Hiljaista

Mikko ja Pipsa lähti tänään Lammille viettämään talvilomaa. Kun tulin töistä kotiin, niin olipas hiljasen ja tyhjän olosta.. Ei ollu sitä riemua vastassa, kun tulee pitkän päivän jälkeen kotiin ja toinen on ihan että vau se oot sinä!  Kukaan ei hiippaile perässä, eikä koko ajan ole tunnetta, että joku tuijottaa jossain. Kukaan ei kömmi sohvalle ihan kiinni kylkeen lämmittämään. Ei oo ketään tarkistamassa kesken unien silmät puoliummessa, että oonhan mä vielä täällä. Ei oo tarvetta lähteä ulos, koska ei oo ketään ketä viedä. Kumminki koko illan ollu semmonen olo, et kohta pitää mennä ulos. Noh, tietysti oisin itteni voinu viedä tonne liukastelemaan, mut yks rannevamma riittänee tälle keväälle :P

Pipsa 4 kk

Täytyy sanoa, että kyllä on tyhjä olo ilman yhtä tassuttelijaa. Kuulemani mukaan tassuttelija ei ole turhan huolissaan siitä, että mamma jäi jälkeen. Mummon kainalossa oli kiehnänny vaan sen aikaa, kun Mikko oli käyny saunassa. Huoleton pikkuemäntä :) Kyllä ne tassuttelijat vaan tekee arjesta ihan huippua! No onneksi torstaina meen perästä pidennetylle viikonlopulle. Saa nähä mikä on Looran ilme monen päivän erossa olon jälkeen, kun jo varttikin riittää siihen, et pitää kömpiä syliin ja halia ja rakastaa niin kovasti :) Voi ihana mustavalkoinen <3

Heartbreaker

Pidettiin tänään kuvaussessio, jossa oli tarkotus saada Pipsasta sekä naama- että seisomakuva. Noh, vaikka Loora on söpö ja nätisti jakso poseerata, niin ei vaan meiän taidot oikeen riittäny saamaan hyviä kuvia.. :P Syytän meidän surkeeta kameraa, mut let's face it, mä ja minkä tahansa kokoset tekniset laitteet ei vaan tulla toimeen :D

Kuitenkin neiti osaa seistä paikoillaan, joten plussat siitä :D

Miss Pipsaloora

Jaaha eipäs ole taas tullu viikkoon päiviteltyä, kun on tuota tekemistä riittäny.. Gradu the ikuisuus projekti ja harjottelu vie nyt sopivasti aikaa. Onneksi on Loora, joka huolehtii kuitenkin meikän lenkille päivittäin ja muutenkin järjestää oheisohjelmaa illoille, niin ei tuu emäntä ihan hulluksi.

Viime sunnuntaina käytiin metsälenkillä ja olihan sitä lunta tullut sinne metsäänkin ihan hyvin. Kivasti saatiin kahlata, kun lunta oli polviin asti. Lörbäke nautti tästä suunnattomasti ja aika ajoin kääntyi turhautuneena kattomaan meiän matelevaa rämpimistä :D Hyvin neiti kyllä väsähti pomppiessaan ku vieteriukko upottavassa hangessa :)

Maastoutunut bortsuotus

Harvoin näin chillisti metsässä oleillaan

No hetken päästä olikin taas vauhti päällä

Pipsa kävi myös menneellä viikolla Oilin kans taas leikkimässä ja parina kertana lenkillä on tullu vastaan Halla, suomenlapinkoira neiti 7 kk, jonka kanssa on saanu temuta. Hyvin käy yksiin paimenlasten leikit ja vaikka Halla onkin nuorempi, niin hyvin pistää Pipsalle kampoihin.

Eilen oli treenit, meni hyvin, mitä nyt lopusta alko hajut kiinnostamaan enempi ja meni sitten viimeset seuruut ihan plörinäksi, kun nokka maassa. Hmpf. No mutta sentään paikkamakuu onnistuu nyt! Tehtiin semmonen ryhmäpaikkis, missä oltiin ensin piirissä ja koirat jätettiin makaamaan ja ihmiset meni piirin keskelle ja sitten kierettiin sitä piiriä, niin että lopulta oltiin omaan koiraan selin ja sieltä sitten mentiin palkkaamaan ja vapauttamaan. Hyvin pysy Lörbäke eikä vissiin hirveesti ees ollu liikahtanu paikaltaan! Wohoo! Eli siis nyt tämä mörkökin ollaan pikku hiljaa selättämässä. Tehtiin myös ohjattua noutoa, mitä Pipsa päätti säestää rääkäisyillä.. Pelkäsikö, et joku toinen tulee ottamaan sen toisen patukan, jos hän ei sitä heti hae vai mitä... :D

Treeneissä oli myös toinen bortsu, Roki-poika. Tais olla love at first sight, nimittäin Pipsa hurmasi Rokin ihan täysin. Selvästi Pipsaakin kiinnosti heti, kun näki kaltaisensa. Mikälie siinä on, että ne oman näköset on jotenki parempia ku kaikki muut, mutta heti kun Pipsa näki Rokin pihalla, niin luokse olis pitäny päästä :D Noh, nämä lover birdsit pääsee varmaan piakkoin leikkimään keskenään, niin katotaan miten romanssi jatkuu :)

Voinemme iloksemme muuten ilmoittaa, että tuhot ovat toivon mukaan historiaa, sillä Loora on nyt viikon vietelly kotosalla itsekseen ilman "esteitä". Eli ollaan peitelty niitä mieluisimpia tuhoamispisteitä tuoleilla yms ja nyt ei onneksi enää tartte niitäkään jättää, kun neiti osaa olla siivosti :) Kivasti kyllä ne juoksut toi järkeä tuon typykän päähän!

Pian on Looralla ja Mikolla talviloma, mikä tarkoittaa sitä, että mä saan ihan kokonaisen viikon omistautua harjottelulle ja gradulle, kun Lörbäke ja Mikko pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähtee Mikon porukoille lomailemaan. Valmiiseen ruokapöytään... Ulkoilemaan.. Löhöömään.. Kun mä taas vaihan työkoneelta kotikoneelle ja aherran yötä päivää.. Reilu meininki :P

Lihapullat on pop!

Tänään alko jatkoII olipa kyllä mukavaa :) Tehtiin tosi vaihtelevasti kaiken näkösiä juttuja, oli mukava tehä kyllä vaihteeksi muutakin, ku vaan perus tokottelua. Loora teki hyvällä kontaktilla ja meiningillä koko tunnin, ja vaikkei kaikki ihan nappisuorituksia aina ollu, niin jäi kyllä hyvä fiilis. Erityismaininta hyppyharkoista, joissa kaksi koiraa suoritti aina samaan aikaan ja Pipsa vähät välitti kaiffareista, ku oli vaan niin lihapullan kiilto silmissä ;)

Myös paikkamakuut meni nyt paremmin ja odottamiset kanssa. Otettiin mm. luoksetuloja vuoron perään niin, että jokainen jätti koiran istumaan tietyn etäisyyden päähän ja aina vuorotellen kutsuttiin luokse. Pipsa pysy hyvin, tosin sitte ku kaveri vierestä kutsuttiin luokse, tuli neidille aivopieru ja piti lähtee kans, mut onneksi mun luo oli tulossa ja hyvin oli kuulolla ni sain pysäytettyä ennen, ku ehti paljookaan edetä.

Aika paljon tehtiin semmosia harjotuksia, missä koirat vuorotellen teki. Näin harjoteltiin sitä, että koirat tottelis vain oman ohjaajansa käskystä. Pipsa kyllä oli hyvin kuulolla ja maltto odottaa omaa vuoroaan vaikka muita käskettiin maahan :)

Oli kyllä semmosta tekemisen meininkiä Lörbäkkeen asenteessa nyt, mitä ei oo vähään aikaan nähtykään. Toivon mukaan sama tsemppaus jatkuu! Omakin attitude tosin muuttunu, ku kokeen jälkeen ollu luotto huipussaan. Joka päivä on jäällä käyty vapaana viilettämässä ja sitä kautta on tullu kyllä luottoa Pipsaan, että kyllä se kuuntelee ja tottelee. Huippuhyvän päivän ja viikon kunniaksi Loora sai uuden narupallon :) Toinen oli kyllä aivan haltioissaan.

Niin ja se siitä sänkykiellosta muuten.. Pipsahan rakastaa tulla köllöttelemään sängylle nykysin. Itsekseen viihtyy pidempäänkin, mutta kun käydään nukkumaan ni livahtaa sitten tiehensä.

Kovin nautinnollista täällä köllötellä

Narupallo saa kyytiä

Makosaa

Huomiseksi jos vielä sais koirarehvit, niin olis viikonlopusta saatu taas sopivan koiramainen. Jos ei rehvejä, niin sitten metsään humputtamaan. Pipsalle kuulemma käy mikä vaan, kunhan tehään jotain. Aina ois valmis tekemään jotain, ihan vaan tekemisen ilosta :)

Tässä vielä perinteinen hymykuva meidän nauravasta Lörbäkkeestä, taitanee pieni  (tai no ei enää kyllä kooltaan niin pieni) bortsu nauttia elämästään :)

Baby you're a firework

Meidän beibi on kyllä melkonen firework sähikäinen ;) Onneksi on tuo järvi tuossa, niin on lääniä missä juosta vempottaa! Vielä vuos sitten kateellisena käppäilin jäällä ja kattelin, ku ihmiset koirineen ulkoili. Tuntu niin tyhmältä ilman koiraa ulkoilla, jotakin puuttu. Mutta nyt oi tätä ihanuutta, kun pääsee Lörbäkkeen kanssa ulos ja saa katsella sen hepulointia umpihangessa :D Tuli tuossa kyllä itellekin kuuma tarpoa tuolla, kun en kehannu mennä latua sotkemaan niin kuljin siinä vieressä. Tarttis kyllä tuota liikuntaa harrastella enempiki :P

Mutta umpihankea vielä hauskempaa on, kun käy tuossa jääradalla. Iltalenkeillä ollaan päästetty Loora sinne juoksemaan, kun ei enää oo ihmisiä luistelemassa. Jään päällä on kyllä semmonen kymmenen senttiä lunta, mutta on siinä vähän pliukas. Neiti osaa tosin hienosti varoa ja sipsuttaa aina nopeesti hangelle :D Luoksetulot on mahtavia, kun Lorbatsuippa tulee oikeen vauhdilla ja viimeset metrit luisuu istualleen. Harmi kun ei vaan tota kameraa muista ikinä ottaa mukkaan! Pitääpä laittaa se takin taskuun valmiiksi, niin josko sais kuviakin tuosta meiän hooposta :)

Käytiin muuten tuossa sunnuntaina leikkimässä Oilin kanssa ja kiitos kasvattajan vinkkien, meillä oli mukana liina. Kyllä alko luoksetulot pelittämään. Lopulta päästettiin sitten Pipsa ihan kokonaan irti. Tethtiin yhessä välissä ns "testi". Oili oli Tuukan käskyn alla ja Mikko oli Pipsan kans jonku 5-10 metrin päässä ja Pipsa paikkamakuussa. Tästä Mikko yritti "tänne"-käskyllä luoksetuloa eteen, mutta mitä teki Lörbäke? Yritti juosta ohi!! Mutta Mikkopa tempaski koiran niskasta. Oli kyllä neidin ilme näkemisen arvonen, just semmonen O-Ou nyt tullee tupenrapinat!!! Ja niinhän ne tuli. Tämä testi oli kyllä hyvä, koska sen jälkeen loppu tuo keekoilu ja nätisti tuli luokse aina kutsuttaessa. Jatkossa pietään liinaa aluksi ja muistutellaan olemassa olostamme, niin eiköhän se siitä.

Yksinään Lörbäke on irrallaan kyllä aivan ihanan kuuliainen, tulee luokse joka käskyllä ja jopa tulee vierelle tassuttamaan jos käsketään. Lenkeillä siis ollu käskynä "vierellä", että ei sinkoilla minne sattuun vaan mennään juurikin vierellä, ja tämä toimii hyvin myös irrallaan ollessa. On se vaan ihana, niin kerta kaikkiaan. Varsinkin nyt, kun on tullu enempi älliä päähän. Kunhan ei vaan höllätä liikaa otetta, ku toinen on niin sulonen ja kiltti... Voin kyllä kertoa, että sängylle on koira päästetty taas useamman kerran... Aijaijai... Ei onneksi edelleenkään viihdy siellä itsekseen, eikä kauaa muutenkaan.

Loppukoe

Ei se nyt ihan hamassa tulevaisuudessa se loppukoe ollukaan, tuli eilen nimittäin kouluttajalta viestiä, että koe siirtyi pakkasten takia ja tänään vasta pysty loppukokeen pitämään. Kerran Loora ei oo tiputellu enää viikkoon, niin saatiin lupa osallistua. Tuli kyllä vähä yllärinä ja mietin muutamaan otteeseen, että onko järkeä mennä toisten suorituksia pilaamaan tuon tänttärään kanssa. No lopulta sain vakuuteltua itteni, että ei oo niin vakavaa jos menee penkin alle, et johan tästä pitääkin treenitauolta palata kentille. Ei sillä, kerran oon jännittäjä, niin silti jännitin koetta. Ihan typerää moinen jännittäminen ja noinkin turhasta. Mut hyvä et koira tottuu siihen, et mamma on iha pönttö, ni ei tuu yllätyksenä sitte virallisissa kokeissa.

Eilen sitten kävin illalla koeliikkeet läpi sisällä ja hyvinhän ne nyt sisällä menee, ei mikään yllätys. Aamulla käytiin lenkillä uimarannalla asti ja siellä treenattiin, hyvin meni taas. Takas tullessa kaikkien vastaantulijoitten ohitukset meni niin, että laiton Pipsan paikkamakuuseen. Meni ohi lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä, lapsi pulkassa ja tietysti koiriakin. Hyvin meni nää ohitukset tälleen. Olin metrin päässä mut hihna löysällä ja neiti vaan napotti paikoillaan. Pää tietty viuhu ku koiria meni ohi, mutta hyvin pysy käskyn alla. Tämä paikkamakuuhan oli meidän murheen kryyni viimeksi treeneissä, kun Pipsa oli sitä mieltä, et ennemmin juostaan ja leikitään muitten kans, ku tökötetään paikoillaan.

Päätin olla sitte ovela, kun kokeessa saa namut kuitenki olla mukana ja koiran voi palkata liikkeen lopetuksen jälkeen, ja otin Pipsan omia kostutettuja nappuloita. Ne kun tuntunee olevan suurinta herkkua ja Pipsa heittäs vaikka kärrynpyörää nappuloita saadakseen! Yleensä meillä on lihapullaa tai nakkia, mut nytpä otin supernamit mukaan.

No kuinkas meiän sitten kävikään? Aattelin, että menee joko ihan penkin alle tai sitte Pipsa yllättää positiivisesti. Ja sehän yllätti ja toisaalta ei kyllä yllättäny :D

Luoksepäästävyys 9. Häntä viuhu ja naama oli just sen näkönen et oi kuka ihana oletkaan ku tuut mua moikkaamaan. Mutta sitten hampaita katsoessa Pipsa alkaa vähä peruuttaa. Päästää siis luokse, mut on sitä mieltä, et ku hän on nyt käskyn alla tässä perusasennossa ni turha tulla mitn sörkkimään. Tähän siis treeniä.

Paikalla olo maassa 7 (14). Tämän sai tehdä joko niin, että päättää itse ajan ja matkan tai sitten 30 s ja 5m. Kaikki teki vaikeampana, joten pisteet tuplattiin. Pipsa vähän piippaili ennen tätä ja oli huolestuneen näkönen. No hyvin meni maahan mutta sitten kun käännyin ni pikku hiljaa Loora hivuttautu ylemmäs. Ei istunu, mutta ei kyllä oikeen maannukaan. Pää viuhui taas, kyttäsi mitä muut tekee ja välistä katso mua, et saako luvan lähtee vai ei. Hyvin kuitenkin maltto pysyä sen 30 sekuntia ja kun lähettiin palaamaan koiran luo, niin sitten ei enää kestäny vaan nous istumaan. Tähän kyllä tarttee paljon treeniä, mutta edistystä sentään, että pysy paikoillaan, vaikka selvästi ois tehny mieli lähteä. Mun tuima katse siis autto ;D

Sitten jokainen teki vuorollaan loput liikkeistä. Me oltiin viimesiä, meitä oli siis neljä koirakkoa paikalla. Melko nätisti neiti odotteli. Otettiin vaan iisisti siinä kentän laidalla, välillä jotakin temppuja vähän ja välillä vaan chillattiin.

Seuraaminen vapaana 9 (18). Kontakti oli hyvä, mut ekassa käännöksessä sit mäki jotenki olin et hö kumpi on oikee kumpi vasen (siis emännälle läksyksi nyt opetella oikea ja vasen!!!!) ja se vaikutti vähän Pipsaan. Pysähty rapsuttamaan itseään hetkeksi myös mut ku mulkasin, niin nopeesti tuli paikalleen.. :D Kuulemma oli silti hyvän näköstä ja lopusta meni tosi hyvin. Kaikki käännökset etenkin täyskäännökset sekä oikeaan että vasempaan meni kyllä buenosti. Kerroin tuli siitä, että koira oli vapaana.

Liikkeestä maahanmeno 8. Tähän olin vähän pettyny, koska tää on aina menny hyvin. Nyt tuli neidillä joku aivopieru ja pysähty kyllä, mut hetken mietiskeli hajamielisen näkösenä et jaa pitiköhän tässä nyt jotain tehä, kunnes lamppu sytty ja meni maahan.

Luoksetulo 10 (20). Tästä tuli tuplat sen takia, että jätin koiran paikallaan istumaan, kun ois voinu kouluttaja pitää koiraa kiinni. Eka odota tosin meni kuuroille korville ja meinas lähteä mukaan tepastelemaan, ni piti jättö ottaa uusiksi. Mutta tuli niin hienosti ja tiiviisti eteen, että Tuiren oli pakko antaa täydet ;) On se hyvä, että alotettiin tuo eteentulo jo pienestä asti. Pipsa vaan tykkää ku saa tulla iha likelle ;D

Liikkeestä seisominen 9½. Muuten hyvä mut vähä piti nuuhkasta maata. Mut eipä hiipiny perään eikä istunu ku menin viereen. Tää kuitenki oli ihan alkutekijöissään vielä kuukausi sitten, niin mahtavaa et meni noin hyvin!

Noutaminen 10 (20). Noutamisen sai tehä joko lelulla tai kapulalla. Kapulalla mentiin ja pahoittelut nyt itsekehusta, mutta oli kyllä täydellinen nouto! Ihanasti neiti katto silmiin pyytäen lupaa eikä yhtään ennakoinu kapulan perään ja kaiken kruunasi, että palautus oli tiivis ja päästi kapulasta vasta käskyn jälkeen, eikä sylkässy. Ihan huippua! Oili-noutaja kaveri tainnu Pipsalle antaa vinkkejä, et nouto on iha huippua ;)

Eteenmeno 10 (20). Tässä namu lautaselle ja koiralle käsky eteen ja sitten kun palaamassa luokse käsky maahan. Jos ois ottanu tästä lautaselta luoksetulon ei ois ollu kertoimia. Vaihtoehtona maahan menolle oli seisominen, mut luotin enempi maahan menoon ja Loorahan meni salamana maahan.

Hyppy 10. Hyppy seuruussa ja seuruu jatku hypyn jälkeen. Hyvällä kontaktilla, ei ennakoinu hypylle eikä varmistellu et millon se este tulee ja hyvin palautu seuruuseen hypyn jälkeen.

Kokonaisvaikutus 10. Tuiren kommentteina päällimmäisenä jäi mieleen, että meiän tekeminen on mukavan näköstä ja että Pipsa oli kuin eri koira nyt juoksujen jälkeen :D Selvästi juoksut sai neidin sekopäiseksi, mutta nyt oli tullu rauhallisuutta tekemiseen ja selvästi ajatusta kans liikkeisiin. Ihan samaa mieltä oon kyllä itekin, että juoksujen myötä Pipsasta on kuoriutunu rauhallisempi ja fiksumpi neitokainen. Pipsa myös tekee huolella ja keskittyy hyvin :)

Kokonaisuudessaan siis pisteitä 138½/150. Ei voi kyllä muuta ku olla ylpeä tuosta mamman pikkunassukasta! Varsin tyytyväinen tuntui Loora itsekin olevan itseensä, mairee hymy oli kasvoilla. Selvästi neiti nautti, kun pääs taas touhuamaan! Viikon päästä alkaakin jatko II, kiva päästä taas treenailemaan!