Uhmaikä yhdessä yössä!

Itsestään kovin ylpeä puolivuotias!
[pidin muute tennispalloa kädessä samalla ku otin kuvan, siksi niin tarkkaavainen ilme ;) ]

Onnea vaan Satumaiset Sankarit puolivuotispäivän johdosta :) Meillä täällä uhmaikä on ollut tuloillaan, mutta tänään synttäreitten kunniaksi Pipsa on päättäny et nyt se uhmis tuli sitte kunnolla! Koko viikon on ollu ilmassa pientä uhittelua, Pipsa esim viime viikonloppuna ekaa kertaa jyrsi juttuja yksin ollessaan.. No problemo, korjattiin paikat ja ei oo onneksi sen jälkeen tämmöstä kurittomuutta esittäny, mut muunlaista kylläkin!

Maanantaina oli taasen treenit, jotka meni himpun verran paremmin ku viimeksi. Tosin loppuajasta ei enää pienen bortsuliinin ajatukset pysyny kasassa, mut kyllä se siitä! Kyllähän tuo tunti on koko ajan ollu aika haastava, ku niin pitkään pitää keskittyä. Oltiin liikkeestä seisomista ja täyskäännöksiä seuruun yhteydessä. Pipsalla täyskäännökset meni tosi hyvin! Välillä tosin oikeelle kääntyessä jää matkasta, mut Pipsa kyllä tykkää seuraamisesta ja varsinki ku on näitä käännöksiä.

Mähän oon niin kiltti, kuuntele vaikka!!!

Tai no, tykkäsi. Nyt uhmiksen tultua ei vois vähempää kiinnostaa ja perusasento on iha yäk... Siis tämmönen alko eilen ja tänään ollu vielä vaikeempaa.. Samoin ohitukset menee nykysin iha pyllylleen. Neiti jää maahan makaamaan huomatessaan jostain suunnalta tulevan koiran, siis ihan sama tuleeko takaa, sivusta vai edestä, Pipsa kyllä huomaa kaikki koirat ja sitte pitää mennä makaamaan ja oottaa et toinen tulee. Vaikka mitkä temput oon tehny et nousis ylös ja yrittäny pitää kontaktissa ettei menis maahan, mutta ei... Tässä siis todella takapakkia ja alkaa hermot mennä pikku hiljaa.. Mut keksin tänään keinon millä homma alko jo vähä luistamaan!

Mutta alotanpa ensin siitä uhittelusta. Tänä aamuna saatiin tunti kuunnella neitin piippailua. Vuorotellen kävi mun ja Mikon luona tuijottamassa silmiin ja piippailemassa. Hätä sillä ei ollu, koska oltiin just käytetty ulkona. Yritti vaa kerjätä huomiota. Välillä sit ylty jopa haukkumaan.. No, mä päätin sitte synttäreitten kunniaksi viiä Pipsan tonne koirien uimarannalle, et pääsee vähän vapaana juoksemaan. Matka rannalle oli iha karmeeta.. Jostain syystä kaikki Lutakon koirat oli samaan aikaan lenkillä ja Loora ei kuunnella ollenkaan vaan haahuilu ja pyöri ja hyöri. Minä en kiinnostanu, eikä namutkaan. No päästiin kuitenkin lopulta rannalle ja siellä ei onneksi ollu muita koiria. En ois varmaan menny jos ois ollu muita, ku Pipsa ei tuntunu yhtään kuuntelevan.

No päästin neidin sitte vapaaksi ja Loorahan veti semmosta rallia et oksat pois. Mun kutsuhuudot meni kuuroille korville ja juoksi se ympäri myös järvessä (ei tosin kastunu kovin, ku meni niin semmosta kyytiä..) No siinä aikansa juostuaan Pipsa kekkasi sen yhen tyhmän aukon aidassa ja totta kai se meni sitte aitauksen toiselle puolelle.. Onneksi rannan ja pyörätien välissä on metsää, niin ei sillee tarvinnu huolestua et mitä nyt, mutta kyllä se nyt otti päähän ku ei Pipsa meinannu tulla sitte takasi aitauksen sisälle. Sain sitte tennispallolle sen houkuteltua, mut ei kyllä antautunu edelleenkään kiinni.. Hepuloi vaan menemään ja sithän mulla meni ihan hermo.. Lutakko vähän raikasi...

No lopulta sain Pipsan sitte kiinni mut se vaan riehu hihnassaki ja veti joka suuntaan. Meni viidestä kymmeneen minuuttia et päästiin ees aitauksen ulkopuolelle.. Päätin että kotiin ei mennä ennen ku koira kuuntelee. Jokaisesta pienestäki hihnan kiristyksestä mä vaan pysähyin ja jäin odottamaan. Kiellot kun vaan lisäsi intoa vetää ja riekkua, niin päätin että oon ihan hiljaa. Ootin aina niin kauan, että Pipsa rauhottuu ja ottaa kontaktia. Kun tämä lopulta meni jakeluun, että kun mä pysähyn neitikin pysähtyy ja pitää ottaa kontaktia, niin alko homma pikku hiljaa sujua. Palkkasin jokaisesta kontaktista ja lamppu syttyikin sitte aika nopeasti ja heti ku pysähyin niin Pipsa tassutteli ihan viereen silmiin tapittaen. Tosin piti yhessä vaiheessa pörhistellä ja murista jollekin, en tiedä mille, semmosen kartanon pihalla. Olikohan se se vesiallas mikä oli jotenki kauhee vai mikä lie...

Sitte ku tuli muita koiria vastaan ni yksinkertasesti pysähyin vaan, ja kappas Pipsa hoksasi et jaa mamma pysähtyy nyt pitää ottaa kontaktia. Näin sain pidettyä Pipsan kontaktissa ja ootin vaan et toinen koira menee ohi. Tämä on siis ihan se sama tekniikka mitä ihan pikkupentuna käytettiin ohituksissa. Eli back to the basics! Alkopa sit ohitukset sujumaan, ja minäki olin kiinnostava taas Pipsan mielestä :) Tietty paljon vaikutti myös se, että ite rauhotuin ja olihan Pipsa sen riekkumisen jälkeen jo vähä väsyny. Mutta eipä se auta, pakko alottaa alusta nää ohitukset. Treenihallilla näissä ei ole kyl ollu ongelmia, mut siellä Pipsa osaa jotenki virittäytyä oikeenlaiseen tunnelmaan... :D

Uudet hienot liivit!

Mitäs meille muuta.. No ollaan kauppareissuille otettu Lortsu mukaan ja toinen on jääny sen kans siihe kaupan pihalle oottamaan. Yritetään nyt saada se semmosessa hälinässä rauhottumaan ja muutenkin hyvä tottua oleen välittämättä vaikka mitä olis ympärillä. Ihan hyvin on alkanu nämä menemään. Ostettiin Looralle myös semmonen heijastinliivi ku alkaa olemaan niin pimeetä, hyvä iltasin laittaa lenkille ja metsässä ihan ehoton et näkee missä se otus viilettää. Pipsasta oli niin kiva M&Mssä sovitella liivejä ja myyjät oli siis ihan parhaita! Ruokaa ollaan nyt vaihtamassa aikuisruokaan ja tuntuu olevan Pipsan masullekin paljon parempi ku tuo penturuoka, ei tuu enää nii paljo tavaraa ku ennen.

Nam uutta ruokaa, saanko heti saanko!

Ens viikolla alkaa uus kurssi luennolla ja on toka vika kerta peruskurssia. Eli alkaa pikku hiljaa hommat mennä haastavimmiksi! Katotaan mitä loppukokeesta tulee jos tuo uhittelu jatkuu.. Pitää vaan yrittää muistaa, että tämä on vaan vaihe mikä menee ohi ja pitää oma pää kylmänä niin ei lisää tuota sähköjäniksen virettä! Ai niin ja neitin strategiset mitat 14,6 kiloa ja joku 47 cm! Iso tyttö jo!!!!! Silti kovin ruipelo. Kuinkahan iso tuosta oikeen tullee?? Noh, nuuhkutteluista päätellen voi olla et juoksut ei oo enää kovin kaukana niin siihenpä kai se kasvukin sitten päättyy.. Tai sitten sekin on vaan uhmaa, et mä nyt nuuhkin, mee hiivattiin namuines.. Miten meiän enkelistä onki tullu tollanen rasavilli..

Osaa se vielä tosin hymyillä näin söpösti ja napottaa... Terkut vaan sisaruksille valkopersepaviaanilta, toivottavasti siellä myös uhmistellaan ;)

"Mulla on takajalatki, siis wautsi!"

Keskiviikkona nähtiin Oilia ja Veeraa, sanomattakin selvä, tytöillä oli taas niiiiin kivaa :D Melko ärhäkät leikit vaan oli. Sitten taas löyty jotain tosi namia maasta, mistä piti sitten tapella. Semmosta perus Loora-Oili-kähinää :D Ihan hyviä treenipätkiäki saatiin välillä ja Pipsa yhä vaan paremmin on kuulolla vaikka Oilillekin suunnattuihin käskyihin mielellään reagois. Työmyyrä ja mielistelijä ;P

Torstaina Mikko kävi jäljestämässä Lorbatsuiban kans, oli kuulemma menny tosi hyvin! Tosin toisessa kulmassa oli viuhtonu mennä ja oli hetken hukassa, mut hyvin oli itse löytäny taas jäljelle. Menivät Mikon kans myös taas sienimetsään, meillä on nyt pakkanen täynnä suppiksia :D Loora ja Mikko on iha pro-sienestäjiä jo!

Seuruuta ollaan oltu nyt aika paljon, ollaan käännöksiä hinkattu. Koulutuksissa ohjeistetaan pitämään namit oikeessa kädessä seuruussa, mutta Pipsa menee ihan vinoon, ni mieluummin pidetään vasemmassa. En tiiä onko tässä nyt mitenkä eroa sitten, meillä toimii näin, mitäpä tuota siis muuttamaan. Jos namut on oikeessa kädessä ni Pipsa jotenki alkaa sinne päin urkkimaan ja unohtaa et mitä piti tehä ja on iha vinossa.. Mut heti ku laittaa vasempaan ni johan on kontakti kunnossa ja suorassa mennään :) Käännökset sujuu hyvin, mitä nyt välillä neiti jää vähä matkasta ja hyvin pysähtyy perusasentoon, välillä tosin paikka jää vähä taakse, mut pitää tätä avitella namusilla, ni löytyy se oikea paikka!

Peruuttamisen saloja otettiin eilen ja hoksasihan Loora vihdoin, että sitä voi joskus mennä myös taakse päinki! :D Aattelin, et sais ne takajalat sinne sankon päälle suoraan eikä silleen, että ensin menee etutassuilla ja siitä sitten takatassuille. Tätä otettiin siis ihan kirjan kanssa. Ei tainnu tosin vielä lamppu ihan syttyä et ne takajalat menee jonkin päälle, mut pikku hiljaa. Sitten pari kertaa kokeilin koolilla niin, että ootin et takajalat oli koolin päällä ja vedin namulla Pipsaa itteeni päin ja sitte takasi päin, takajalat siis koko ajan koolin päällä mut hoksasi kuitenki liikutella niitä taakseki päin tuollain. Pari kertaa sitten otin Pipsan jopa iha alas ja sain kuin sainkin pari onnistunutta, missä se laitto molemmat takatassut suoriltaan koolille :D Varmaan oli tosi selkeä selostus.. Noh anyways.

Myöskin paikkamakuuta ollaan vaikeutettu, aina ulkoa tullessa laitetaan Pipsa makuulle odottamaan vapautusta ja nyt voi jo käydä muissa huoneissa ja rauhassa ottaa ulkovaatteet pois ja muuta ja neiti vaan oottaa. Tänä aamuna piti käydä hakemassa pyyhe makkarista (ulkona vähä satoi ja koira ihan märkä) ja olin tavallista pitempään pois näkyvistä ja siellähän se typykkä nätisti makasi, ku menin takasi eteiseen :) Hyvin semmosen minuutinki jaksaa olla paikoillaan ja oottaa vapautusta, eikä tartte väliin enää ees palkata!

Ostettiin Pipsalle pari uutta lelua, ku tuholainen on hyvin saanu rikottua melkein kaikki lelunsa. Hommattiin semmonen röhkivä pehmolelupossu ja sitte narupallo, joka siis on ihan kokonaan narusta. Ollaan etitty semmosta pehmosta palloa, jossa ois naru, kun Pipsa tykkää niin kovasti heilutella ja riuhtoa narupalloaan, mut se pallo on niin kova et oikee kumahus kuuluu, ku pallo pamahtaa sen kylkiin.. Pipsa kai nauttii tästä mut aateltiin et ois hyvä jos ois vähä pehmeempi mitä riuhtoa. Ja pallo myös välillä karkaa otteesta, niin kauhulla katotaan et lentääkö televisioon vai ei.. Eipä ole vielä semmosta kunnollista löytyny :/ Ei oikein nettikaupoissakaan ole. Paula mietittiinki et mistä oot hommannu ne pallot mitä Sylvi hakupäivillä riuhto? Semmonen ois varmaan omiaan Pipsallekin :)

No mutta, Pipsa rakastu siihen possuun! Puoli tuntia värkkäsin sen kanssa, et miten lelun saa röhkimään :D Ainut vaan, että siinä samassa se veti possulta saparon nassuunsa ja toisen jalan... Heti pitää siis alkaa suolistamaan tommosia.. Pitää varmaan käydä ostaa se semmonen kuminen possu ni ei mee heti rikki. Narupallokin oli mieleinen ja riuhto kyllä sen kans menemään, sitäkin tosin piti vähän nyhtää, mutta se sentään on vielä ehjä. Silti kai parempi et se tuhoaa omat lelunsa kuin että tuhoais huonekaluja ja muuta omaisuutta.

Menee nää viikot nii äkkiä ku ylihuomenna on taas maanantai ja treenit! Mun kahen viikon gradulomakin loppuu :/ Enkä kyllä oo saanu nii paljon tehtyä ku piti, vaikka oon tehny hulluna joka päivä.. Kirjastosta on tullu uusi kotini! No ei se auta ku jatkaa graduilua, niin pääsee Pipsulaisuuden kans viettää koiramaista viikonloppuaki joskus :)

Sitten asiaan

No niin, tunnustukset alta pois niin keskitytäänpä nyt kuulumisiin! Mitäs meille kuuluukaan.. Hmm. Noh, Pipsan vatsa on ollu ny kunnossa. Tosin yhdessä välissä sillä tuli oksu, varmaan söi jotain sopimatonta metsässä, säikähettiin kyllä kovasti, mutta se meni onneksi nopeasti ohi ja typykkä on ollu terve ever since!

Nyt on treenejä takana kolmet, kahet omat ja yks yhteistreeni, kaikki on menneet hyvin ja edistystä on tullu. Neiti jopa osaa rauhottua, kun kuunnellaan ohjeistusta! Maanantain treeneissä tuli uutena juttuna käännökset seuruussa ja hyppynouto. Vasemmalle kääntyminen on ollut meillä vähän hakusessa ja nyt kun sai hyviä vinkkejä, niin se alkoi sujua tosi hyvin!

Pipsan noutoharjotukset ei oo tuolla porukassa oikeen menny hyvin. Eka kerralla se meni ryöväämään toisen lelun ja rallatteli ympäriinsä sen kanssa. Nyt maanantaina meitä ennen ollu koira sai hirveet hepulit ja Pipsa ei vaan kestäny sitä ku toinen juoksee ympärin hallia, en sitte saanu Pipsaa tarpeeksi rauhottumaan, niin eihän siitä noudosta mittään tullu sitte.. Pipsa lähti aluksi tosin hyvin hakemaan lelua ja lähti jopa tuomaan sitä mulle, mutta sitten yhtäkkiä puolivälissä matkaa sille tuli joku aivopieru ja se lähtiki lelun kanssa viilettämään.. Sain sen lopulta tulemaan luokse, ku menin selin kyykkyyn ja kutsuin. Tuli, mutta ilman lelua! No, hyppynouto menikin sitten tosi hyvin. Parilla ekalla kerralla paluussa Pipsa kiersi esteen, mutta siinä hetken kikkailtuani Pipsa palasi takasin ja vieläpä lelun kanssa :) Väliin piti katsoa mitä kaverit tekee, mutta hyvin keskitty sitten omaan suoritukseen.

Niin ja sunnuntaina viimein koitti paimennuspäivä kakaroilla! Oli kyllä huikeeta päästä näkemään paimenlinjasia työssään! Ihan mieletöntä :) Kiitos kasvattajalle päivän järkkäämisestä! Pipsasta tosin lampaat ei ollu kovin mielenkiintosia. Toisella kerralla ne oli suorastaan kamalia. Ja kaiken kukkuraksi neiti joutu pesulle ku oli ihan mutanen! Ei yhtään kivaa Loorasta! En tiiä tuleeko meiän paimennushommista yhtään mitään, ajatuksena tosin olikin mennä vaan kokeilemaan. Pipsa ei kyllä ihan syttyny hommaan.. Aateltiin, että ois voinuki syttyä, ku niin kovasti toisia koiria paimentaa. Ja kyllähän se kovasti siellä paimennuksessa toista koiraa paimensiki.. Lampaat ei vaan kiinnostanu ku ne ei oikeen liikkunu :D Eli meillä onki koirapaimen, ei lammaspaimen. Oisko kellään tarvetta sellaselle?

Mutta on se paimennus vaan kyllä hieno laji, siinä mielessä jos koira ois enempi syttyny hommaan, vois sitä aatellakin. Mutta antaa asian nyt hautua tuolla pääkopassa. Hyvä tosin olis, jos parin kuukauden päästä kokeiltais uudestaan.. Pitää miettiä asiaa. Pipsalla tosin on muutenki joku mörkövaihe menossa, joten sen takia saatto olla sillon toisella kerralla lampaitten kanssa vähän omituinen. Loora nimittäin keksi myös pelätä lauantaina Mikon isäpuolta, vaikka on aina tykänny siitä. Ja siis eihän Pipsa pelkää ihmisiä, vaan rakastaa kaikkia!!! Mutta niin, eihän kaikki bortsut vaan syty lampaisiin.

Jälkeä ei oo nyt ehitty ottamaan viikkoon, mutta huomenna Mikko aiko mennä tekemään jäljen. Tarttis niitä keppejä alkaa ottamaan, ku Pipsa menee niin hyvin jo pitempiäkin jälkiä. Jotain 70 metrisiä (kai en tiiä) ja namuja satunnaisesti ja neiti vaan tekee yhtä keskittyneesti ku aina. Kulmatkin menee nykysin hyvin!

Hakuilua ei olla oltu, paitsi viime perjantaina käytiin, ku kaveri tuli Oulusta kylään. Ei tehty kuin yksi piilo. Oli tosi pimeetä eikä tuullu, mutta Pipsa vaan suoriltaan meni piilolle! Oli ihan semmonen asenne typykällä et "mä hei osaan antakaa mun mennä"! Selvästi hakuilu on Pipsasta semmosta huippunannaa!

Niin ja Pipsa näki myös viikko sitten ekaa kertaa lunta :) Laajavuoressa oli sahanpurun alle piilotettu kaamee lumikasa, joka oli sitten levitetty pururadalle (eipä enää mennä sinne lenkkeileen :/). Käytettiin Pipsaa tutustumassa lumeen, nuuhkutteli ihmeissään, että mitä tää tällanen on!

Mitäs vielä.. Lenkkeilyt ohituksineen menee hyvin nykysin. Vois alkaa ajatella niitä yhteislenkkejä pikku hiljaa. Tänään nähäänki pitkästä aikaa taas Oilia, pitää ehkä kokeilla pientä lenkitystä leikkien jälkeen, josko ne väsyneinä onnistus tassuttelemaan nätisti vierekkäin :)

Niin ja Pipsan kans ollaan oltu sitä, että joko taka- tai etutassut koolin päällä ja naks ja palkka, nyt otin eilen sitten sankon ja hyvin alko heti tarjoomaan että näinkö mamma pylly pystyssä ku takatassut sankon päällä :D Ihana!!!! Ja hyvin ottaa kontaktia siinä ja pysyy ja oottaa palkkaa :) Pitäs ottaa kuva joskus. Niin ja pahoittelut, kun on kuvaton päivitys, vähän tylsä ja ku vielä näin pitkä tekstiki tuli. Mut oon täällä kirjastolla niin ei oo kuvia mistä ottaa :P Pipsahan on kasvanu hurrrrjasti! Iso tyttö jo! Hassua alkaa laittaa pantaa, ku lähetään ulos ku toisen pää töröttää jo niin korkeella :D

Jatkokurssillekin ilmoittauduttiin, joten treenilöiset jatkuu ilman katkoja! Jee :)

Tunnustuksia

Jaaha on jääny blogin päivittäminen joksikin aikaa, sen pitäs siis tarkottaa sitä, että gradu on edistyny huimasti, noooot!!! :D No, pikku hiljaa, pikku hiljaa.


Näköjään olen tunnustuksen saanu ni hoidetaanpa se ensin alta pois :) Kiitos AnneW tästä!


Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Annan tunnustukset myöhemmin :D Tai no, ne jotka nyt sattuu tuossa mun blogilistassa olemaan niin olkaa hyvä vaan, saatte tunnustusta ;)


Jaa että kahdeksan satunnaista asiaa itsestä.


1. Olen humanisti (se nyt näkyy päälle päinkin), mutta yritän myös olla kauppatieteilijä siinä sivussa.
2. Vaikka kuinka olen itselleni luvannut polkea koko matkan yolle (siis ylämäkeä melkein koko matkan), niin silti luovutan aina loppurutistuksessa ja talutan lopun matkaa.. Olisko kuntokuurin paikka, mitä hä?
3. Jos voisin, opiskelisin aina! Kyllä, opiskelu on ihanaa ja kyllä, lääkitykseni ei ole kunnossa.
4. Tahtosin ottaa Pipsan sänkyyn nukkumaan, se on niin lutunen ja pehmonen ja ois niin kiva että toinen tuhisis viekussa, mutta en tee sitä! Perustelen tämän sillä, etten nukkuisi kengät jalassakaan sängyssä, miksi siis päästäisin koiran sinne..
5. Alun perin ajattelin, että Pipsan kanssa vaan harrastetaan ja kisat on semmosia, missä on kiva käydä kokeilemassa ja kiva jos menestytään, mutta nyt kisat on alkanuki ihan houkuttelemaan, kun on huomannu kuinka etevä tuo typykkä on :)
6. Googletan usein sanojen oikeinkirjoituksia, juurikin äsken katsoin kirjoitetaanko alun perin yhteen vai erikseen. Kyllä olen niin kielitieteilijä, ei siitä pääse mihinkään!
7. Inhoan kasveja, siksi meillä ei ole kuin kaksi huonekasvia, jotka kärsii veden puutteesta ja parvekkeelle toukokuussa hankkimani timanttituija ja joku semmonen havuhässäkkä ja muratti (vai olikohan se sittenki joku muu) taitaa olla kuolleet.. Halusin vähän elävöittää parveketta ja jopa itse istutin ne (mulla oli semmoset puutarhahanskat kädessä niin se onnistu ;D), mutta en vaan tykkää hoitaa kasveja.. Inhotus kasveja kohtaan juontaa muumeista, kai muistatte ne ihme siemenet siinä arkussa ja sitten kun ne istutettiin sieltä kasvoi niitä lihansyöjäkasveja ja muita ällötyksiä?? Uskon, että olen kotoisin jostain puuttomalta tundralta ikuisen lumen keskeltä. Nää Keski-Suomen metsätki on välillä mulle ihan liikaa..
8. Rakastan talvea!!! Jippii talvi tulee! taas En kestä kesähelteitä, alkaa ahistamaan ku mittari menee yli +25. Talvella on ihana ku on pakkasta ja paljon lunta ja tulee sininen hetki ja hanki hohtaa ja kuu loistaa, ihan parhautta!

Sienestäjä-Pipsa

Ensiksi täytyy iloita, että Pipsan vatsa on nyt ollu tosi hyvänä! Varmaan se lehden natustelu ei ihan sopinu bortsuotuksen ruokavalioon. Toivotaan, että pysyis nyt hyvänä jatkossakin!

Lauantaina tuli kavereita kyllään ja Pipsasta oli niin ihana ku oli paljon rapsuttajia. Jonkin aikaa se jakso vahata, että kaikki pysyy koossa, mutta pian veteli sitten sikeitä eikä välittäny hälinästä :)

Eilen käytiin vähän sienimetsällä, suppilovahveroita lähdettiin hakemaan ja kantarellien kans tultiin kotia :) Pipsasta oli taas niin ihana juosta vapaana ja viilettää. Tosi hyvin oli kuulolla metsässä, niin se kyllä aina on. Ei ole paljon karkaillu, tai siis ikinä. Iltapäivästä oli sitten vielä pentutreffit Oilin kanssa ja nyt oli miehetkin mukana todistamassa kuinka tytöt on kehittyny kuuliaisuudessa. Pipsa ylitti kyllä kaikki odotukset ja käyttäyty mallikkaasti, kun ohi meni ihana australianpaimenkoirapoika, niin Pipsa kutsuttaessa hienosti tuli luokse eikä menny toisen luo hästäämään! Pipsa ja Oili siis vapaana temmelsivät puistossa ja menivät kyllä innoissaan paimenpoikaa tervehtimään, mutta kyllä se Pipsa vaan hienosti tuli luokse, kun huudettiin! Muutenkin neitien kanssa saatiin hyviä treenipätkiä tehtyä, eikä Pipsa enää kovin pahasti reagoinut siihen, kun Oilia kutsuttiin! Alkanu siis selvästi tajuamaan, että kun muita huudetaan, niin se ei tarkoita myös Pipsaa :D Niin ja ku Pipsa tykkää noista palloista, niin oli isä lapsineen sählyä pelaamassa puiston kentällä ja Pipsa meni ihan kentän laidalle ihastelemaan palloa, näytti jo että lähtee perään ku pallo just lähti liikkeelle, mut vielä mitä Pipsa tuli tosi nätisti luokse, kun huudettiin se pois sieltä toisten palloja kärkkymästä :D Tää oli varmaan pienelle börtsykälle aika kova pala, pallo kun on niin super juttu!

Tänään oli taas treenit hallilla ja tällä kertaa oli mukana ihan eri koira. Ei ollu samanlaista vetämistä ja kiskomista, ku viimeksi vaan nyt nätisti oltiin paikoillaan vaikkei mitään tehtykään. Tällä kertaa oli paljon odotusta, mikä sopi meille tosi hyvin, niin oppipahan Loora olemaan vaan. Tietty vähän piti kuikuilla muita ja välillä yrittää maata kaivaa, mutta siis kerta kaikkiaan tuntu, et oli ihan eri koira hihnan päässä! Kyllähän nuo muiden koirien ohittamisetki on alkanu sujua jo paljon paremmin ja kerran sunnuntain leikkitreffit Oilinkin kans meni noin hyvin, niin selvästi on jotain ajatusta tuonne pienen bortsun päähän jääny!

Katottiin, että jatkokurssi tottelevaisuuteen alkaa just sopivasti, kun tuo perustottelevaisuus on loppumassa, niin siitä on hyvä jatkaa. Kuulemma siellä on hyvää harjotusta niin tokoa kuin pk-tottistakin ajatellen :) Alkuvuodesta aletaankin sitten käymään Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen treeneissä ja tokoa tietty jatketaan varmaan tuolla Taitavilla Tassuilla. Siinäpä sitä tekemistä riittääkin, että saadaan varmaan tuo Looralaisuus hallintaan :) Voi sitten joku päivä miettiä sitä agilitynkin alottamista, mutta se vasta sitten ens kesänä, eipä meillä kiire ole!