Pipsa 5 kk

Onnea vaan kaikki Satumaistet Sankarit :) Mahotonta, että meiän vaaveli on jo 5 kuukautta! Pipsalla on kaikki kulmurit lähteny ja suurin osa poskihampaista myös ja uudet jo tullu tilalle. Painoa on kertyny hurjat 12,8 kg parin viikon vatsaongelmista huolimatta ja säkä on siinä 45 sentin hujakoilla. Hankala mitata tarkkaa korkeutta ittekseen, mutta ilmeisesti ihan oikean kokoinen tyllerö on. Alla kuvia synttärisankarista tältä aamupäivältä :)

Nuuhkutusotus etsii sorsanpapanoita. Huomaa pyllystä paistavat harmaat karvat!

Mulkaisu, Pipsa mieluummin tekis jotain ku istuis mallina!

Ihan tuurilla sain tämän seisomakuvan. Pipsa tuttuun tapaansa kyttäsi naapuria, joka pakkas autoaan.

Pipsalla tosiaan vastaongelmat oli jo välissä ihan kokonaan poissa monta päivää ja sitten uusi ja sitten taas saatiin kuriin ja on useampana päivänä ollu tosi hyvä, mutta jostain syystä alkoi taas oireileen eilen :( Tosin Pipsa kyllä tässä yks päivä oli sitä mieltä, että me ei tartteta ilmaisjakelulehtiä ja oli silponu ja vähän natustelluki yhtä mainoslehteä. Oli vissiin jotenkin välioven ali tullu se lehti ja Pipsa ei tämmösestä tungettelusta ollu yksin ollessaan tykänny. Pipsahan nykysin siis on vapaana kämpässä day and night, ei tartte enää sulkea pesuhuoneeseen, ku neiti osaa olla niin nätisti :) Mitään ei tuhoile päivän aikana, eikä tarpeitaan tee sisälle. Iso koira siis siinä mielessä :)

Mutta siis niin tuosta vatsasta.. Tosi typerää, että se nyt vaan ei helpota. Tai siis helpottaa, mutta sitten taas jatkuu.. Ei tässä auta, kun lekurille soittaa maanantaina. Taitaa olla ruoan vaihto edessä. Joka tapauksessa penturuoasta oli tarkotus alkaa vaihtamaan pois, mutta nyt kun tuli näitä oireita niin ei olla sitten tahottu alkaa enempää ruokavaliota sekottamaan. Ei vaan voi ymmärtää miten nyt yhtäkkiä se penturuoka ei enää sopiskaan Pipsalle, kun koko ajan on sitä syöny. Mut heti meni taas kuralle vatsa, kun lisättiin nappuloitten määrää.. Ja siis ihan muutama gramma lisättiin, mutta silti.. Jos se nyt siis siitä ruoasta johtuu.. No toivotaan, että tämä tästä! Onneksi Pipsa on edelleen oma iloinen itsensä :)

Pipsan viikkoon on mahtunu paljon: treenit, pari jälkeä, metsälenkkejä ja tietysti vaahteran lehtien ajattamista lenkkeillessä :D Maanantain treenit meni hyvin. Otettiin uutena hyppyestettä ensin ilman laudan lautaa ja sitte yhellä laudalla, mentiin vaan siis koiran kanssa yli :) Pipsa hyvin taas piti tunnin kontakia, mitä nyt joku oli kylväny nameja maahan niin niitä piti välillä poimia. Mutta odotteluissa esim ohjeita kuunnellessa sähköjänis olis menossa joka paikkaan. Tuntuu, että Pipsan pitäis koko ajan olla käskyn alla tai muuten se alkaa hinkumaan muitten koirien luo. Pitäis kai sen vaan osata myös olla siellä hallissa vaikka muut koirat tekis mitä.. eikö niin? Eikä sille nyt voi koko ajan lihapullaa nassuun tunkea, vai voiko? Vai onko pennulta vielä liikaa vaadittua, että se osais vaan olla nätisti jos on muita koiria ympärillä? Siis heti tulee ihan erilainen vire, kun tehdään juttuja. Pipsa tykkää jos sillä on tekemistä ja tekee aivan täysillä kaiken mitä pyydän, mutta ei osaa rauhottua sitten, kun vaan ollaan. Mietin, että vois mennä koirapuiston ulkopuolelle harjottelemaan ihan rauhassa olemista vaan, kun muut koirat säntäilee.

Tänään käytiin Veeran kanssa kattomassa Lappalaiskoirien tokoa, ilman Pipsaa ja Oilia siis. Ei olekaan aikaisemmin tullut käytyä ihan paikan päällä katsomassa tokokisoja, videoita on kylläkin tullu katottua ja paljon. Avoin luokka oli menossa ja avasi kyllä silmiä ihan uudella tavalla koko touhuun. Tuomari vaikutti väliin tosi tiukalta, mutta toisaalta kyllä ihan aiheesta huomautti jos jotain huomautettavaa oli. Oli tosi hienoja suorituksia osalla ja osalla taas meni ohjaajan jännityksestä suoritus pipariksi. Oon miettiny tuota jännittämistä, että mitenhän tämmönen jännittäjä koetilanteessa saa sitten ittensä kuriin.. No, ainakin helpottaa se, että voi liikkua ja toisaalta jos keskittyy koiraan niin ei siinä muista sitten jännittää. Jännitti aluksi mennä sinne koulutukseenki, mutta ei siellä ehi mitään jännittää sitten kun tehään, että toivossa on hyvää ellää!

Mutta on se tuo Pipsaloora vaan ihana otus :) Kertakaikkiaan! Kyllä se koiraton elämä oli tylsää, nyt ei tylsää kyllä ehi tulla :D Sähköjänis pitää siitä huolen ;P Loppukevennyksesi kuva peenestä Loorasta reilu kahdeksan viikkoisena, sillon taisi pieni bortsuotus eka kertaa huomata, että kuinka naurettava emäntä sillä on!

Ai ku mua naurattaa!