Hampaaton Pipsaloora

Niin kuin vähän arvelinkin jo viime viikolla, niin tosiaan Pipsalla on ikeniä kutittanu ja rankasti :D Nyt on jo neljä hammasta lähteny, juurikin etuhampaita ylhäältä kaks ja alhaalta kaks! Ihan hassun näkönen suukki toisella :) Kovasti pitäs kaikkea jäystää ja hankalalta vaikuttaa välillä olo :D Onneksi on lelut ja luut kuitenkin kelvannu ennemmin ku huonekalut yms muut kielletyt! Pipsan suosikki taitaa olla narupallo, sitä kun on helppo nakella itselleen :D

Oltiin viime perjantaina Veeran ja Oilin kanssa taas koirien uimarannalla ja tällä kertaa otin mukaan sen vinkuvan kanalelun. Voi sitä tyttöjen riemua taas ku pääsivät leikkimään :) Tosin välillä oli vähän rajun näköstä niin puutuin peliin ja aika hyvin rauhottuivat siitä! Ja jes, kanalelu toimi ;D Pipsa viiletti kyllä semmosta kyytiä luokse, kun huutelin ja vingutin lelua!!! Aluksi oli kuitenki niin jännää Oilin kanssa, että namit ei kelvannu vaikka luokse tulikin. Mutta siinä aikansa temmellettyään Pipsan korvat yhtäkkiä palasi ja se tuli luokse myös ilman lelun vinguttamista ja namutkin kelpasi, ja välillä kävi ihan tsekkaamassa että mamma se siinä :D Yleensähän se unohtaa omien ihmistensä olemassa olon tyystin ja vaan muut ihmiset kelpaa. Veerakin sitä kyllä kovasti kiinnosti, mutta tällä kertaa onnistuin puuttumaan ajoissa, kun Veera kutsui Oilia (siis Pipsahan menee sitten myös Veeran luo), ja sain Pipsan tulemaan mun luokse :)

Sain jopa hyviä treenipätkiä Pipsan kanssa vaikka Oili hästäsi ja pyöri ympärillä! Erityisen ylpeä olin Pipsasta, kun laiton sen istumaan eteeni ja kontaktiin, ja kontakti pysy vaikka Oili tuli ihan Pipsan viereen hamuamaan namua mun kädestä :D Siinä kuonot kiinni toisissaan olivat ja Pipsa vaan tapitti silmiin keskittyneesti :D MAHTAVAA!!! Veeran kanssa sitte otettiin molemmat vähän sivulletuloja, maahan menoja ja istumisia yms, varmaan semmonen nelisen metriä oli vaan väliä ja molemmat koirat keskitty tosi hyvin :) Jee! Pipsa kyllä vieläkin kyttäilee Oilia, mutta sitä yritetään kitkeä pois.. Paimenlapsi vaan yrittää niin kovasti kaveriaan paimentaa..

Ja paimensihan Pipsa Oilin pariin otteeseen järveenkin :D Oli taas aika rapasta sakkia kotimatkalla... Ja Pipsan kauhuksi se joutu taas suihkuun.. Loora ei sitten niin yhtään diggaa suihkusta.. Itkee semmosella oikeen valittavalla äänellä, että mitä te teette mulle raukalle yhyy... Mutta nyt se välistä näytti jo nauttivankin siitä, oli pitkään hiljaa ja ilmeki oli sen näkönen et ai tää onki kivaa, kunnes yhtäkkiä lamppu välähti ja se tajus et ei kauhee hän on suihkussa, kamalaa :D

Sunnuntaina käytiin Kolmisoppisen mehtäpolulla tekemässä Looralle jälki. Maasto oli hyvin haastavaa, sillä vanha metsä oli täynnä risuja ja pudonneita oksia. Tein aika lyhyen jäljen, mutta yhden kulman. Pipsa teki taas tarkkaa työtä eikä hämääntynyt isoistakaan oksista (joita yritin kyllä vältellä mutta tulihan niitä siihen reitille sitten) ja kulmankin hoiti kuin vanha tekijä! Namuja vain päkiällä, tosin kulmassa enempi. Oli tosi kiva se mehtäpolku siellä, käytiin sekin sitten tassuttelemassa Looran kanssa :) Kivan lyhyt reitti noin pienen pennun kanssa mennä!

Lenkeillä ohittamiset onnistuu jo tosi hyvin. Pipsa tarjoaa heti kontaktia, kun näkee että joku on tulossa vastaan :) Siis jos sieltä ei tule koira tai sorsa... Pipsa kuvittelee ilmeisesti olevansa lintukoira tai jotain, sillä rannassa oleilevia sorsia pitää aina jäähä kattomaan ja ihmettelemään. Etenkin jos ne on vedessä niin Pipsa tahtois selvästi mennä mukaan. Ja tosiaan jos koiria tulee vastaan tai jos koiria tulee takaa, niin niitä pitäis kaikkia päästä aina moikkaamaan ja sillon mun namut ei kiinnosta sitten yhtään.. Mutta onnistuinpa eilen hämäämään bortsuliinia ja ohitettiin yks dalmatialainen eikä Loora seuraamiseltaan sitä huomannu! Tässä nyt kävi tuuri, kun Pipsa toljotti niitä sorsia, niin kerrankin minä ehin huomata koiran ennemmin. Noh, mutta harjotusta harjotusta. Ja hyvä homma on se, ettei sen nyt tartte mennä kaikille ihmisille lerkuttamaan, ku ennen se oli semmosta, että aina ku tuli ihminen ni piti päästä lerkuttamaan ja kaatua selälleen.

Niin ja voisi jo sanoa, että Loora on sisäsiisti :) Kyllä! Jes! Ja tietysti kun tämän nyt julistan niin kotona odottaa viis lammikkoa.. Ja ollaan myös päästy eroon pentuaitauksesta. Sehän on makkarissa suojannu sähköjohtoja, ettei Pipsa niitä yöllä söis, mutta meni hermot siihen öiseen räminään (aina Looralla piti heittäytyä sitä vasten nukkumaan kunnon räminän kanssa) ja kun ei se ole niistä johdoista aikoihin enää ollu kiinnostunu, niin kasattiin aitaus pois. Ei ole johdot edelleenkään kelvannu! Yks yö tyyny oli tippunu lattialle ja kun heräsin Loora nukkui sen päällä tyytyväisenä. Vähän epäilytti, että ei kai se ole siihen päälle pissiny, kun sehän pissi sen oman petinsä, mutta ei onneksi ollu siihen mitään tehny :) Nyt voi siis ostaa Looralle kunnon pedin, jota se ei toivon mukaan tuhoa!

Pipsa on myös hienosti oppinut lelujensa nimiä :) Tällä hetkellä tietää mikä on rotta ja mikä naru, ja pyydettäessä käy hakemassa lelun vaikka kämpän toisesta päästä asti! Into pinkeenä menee hakemaan ja häntä heiluen tuo näytille, että tämänkö halusit :D Palkkana siitä sitten leikkiä :) Pipsa selvästi tykkää tämmösestä leikistä.

Loorasta on kyllä parin viikon aikana kehkeytyny oikea persoona :) Ei oo enää vaan semmonen pien pehmone pentunen vaan, vaan alkaa olla jo ison koiran elkeitä! On se vaan ihana, kerta kaikkiaan!

Uusia vermeitä ja hoitajakoirana oloa

Pipsalla on nyt valjaat :) Jihuu! Ja Pipsa vielä  tykkää niistä kovasti :) Ostettiin tuommoset missä on hyvin varaa säädellä, niin ei tartte heti olla ostamassa uusia. Alkaa siellä jälkimetsässä vauhti olla sen mukaista, että valjaat tulee tarpeeseen! Mikko nyt löysikin vielä paremman maaston jäljen tekoon, niin hyvä mennä uuteen maastoon uusissa valjaissa ;)

Ostettiin myös noutokapula ja ensimmäisiä pienosia harjotuksia otettiin tänään. Pipsa tosin hamusi ennemmin nameja kuin kapulaa suuhun.. No heti kun tiputin kapulan lattialle Loora sitten nosti sen :P Siitä sitten tajusi, että voi ottaa sen myös multa kädestä ja saada sit namia. Tosin silti yritti ottaa sieltä puolelta kiinni, millä kädellä edellisellä kerralla palkkasin... Hmph... Noh, mutta ihan rauhassa tähän touhuun tutustutaan. Pari hyvää otetta tuli, kun Pipsa pääsi naksuttimen avulla jyvälle, että mitä haetaan. Jätinpä sitten niihin pariin hyvään kertaan. Antaa homman hautua pennun mielessä. Kuitenkin se vois maiskuttaa mitä vaan jos sais, sama oliko kyseessä muovi, metalli tai puu, niin enpä ole huolissaan pito-ongelmista, lähinnä siitä, ettei se vaan alkais kapulaa kovin maiskutella...

Korvat meillä edelleen sojottaa välistä näin, mutta uskotaan, että kyllä se toinenki korva sieltä vielä nousee, välillä se pysyy tosi pitkään pystyssä, kunnes taas lurpahtaa. Aikanaan Ronjalla oli vielä yli puolivuotiaaksi lurpottavat korvat, mutta sitten ne yhtäkkiä vaan nousi. Aika saman tuntuset on Pipsan korvat (Pipsalla ehkä hitusen pehmeemmät), vaikka bortsu ja karhukoira kyllä ei niin samanlaisia olekaan. Toki kyllä on Pipsaa pariin otteeseen joku karhukoiraksi luullu :D

Ostettiin myös semmonen vinkuva kanalelu Pipsalle juurikin sitä luoksetuloa tehostamaan häiriössä. Keltanen väri oikeen loistaa hyvin maastosta, niin ei toivon mukaan mene hukkateille ihan heti :) Meillä olis mahtava video siitä, kun Pipsa tutustuu kanaan ekaa kertaa, mutta olen sen verran rähmäkäpälä, että en nyt saanu sitä videota ladattua. Mikko saanee ladata sen huomenna... Miten niin naiset eivät tule toimeen tekniikan kanssa... :P Olenhan kuitenkin töissäkin kahdeksan tuntia koneen äärellä... hmm...

Pipsalla on ollut vähän erilainen päivä tänään, kun Mikko mitä ilmeisemmin sairastu myyräkuumeeseen eilen :( Tuloksia ootellaan, mutta siltä nyt vaikuttas. Siispä Mikolla ollut aikalailla puhti pois ja Pipsa on ihmetellyt, kun yks makaa vaan sängyssä. Pipsa oli kyllä kuitenkin tosi kiltisti koko päivän ja antoi Mikon sairastaa rauhassa. Eli hyvin oli isäntäänsä hoitanu ;) Pusuja olis joka välissä jakelemassa, josko ne vaikka auttasi paranemaan ;) Kävi Mikon työkaveri myös Pipsaa vähän lenkittämässä/leikittämässä, kun Mikosta ei siihen ole oikeen ollu ja minä en aamulla ehtiny, ku vaa nopeesti ulkona käyttää. Kiltisti oli Loora ollu, ja no, sehän rakastaa näitä Oilin ihmisiä yli kaiken, niin se oli ollu aivan onnessaan Tuukan seurasta :)

Huomasin muuten tällä viikolla jotain aivan ihanaa, sillä olen näköjään onnistunut jotenkin kadottamaan yhden viikon elämästäni ja tajusin, että mulla onkin kaksi viikkoa lomaa ennen opiskelujen alkua!! Enemmän aikaa siis gradulle (lue: Pipsalle, löhöilylle, nukkumiselle, syömiselle), ennen ku kurssit oikeesti alkaa. En ymmärrä miten jotenki aina kalenterista hyppäsin sen yhen viikon yli, mutta no, ehkä oli ihan hyvä etten tajunnu sen olemassa oloa niin ei ole ehtiny sinne mitään buukata :D Kerrankin tyhmästä päästä nauttii koko ruumis :)

Koiruuksia ja kujeita

Toissapäivänä Pipsa sai poikamaista seuraa Tahvosta, vajaan vuoden ikäisestä Glen of Imaalin terrieristä. Pipsalla onkin riittänyt tyttökavereita, niin oli mukava vaihteeksi saada äijäseuraa :D Hyvin leikit sujuivat ja vaikka Tahvolla oli poikamaiset ajatukset välillä mielessä, Pipsa osasi hyvin komentaa terrierin pois selästään, itse asiassa kerran tais Tahvo kokeilla ja semmoset huudot sai Pipsalta, että jätti kokeilut siihen :) Pipsan ja Tahvon leikki oli hieman lempeämmän oloista kuin leikit Oilin kanssa. Pipsa hätyytti Tahvoa ajattamaan itseään ja sitten juostiin mahotonta kyytiä ja tehtiin äkkikäännöksiä. Tahvo-paran töpötassut ei aina olleet ihan mukana käännöksissä, kun meiän vauhtimimmi pisti parastaan :D Koirat myös leikin päälle menivät uimaan.

Pipsalla vaan taas oli sama ongelma kuin torstainakin, että ei kuunnellu yhtään Mikkoa tai minua.. Otettiin sitten Pipsa hihnaan ja Tahvo taas touhusi omiaan ihmistensä kanssa, niin johan alkoi Pipsa kuunnella. Päästiin jopa parin metrin päähän Tahvosta, ja Pipsa keskittyneesti otti kontaktia ja teki mitä pyydettiin. Aateltiin, että jatkossa pitää ennen leikkimistä ottaa pienet treenit Pipsan kanssa ja sitten vasta päästää leikkimään. Ja pitää ottaa jotain supernamia mukaan aina leikkitapaamisiin ja vinkulelu. Pallo meillä oli nyt matkassa mutta eipä siitä paljon apua ollu.. Noh, tämä vaatii työstämistä, mutta eiköhän se tästä. Nyt onneksi oli vähän vähemmän kyttäystä, ku viimeksi tuntu että Pipsa kyttäsi Oilia koko ajan.. Myöskin hihnassa kävely toisen koiran seurassa on ihan mahotonta Pipsalle.. Kiskoo ja vetää ku hullu.. Tämmöstä se ei onneksi tee, jos tulee lenkkipoluilla vieraita koiria vastaan, mutta jos on joku leikkikaveri niin Pipsa ei ymmärrä, että miksei se pääse leikkimään toisen kanssa... Autolle mentäessä mun piti sitten Pipsan kanssa tulla kaukana perässä, että se unohti Tahvon siellä edessä. Tähän lisää harjoitusta siis ja paljon.

Pipsalla on myös riiviökausi meneillään, samaa olen lukenut sisarusten blogeista, että EI on aika kova sana ;D Eilen Pipsa päätti hauskuutta mua tympeen työpäivän päätteeksi kokeilemalla hampaitaan kaikkeen maholliseen. Lähestyi kohdetta samalla luimusti mua vilkuillen, että huomaakohan se mamma mitä mä teen ja sitte tarttu hampailla kiinni kohteeseen ja katsoi samalla mua vähän niin ku kysyen, että oliko tää ny sallittua vai ei, että mitäs mamma tästä sanoo. No kaikki voi arvata mitä mä sanoin!!!!!! xD Silti Pipsa onneksi vaan kokeilee vielä, ettei jää mitään luvatonta nassuttamaan. Ainoot joitten kimpussa pitäis koko ajan pyöriä on keittiön ja eteisen matot, muita mattoja meillä ei vielä lattioilla olekaan. Olohuoneen nukkamatto on kerällä seinän vieressä ja kyllä se Pipsa sitäkin välillä maistelee..... Sen mielestä ne hapsut sais olla vielä pitemmät.....

En kuule, en kuule, en kuule

Taloyhtiön hissi jatkaa temppuiluaan ja Pipsan kantaminen alkaa käymään vähän voimille.. Eipä tartte muuta jumppailla, kun tuota melkein yhdeksän kiloista nassikkaa kulettaa rappuja ylös ja alas neljännestä kerroksesta.. :P Välillä Pipsa menee istumaan hissin eteen ja kattoo sitä, että no tules nyt sieltä. Mutta ei, ei se hissi vaan kulje...

Mikko on pidentänyt jälkeä nyt jo reippaasti ja namia on tarjolla vaan yks per askel, hyvin neiti mennä touhottaa :) Vähän vois kait alkaa kulmia ja käännöksiä tekemään ja jättää namuja välistäkin. Mietittiin, että missähän vaiheessa niitä keppejä alottelis.. Pitäisi sitä noutoakin muuten hioa. Kyllähän se neiti noutaa, ellei satu jotain kanin kakkoja tielle, jotka vie nenun ja sumpin mennessään... Voihan rusakot sentään!! Hyvin Pipsa myös tuo takasi, mutta tiputtaa maahan ja tollottaa namia. Tätä luovutusta pitäis ihan omanaan alkaa nyt kunnolla reenaileen. Pitää hommata ihan kunnon noutokapula ja eiku reeniä vaan! Metalliesineitä Loora on pidelly suussaan hyvin. Kiitos pentuaitauksen kaluamisen, sen suu ei kavahda minkään näkösiä metalliesineitä :D Tai juuri mitään muitakaan esineitä. Kaikkea pitäisi maistella tätä nykyä.. Hmm.. Jokos alkaa ikeniä kutittaa..

Luoksetulon loppuasentoa ollaan reenattu. Pipsa tuleekin "tänne"-käskyllä hyvin tiivisti silmiin tapittaen istumaan eteen, alkanut jo suoristamaankin omatoimisesti asentoaan, jee :) Hyvin läheltä pyydetään, että ei olla vielä kovin kasvatettu etäisyyttä, hiljaa hyvä tulee. Muutenhan ollaan luoksetulossa käytetty "tule"-kutsua, että selvästi erotetaan nämä kaksi erillisiksi. "Tule"-käskyllä pääasia on, että tulee luokse.

Mutta mutta... niin hyvinhän nämä reenailut ilman häiriötä onnistuu, Pipsa tekee innoissaan ja tarjoaa myös oppimiaan juttuja. Mutta sitten kun onkin häiriötä... Eilen siis pitkästä aikaa nähtiin Oilia, kun Oili taas kotiutui perheineen Jyväskylään :) Päätettiin olla uhkarohkeita ja ottaa kaksi koiraa samaan autoon kyytiin. Pipsahan on jo vanha tekijä autossa, rauhottuu häkkiinsä tosi hyvin ja nukkuu matkat. Nyt kun piti sitten auto pakata täyteen ihmisiä ja koiria niin Pipsa tuli mun jalkotilaan etupenkille. Hyvin se sinnekin rauhottu. Siinä matkalla Oilia hakemaan tuli sitten semmonen pieni ajatus mieleen, että ei välttämättä ole niin yksinkertasta kahta koiraa pitää niin pienessä tilassa, varsinki ku tytöt viimeksi näki pari viikkoa sitten, niin voi sitä jälleen näkemisen riemua. No yllättävän leppoisasti meni automatka Laajavuoreen, Pipsan piti vähän uikuttaa ku ei päässy Oilia takapenkille moikkaamaan. Oili taas oli mallikelpoisesti takana ääntäkään päästämättä :D

Annettiin typyköitten sitten oikeen kunnolla vaan peuhata keskenään paikan päällä, kun olivat selvästi onnessaan päästessään taas rymyämään. Välissä pyydettiin luokse ja sivulle ja seuraamista ja muuta, se menikin sitten... hmm.. täysin mönkään :D Huomasi, että Pipsa ei ole vielä tottunut treenailemaan, kun toinen koira touhottaa vieressä. Ennen se on kuitenkin tullu luokse kutsuttaessa, tai edes Oilia kutsuttaessa, mutta ei ei ei, tällä kertaa roskat, Oili tai mikä tahansa muu oli kiinnostavampaa, ku tulla Mikon tai mun luo. Ollaan myös huomattu, että jos Pipsa irrallaan ottaa jotain kiellettyä ja pyydetään jättämään, niin neiti lähtee vaan kympillä laukkaamaan aarre suussaan eikä varmana luovuta.. Pipsan korvat siis meni totaalisen lukkoon eilen. Vaikka hihnalenkeillä tulis nykysin mitä vastaan, niin kun sanoo vaan Pipsan nimen niin heti otetaan kontaktia, eipä vaan tällä kertaa.. Se jopa yritti vähän kuin estää Oiliakaan tottelemasta. Oili nimittäin tosi nätisti meni luokse kutsuttaessa, mutta Pipsa yritti katkaista matkan iskemällä toisen kimppuun ennen palkkausta... :( Alussa Pipsa tuttuun tapaan meni luokse myös Oilia kutsuttaessa, mutta sekin sitten jäi eikä se tullu millään kenenkään luo :( Ihan tyhmää ja typerää!!!! Mistä se on tommosta menny keksimään, että aina ei tartte kuunnella... Pitää ottaa luulot pois tommosesta touhusta heti alkuunsa. Mikko menikin sitten läksyttämään neitiä oikeen kunnolla, kun se ihastu johonki kuoppaan ja siellä vaan remus omiaan. Pipsa on sen verran kovapäinen, että ei se helposti hätkähä, niin kunnolla pitää vaan komentaa, että menee jakeluun.

Sitten ku Oilista pidettiin kiinni, niin Pipsan keskittyminen tuli takasi ja pari ihan onnistunutta sivulle tuloa ja maahan käskyä ja muuta sellasta saatiin. Selvästi nyt kaivataan tämmösiä häiriöitä treenihetkiin. Onneksi se kurssi alkaa pian, mutta pitää ennen sitäkin kyllä ottaa treenejä häiriössä. Eihän siitä muuten tuu mitään jos se siellä kurssillakin vaan kyttää kaikkia eikä keskity meihin ollenkaan.. Aina voi keksiä syitä, että mikä siinä tilanteessa eilen nyt oli niin, että Pipsa ei vaan kuunnellu, mutta mitäpä noita listailemaan. Pitää vaan tarttua härkää sarvista! Turhauttavaa kyllä, kun kaikissa maailman koirakirjoissa lukee, että älä anna koiran tehä väärin ja että ei saa antaa ikinä sen ymmärtää, että käskyä ei pidä noudattaa vaan pitää odottaa niin kauan että tottelee jne.. Mutta mitenpä sitten tuommosessa tilanteessa, ku yks vaan rallattelee menemään omissa maailmoissa eikä ota kuuleviin korviinsa meiän huutoja..

Niin että välillä tämmösiä päiviä sitten. Sentään kynsienleikkuu sujuu hyvin! Pipsa nimittäin toisella kynsienleikkuukerralla keksikin, että se on ihan kauheeta ja nyt te satutatte mua. Muutama viikko on sitten otettu tassustapitoharjotuksia ja pikku hiljaa leikelty kynsiä, niin on alkanu se tuottaa tulosta ja kynsiä voi jo hyvin leikata. Ei Pipsa siitä vieläkään tykkää, mutta alentuu kohtaloonsa. Tässä jos missä on oma kärsivällisyys ollu koetuksella, kun yks lähtee poukkoilemaan ja rimpuilee, mutta maltti on valttia ja niin pois päin! Hyvä lopettaa tämmöseen positiiviseen tää postaus. niin ei jää päällimäiseksi mieleen tuo eilinen ;)

Jäljestämistä, kurssiaikatauluja ja uusi eläinlääkäri

Käytiin eilen sitten illasta vielä metsälenkillä ja minä tein ekaa kertaa Mikon ohjeistuksella Pipsalle jäljen. Mentiin Kypärämäen suuntaan, josta Mikko on löytänyt suht hyvän maaston. Tein semmosen noin 10 metrisen kaaren. Kun haettiin Loora ulos autosta, niin selvästi Pipsa tajus mitä ollaan menossa tekemään, kun liinaan laitettiin :D Heti metsään päästyä alko jo nuuhkutella maata kovasti, että missä missä missä. Siksipä olikin siinä jäljen alussa hieman virtaa ja harppasi pari askelta, mutta nokka maassa mentiin kuitenkin. Ei tarvinnut korjata kertaakaan vaan neiti teki työtä into pinkeenä loppuun asti. Tosi hyvää keskittymistä. Ainut mikä sai nokan nousemaan oli junan ohipyyhkäsy. Rata oli kyllä jossain kauempana, mutta ääni kuulu hyvin. Meni sen verran hyvin tuo jälki, että Mikko teki Pipsalle tänään pitemmän jäljen n. 20 metrisen, jonka neiti oli keskittyneesti tehnyt. Alussa Pipsalla ilmeisesti on niin virtaa ja yrittää itsekin etsiä sitä jälkeä, että vähän sinkoilee. Pitäskös tässä nyt sitten mahollisesti oottaa, että koira vähän rauhottuu vai saako sen antaa sitä jälkeä itse etsiä....? Kaiken kaikkiaan oli kyllä hieno huomata, kuinka hyvin Mikko on saanu Pipsan jälkeen syttymään ja oli mahtava katsoa kuinka Loora niin keskitty tekemiseen :)

Kateltiin eilen myös noita kursseja ja aikatauluja ja paikkoja, että mitkä nyt menis yksiin meiän suunnitelmien kanssa ja Taitavilla Tassuilla on hyvä perustottelevaisuuskurssi, joka pidetään tässä suht lähellä, ettei tartte aina autoa. Meniskö kävellen se joku puolisen tuntia sinne paikan päälle. Kurssi alkaa syyskuun puolessa välissä, eli sitä tässä odotellessa :D Nyt myös uus eläinlääkäri valittu ja ainakin tämän päiväisen soiton perusteella paikka vaikutti tosi hyvältä!

Taloyhtiön hissi temppuili koko viikonlopun, joten sen johdosta Pipsaa on pitäny kannella portaita... Kyllähän sitä muutenkin niinä aikoina kannetaan, kun se on pitkään ollut menemättä ulos (yöunien jälkeen tai kun minä palaan töistä), mutta  nyt viime viikolla saatiin jo niin ettei tarttenu kantaa vaan Pipsa jakso oottaa, että päästiin ulos nurmelle. Kyllä se käsissä tuntu tommosta kakkamaakaria kannella, Mikolla sen johdosta käsivarsi oireili eilen... :P Onneksi hissi nyt toimii taas!





Yritettiin myös eilen ottaa sitä seisomakuvaa... öhmmhmmm.. No eihän siitä mitään tullu.

 Tätä mieltä Pipsa oli herneistä, ilme kyllä kertoo kaiken!

Soluttautuja. Yritti mennä pusikoihin meitä piiloon ja sieltä raivoisan innokaasti loikkasi "yllättämään" meidän tullessa kohalle, ei vaan oikein sulaudu tonne vehreeseen maastoon tämä mustavalkoinen.

Pipsa leikkii noutajaa :)