Taloyhtiön hissi jatkaa temppuiluaan ja Pipsan kantaminen alkaa käymään vähän voimille.. Eipä tartte muuta jumppailla, kun tuota melkein yhdeksän kiloista nassikkaa kulettaa rappuja ylös ja alas neljännestä kerroksesta.. :P Välillä Pipsa menee istumaan hissin eteen ja kattoo sitä, että no tules nyt sieltä. Mutta ei, ei se hissi vaan kulje...
Mikko on pidentänyt jälkeä nyt jo reippaasti ja namia on tarjolla vaan yks per askel, hyvin neiti mennä touhottaa :) Vähän vois kait alkaa kulmia ja käännöksiä tekemään ja jättää namuja välistäkin. Mietittiin, että missähän vaiheessa niitä keppejä alottelis.. Pitäisi sitä noutoakin muuten hioa. Kyllähän se neiti noutaa, ellei satu jotain kanin kakkoja tielle, jotka vie nenun ja sumpin mennessään... Voihan rusakot sentään!! Hyvin Pipsa myös tuo takasi, mutta tiputtaa maahan ja tollottaa namia. Tätä luovutusta pitäis ihan omanaan alkaa nyt kunnolla reenaileen. Pitää hommata ihan kunnon noutokapula ja eiku reeniä vaan! Metalliesineitä Loora on pidelly suussaan hyvin. Kiitos pentuaitauksen kaluamisen, sen suu ei kavahda minkään näkösiä metalliesineitä :D Tai juuri mitään muitakaan esineitä. Kaikkea pitäisi maistella tätä nykyä.. Hmm.. Jokos alkaa ikeniä kutittaa..
Luoksetulon loppuasentoa ollaan reenattu. Pipsa tuleekin "tänne"-käskyllä hyvin tiivisti silmiin tapittaen istumaan eteen, alkanut jo suoristamaankin omatoimisesti asentoaan, jee :) Hyvin läheltä pyydetään, että ei olla vielä kovin kasvatettu etäisyyttä, hiljaa hyvä tulee. Muutenhan ollaan luoksetulossa käytetty "tule"-kutsua, että selvästi erotetaan nämä kaksi erillisiksi. "Tule"-käskyllä pääasia on, että tulee luokse.
Mutta mutta... niin hyvinhän nämä reenailut ilman häiriötä onnistuu, Pipsa tekee innoissaan ja tarjoaa myös oppimiaan juttuja. Mutta sitten kun onkin häiriötä... Eilen siis pitkästä aikaa nähtiin Oilia, kun Oili taas kotiutui perheineen Jyväskylään :) Päätettiin olla uhkarohkeita ja ottaa kaksi koiraa samaan autoon kyytiin. Pipsahan on jo vanha tekijä autossa, rauhottuu häkkiinsä tosi hyvin ja nukkuu matkat. Nyt kun piti sitten auto pakata täyteen ihmisiä ja koiria niin Pipsa tuli mun jalkotilaan etupenkille. Hyvin se sinnekin rauhottu. Siinä matkalla Oilia hakemaan tuli sitten semmonen pieni ajatus mieleen, että ei välttämättä ole niin yksinkertasta kahta koiraa pitää niin pienessä tilassa, varsinki ku tytöt viimeksi näki pari viikkoa sitten, niin voi sitä jälleen näkemisen riemua. No yllättävän leppoisasti meni automatka Laajavuoreen, Pipsan piti vähän uikuttaa ku ei päässy Oilia takapenkille moikkaamaan. Oili taas oli mallikelpoisesti takana ääntäkään päästämättä :D
Annettiin typyköitten sitten oikeen kunnolla vaan peuhata keskenään paikan päällä, kun olivat selvästi onnessaan päästessään taas rymyämään. Välissä pyydettiin luokse ja sivulle ja seuraamista ja muuta, se menikin sitten... hmm.. täysin mönkään :D Huomasi, että Pipsa ei ole vielä tottunut treenailemaan, kun toinen koira touhottaa vieressä. Ennen se on kuitenkin tullu luokse kutsuttaessa, tai edes Oilia kutsuttaessa, mutta ei ei ei, tällä kertaa roskat, Oili tai mikä tahansa muu oli kiinnostavampaa, ku tulla Mikon tai mun luo. Ollaan myös huomattu, että jos Pipsa irrallaan ottaa jotain kiellettyä ja pyydetään jättämään, niin neiti lähtee vaan kympillä laukkaamaan aarre suussaan eikä varmana luovuta.. Pipsan korvat siis meni totaalisen lukkoon eilen. Vaikka hihnalenkeillä tulis nykysin mitä vastaan, niin kun sanoo vaan Pipsan nimen niin heti otetaan kontaktia, eipä vaan tällä kertaa.. Se jopa yritti vähän kuin estää Oiliakaan tottelemasta. Oili nimittäin tosi nätisti meni luokse kutsuttaessa, mutta Pipsa yritti katkaista matkan iskemällä toisen kimppuun ennen palkkausta... :( Alussa Pipsa tuttuun tapaan meni luokse myös Oilia kutsuttaessa, mutta sekin sitten jäi eikä se tullu millään kenenkään luo :( Ihan tyhmää ja typerää!!!! Mistä se on tommosta menny keksimään, että aina ei tartte kuunnella... Pitää ottaa luulot pois tommosesta touhusta heti alkuunsa. Mikko menikin sitten läksyttämään neitiä oikeen kunnolla, kun se ihastu johonki kuoppaan ja siellä vaan remus omiaan. Pipsa on sen verran kovapäinen, että ei se helposti hätkähä, niin kunnolla pitää vaan komentaa, että menee jakeluun.
Sitten ku Oilista pidettiin kiinni, niin Pipsan keskittyminen tuli takasi ja pari ihan onnistunutta sivulle tuloa ja maahan käskyä ja muuta sellasta saatiin. Selvästi nyt kaivataan tämmösiä häiriöitä treenihetkiin. Onneksi se kurssi alkaa pian, mutta pitää ennen sitäkin kyllä ottaa treenejä häiriössä. Eihän siitä muuten tuu mitään jos se siellä kurssillakin vaan kyttää kaikkia eikä keskity meihin ollenkaan.. Aina voi keksiä syitä, että mikä siinä tilanteessa eilen nyt oli niin, että Pipsa ei vaan kuunnellu, mutta mitäpä noita listailemaan. Pitää vaan tarttua härkää sarvista! Turhauttavaa kyllä, kun kaikissa maailman koirakirjoissa lukee, että älä anna koiran tehä väärin ja että ei saa antaa ikinä sen ymmärtää, että käskyä ei pidä noudattaa vaan pitää odottaa niin kauan että tottelee jne.. Mutta mitenpä sitten tuommosessa tilanteessa, ku yks vaan rallattelee menemään omissa maailmoissa eikä ota kuuleviin korviinsa meiän huutoja..
Niin että välillä tämmösiä päiviä sitten. Sentään kynsienleikkuu sujuu hyvin! Pipsa nimittäin toisella kynsienleikkuukerralla keksikin, että se on ihan kauheeta ja nyt te satutatte mua. Muutama viikko on sitten otettu tassustapitoharjotuksia ja pikku hiljaa leikelty kynsiä, niin on alkanu se tuottaa tulosta ja kynsiä voi jo hyvin leikata. Ei Pipsa siitä vieläkään tykkää, mutta alentuu kohtaloonsa. Tässä jos missä on oma kärsivällisyys ollu koetuksella, kun yks lähtee poukkoilemaan ja rimpuilee, mutta maltti on valttia ja niin pois päin! Hyvä lopettaa tämmöseen positiiviseen tää postaus. niin ei jää päällimäiseksi mieleen tuo eilinen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti