Sitten asiaan

No niin, tunnustukset alta pois niin keskitytäänpä nyt kuulumisiin! Mitäs meille kuuluukaan.. Hmm. Noh, Pipsan vatsa on ollu ny kunnossa. Tosin yhdessä välissä sillä tuli oksu, varmaan söi jotain sopimatonta metsässä, säikähettiin kyllä kovasti, mutta se meni onneksi nopeasti ohi ja typykkä on ollu terve ever since!

Nyt on treenejä takana kolmet, kahet omat ja yks yhteistreeni, kaikki on menneet hyvin ja edistystä on tullu. Neiti jopa osaa rauhottua, kun kuunnellaan ohjeistusta! Maanantain treeneissä tuli uutena juttuna käännökset seuruussa ja hyppynouto. Vasemmalle kääntyminen on ollut meillä vähän hakusessa ja nyt kun sai hyviä vinkkejä, niin se alkoi sujua tosi hyvin!

Pipsan noutoharjotukset ei oo tuolla porukassa oikeen menny hyvin. Eka kerralla se meni ryöväämään toisen lelun ja rallatteli ympäriinsä sen kanssa. Nyt maanantaina meitä ennen ollu koira sai hirveet hepulit ja Pipsa ei vaan kestäny sitä ku toinen juoksee ympärin hallia, en sitte saanu Pipsaa tarpeeksi rauhottumaan, niin eihän siitä noudosta mittään tullu sitte.. Pipsa lähti aluksi tosin hyvin hakemaan lelua ja lähti jopa tuomaan sitä mulle, mutta sitten yhtäkkiä puolivälissä matkaa sille tuli joku aivopieru ja se lähtiki lelun kanssa viilettämään.. Sain sen lopulta tulemaan luokse, ku menin selin kyykkyyn ja kutsuin. Tuli, mutta ilman lelua! No, hyppynouto menikin sitten tosi hyvin. Parilla ekalla kerralla paluussa Pipsa kiersi esteen, mutta siinä hetken kikkailtuani Pipsa palasi takasin ja vieläpä lelun kanssa :) Väliin piti katsoa mitä kaverit tekee, mutta hyvin keskitty sitten omaan suoritukseen.

Niin ja sunnuntaina viimein koitti paimennuspäivä kakaroilla! Oli kyllä huikeeta päästä näkemään paimenlinjasia työssään! Ihan mieletöntä :) Kiitos kasvattajalle päivän järkkäämisestä! Pipsasta tosin lampaat ei ollu kovin mielenkiintosia. Toisella kerralla ne oli suorastaan kamalia. Ja kaiken kukkuraksi neiti joutu pesulle ku oli ihan mutanen! Ei yhtään kivaa Loorasta! En tiiä tuleeko meiän paimennushommista yhtään mitään, ajatuksena tosin olikin mennä vaan kokeilemaan. Pipsa ei kyllä ihan syttyny hommaan.. Aateltiin, että ois voinuki syttyä, ku niin kovasti toisia koiria paimentaa. Ja kyllähän se kovasti siellä paimennuksessa toista koiraa paimensiki.. Lampaat ei vaan kiinnostanu ku ne ei oikeen liikkunu :D Eli meillä onki koirapaimen, ei lammaspaimen. Oisko kellään tarvetta sellaselle?

Mutta on se paimennus vaan kyllä hieno laji, siinä mielessä jos koira ois enempi syttyny hommaan, vois sitä aatellakin. Mutta antaa asian nyt hautua tuolla pääkopassa. Hyvä tosin olis, jos parin kuukauden päästä kokeiltais uudestaan.. Pitää miettiä asiaa. Pipsalla tosin on muutenki joku mörkövaihe menossa, joten sen takia saatto olla sillon toisella kerralla lampaitten kanssa vähän omituinen. Loora nimittäin keksi myös pelätä lauantaina Mikon isäpuolta, vaikka on aina tykänny siitä. Ja siis eihän Pipsa pelkää ihmisiä, vaan rakastaa kaikkia!!! Mutta niin, eihän kaikki bortsut vaan syty lampaisiin.

Jälkeä ei oo nyt ehitty ottamaan viikkoon, mutta huomenna Mikko aiko mennä tekemään jäljen. Tarttis niitä keppejä alkaa ottamaan, ku Pipsa menee niin hyvin jo pitempiäkin jälkiä. Jotain 70 metrisiä (kai en tiiä) ja namuja satunnaisesti ja neiti vaan tekee yhtä keskittyneesti ku aina. Kulmatkin menee nykysin hyvin!

Hakuilua ei olla oltu, paitsi viime perjantaina käytiin, ku kaveri tuli Oulusta kylään. Ei tehty kuin yksi piilo. Oli tosi pimeetä eikä tuullu, mutta Pipsa vaan suoriltaan meni piilolle! Oli ihan semmonen asenne typykällä et "mä hei osaan antakaa mun mennä"! Selvästi hakuilu on Pipsasta semmosta huippunannaa!

Niin ja Pipsa näki myös viikko sitten ekaa kertaa lunta :) Laajavuoressa oli sahanpurun alle piilotettu kaamee lumikasa, joka oli sitten levitetty pururadalle (eipä enää mennä sinne lenkkeileen :/). Käytettiin Pipsaa tutustumassa lumeen, nuuhkutteli ihmeissään, että mitä tää tällanen on!

Mitäs vielä.. Lenkkeilyt ohituksineen menee hyvin nykysin. Vois alkaa ajatella niitä yhteislenkkejä pikku hiljaa. Tänään nähäänki pitkästä aikaa taas Oilia, pitää ehkä kokeilla pientä lenkitystä leikkien jälkeen, josko ne väsyneinä onnistus tassuttelemaan nätisti vierekkäin :)

Niin ja Pipsan kans ollaan oltu sitä, että joko taka- tai etutassut koolin päällä ja naks ja palkka, nyt otin eilen sitten sankon ja hyvin alko heti tarjoomaan että näinkö mamma pylly pystyssä ku takatassut sankon päällä :D Ihana!!!! Ja hyvin ottaa kontaktia siinä ja pysyy ja oottaa palkkaa :) Pitäs ottaa kuva joskus. Niin ja pahoittelut, kun on kuvaton päivitys, vähän tylsä ja ku vielä näin pitkä tekstiki tuli. Mut oon täällä kirjastolla niin ei oo kuvia mistä ottaa :P Pipsahan on kasvanu hurrrrjasti! Iso tyttö jo! Hassua alkaa laittaa pantaa, ku lähetään ulos ku toisen pää töröttää jo niin korkeella :D

Jatkokurssillekin ilmoittauduttiin, joten treenilöiset jatkuu ilman katkoja! Jee :)

Tunnustuksia

Jaaha on jääny blogin päivittäminen joksikin aikaa, sen pitäs siis tarkottaa sitä, että gradu on edistyny huimasti, noooot!!! :D No, pikku hiljaa, pikku hiljaa.


Näköjään olen tunnustuksen saanu ni hoidetaanpa se ensin alta pois :) Kiitos AnneW tästä!


Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Annan tunnustukset myöhemmin :D Tai no, ne jotka nyt sattuu tuossa mun blogilistassa olemaan niin olkaa hyvä vaan, saatte tunnustusta ;)


Jaa että kahdeksan satunnaista asiaa itsestä.


1. Olen humanisti (se nyt näkyy päälle päinkin), mutta yritän myös olla kauppatieteilijä siinä sivussa.
2. Vaikka kuinka olen itselleni luvannut polkea koko matkan yolle (siis ylämäkeä melkein koko matkan), niin silti luovutan aina loppurutistuksessa ja talutan lopun matkaa.. Olisko kuntokuurin paikka, mitä hä?
3. Jos voisin, opiskelisin aina! Kyllä, opiskelu on ihanaa ja kyllä, lääkitykseni ei ole kunnossa.
4. Tahtosin ottaa Pipsan sänkyyn nukkumaan, se on niin lutunen ja pehmonen ja ois niin kiva että toinen tuhisis viekussa, mutta en tee sitä! Perustelen tämän sillä, etten nukkuisi kengät jalassakaan sängyssä, miksi siis päästäisin koiran sinne..
5. Alun perin ajattelin, että Pipsan kanssa vaan harrastetaan ja kisat on semmosia, missä on kiva käydä kokeilemassa ja kiva jos menestytään, mutta nyt kisat on alkanuki ihan houkuttelemaan, kun on huomannu kuinka etevä tuo typykkä on :)
6. Googletan usein sanojen oikeinkirjoituksia, juurikin äsken katsoin kirjoitetaanko alun perin yhteen vai erikseen. Kyllä olen niin kielitieteilijä, ei siitä pääse mihinkään!
7. Inhoan kasveja, siksi meillä ei ole kuin kaksi huonekasvia, jotka kärsii veden puutteesta ja parvekkeelle toukokuussa hankkimani timanttituija ja joku semmonen havuhässäkkä ja muratti (vai olikohan se sittenki joku muu) taitaa olla kuolleet.. Halusin vähän elävöittää parveketta ja jopa itse istutin ne (mulla oli semmoset puutarhahanskat kädessä niin se onnistu ;D), mutta en vaan tykkää hoitaa kasveja.. Inhotus kasveja kohtaan juontaa muumeista, kai muistatte ne ihme siemenet siinä arkussa ja sitten kun ne istutettiin sieltä kasvoi niitä lihansyöjäkasveja ja muita ällötyksiä?? Uskon, että olen kotoisin jostain puuttomalta tundralta ikuisen lumen keskeltä. Nää Keski-Suomen metsätki on välillä mulle ihan liikaa..
8. Rakastan talvea!!! Jippii talvi tulee! taas En kestä kesähelteitä, alkaa ahistamaan ku mittari menee yli +25. Talvella on ihana ku on pakkasta ja paljon lunta ja tulee sininen hetki ja hanki hohtaa ja kuu loistaa, ihan parhautta!

Sienestäjä-Pipsa

Ensiksi täytyy iloita, että Pipsan vatsa on nyt ollu tosi hyvänä! Varmaan se lehden natustelu ei ihan sopinu bortsuotuksen ruokavalioon. Toivotaan, että pysyis nyt hyvänä jatkossakin!

Lauantaina tuli kavereita kyllään ja Pipsasta oli niin ihana ku oli paljon rapsuttajia. Jonkin aikaa se jakso vahata, että kaikki pysyy koossa, mutta pian veteli sitten sikeitä eikä välittäny hälinästä :)

Eilen käytiin vähän sienimetsällä, suppilovahveroita lähdettiin hakemaan ja kantarellien kans tultiin kotia :) Pipsasta oli taas niin ihana juosta vapaana ja viilettää. Tosi hyvin oli kuulolla metsässä, niin se kyllä aina on. Ei ole paljon karkaillu, tai siis ikinä. Iltapäivästä oli sitten vielä pentutreffit Oilin kanssa ja nyt oli miehetkin mukana todistamassa kuinka tytöt on kehittyny kuuliaisuudessa. Pipsa ylitti kyllä kaikki odotukset ja käyttäyty mallikkaasti, kun ohi meni ihana australianpaimenkoirapoika, niin Pipsa kutsuttaessa hienosti tuli luokse eikä menny toisen luo hästäämään! Pipsa ja Oili siis vapaana temmelsivät puistossa ja menivät kyllä innoissaan paimenpoikaa tervehtimään, mutta kyllä se Pipsa vaan hienosti tuli luokse, kun huudettiin! Muutenkin neitien kanssa saatiin hyviä treenipätkiä tehtyä, eikä Pipsa enää kovin pahasti reagoinut siihen, kun Oilia kutsuttiin! Alkanu siis selvästi tajuamaan, että kun muita huudetaan, niin se ei tarkoita myös Pipsaa :D Niin ja ku Pipsa tykkää noista palloista, niin oli isä lapsineen sählyä pelaamassa puiston kentällä ja Pipsa meni ihan kentän laidalle ihastelemaan palloa, näytti jo että lähtee perään ku pallo just lähti liikkeelle, mut vielä mitä Pipsa tuli tosi nätisti luokse, kun huudettiin se pois sieltä toisten palloja kärkkymästä :D Tää oli varmaan pienelle börtsykälle aika kova pala, pallo kun on niin super juttu!

Tänään oli taas treenit hallilla ja tällä kertaa oli mukana ihan eri koira. Ei ollu samanlaista vetämistä ja kiskomista, ku viimeksi vaan nyt nätisti oltiin paikoillaan vaikkei mitään tehtykään. Tällä kertaa oli paljon odotusta, mikä sopi meille tosi hyvin, niin oppipahan Loora olemaan vaan. Tietty vähän piti kuikuilla muita ja välillä yrittää maata kaivaa, mutta siis kerta kaikkiaan tuntu, et oli ihan eri koira hihnan päässä! Kyllähän nuo muiden koirien ohittamisetki on alkanu sujua jo paljon paremmin ja kerran sunnuntain leikkitreffit Oilinkin kans meni noin hyvin, niin selvästi on jotain ajatusta tuonne pienen bortsun päähän jääny!

Katottiin, että jatkokurssi tottelevaisuuteen alkaa just sopivasti, kun tuo perustottelevaisuus on loppumassa, niin siitä on hyvä jatkaa. Kuulemma siellä on hyvää harjotusta niin tokoa kuin pk-tottistakin ajatellen :) Alkuvuodesta aletaankin sitten käymään Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen treeneissä ja tokoa tietty jatketaan varmaan tuolla Taitavilla Tassuilla. Siinäpä sitä tekemistä riittääkin, että saadaan varmaan tuo Looralaisuus hallintaan :) Voi sitten joku päivä miettiä sitä agilitynkin alottamista, mutta se vasta sitten ens kesänä, eipä meillä kiire ole!

Pipsa 5 kk

Onnea vaan kaikki Satumaistet Sankarit :) Mahotonta, että meiän vaaveli on jo 5 kuukautta! Pipsalla on kaikki kulmurit lähteny ja suurin osa poskihampaista myös ja uudet jo tullu tilalle. Painoa on kertyny hurjat 12,8 kg parin viikon vatsaongelmista huolimatta ja säkä on siinä 45 sentin hujakoilla. Hankala mitata tarkkaa korkeutta ittekseen, mutta ilmeisesti ihan oikean kokoinen tyllerö on. Alla kuvia synttärisankarista tältä aamupäivältä :)

Nuuhkutusotus etsii sorsanpapanoita. Huomaa pyllystä paistavat harmaat karvat!

Mulkaisu, Pipsa mieluummin tekis jotain ku istuis mallina!

Ihan tuurilla sain tämän seisomakuvan. Pipsa tuttuun tapaansa kyttäsi naapuria, joka pakkas autoaan.

Pipsalla tosiaan vastaongelmat oli jo välissä ihan kokonaan poissa monta päivää ja sitten uusi ja sitten taas saatiin kuriin ja on useampana päivänä ollu tosi hyvä, mutta jostain syystä alkoi taas oireileen eilen :( Tosin Pipsa kyllä tässä yks päivä oli sitä mieltä, että me ei tartteta ilmaisjakelulehtiä ja oli silponu ja vähän natustelluki yhtä mainoslehteä. Oli vissiin jotenkin välioven ali tullu se lehti ja Pipsa ei tämmösestä tungettelusta ollu yksin ollessaan tykänny. Pipsahan nykysin siis on vapaana kämpässä day and night, ei tartte enää sulkea pesuhuoneeseen, ku neiti osaa olla niin nätisti :) Mitään ei tuhoile päivän aikana, eikä tarpeitaan tee sisälle. Iso koira siis siinä mielessä :)

Mutta siis niin tuosta vatsasta.. Tosi typerää, että se nyt vaan ei helpota. Tai siis helpottaa, mutta sitten taas jatkuu.. Ei tässä auta, kun lekurille soittaa maanantaina. Taitaa olla ruoan vaihto edessä. Joka tapauksessa penturuoasta oli tarkotus alkaa vaihtamaan pois, mutta nyt kun tuli näitä oireita niin ei olla sitten tahottu alkaa enempää ruokavaliota sekottamaan. Ei vaan voi ymmärtää miten nyt yhtäkkiä se penturuoka ei enää sopiskaan Pipsalle, kun koko ajan on sitä syöny. Mut heti meni taas kuralle vatsa, kun lisättiin nappuloitten määrää.. Ja siis ihan muutama gramma lisättiin, mutta silti.. Jos se nyt siis siitä ruoasta johtuu.. No toivotaan, että tämä tästä! Onneksi Pipsa on edelleen oma iloinen itsensä :)

Pipsan viikkoon on mahtunu paljon: treenit, pari jälkeä, metsälenkkejä ja tietysti vaahteran lehtien ajattamista lenkkeillessä :D Maanantain treenit meni hyvin. Otettiin uutena hyppyestettä ensin ilman laudan lautaa ja sitte yhellä laudalla, mentiin vaan siis koiran kanssa yli :) Pipsa hyvin taas piti tunnin kontakia, mitä nyt joku oli kylväny nameja maahan niin niitä piti välillä poimia. Mutta odotteluissa esim ohjeita kuunnellessa sähköjänis olis menossa joka paikkaan. Tuntuu, että Pipsan pitäis koko ajan olla käskyn alla tai muuten se alkaa hinkumaan muitten koirien luo. Pitäis kai sen vaan osata myös olla siellä hallissa vaikka muut koirat tekis mitä.. eikö niin? Eikä sille nyt voi koko ajan lihapullaa nassuun tunkea, vai voiko? Vai onko pennulta vielä liikaa vaadittua, että se osais vaan olla nätisti jos on muita koiria ympärillä? Siis heti tulee ihan erilainen vire, kun tehdään juttuja. Pipsa tykkää jos sillä on tekemistä ja tekee aivan täysillä kaiken mitä pyydän, mutta ei osaa rauhottua sitten, kun vaan ollaan. Mietin, että vois mennä koirapuiston ulkopuolelle harjottelemaan ihan rauhassa olemista vaan, kun muut koirat säntäilee.

Tänään käytiin Veeran kanssa kattomassa Lappalaiskoirien tokoa, ilman Pipsaa ja Oilia siis. Ei olekaan aikaisemmin tullut käytyä ihan paikan päällä katsomassa tokokisoja, videoita on kylläkin tullu katottua ja paljon. Avoin luokka oli menossa ja avasi kyllä silmiä ihan uudella tavalla koko touhuun. Tuomari vaikutti väliin tosi tiukalta, mutta toisaalta kyllä ihan aiheesta huomautti jos jotain huomautettavaa oli. Oli tosi hienoja suorituksia osalla ja osalla taas meni ohjaajan jännityksestä suoritus pipariksi. Oon miettiny tuota jännittämistä, että mitenhän tämmönen jännittäjä koetilanteessa saa sitten ittensä kuriin.. No, ainakin helpottaa se, että voi liikkua ja toisaalta jos keskittyy koiraan niin ei siinä muista sitten jännittää. Jännitti aluksi mennä sinne koulutukseenki, mutta ei siellä ehi mitään jännittää sitten kun tehään, että toivossa on hyvää ellää!

Mutta on se tuo Pipsaloora vaan ihana otus :) Kertakaikkiaan! Kyllä se koiraton elämä oli tylsää, nyt ei tylsää kyllä ehi tulla :D Sähköjänis pitää siitä huolen ;P Loppukevennyksesi kuva peenestä Loorasta reilu kahdeksan viikkoisena, sillon taisi pieni bortsuotus eka kertaa huomata, että kuinka naurettava emäntä sillä on!

Ai ku mua naurattaa!

Häiriötreeniä kerrakseen

Onpas ollut kiirus viikko! Torstaina oli leikkitreffit taas Oilin ja Veeran kanssa :) Pipsalla oli selkeästi jäänyt jotain pääkoppaan maanantain treeneistä ja tuli luokse tosi hyvin ja keskittyi muhunkin leikin tiimellyksessä! Aikasemmin Pipsa esimerkiksi ei ole kutsusta tullut luokse jos Oili ei ole kans lähtenyt samaan suuntaan juoksemaan... On siis tehnyt niin, että lähtenyt juoksemaan ja kääntynyt kattomaan tuleeko kaveri perässä ja jos ei, niin lähtenyt hakemaan kaveria.. Mutta torstaina tuli monta kertaa ihan suorilta mun luokse! Joskus epäröi mutta sain sen silti houkuteltua luokse ja sitten välillä tuli tosi hyvin! Sitten hypnotisoin molemmat koirat istumaan eteeni ja ottamaan kontakia lihapullien toivossa, kun Veera puhu puhelimessa ;) Nätisti tytöt jakso ootella koko puhelun ajan :D Välillä palkkailin ja neidit vaan istu ku tatit vierekkäin :D Tästä pitäis ehottomasti saaha joku kerta kuva :D Ei uskois noista tohottajista, että noin hyvin pystyvät keskittymään...

No eilen oli sitten yhteistreenit hallilla, eli semmoset treenit, johon kaikkien kurssien kurssilaiset ovat tervetulleita. Maksimiosallistujamäärää ei ole rajoitettu, joten vähän jänskätti paljon niitä koiria sinne oli tulossa, ja olihan meitä 33 koirakkoa :D Vähän epäröin kyllä, että mitenkähän Pipsa kestää noin suurta häiriötä, mutta hyvinpä se kesti :) Tehtiin ensiksi pujottelua koirien ja ihmisten välistä, eli mentiin kahteen ympyrään ja ne, jotka oli paikoillaan pyrkivät pitämään kontaktin omassa koirassaan joko perusasennossa tai edessä istumisessa tai sitten paikkamakuussa samalla kun toiset seuruuttivat koiriaan ohitse. Lähimmät koirakaverit olikin siinä vajaan parin metrin päässä, että jo siinä itsessään oli häiriötä. Mutta kappas meiän Loora taas yllätti ja keskitty tosi hyvin. Vaiheltiin välillä perusasennosta eteen tulemiseen ja makuulle. Välillä halusi jotain koiria nuuhkia, mutta kaiken kaikkiaan tosi hyvin keskitty! Lihapullat on mahtavia ;)

Sitten pujottelussa Pipsa kyllä piti kontaktia ihan mahtavasti! Puoli välissä alko selvästi vähän keskittyminen herpaantua ja siellä oli joku koira, joka kovasti yritti Pipsaa nuuhkutella, mutta hyvin kokosi Loora itsensä, kun vähäksi aikaa pysähyttiin :) Mikko tuli perässä ja ohjasi et mee ny tosta ja ny tosta, itellä kun keskittyminen oli kokonaan koirassa :D Oltiin kyllä niin ylpeitä meiän pikkuloorasta :) Sitten Mikkoki pääs välillä Looran kanssa tekemään. Tehtiin niitä selin koiraan kyykyssä -juttuja ja Loora tuli innoissaan aina luokse eikä välittäny muista koirista. Tätä on tehty jonkin verran kotona ja Pipsa on kyllä tykänny. Häntä huiskuen kiertää aina kattomaan, että mitäs käänsit mulle selän :D

Lopuksi tehtiin luoksetuloa niin, että oltiin kahdessa rivissä ja välissä kuja, jonka läpi ensin omistaja juoksi ja pysähtyi ja kutsui koiraa ja kouluttaja päästi koiran irti. Tosi hyviä luoksetuloja nähtiin ja myös niitä vähemmän hyviä :D Pipsa hyvin keskitty olemaan rivissä vaikka oltiin tosi tiiviisti muitten koirian läheisyydessä ja vaikka ihmiset ja koirat juoksi nenän edessä. Välillä piti kiskoa juoksijoita kohti, mutta kun piti kontaktin niin pysy hyvin paikoillaan :)

Kun tuli meiän vuoro, niin vähän jänskätti, että kuinka Loorabooran käy, että onko ihmiset koirineen vaan liian mukavia. Mietin myös, että uskallanko juosta ihan kujan toiseen päähän vai jäänkö puoleen väliin, ku sai itse tietty valita. Siinä kun sitten lähin juoksemaan niin kuulin perästä, kun Pipsa ihan ulvahti, et mamma elä mee. Uskalsin sitte juosta melkein kujan loppuun asti ja menin selin kyykkyyn ja huusin Pipsaa. Kyllä jänskätti ku tuntu ikuisuudelta ootella, että tuleeko se koira vai ei :D Mutta sieltähän se tuli ja kuulemma ihan mahotonta kyytiä!!! Ja pysähty nätisti mun luokse ja lihapullat maistu taas ;) Osalla kävi niin, että koira saatto tästä vielä lähteäkin jonnekin huitelemaan, mutta Pipsa ei onneksi sitä tehny, vaan keskitty palkkaukseenkin tosi hyvin :) Tää oli kyllä huippuharjotus ja siihen olikin hyvä lopettaa :)

Vietetäänkin nyt viikonloppua Lortsubortsun kanssa kaksistaan, kun Mikko lähti kaverinsa luokse! Saa nähä mitä kivaa keksitään :) Onneksi Pipsa on väsy eilisistä treeneistä, niin ehin ehkä vähän opiskelujuttujaki tehä. Niin ja Pipsan vatsa taas oireilee :( Näyttää siltä, että masu ei enää kestä Hillssin penturuokaa, kun heti kun alettiin taas antaa omaa ruokaa niin vatsa meni löysemmäksi.. Riisiä ja piimää on nyt annettu ja sillon masu on hyvä. Myös kaikki koulutusnamit vatsa kestää. Tänään sit annettiin Canikuria, että katotaan jos se katkaisis tämän ja Pipsa pystys taas omaa ruokaa syömään.. Vähän on neuvoton olo.. Onneksi Pipsaa tämä ei kuitenkaan tunnu haittaavan, ruoka maistuu ja energiaa löytyy ja on pirteä oma itsensä :)

Pipsa muuten painaa nyt semmoset 12 kiloa ja risat!!! Hirmu iso tyttö jo! Ja tosiaan se säkä on siinä 45 sentin paikkeilla, ehkä vähän alle. Hampaita on tällä viikolla lähtenyt melkein joka päivä :D Pipsasta on myös kehkeytynyt naapurikyttääjä, kuten kuvasta näkyy. Ikkuna on tuosta nurkasta ihan lähmässä, kun yks on ollu liimautuneena kiinni ikkunaan.

Kyttääjäbortsu

Niin joo melkein unohtu, että käytiin myös keskiviikkona illasta tekemässä pari jälkeä Pipsalle! Mä tein toisen ja Mikko toisen, mutta Mikko meni molemmat Looran kanssa ja hyvin meni :) Kulmatyöskentelyyn tosin pitää kyllä oikeasti alkaa panostamaan, välillä menee hyvin ja välillä tuntunee vähän oikovan. Silti tarkkaa työtä tekee ja keskittyy ja hillitysti etenee! Kova hinku aina jäljelle :) Niin ja hyvin etsii tennipalloa metsässä ja löytää. Tätä voisi siis viedä nyt pidemmälle ja alkaa oikeasti sitä esineruutua harjotella. Myöskin kepit pitäis ottaa mukaan kuvioon! Eli tekemistä riittää :)