No ei menny iha putkeen

Viikonloppuna oli Dreamoorin eka leiri ja eilen palattiin illasta kotiin väsyneinä ja pettyneinä :/ Kaiken kaikkiaan oli opettavainen leiri ja päästiin tutustumaan uuteen lajiin vepeen ja treenailtiin jälkeä, esineruutua ja tokoa.

Tai oltaisiin treenattu tokoa, mutta Pipsa ei pysyny emännällä hanskassa.. Miss Pipsaloora päätti siis rallattella ihan omiaan eikä ollu ollenkaan kuulolla kentällä.. Pöljäili vaan lahjakkaasti ja meni sitten viemään kaverin noutokapulanki ja hillui sen kans pitkin kenttää. Siinä meni meidän bravuuri ja kaikki muutkin vuoden aikana treenatut jutut sitte kankkulan kaivoon. Monen kuukauden väsymys ei edesauttanu tilannetta yhtään, vaan mulla palo totaalisesti käämi siihen sählinkiin.  Lievästi sanottuna hävetti, että en pystyny katkasemaan sitä rallattelua enkä saanu Pipsaan mitään kontaktia. Eipä siinä vaiheessa auttanu ku katsoa peiliin, että nyt on sössitty jotakin oikeen kunnolla. Eihän se koiran vika ole, jos emäntä ei vaan osaa.. Tietty Pipsalla on vähän murkkuikää ilmenny tässä viime viikoina, mutta se nyt olis vaan tekosyy muitten joukossa..

Kiitos Sannan ja Paulan ylipuhumisten otettiin sitten Pipsa vielä liinaan ja yritettiin katkasta sen keekoilut jos ja kun semmosia ilmeni. Kiitos tästä kovasti molemmille! En tiedä saatiinko mitään aikaseksi, aika varmaan näyttää. Tuskin jäi ainoaksi kerraksi, kun Loora koettelee hermoja, joten teidän neuvot tulee varmasti tarpeeseen!

No mitäs nyt sitten..? Tänään olis illasta tokotreenit ja vaivaa kyllä se eilinen tosi pahasti mielessä.. Saa nähä miten käy.. Mikko lähtee kyllä mukaan. Ehkä laitan sen tekemään koko treenit. Pipsalla ja Mikollahan yhteistyö siis pelaa ja leirillä jälki, esineruutu sekä vepe meni tosi hyvin. Ei oo semmosta keekoilua kun mun kanssa. Esimerkiksi jos vertaa esineruutua mun kanssa ja Mikon kanssa, niin olisi voinu kuvitella, että oli ihan eri koira kyseessä.. Mun kanssa huudettiin ku palosireeni ja Mikon kans taas meni niin rauhallisesti. Tässä tosin sentään tiedän tasan tarkkaan missä sössin..

Oli kyllä silmiä avaava leiri, täytyy sanoa. Eipä ole Pipsa itsestään ihan tommosta puolta vielä näyttänykään, vaan aina se on saatu ruotuun. Yleensä treeneissä Pipsa keskittyy sata lasissa.. Tällä kertaa vieras ympäristö teki tepposet. En kyllä osannu odottaa, että tommosta kävis.. Toisaalta oli hyvä, että noin kävi, niin tiedänpä ainaki, että koira ei pysy hanskassa vieraissa paikoissa ja että oon perustavanlaatusesti mokannu meiän treenaamiset.. Valoa tunnelin päähän tuo se, että ainakin toinen meistä tietää mitä tekee.

Että kiitos ja anteeksi vaan :P

Treenikalenteri täyttyy

Jes ens maanantaina alkaa sitten tokovalmennus! Wohoo! Juuri sopivasti alkaa, kun toivon mukaan iso-G menee esitarkastukseen sunnuntaina ;) Saa nähä kuinka pohjamudista joudutaan alottaan, kun on niin kauan aikaa ku ollaan ryhmässä treenattu.. Toivon mukaan Pipsa jostain mielensä sopukoista osaa kaivaa muiston siitä, kuin hienosti paikalla olot on joskus menny. Seuruun kuitenkin luulis olevan parempaa, koska sen eteen on tehty töitä tasaiseen tahtiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Meinaan on kontakti kyllä parantunu tässä kevään aikana huomattavasti, kiitos Dreamoorin tokopäivien vinkkien!

Unohtui muuten viimeksi kertoa, et Loorasta löytyi nyt se eka punkki sitte! Viime kesänä säästyttiin punkeilta, mut nyt sitte pirulainen oli iskeny keskelle otsaa. Pienen pieni paukama siinä vieläki on, mutta hyvin Mikko sai sen iljetyksen pois. Tästä viisastuneena laitettiinki punkkimyrkyt, niin ei rassaa ne ällötykset enää! Lörbäke tuttuun tapaansa ei ollu millänsäkään.

Ollaan nyt vietelty viikkoa Pipsan kans kahdestaan kotona, kun Mikko on koulutuksessa Vantaalla. Loora on ollu ihmeissään ja oottelee selvästi koko ajan, et koska isäntä tulee kotiin. Varsinki iltasin tällää itsensä johonkin mistä näkee hyvin ja kuulostelee joskos rappukäytävästä kuuluis isännän kengän kopse. Välillä pitää tulla mua tuijottamaan huolestuneen näkösenä, et enkö mä tajua et jotain puuttuu :D Mutta hyvin ollaan myö tytöt pärjätty kaksin, vaikka mulla meneekin töissä ensin se kahdeksan tuntia ja illat teen gradua. Tuon koiran kans elosta on tullu niin arkipäivää, että se menee niin sujuvasti sivussa ettei huomaakaan kuinka usein tulee käytyä ulkona tai kuinka monesti nyt treenataan tai leikitään. Kivasti kuitenkin tuo vaihtelua tähän koneella istumiseen tuo tehotyttö ;)

Agilityn lumoissa

Pitkästä aikaa taas ehtii vähän käydä päivittelemässä Miss Pipsalooran kuulumisia :) Elikkäs tänään oli toiset agilitytreenit ever ja intoa kyllä on neidissä ku pienessä pitäjässä! Onneksi Mikko oli tänään mukana, kun piti varuiksi tulla avustamaan mua ja kouluttajaa, ettei vaan neiti maantienkiitäjä tipaha hulinoissaan alas puomilta :D No puomi onneksi mentiin kunnialla :D

Tehtiin myös putkea, joka on Pipsan suokkari! Oli kyllä niin reteetä koiraa ku tuli putkesta ulos, tassutti niin ryhdikkäästi ja ylpeen näkösenä, et kun hän meni just putkesta! On ainakin itsevarmuutta (jos sitä lisää edes kaivattiin..) tullu agitreenien myötä! Keppejä myös ekaa kertaa tehtiin ja Loora olis menny ne varmaan ihan buenosti, ellen mä ois ollu liian hias ja soheltanu. No idea kuitenkin meni selvästi jonnekin selkärankaan ja kepeille oli joka kerta hirvee kiire ja häntä huiskas tuhatta ja sataa! Yhellä kerralla käteni ei vaan ennättäny ohjaamaan kepeillä, niin neiti vaan veteli menemään muutamat kepit ihan oppikirjamaisesti. Tässä pitäs kyllä olla joku jarru mukana, että ei niin satalasissa tohotettas... Onneksi ne makkara kirsussa vähän edes hidasti.

Tästä tosiaan on agilityura nyt alkanu ja sekä koira että emäntä on kyllä ihan täpinöissään :) Kouluttaja on tosi mukava ja hyviä vinkkejä osaa kyllä antaa. Asiaa auttaa toki se, että kouluttajalla itsellään on kans bortsuja, joten tietää mimmosia hösöttäjiä nuo ossaa olla. Muutenkin ryhmä on tosi hyvä, joten on kyllä tosi mukavaa ollu!

Pipsan arkeen kuuluu myös jäljestämistä. Käytiin torstaina tekemässä pari jälkeä ja vähän on nyt hakemista sen kanssa.. Loppua kohti kyllä menee aina paremmin, mut taitaa alussa olla vähän liikaa virtaa.. No tätä ollaan Mikon kans mietitty et mitenkä edetään ja katotaan joskos meidän alottelijoiden ideoinneista olis hyötyä ja saatas se hyvä ja keskittyny vire heti jäljen alusta asti.

Tokokurssi alkais viikon päästä, mutta katsoo nyt päästäänkö mukaan ku ei ehittäs käydä ku puolet kerroista nyt ja sit pitäs korvata loput syksyllä.. Pitäisi kyllä päästä ryhmään treenaamaan, kun ei tästä muuten taho tulla mitn xD Jos joku Jyväskylän seudulla kaipaa tokoseuraa, niin täältä löytyy kyllä! Vielä kun saan tuon gradun parin viikon sisällä häiritsemästä vapaa-aikaa, niin illathan vois sitten täyttää tokotteluilla ja muilla koiramaisilla meiningeillä :)

Ollaan myös näyttelyseisontaa harjoteltu Looran kanssa ja se alkaa pikku hiljaa sujumaan. Vielä kun osais asetella kans ne tassut sillain, että olis hyvä :D Tästä voidaankin kohta siirtyä sitten itse juoksuttamiseen. Heinäkuuhun on kyllä tosin vielä aikaa, joten ehtiihän tässä :)

Että juu, ollaan täällä asioita tehtykin vaikka blogiin asti ne jutut ei aina kantaudu :D Nyt Miss Pipsaloora vetää sikeitä onnellisena ja massu täynnä sapuskaa :)

Synttärihumua

Onnea kaikille Satumaisille Sankareille 1-vuotissynttäripäivänä <3
t. Pipsa ja kotiväki


Niin se aika hurahtaa ja meidänkin pieni taapero on jo tasan vuoden vanha :) Synttäreitten kunniaksi Pipsa kävi tänään ottamassa rokotukset. Lääkäri oli tällä kertaa eri, mutta sama klinikka viimeksi ja täytyy sanoa, et nyt  miss Pipsaloora oli kyllä niin mallikkaasti! Niin avoimesti ja reippaasti häntä heiluen mentiin sisälle, että heti huomasi, ettei neidille ole onneksi jäänyt mitään kammoja. Eläinlääkäriä piti vähän pusutella, kun se vaan oli niin ihana ja lihapullat maistu niin hyvältä, että piikkiä ei ees huomattu. Hyvä meidän Pipsa :) Huhhuh, nyt ei onneksi tartte enää tätäkään huolehtia. Kyllähän sen tiesikin, että tuskin on mitään jääny, ku Loora on vaan niin kertakaikkisen reipas typykkä! Mahtavaa et löyty tuommonen hyvä klinikka, missä eläinlääkärit osaa hommansa!

Pipsa oli lääkärin mukaan oikein hyvässä kunnossa, ei liian paksu eikä laiha :) Vähän onkin jo tytsyltä lähteny talvikiloja, kun on päästy enempi liikkumaan. Myöskin silmät lääkäri katsoi tarkkaan, kun kevätpöly voi aiheuttaa punotusta, mutta Looran silmät oli onneksi ihan kunnossa. Eläinlääkärin vaaka näytti 18,5 kg. Painoa siis kyllä on hyvin, mutta selkeästi hoikemmassa ja jäntevämmässä kunnossa Pipsa on kuin mitä vielä ennen lumien sulamista.

Kuten edellisessä postauksessa vähän uumoilin, niin päästiin tosiaan jäljelle eilen ja tänäänkin Mikko kävi aamusta Pipsalle tekemässä jäljen. Neiti ties kyllä heti mitä ollaan tekemässä ja suoritti niin eilen kuin tänäänkin jäljestyksen tuttuun tapaansa keskittyneesti ja huolella :) Pari kulmaakin näissä jäljissä oli ja nekin meni ihan kuin vanhalla tekijällä. Eli nyt vaan pidentämään jälkeä ja harventamaan askelia entisestään ja josko ne kepitkin jossain vaiheessa vihdoin sais opetettua!

Loora oli selvästi riemuissaan, kun lumet oli sulanu ja metässä sai viipottaa vapaasti menemään! Välillä neiti saikin aikamoisia hepulikohtauksia ja viiletti pitkin metsikköä takapuoli maata viistäen :D Tänään oli ollut Mikon mukaan ihan samanlainen meininki, selvästi kevään lapsonen tuo meidän Pipsaloora ;)

Huomenna Pipsa pääsee sitten mukaan vappuhumuun, kun mennään harjulle piknikille :) Muuten sekä vappu että synttäripäivä taitaakin tänään mennä alla olevan kuvan mukaisissa merkeissä, sillä sekä eilisen että tämän päivän metsälenkkien jälkeen taitaa vähän väsyttää ;)

Näyttelyhommia

No kun nyt harmitti niin, että jää se Jämsän näyttely väliin ja kaikki muut mukavat kesäkuulta, kun on kaiken maailman kissanristiäisiä taas siunaantunu :P Niin meninpäs ja tsekkasin et Paltamolla on 22.7. ryhmis! Jes, eli sinne mennään ja äitee nyt ainakin saa mukkaan tulla! Pipsan missidebyytti tulee siis olemaan Kainuussa ;)