Pipsan identiteettiongelmat

Meillä ei taida asuakaan Pipsa-niminen koira, vaan Oili. Pipsa nimittäin on nyt parilla kerralla hienosti toimittanut Oilin virkaa, kun Oilin isäntä tai emäntä on luppakorvaa kutsunut. Kun kuuluu huuto Oili tänne, niin Pipsa lähtee semmoista kyytiä viilettämään, että oksat pois. Ja sitte lerkutetaan ja tahotaan namia. Voi voi. Eilen oltiin tyttöjen kanssa uimarannalla ja nyt Pipsa myös muisti oman nimensä, aina välillä. Mutta kyllä se myös vara-Oilina toimi ja kävi Oilin namit korjaamassa omaan nassuunsa.. Kovasti yritin eilen korjata tätä vahinkoa ja sainkin Pipsan tulemaan Veeran luota mun luokse. Piti lahjoa sitten Loora oikein kunnolla nameilla. Mutta ihanaa oli myös huomata, että jos Pipsaa kutsui, niin se sieltä leikin melskeestä usein tuli luokse. Vähintään katseli, että mitä siellä huudellaan :) Muutenhan luoksetulo on hyvä, jos ei tosiaan noita häiriöitä ole. Munkin luota Pipsa nykysin irtoaa hyvin, kun Mikko kutsuu. Sitä tuossa juhannuksen jälkeen ihmeteltiin, ku ei meinannu irrota millään Mikon kutsusta vaan tapitti mua silmiin.

Kovasti yritettiin eilen Veeran kanssa saaha tytöt uimaan. Onneksi tuli vähän vanhempia kuono-otuksia opastamaan, niin vähän menivät kahlaamaan :) Ei rannalla kyllä mikään tunku käyny, että hyvin rauhassa sai tytöt keskenään temmeltää. No mutta niin, eihän ne kumpikaan tolvana sitten uimaan kuitenkaan tohtinu mennä ja me jo luovutettiin, että joku toinen kerta sitten. Pipsa ja Oili sitten katosi jonnekin ryteikköön siinä leikkien tiimellyksessä ja kun niitä ei vähään aikaan kuulunu, niin alettiin huutelemaan ja sieltähän tuli kaksi aivan märkää koiraa :D Että joo, Pipsa kävi uimassa, mutta sitä oli vain Oili todistamassa sekä pari pikkutyttöä, jotka tuli rannalle pentuja ihastelemaan. Hyvä, että uskalsi uimaan, mutta ois se nyt ollu kiva nähdä. Tytöt kai päätti et vähemmän paineita jos emännät ei nää :P

Tytöt myös tapasivat uuden idolinsa 1-vuotiaan saksanpaimenkoiratytön. Pennut ihmeissään toljottivat kahtoa, kun tää isompi meni vedestä keppiä hakemaan. Pipsaa selvästi kiinnosti kovasti tämmönen noutohomma, kepithän sitä muutenkin kiehtoo. Hieno oli huomata, että vaikka Pipsaa vähän seefferin iso koko pelotti, niin silti rohkeasti kävi nuuhkuttamassa.

Tämä ihana rantareissu päättyikin kahteen hyvin rapaiseen nelijalkaiseen, nimittäin uimisen jälkeen tytöt esittivät hienon ohjelmanumeron "Kaksi pentua pienessä maakolosessa tonkimassa". Hirvee ähinä kävi, kun kaivovat kuoppaa ja ihan tappelivat et kumpi saa maata kuopan pohjalla :D Yritettiin saaha ne talutettua pois rannalta, mutta tytöt oli niin intopinkeenä painimisleikeissään, että oli pakko kantaa. Että kiitos, ihanaa, tuli vähän pyykkiä sitten.. Naurettiinki Veeran kans, et uutta käyttöä olis haalareille, ku ei tuu enää kovin rymyttyä noissa opiskelijahippaloissa. Eli jos näätte punahaalarisen emännän koiran kanssa, niin se on minä menossa koirien uimarannalle :D

Pipsalla on ollu tänään jännä päivä, sillä toinen on joutunu olemaan hurjat seittemän tuntia ittekseen kotona. Saa nähä miten on Looralaisuus pärjänny. Ei se kyllä kovin innoissaan pesuhuoneeseen menny, kun lähin töihin... Aamulla se muutenki kuuhisteli ihmeissään, kun Mikko nousikin aikasemmin ku minä.. Sitte ku mä nousin ylös niin seurasi ku hai laivaa ja uikutti vessan oven takana, ku menin hampaita pesemään.. Voi voi Looralaisuus.. Toivotaan, että hyvin on pärjänny :)

Tänään tiemme vie taas Lammille Mikon porukoille, sillä huomenna on Hyvinkäällä jälki- ja pentupäivät! Jänskättää jo pikkasen :) Ihana päästä tapaamaan Pipsan sisaruksia ja ihmettelemään, että kuinkas sitä jälkeä nyt sitten harrastetaan. Vähän kyllä mietityttää, että kuinka tuo meijän tänttärää osaa keskittyä mihinkään uudessa paikassa. Ja muutenni.. Pipsa on meinaan unohtanut maahan menon. Taas tarttee käsiapuja. Jos vaan sanoo et maahan, niin toljottaa silmiin kysyvästi et ai mitä oli. Tuntunee, et Pipsan sisarukset kovasti osaavat jo kaiken näköstä, myö vähän jälkijunassa tullaan! Noh mutta, me ollaan nii alottelijoita näissä harrastushommissa, että hittaasti hyvä tullee, no pressure! :)

Päätöksiä päätöksiä..

Ollaan tässä nyt mietitty, että mihinköhän yhditykseen/kouluun tuon ipanan ilmottaisi.. Hyvin on Jyväskylässä kyllä tarjontaa, mutta hintaerot on aika huimat yksityisten koulujen ja yhdistysten välillä. Jos jollain blogin lukijalla on ehdotuksia ja kommentteja, niin niitä otetaan vastaan, kiitos :) Sentään eläinlääkäri ollaan jo valittu, mutta tämä koulutusryhmä on vähä hankalampi :D Agilityä kyllä aiotaan mennä sitten tuonne Jattilaan harrastelemaan, sillä kun käytiin keväällä kisoja katsomassa niin näytti pelit ja vehkeet sen verta hyviltä ja tila kans, että tykästyttiin siihen :) Mutta siihen onkin vielä aikaa, kun päästään sinne asti.. Pentukurssille pitäisi tuo kakara siis ilmottaa ja siitä sitten tokoon ja olisihan se hyvä jos niitä pk-juttujakin olisi tarjolla. Vaikeeta vaikeeta, ei ossaa päättää :P Toisaalta tuo rahakin mietittyttää, että mistä sitä on sitten valmis maksamaan.. Nuo yksityiset kun on paaaaaaljon hintavampia.. Ei kait se auta kun mennä kattelemaan eri ryhmien treenejä ja meininkejä, eiköhän meille paikka jostain löydy :)

Muuten suuri breakthrough sisäsiisteyden kanssa, nimittäin Looralaisuus osasi tänä aamuna jo kahdesti pyytää ulos :) IHANAA!!! Tuleekohan siitä kohta ihan sisäsiisti typykkä?! Aamulla herätti Mikon puoli ysin paikkeilla (ei siis kertaakaan yöllä, tai no leikki se yöllä jtn omiaan, mutta ulos ei tahtonu kertaakaan), et hei ukko lähetääs nyt. Ja sitten aamulla, kun oltiin herätty, niin se meni ulko-oven luokse ja katto mua pientä ininää päästäen, et nyt tarttis taas mennä! Tuntunee muutenkin, että ei se mielellään enää sisälle pissi, näyttää vähän nololta ja kattoo sillee, et no tää oli ny teiän vika, en voinu tälle mitään, ku ette pöljät tajunnu viedä mua ulos. Oon nyt huomannu, et yksinollessaan pesuhuoneessa Loora on alkanu pissimään sen pedin päälle.. Ei siis pesuhuoneen lattialle voi tarpeita tehä, vaan omaan petiin.. Noh, eihän se sen pedin päällä kyllä usein nuku. Lähinnä sitä pitää välillä riepotella ja siinä on myös hyvä natustaa luuta, kun pysyy luu hyvin alustalla paikoillaan. Onneksi päädyttiin ostamaan tommonen halpa peti sille, kun aateltiin että se kuitenkin syö sen. Pitää nakata tuo peti kohta menemään.. On sen verta karmeen näkönen ja haiseekin. Sekös varmaan pentua innostaa siihen pissimäänkin...

En tiedä johtuuko helteistä vai mistä, mutta tuntuu, että Pipsa osaa nyt jo paremmin rauhottua. Toki ralleja vedetään, kun hotmeteliys iskee, mutta nopeammin rauhottuu, kun ottaa kiinni ja rauhottelee. Ja muutenkin se näyttää oppineen jalon taidon vain olla ja möllöttää :) Ehkä ollu mun seurassa nyt tarpeeksi, että kattonu mallia kuinka aikaa voi hukata vain olemalla ;D Itse, kun olen mestari siinä.

Puruluita on ostettu nyt erilaisia ja tykkäsi kyllä kovasti noista kengistä. Selvästi innostui, kun sai uudenlaista purtavaa. Kädet ja jalat ei hetkeen ole olleet niin houkuttavia enää. Huonekalujakaan tuo ei kovin pureksi. Joskus villissä pitää iskeä sohvan kimppuun. Looralle tulee oikein semmonen ilme, et nyt mä tapan ton sohvan ja sitte se hyökkii oikein sen kimppuun :D Toinen mitä Loora rakastaa on keittiön pöydän jalat. Ne on niin kätevät, kun ne ikään kuin makaa lattialla.. Mitenhän tämän nyt selittäisi.. Noh, sovitaan nyt, että ne jalkojen loppuosat siis makaa lattialla ja niistähän Loora tykkää kovasti :) Onneksi on pöytä niin vanha, että samapa tuo. Vaikka kyllä me yritetään komentaa se pois niitten kimpusta. Yks päivä se sai jo palasen pois... Ei oo kiva jos tikkuja menee suuhun..

Parveke olisi myös pennusta tosi mieleinen, mutta kun meillä on siellä semmonen vihree parvekematto, tosi kivan karhea, niin sehän innostaa Pipsaa pissimään siihen.. Niin ei olla sitten päästetty Pipsaa sinne enää. Toki parvekkeen ovi on auki tämmösillä helteillä, mutta aika hyvin se on oppinut, että sillä ei ole kynnyksen yli mitään asiaan. Kovasti se nuuhkuttelee siinä ovella tassut kynnyksen päällä ja nokka ulkopuolella :D Ja välillä mielenosoituksen omaisesti makaa ihan kynnyksen päällä tassut vähän ulkopuolella :D Joskus se tahallaan heittää lelunsa parvekkeelle ja oho hups pakkohan se on hakea :P Ovela koiruus.

Huomattiin, että Looralla on vaikkua korvissa. Pitää käydä ostamassa sitä korvienpuhdistusnestettä ja puhistaa nuo korvat. Toivon mukaan sillä päästään siitä eroon. Onneksi kohta on kuitenkin rokotukset, niin tarkistaa sitten eläinlääkärikin nuo korvat.

Onneksi tuo ilma nyt viileni taas, niin päästään tänään taas metsään rallaamaan :)

Ei taas näitä helteitä

Niinpä niin, taas sitä saadaan sulaa töissä ja olla lähmäsiä hiestä.. Ei kiva ei. Eikä Pipsankaan mielestä oo kiva, ku ei jaksa taas mitään tehdä. Oilin kanssa olivat taas naperot tiistaina temmeltämässä. Tällä kertaa meno oli jo asteen verran rajumpaa :D Ehkä alkavat pikku hiljaa sopia kumpi on pomo. Pipsa myös esitteli paimenkoiran taitojaan. Oili kun juosta viipotti vähän karkuteille ja Oilin isäntä koirapilliin puhalti, niin se oli Pipsalle näköjään merkki, että nyt lähetään kaveri hakemaan takasi. Oli muka apuna Oilin isännälle... :D Niin tärkkinä mennä höpsötti. Ihana hassukas :) Pipsa myös välillä kuvitteli olevansa Oili ja meni Oilia kutsuttaessa hakemaan nameja innokkaana. Että noh, luoksetulo on hyvä, mutta jos nyt kuitenkin kuuntelis että ketä kututaan. Omaan nimeensä ei tuntunut reagoivan alkuunkaan.. Ehkä toisilla oli paremmat namit :P

Ollaan tässä päivittäin aina semmosia pieniä treenituokioita otettu. Maahanmeno alkaa olemaan aika hyvä, eikä apuja aina tartte. Se vaan, että jos Pipsa on kauempana ja käskee maahan niin se tulla töpöttää lähelle ja menee sitten maahan :D Perusasentoa on kovasti otettu tuolla ulkosalla ja se alkaa kans mennä jo paljon paremmin. Pylly ei ihan aina kohillaan ole, mutta sentään jokin älyämisen pilkahdus pienessä päässä on tapahtunut. Kontaktia on nyt pyritty vahvistamaan paljon niin perusasennossa kuin muutenkin.

Noutoa ollaan pikkasen harjoteltu. Tuo vaan tykkää niin kovasti omia kaikki lelunsa. Tosin narua se tuo kyllä innoissaan vetoleikkien toiveissa :) Jätä.-käskyä on nyt käytetty myös leluihin, että tiputtas niitä. Välillä pitää tosin olla houkutin, että tiputtaa. Ulkonahan Loora hyvin käskystä tiputtaa tupakan tumpit, kivet yms muut ihanuudet mitä löytyy, niin paitsi niitä jäniksen papanoita... Vielä ei ole löytynyt niitten vertaista herkkua.. :D Jossain välissä Pipsa on myös oppinut, että jos hihnan ottaa suuhun ja tapittaa silmiin, niin kuuluu jätä ja sit saa namin. Sitä voi kokeilla joka kerta, kun ollaan ulkona. Tosi kivaa. Sit jos ei annakaan namia vaan kehuu ku hihna tipahtaa suusta, niin johan tempasee uuvestaan ja oikein kunnolla vetää ja kiskoo.. Että näin meillä, ei ihan ollu tarkotus opettaa tämmöstä... Vähän liian fiksu tuo koiraotus meille ;)

Huvikseni opetin tuossa pari päivää sitten tassun antamista ja tänään se sujui jo oikein mallikkaasti :) Oikein läimäsee tassun kädelle et nami tänne heti nyt!!! :D Onneksi namit maistuu, niin ei tartte vippaskonsteja keksiä kouluttamiseen :)

Looralla jalat vaan venyy ja muutenkin kasvaa ja korvat nousee. Nyt on vasenkin korva saatu suunnilleen samoille korkeuksille kuin oikea :) Kuono on selvästi venähtäny kans ja turkki alkanu jo vähän muuttumaan ja karvat pidentyä, alkaa jo harjasta tulemaan vai miksi sitä nyt sitten kutsutaankaan :)

You name it, I feel it

Kyllä tuon pentusen kanssa menee fiilikset niin vuoristorataa :D Siitä siis otsikko ;) Toisinaan se on maailman ihanin otus päällä maan, niin pieni ja söpö lutuisuus, mutta kun tänttäräpäälle sattuu, niin saa kyllä laskea satayks, satakaks..... tuhatviiskymmentä... miljoona... Noh, opettaapahan kärsivällisyyttä, mikä ei ole koskaan pahitteeksi täällä "kaikki heti mulle nyt" -maailmassa :)

Eilen onneksi loppu helteet ja päätettiin sen kunniaksi mennä mettälenkille Laajavuoreen. Sielläpä riittikin polkua jos jonkinmoista, pitää vähän paremmin tutustua noihin polkuihin ettei eksytä :D Mutta olipas kerrassaan ihanaa pitkästä aikaa raikkaassa ja viileässä ilmassa kulkea, itikoista huolimatta. Pipsakin nautti täysin siemauksin metässä kirmaamisesta! Oli se kyllä mahtava näky, ku mennä viipotti irrallaan. Tuli siinä itsellekin varmistettua, et hyvin se mukana kulkee ja pysyy lähellä. Mulle kun tuo koiran irti pitäminen on jotenkin kauheaa... :D Kiitos ihanaisten metsästyskoiriemme, jotka vainun saadessa tiputti korvansa ja lähti viilettämään eikä tietoakaan et ois tahtoneet takas tulla.. Monet kerrat tuli itkettyä et nyt se meni sille tielleen. Jotenkin ne kuitenkin aina kotiin löysi, tai joku löysi ne ja kiikutti kotiin. Mutta traumat siitä on vähän jääny ku aina sai pelätä et lähtevät livohkaan.

Tosin Ronja oli poikkeus, sillä se rakasti ruokaa enemmän kuin vapautta. Vaikka häkin ovi oli jääny kerran yöksi auki ja tassujen jälkiä näky ympäri pihaa, niin sieltä kopistaan nukkumasta se karhukoira löyty :D Ronja olikin semmonen, että metässä joutuessaan liian kauas ihmisistä, se istu mättäälle uikuttamaan :) Voih, oli se vaan ihana raasu.

Mutta voi Pipsaloora, kun pienellä paimentytöllä oli niin kivaa :) Hirveesti ei muita kulkijoita ollu, yhden juoksijatytön matkaan ois voinu lähtee ja lastenrattaat oli niin hirveet, että niistä ei ilman namihoukuttimia meinannu ohi päästä, vaan piti aluksi kirmata toiseen suuntaan karkuun! Ihana kun toinen ei ees huomannu muutaman metrin päästä juoksevaa rusakkoa, touhotti vaan omiaan :) Metsästyskoira olis menny kyllä salamana perässä, muttei meiän Loora :) Hyvä niin, ei sen tarttekaan metsästyskoira olla, vaikka saalisleikeistä tykkääkin!

 Tässä saaliina käpy. Nää kävyt oli tosi jänniä ja sopi just hyvin suuhun kannettavaksi!

 Vauhtia oli! Ihanasti napotti kivellä, mut kuvaaja oli liian hias ja vapiseva.

 Välillä piti tarkistaa et tuleeko ne hittaat sieltä perästä vai pittääkö niitä jäähä venaamaan!

 Maahan mentiin vapaana siististi ja varmasti! Sama kävi myös tänään pihalla ja eka kertaa ilman mitään apuja, käsky vaan riitti :)

 Pipsa harrastaa myös maastotanssia.

 Ja pitihän niitä hittaita sitten jäähä ootteleen.

 Ensi kertaa koitettiin Looraa uimaan, Vuorilampi oli tytöstä ihmeellinen, mut toisaalta karmea.

 Jos mä näin varovasti yrittäsin tonne kävellä.

Valitettavasti taas kuvaaja oli liian hias, sillä koirahan molskahti veteen, kun raukka ei tajunnu että ei se vedenpinta koiranpentua kanna. Pipsalla kastu koivet ja massu, ja se sitten riittikin Looralle tällä kertaa.

 Keskittynyt variksiin, paimentaako vai eikö, siinä vasta pulma.

 No come ooooon siellä nyt, tulkaa jo, ei jaksa koko päivää venata!

 Vauhdin hurmaa!

 Onko se myyrä, onko se majava,  vai onko se kettu? Ei, se onkin bortsuotus heinikossa!

Mikolta saa makkaraa, kova kiirus tuli!

Niin se vaan kasvaa ja viisastuu tuo pieni eläin, vaikka välillä tuntuu olevan yhtä tappelua, kun ei millään uskota vaan riekutaan menemään ja roikutaan äiteen verhoissa! On se niin ihana (raivostuttava), söpö (karmea), lutunen (riiviö). Kietonut kyllä meidät ihan pikkutassujensa ympärille <3

Pipsan uusi lempipaikka :) Mitenhän mahtaa käyä ku ei enää tuohon rakoseen mahu!

Tänttärää vauhdissa

Pipsa jaksoi eilen touhuta painostavasta helteestä huolimatta tosi hyvin! Otti lepoa aina vällillä ja sillä aikaa kävin Oilia moikkaamassa ja käyttämässä ulkona, kun isäntäväki ei ollut kotosalla. Helle kyllä selvästi verottaa pienen koiran energiaa, mikä toisaalta on hyvä ettei se tohota tuhatta sataa, kun itsekin tässä on ollut aika naatti.. Tosin iltavilliksihän se aina menee, kun päivällä ei jaksa tehä. Ollaankin nyt sitten iltasin käyty pitemmällä kävelylenkillä, niin on riiviö saanu energioita purettua.

Eilen harjoteltiin maahanmenoa ja yritin kättä häivyttää pois. Hyvin alko jo sujumaan. Mutta tänään tuntu et se oli unohtanu koko jutun :D Liialla nukkumisella tosin voi olla jotain tekemistä asian kanssa. Vedeltiin nimittäin sikeitä kymmeneen tänään. Pipsahan ois ollu jo valmiina menoon kuudelta (perhanan arkirytmi yrittää pilata viikonlopun aamu-unet). Hyvin pentu kuitenkin rauhottu nukkumaan. Noh, pitkien unien jälkeenhän sitä energiaa oli sitten ihan liiaksi. Juoksi vauhkona ympäri kämppää. Näytti jo yhessä vaiheessa rauhottuvan, niin annoin luun palkaksi, niin mitä vielä, luu suuhun ja uudet rallit.

Pipsa on muuten melkonen sinnikko. Millään ei suostu rauhottumaan jos on oikein kunnon villissä, vaan pitää kyllä viimesetkin energian rippeet jotenkin kuluttaa, yleensä siis jäystämällä kaikkea sitä, mihin ei saa koskea. Tyttö touhottaa menemään niin kauan, että lopulta sammahtaa kesken kaiken. Tämä onneksi vain silloin, kun on ihan yltiöväsy. Eilen illalla, kun me katottiin leffaa, niin Pipsa kun tajusi että ei nuista oo nyt mihinkään leikkeihin, tyttö meni pesuhuoneeseen nukkumaan. Siis ihan ilman mitään villiralleja! Hyvä väsytystaktiikka on myös naruleikit. Ei tarvii kauaa riekkua, kun silmät alkaa luppaseen.

Perusasentoa on kans nyt harjoteltu. Tulee kyllä lähelle istumaan ja napottaa silmiin, mutta ei ihan vielä oo hiffannu et mitenkä päin ja missä kohti pitäis istua. Välillä sillä välähtää ja tekee just hyvin, mutta sitten välillä se menee semmoseksi tohottamiseksi. Kovasti ollaan yritetty seurata miten sen viretila menee, että millon on hyvä treenata. Hyvin on alettu se oikea viretila jo hoksaamaan ja sillonhan typy kuuntelee ja tekee ku unelma! :)

Looralla on muuten älytön fanilauma täällä Jyväskylässä :) Kovasti olis rapsuttelijoita ja ihastelijoita, ja siitähän tuo tykkää ja paljon ;) Aina pitää heittäytyä selälleen lerkottamaan, kun ihmiset tullee lähelle :D Oliskohan tähän jossain vaiheessa puututtava..? Ilopisujakin tekee tuon tuosta, jos sille kovasti alkaa lässyttämään. Oonkin yrittäny kaikille vierailijoille sanoa etteivät aluksi ole huomaavinaan koko otusta eivätkä missään nimessä lässytä, ettei tulis pisut sisälle :D Mutta en oo sit ulkona alkanu vieraita ihmisiä komentelemaan..

Käytiin perjantaina Oililla kylässä ja voi sitä tyttöjen riemua kun taas näkivät. Pihallakin sit painit piti ottaa. Mukaan tuli myös 14-viikkoinen corgi Kyösti. Se, mikä oli ihana huomata Pipsassa oli, että se osas välillä leikeistä rauhottua ja katsoa vaan ku toiset temmelsi. Että ei aina tartte olla suuna päänä menossa vaan välillä voi rauhottua. Ehkä tässäkin helteellä jotain tekemistä asian kanssa.. Katotaan ku ilmat viilenee mikä hirmuriiviö tuosta kuoriutuu!

Niin joo unohtu melkein, että Pipsa jostain syystä ontui eilen oikeaa etutassuaan.. Siinä suht rauhalliset leikit oli menossa enkä huomannu, että mitään ois sattunu, niin yhtäkkiä se vaan alko varomaan tassuaan. Kokeilin sitten tassua, että aristaako mistään mutta ei mitään. Kopeloin oikein kunnolla, mutta Pipsa tuntu vaan nauttivan "hieronnasta" :D No pienet nokoset se sitten otti ja eipä ole tassussa sen jälkeen mittään vikaa ollu. Samaa ei voi sanoa mun oikeasta tassusta.. Astuin eilen harhaan portaissa ja nilkka venähti ja on vieläki kippee..