estettä toisella puolella. Pitäisi selkeästi saada se hyppyeste kotiinkin. No olen nyt dvd-bokseista ja Mikon sählymailasta välillä rakennellu semmosen viritelmän ja ainakin toistaseksi sillä on ollu hyvä treenata. Ehkä se iskä vois kesälomallaan tehä meille kunnon esteen ;)

Mikon ja Pipsan treeneistä myös sen verran, että jälkeä on pidennetty huimasti ja jäljet on jo yli sata metrisiä. Keppitreenejä on tarkotus nyt viikonloppuna ottaa. Esineruutu on Looran bravuuri. Viedään kolme esinettä koiran katsoessa ja tullaan pois ruudusta ja sitten lähetetään koira hakemaan. Hyvin nousee esineet ja Pipsan mielestä tää on huippua :D

Nyt vietellään juhannusta täällä Lammilla talo- & koiravahteina. Pipsa ja Kalle on päässeet temuamaan keskenään nurmelle. Kalle pidetään liinan päässä, mutta se ei menoa haittaa. Selvästi molemmat koirat nauttii kun on leikkiseuraa :) Ja kyllähän näillä ilmoilla kelpaakin ulkona olla! Hyvää juhannusta kaikille :)