Mökkeilyä ja sunnuntain tokottelut

Saunanlämmittäjä kaveri :)

Olipas ihana kesäinen viikonloppu ja nyt sitten sataa kaatamalla! Sieltä se syksy tulee! Pipsa pääsi viikonloppuna taas mökkeilemään samaiseen mökkisaareen, jossa vietettiin kesän ensimmäisiä hellepäivä kesäkuun alussa :) Tällä kertaa neiti pääsi myös uimaan ja sai tutkia saarta rauhassa!

Pipsa ottikin heti saareen päästyä tehtäväksi käydä uimassa. Kerran ei saanu laiturilta mennä, neiti ovelasti etsi paremman rannan, jossa ihmiset ei häärää. Meni hetki ja ihmeteltiin missä emäntä viilettää, kun alettiin kuunteleen niin polskettahan sieltä saaren toiselta rannalta kuului ja kun mentiin katsomaan, niin iloinen bortsuneiti siellä polksutteli hymy huulilla :) Piippari piti huolen, ettei varmasti jää ilman uintireissua ;) Pipsa pääsi kyllä myös ihmisten kanssa uimaan, ja laiturilta hyppiminen oli niiiiiiiiiiin hauskaa :D

Sunnuntaina käytiin Valorinteellä tokottelemassa Riitta-Liisan, Jingan ja Kiilan kanssa. Jinga on siis sukulaistyttö Alli-mamman puolelta. Jotain tuttua Jingassa tuntuikin olevan :) Tytöt tuli hyvin juttuun ja Pipsa ei onneksi häiriöstä ollut kovin moksiskaan. Alussa piti taas leikkiä ja väsytellä, mutta kun otettiin sitten paikkamakuu, niin jotenki Piippari taas keksi alkaa vähän piipitellä eikä pysyny ekalla käskyllä.. No sitten kävin palauttamassa neidin takasin riviin, niin jopas mitä, pysy siellä oikein nätisti ilman piipityksiä noin kolmisen minuuttia! Ei olla otettu ryhmässä paikkamakuuta sitten kevään treenien. Ens kerralla parempi pysyä kans heti ekasta käskystä, mutta muuten kyllä oli hyvä suoritus! Pipsa menee nyt heti lonkalle tuossa makuussa, en ole puuttunut, pysykööt niin. Se on melkein varmempi, kuin että alkaisin nyt sitä kitkemään pois. Puutun sitten jos se kesken makuun alkaa liikkumaan tai häröämään.

Tunnelmointia mökkilaiturilla

Muuten tehtiin kaikkia alkokasluokan liikkeitä välillä namilla, välillä lelulla palkaten. Väliin otettiin namittomia lyhyitä pätkiä. Ehkä me joskus päästään niistä nameista niin ettei heti tuu ääntelyä... Huoh. Miten lie olen saanu tuon namittomuuden tollai sössittyä.. Nameilla tekeminen on täydellistä suorastaan.. Nyt kun joku keksis hyvän keinon millä saan ne namit pois ilman että tulee kiljumista Piipparilta :D

Otettiin myös luoksetulon pysähtymistä. Tätä oon tehny lentävällä lelupalkalla ja nyt kokeilin sitten takapalkalla, että onko jääny mitään mieleen. No olihan siitä jääny. Sitten kokeilin ilman lelua ja onnistu sekin! Tämä on kyllä ihan vahingossa tullu opetettua. Pysähtyminen voisi toki olla vielä jämäkämpi, mutta kyl se siitä :) Kaukoissa pitäis nyt sitä välimatkaa kasvattaa. M-I vaihdot menee jo kauempaa, mutta muissa pitääkin sitte olla apuna. Pitäisi tehä tätä jumppaa enempi, niin ne jäis Pirpanalle muistiin.

Täytyy sanoa et pitkästä aikaa oli lepposat tokotreenit. Viime aikoina olen lähinnä tokotellut leikin tai agilityn yhteydessä, jotta se ei olis niin ällöä.. Mutta nyt vaikka tokoteltiinki koko aika, niin se ei ollukaan niin ällöä. Molempien asenne oli kohillaan, niin mikäs siinä oli tehdessä :) Oli semmoset hyvän mielen treenit kyllä! Nyt ollaan sovittu Riitta-Liisan kanssa jo seuraavat treenit ja pyritään ainakin kerta viikkoon treenaamaan yhdessä :) Tulee sopivasti häiriötä ja saa hyviä vinkkejä, kelpaa meille :) Ehkä me sitten voitas jonnekin kokeisiinkin jossain vaiheessa taas uskaltaa, sitten joskus siis :D Pidetään nää treenit nyt hyvän mielen treeneinä vielä vähän pitempään ;P

Ensi viikolla onkin jo Dreamoor-leiri! Siellä riittää hulinaa tokon, aksan, jäljen ja haun merkeissä :) Toivon mukaan on hyvät treenikelit :)

Vauhdikas jälkikoira

Käytiin eilen tekemässä jälki Pipsalle. Matkaa n. 100 metriä, neljä keppiä ja kulmia (en tiiä monta). Ei namuja jäljellä ja ekaa kertaa otetiin janalta lähtö takajälkineen kaikkineen. Jälki vanheni n. puolisen tuntia. Lopputulema oli seuraava: kauheeta kaahausta janalta jäljelle eikä yhtään arpomista et mihin suuntaan vaan Loora paineli ku vanha tekijä janalta suoraan jäljelle, keppejä nousi 3/4, yksi kepeistä oli heti kulman jälkeen ja Lörpätsuippa oikasi kulman ni jäi keppi matkalle (kulmia siis hioattava vielä) ja vauhtia oli ku pienessä pitäjässä.

Kepit on tuonu kyllä draivia hommaan! Nätisti Pipsa nostaa kepit ja tuo Mikon luo, luovutuksen jälkeen täytyy vähän rauhotella kun neiti on nii innoissaan et meinaa pakahtua onnesta :D Mut tosi keskittyneesti tekee töitä! Tässähän alkaa olemaan jälki kohta kasassa :D Mikko jo vähän vitsailikin siihen suuntaan, että pitääkö tässä nyt oikeesti alkaa miettimään sitä paukkuarkuuden kitkemistä ja bh-kokeita yms, ku oli niin hieno suoritus Piipparilta :D Ei sitä tiiä vaikka tuo kaksikko nähtäis joku päivä jälkikokeissa ;) Tottista eivät ole kyllä ikinä ottaneet, mutta maasto- ja esineruutu alkaa olemaan hanskassa, joten who knows! Hienoa kyllä kattoa kuinka saumattomasti Mikolla ja Pipsalla toimii yhteistyö. Samaa ei voi aina sanoa Looran ja mun menosta...

Hyppy

Kovasti on taas aksattu Pipsan kanssa. Ääntely vähentyny huimasti. Vielä kovasti on kyllä harjottelua noissa ohjauksissa. Haetaan nyt kovasti sitä oikeaa tyyliä, että menee Piipparille viesti perille mitä tehään. Sunnuntaina harjoteltiin hyppyjen siivekkeiden kiertoja edestä ja takaa. Tätä kun oli tarpeeksi hinkattu niin sitten piti ottaa vielä suoria hyppyjä vaan, ku alko neiti liikaa ennakoimaan ja kiertelemään hyppyjä eikä meinannu irrota seuraavalle hypylle.... Jos tästä vaikeasta selityksestä nyt kukaan mitään selvää sai... :D

Vauhtia löytyy niin ettei kamera pysy mukana

Keinua mennään jo melkosta kyytiä. Enää ei oo havaittavissa mitään epäröimistä tässä. Putkelle lähettämistä eri kulmista otettiin kans. Tässä oli nyt havaittavissa haparointia, joten tätä on kyllä työstettävä. Putken suu kutsuu aivan liikaa Pipsaa...

Keppejä mentiin vielä muutama viikko sitten auttavasti

Kepeissä harjoteltu toiselta puolelta ohjausta ja eri kulmista lähettämistä. Vauhtiaki tullu keppeihin rutkasti, siististi menee eikä oio. Tämä on selkeästi menny nyt jakeluun. Kepit on Looran mielestä ihan huippua :)

Kerrostalokyttääjä

Tokotteluissa ääntely vähentyny myös kun ensin rallatellaan ja leikitään. Tosi lyhyttä pätkää ja patukalla palkka. Välillä palautellaan paikkaa namuilla, mutta paikka suht hyvä ja kontakti myös. Tänä aamuna ei edistäny vaikka patukalla palkkasin. Oli siis oikeanlainen vire! Jes! Kyllä se sieltä löytyy! Muut alokasluokan liikkeet on hallussa. Luoksetulossa edestä sivulle siirtymisessä välillä saattaa vähän tönästä ku niin innokkaasti pomppaa.. Tätä siirtymistä pitänee siistiä. Kentällä muuten vaan hallinta uudella käskyllä on tuottanu myös tulosta - pysyy vierellä siirtymiä tehdessä vaikka agilityesteitä ohitellessakin ;) Jotain hyötyä siis myös aksa tuonu tokotteluun!

Uimassakin on käyty koirien uimarannalla. Otettu varovasti ettei mee vettä korvaan. Ei tahota uutta korvatulehusta. Piippari on päässy myös leikkimään muitten kanssa uimarannalla. Selkeästi pitäs enemmän leikkitreffejä järjestellä, kun tuntuu Pipsa välillä kaipaavaan koiraseuraa. Siitä toisesta aksakoirasta haaveilen kyllä.. Siinähän sitä oli Piipparillekin seuraa... ;D Tuntuu menevän kaikki vapaa-aika joko itseään tai koiraa treenatessa nykyään :D Onneksi on sunnuntaille treenit sovittu tuttavan kanssa, niin josko bortsut pääsis myös leikkimään treenien päälle keskenään :)

Laittelen niitä kesälomia kuvia tässä kun jaksan kaivella kameran kaapista ja siirtää kuvat koneelle :) Alla kuitenkin tunnelmia Kuusamosta ja Lammilta:

Pipsakin tahto pelata mölkkyä

Väsyneet hauvelit (kuva ei ole lavastettu, vaan ihan oma toimisesti kävivät nukkumaan vierekkäin :) )

Kaahaaja bortsu

Meidän kesä on kyllä menny melkein täysin aksan parissa. Tokottelut ollu ihan jäässä, ei huvita, ei kiinnosta. Nyt pikku hiljaa on alettu seuruuta tehdä ihan alusta nami-imutuksilla. Josko osattais jotain ees kun pian on Dreamoor-leiri ja tokotteluihin on siellä ilmoittauduttu. Se kontaktihan se on se meiän murheenkryyni ääntelyn ohella. Tosin nyt oon kattonu tarkkaan et tokotellaan vaan kun vire on kohillaan ja malttia löytyy. Semmosta lepposta, josko sais saman fiiliksen joskus sinne kisakentille siirrettyä. Jos sinne siirrytään ennää.

Aksa on kyllä vieny nyt meidät ihan mennessään. Tarvetta vaan olis nyt toisellekin koiralle, jotta mä voin harjotella mun säälittäviä ohjauksia :D Mä kun ehdin just päästä jyvälle, niin Pipsa alkaa oleen niin väsyny, ettei toista kehtaa enää juoksuttaa. Kaikki esteet menee nytten kontakteineen oikein mallikkaasti. Keinukaan ei ole enää mörkö, vaan pienillä sulkeisilla saatiin se menemään ilman apuja! Eli nyt vaan niitä ratoja rakentelemaan ja mulla kova ohjausten harjottelu eessä. On tullu kyllä välillä kateltua aksavideoita youtubesta, niin voi ottaa mallia ammattilaisista :D Pitäs kai enempi vaan siellä radalla hihhuloida ilman koiraa... Pipsa lukee mua ku avointa kirjaa ja pikkurillin asentoki tuntuu välillä vaikuttavan siihen, et minne suuntaan se lähtee. Pitäs vaan pystyä luottamaan, et kyllä se sieltä perästä tulee ja pitää rintamasuunta aina seuraavalle esteelle. Tosi vaikeeta... :D

Anyways, aksa on meistä molemmista kyllä mukavaa ja ihan parasta ja mukava kun näkee niin nopeesti edistymisen! Ollaan nyt useammalta kouluttajalta saatu palautetta, että melkonen vauhtimimmi tuo Pipsaloora. Jep, sitähän se on.. Kaahaa niin satalasissa että huhhuh. Putket ei pysy mutkilla kun se menee niin kaameeta kyytiä.... :P Mun pitää nyt kovasti  miettiä ohjauskuvioita, et pysyn sen edellä. Ihan turha alkaa kilpaa juoksemaan Looran kanssa, koitettu on.

Ääntely on myös vähentyny, kun mun ohjaukset on parantunu. Eli taitaa olla ne ääntelyt Pipsan palautetta mulle, et ohjaa tarkemmin. Hyppytekniikkaa pitäisi myös miettiä ja treenata, välillä Pipsa ponnistaa liian kaukaa ja näyttää siltä et se rämähtää riman päälle. Jotenkin kuitenkin aina onnistuu venyttämään riman yli... Myös alotuksia pitää harjotella, kun Pipsa on niin kiinnittyny jo esteisiin et sitä ei meinaa saaha kuulolle, se suorastaan jähmettyy niille sijoilleen kun se johonkin istahtaa ja tosi vaikea korjata alotusasentoa sen jälkeen.. Esteet kutsuu niin kovasti, että se on iha transsissa eikä kuule eikä näe mitään :D

Harmi vain että olen saanut liialla urheilulla oikean jalan tulehtumaan, niin pitää vähän iisimmin ottaa tuon aksan suhteen, mutta ehkä se hidastais myös Pipsaa, niin ehtis miettiäki niitä ohjauksia eikä vaan kaahata radalla menemään :D

Aksan lisäksi Pipsa on tänä kesänä ottanu jäljessä edistystä keppien suhteen. Mikko on tehny keppijanoja ja pikku hiljaa Loora on tajunnu mikä on homman nimi. Siitä vaan janoja pidentelemään niin aletaan olemaan asian ytimessä :)

Lomailtukin on, korvatulehduksen kera! Pitänee jonkinlainen Pipsan kesälomapäivitys tehä kuvien kera kun tässä joutaa :)

Aksaa, aksaa ja vielä kerran aksaa

Madridin tuliainen on ollu mieleinen :)

Eipä ole päivityksiä tullut, kun ei ole ollu mitään mitä päivittää.. Mutta nyt vihdoin on taas päästy touhuamaan ja treenailemaan, sillä Pipsan tassu parani sillä aikaa kun me oltiin Madridissa. Mikon äiti osasi hyvin hoitaa tassua ja mikäs siellä luonnon helmassa oli Pipsan ollessa :) Pipsan piti siis mennä kasvattajalle hoitoon, mutta tähän samaan syssyyn tuli sitten juoksut! Onneksi tuli, koska ei muutenkaan ois voitu treenailla. En tiedä oliko tulevilla juoksuilla mitään tekemistä sen koefiaskon kanssa.. Tuli juoksut niin nopeasti sen jälkeen... Vai oliko se sitten kuitenki vaan se helle... No eipä siinä, nyt voidaan taas lähteä treenailemaan.

Meillä alkoikin sitten viime viikolla heti uusi aksakurssi. Eka kerta meni kyllä sählätessä pahemman kerran. Olin jotenkin kuukauden aikana unohtanut kaiken... :D Ja jostain syystä olin todella, todella, todella hidas... Meillä oli rata joka alkoi hypyllä, muurilla ja a:lla ja jostain syystä muurin jälkeen mulle tuli joka kerta ajatuskatko enkä tienny mitä sanoa. No ei se mitään, Piippari on niin etevä, että sehän tiesi mun vartalon liikkeistä mihin piti mennä :D Ja joka kerta sama juttu!!! Ehkä mä en jatkossa sano sille mitään vaan alan huitomaan enemmän. Sen käsillä ohjauksen kanssakin kun on vähän ongelmia.. :D

Uimamaisteri, kesän ensimmäiset uinnit ennen haaveria

Nyt on hallille myös avain ja pääsee treenaamaan niin paljon ku sielu sietää jos vaan vapaita aikoja löytyy! Ja niitähän onneksi näin kesäaikaan löytyy rutkasti! Huippua! Käytiinkin Pipsan kanssa eilen vetämässä omat yksityistreenit. Harjoteltiin ihan vaan esteen takana odottamista ja esteillä taas äänetöntä tekemistä. Otin vaan keppejä ja hyppyjä. En jaksanu yksinäni isompia esteitä raahata, mutta onneksi Mikko pääsee ensi viikolla mukaan, niin otetaan vähän putkea ja a:ta. Uusi huippu rieputusnaru toimii hyvänä palkkana, Pipsa oikein syöksyy naruun kiinni ja riepottelee sydämensä kyllyydestä :) Lelupalkka eliminoi kaikenmoiset kiljumiset ja vinkumiset ja ääntelyt, joten sillä täytyy jatkossa mennä. Harmi vaan kun hallin pohja on niin hienoa hiekkaa, että kaikki lelut menee aina hiekkaan ja Pipsasta ei oo ihan huippukivaa kuolasta ja hiekkasta lelua leikittää.. Sen vuoksi tuo naru on hyvä, kun pidän ite siitä kiinni enkä päästä sitä likaantumaan.

Kuikelo!

Kaiken kaikkiaan treenit oli onnistuneet ja saatiin jopa jotain ohjauskuvioita aikaseksi neljän hypyn kanssa. Enemmän mun pitää harjotella miten mä siellä kentällä liikun, koska Pipsa kyllä osaa ja se tuntuu lukevan mua kun avointa kirjaa. Sain pari kertaa Looralta palautetta siitä, etten osaa ohjata kunnolla.. Piti palauttaa vähän neitiä maan pinnalle, että kuka komentaa ja ketä. Mutta onhan se noloa bortsulle, että emäntä ei osaa ohjata kunnolla niin menee pipariksi koko aksaaminen :D

Laivakoira menossa mökille

Koska oli aika lämmin ja Pipsa kuumuu niin kaameesti aksatessa niin otettiin välillä rauhottumistaukoja. Välissä myös tokoiltiin ja kappas miten nätisti ja äänettömästi Piippari tokoili! Selkeästi siis ennen seuraavia kokeita pitää aksata, että neiti saa riehua ja purkaa energiat pihalle. Tosin tuo Pipsan tassuhaava kyllä opetti itseäkin rauhoittumaan, kun ei voinu yhtään nostaa Pipsan kierroksia jos leikittiin jotain, tai muuten haava aina aukesi. Tuli sillain sopivaan saumaan siis tuo haaveri. Ehkä me nyt ollaan molemmat vähän rauhotuttu, niin josko treenit olis jatkossa vähemmän härdelliä..

Älytöntä, että kesäkuu on jo kohta ohi. Onneksi kaikenlaista mukavaa on ehtinyt jo tehdä, joten toisaalta tuntuu, että miten tätä kesää voi olla vielä näin paljon jäljellä :D Pipsa pääsi jo kerran mökkeilemään, mutta kipeä tassu vähän pilasi reissua kun ei saanu riehua ja uida. Onneksi juhannuksena pääsee pulikoimaan ja riehumaan ja on koirakaverikin mukana menossa :)

Pipsan valloittava hymy :) Mökkeily on parasta!

Loppukevennys ;)

Haavereita ja epäonnistumisia

Tosiaan kuten otsikkokin kertoo, niin meillä ei ehkä ole viime aikoina menny asiat ihan nappiin. Viikko sitten oli Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen järjestämä tokokoe, joka meni ihan prinkkalaksi Pipsan kanssa. Vaikka neiti ootti coolisti vuoroaan, niin kun varsinainen koesuoritus alko, niin oli hirveetä älämölöä ja karkailua..?!?!?!!? Siis karkailua?!?!?!?! Helle taisi tehä meille tepposet ja minä idioottina en valmistellu koiraa tarpeeksi ennen kehään menoa.

No virheistä opitaan ja sitä rataa. Meni kyllä aika paljon se pöljäily mun piikkiin.. Meinasin jättää jopa leikin kesken, mutta onneksi härkäpäisyyteni ei suvaitse luovuttamista ja tehtiin liikkeet loppuun saakka ja kotiin tuomisina alo3 pistein 122,5. Ja kuule ei ees oltu viimesiä ;D Hahhah!!! Melkonen pohjanoteraaus kuitenki ja siinä meni meidän kisavarmuus. Ehkä me joskus kisakentille vielä mennään, tai sitten ei.. Jotenki on nyt pakka sekasin ja Pipsa kuumuu ihan liikaa tuossa tokottelussa..

Kouluttaja sano, että sitä ei vois vähempää kiinnostaa mikää seuruu... Jee... Tätä mä vähän pelkäsin sen kaiken hinkkauksen jälkeen ku Pipsa edisti niin paljon. No ollaan lelupalkoilla saatu oikeanlaista virettä tekemiseen, ainut vaan, että enpä ennen koetta tarpeeksi treenannu sitä, ettei se lelu lennä joka liikkeen jälkeen.. Niin I know.. Typerää.. Noh, nyt mennään hitaasti niin hyvä tulee joskus. Tuo ääntely on prioriteetti nro yksi ja siitä on päästävä eroon. Treenikentillä siis treenaillaan vaan hiljaa olemista tästä lähtien. Olkkaritreeneissä kun Pipsan vire on kohillaan otetaan välillä liikkeitä, teknisiä juttuja ja lyhyitä pätkiä. Katotaan mitä tästä tullee :D Onpahan ainaki ekaksi harrastuskoiraksi haastetta kerrakseen tuossa lörderlölliessä :D On se vaan ihana kun se on niin tulta ja tappuraa.

Alla pari järjestäjien ottamaa kuvaa tokokokeesta:

Levoton paikkamakuu

Sentäs perusasento on meillä kunnossa ja tuomari tykkäsi Pipsan räjähtävästä noususta maasta perusasentoon :)

Tavattiin kokeissa myös Pipsan sukulaiskoira, tai varsinaisesti kyseessä oli Alli-palli-palleroisen sukulainen Jinga! Olipa kyllä samaa näköä sukulaisneidissä, samanlaiset pystyt korvat :) Jahka Pipsaloora vaan paranee, niin mennään yhdessä treenailemaan :)

No mutta sitten perjantain pettymysten jälkeen mentiin lauantaina totuttuun tapaan aksatreeneihin. Oli ihan huippua!!!! Otettiin jo aika pitkää rataa, rengas, putki, putki ja hyppy ja sitten tehtiin öööö lopetuksia vai mitähän ne oli... No oli kuitenkin kolme hyppyä ja koiran piti irrota kunnolla ja hyppiä kaikki esteet ja avustaja anto palkkaa lopussa. Treenit meni kyllä niin nappiin ja kun oli narupallo palkkana, niin ääntelykin saatiin kuriin. Ihan huippua tuo aksa!!!!! Keksin myös treeneissä miten saan Pipsan odottamaan niin ettei ennakoi, takapalkka. Narupallo vaan taakse kun jätän koiran, niin on ja pysyy eikä ennakoi :D Esteet vetää kuitenki niin puoleensa, et takapalkka ei haittaa suoritusta ja sitten voi kivasti vapauttaa suorituksen jälkeen pallolle. En tiiä voiko tämä tyyli kostautua joskus, mutta tällä mennään nyt.

Noh sitten kävi vähemmän kiva juttu ihan lopusta treeneissä, kun siellä hiekassa mönki amppari, joka tuikkasi Looraa takalistoon ja takatassuun :/ Vähän aikaa aristeli tassua ja oli iha et whaaaat. Säikähdin kyllä iteki, ku noista ei koskaan tiiä, jos koiralle tuleeki jotaki. No ei onneksi tullu ja parissa minuutissa unohtu koko episodi. Tämä oli kyllä toisaalta ihan hyvä opetus Piipparille, koska sitä on välillä vähän liikaa kiinnostanu kaikki pörriäiset ja pitäny nokkaa tunkea ihmettelemään niitä. Eipä kiinnosta enää :D

Sunnuntaina oli sitten niin kuuma, et vietiin Loora ekaa kertaa uimarannalle. Voi sitä riemua kun sai noutaa lelua vedestä. Siis ihan superia!!!! Kotimatka ei sitten ollutkaan niin superi, koska jossain siellä kadulla oli niin pieniä lasinsiruja, että ei huomattu olleskaan, kunnes Pipsan vasen takatassu alkoi vuotamaan :/ Mä oon ihan hullun tarkka noitten lasinsirujen kanssa, mutta en kyllä huomannu tällä kertaa ollenkaan mitään siruja missään...

No kotona puhistettiin haava ja se ei onneksi kovin iso ollu. Pipsa pysty kyllä kävelemään eikä aristanu haavaa ollenkaan. Laitettiin siihen siteet ja aateltiin et joskos se siitä. No aamulla kateltiin tassua ja viilto olikin sen verran syvä, että päätettiin kuitenkin soittaa eläinlääkärille. Ja eikun koira tikattavaksi. Olis ollu hyvä viedä se jo heti sunnuntaina, mutta lääkäri tuoreutti haavaa ja sai sen hyvin ommeltua.

Nyt ollaan sitte särkylääkkeillä menty, pidetty sukkaa suojana ulkoillessa ja muutenkin oltu varovaisia. Side otettiin pois toissapäivänä ja haava näyttää umpeutuneen hyvin, paitsi yhdestä reunasta näyttää vähän arvelluttavalta. Tikit poistetaan vasta reilun viikon päästä, joten katotaan sitten miten haava on parantunu. Voi olla, että ollaan vielä senkin jälkeen viikko pari riekkumiskiellossa. Kauluriin Pipsa on tottunu hyvin. Ei pidetä sitä muuten ku jätetään neiti yksin kotiin. Onneksi mulla on niin väljää, niin pystyn suurimman osan viikosta tekemään hommia kotosalla, niin ei tartte toisen tuntitolkulla olla kaulurin kanssa kotona.

Mielikuvitusta on pitäny kyllä käyttää kuinka saada tuon energiapakkauksen virtaa kulutettua. Hihnalenkit oli aluksi haastavia, kun neiti olis ollu menossa joka suuntaan ja vähän väliä kehitti hirveetä hepulia. Onneksi parin päivän sisällä meni jakeluun, että nyt ei voi riekkua. Sen sijaan annetaan Pipsan rauhassa haistella ja nuuskutella nurmikentillä. Tämä tuntuu väsyttävän hyvin. Lisäksi ollaan oltu rauhallisia olkkaritreenejä, millon mitäkin temppuja ja vähän kauko-ohjauksiakin. Toisaalta tää rauhallisesti tekeminen ja oleminen on nyt ollu just mitä  me tarvittiin treenaamiseen :D Mun pitää siis jatkossa ajatella, et koira menee rikki jos se yhtään kuumuu, niin osaan sitten hallita sitä virettä :D Hyvin äänettömiä leikkihetkiä on nimittäin nyt viime päivinä ollu..

No mutta toivotaan, että tassu nyt paranee, niin päästään jatkamaan myös kunnon treenailuja, varsinkin aksakentät kutsuu kovasti. Parin viikon päästä Pipsaloora meneekin Hyvinkäälle Sannan luo hoitoon, kun myö lennetään Madridin lämpöön juhlimaan ystäväni häitä :)